Puutarhurin Majan vuosi 2017

Puutarhurin Majan vuosi

Vuoden vaihtuessa on hyvä aika pitää pieni tilinpäätös ja katsoa menneeseen vuoteen ennen seuraavan vuoden uusiin seikkailuihin hyppäämistä. Kerrataanpa hieman mitä kuului Puutarhurin Majan huikeaan puutarhavuoteen 2017!

Alkuvuosi oli suunnittelun aikaa. Rakensimme Puutarhurin Maja-sivustoa, suunnittelimme ulkoasua ja mietimme väritystä ja logoa. Siinä ohessa opiskelimme ja opimme hurjasti uusia asioita.

Alkuvuoden tärkein asia oli tietenkin uudet perheenjäsenemme, venäjänsiniset kissat Iris ja Helinä. Nämä vihreäsilmäiset kissaneidit ovat ilmeisesti jollain kummalla tavalla lumonneet minut ja olen tullut koiraihmisen lisäksi myös ihan höperöksi kissaihmiseksi! Kissojen tulo on vaikuttanut myös puutarhaharrastukseeni. Valitsin parvekekasvatukseen kissaturvallisia kasveja, eikä turhaan, sillä kurkkuplantaasilleni hyökkäsikin hurja kissapeto! Kevään kylvötkin jäivät viime vuonna tekemättä, mutta tänä keväänä aion varustautua taimikasvatukseen kissankestävillä pienoiskasvihuoneilla.

Touko-kesäkuussa järjestimme nettikyselyn tulevan puutarhasivuston sisällöstä. Kysely oli verrattain pitkä ja olin valtavan ilahtunut siitä, miten moni käytti kallisarvoista aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Kesäkuussa vietin kesälomaa ja kirjoitin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni! Tämän jälkeen bogissa on mm. koettu tulppaanihämmennystä, kasvatettu omaa ruokaa ja kokeiltu uusia reseptejä, pelastettu rikkaruohottunut vadelma, hamstrattu köynnöksiä ja haaveiltu puutarhayhteisöstä. Kesällä pääsin myös kokeilemaan siirtolapuutarhamme yhteisötöiden ohjausta.

Puutarhurin Majan Facebook sivu sai ensimmäiset 10 tykkääjää 14.6.2017. Nyt seuraajia on jo yli 300. Aivan uusille some-maille astuin hieman haparoivin askelin elokuussa Puutarhurin Majan Instagram tilin myötä. Ja kuinka ollakkaan innostuin siitäkin aivan täysillä!

Vuoteen mahtui myös useampi kiva blogihaaste. Parasta-aikaa -blogin Tarja haastoi minut kertomaan merkityksellisimmästä puusta ja Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi pitämään Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjaa. Laitoin myös itse liikkeelle Lapsuuden Puutarhamuistot haasteen. Instan puolella osallistuin Puutarhahetki -blogin Tiiun #sinivalkoista_haasteeseen.

Kahteen saamaani blogihaasteeseen en ole vielä ehtinyt vastata. Toisessa haasteessa ollaan aivan omalla alueellani, eli keväässä: Arjen Karusellissa -blogin Hanna haastoi minut kertomaan kevään merkeistä. Toisessa vielä vastaamattomassa haasteessa mennäänkin sitten hieman syvällisempiin aiheisiin. Maatiaiskananen nimittäin haastoi minut jo lokakuussa kirjoittamaan otsikolla “Kuka minä olen”.  Aika mielenkiintoinen kysymys, vai mitä!

Syksylle onnistuinkin sitten hieman huomaamatta haalimaan liikaa tekemistä. Blogikin joutui jonkinverran kärsimään kiireisestä syksystä. Myös kuntosaliharrastus jäi tauolle. Viime perjantaina kun taas pitkästä aikaa menimme salille, kertoi salikortti karusti edellisen kerran olleen syyskuun lopulla!

Talven taikaa puutarha verkkokauppa

Onneksi kaikki jutut olivat varsin mukavia. Omin kätösin rakkaudella tehty Puutarhurin Majan verkkopuoti avautui sopivasti joulusesonkiin marraskuun lopulla. Syksyn puutarhailuun kuului verkkopuodin parissa ahertamisen lisäksi mm. sipulien istuttamista, puutarhasuunnittelukurssi Ahlmanin opistolla, kirjoittamani ja kuvaamani juttu Parhaat kotiblogit lehden joulunumerossa, Tampereen puutarhaseuran tapaamisia ja rakennusluvan hakeminen uudelle vajalle siirtolapuutarhapalstalleni. Puutarhan syystyöt jäivät hieman vaiheeseen. Keväällä puutarhuria odottelevat mm. hangen alta paljastuvat lehtiläjät sekä naapuritontille kaatuilevat piiskun- ja tatarinvarret. Onneksi keväälle on luvassa sipulikukkien ilotulitus, joka jättää varjoonsa vähän isommatkin lehtikasat.

Syksyn mahtaviin kokemuksiin kuului myös saamamme Tredean innovaatioseteli, jolla pääsimme kehittämään Puutarhurin Majaa yhdessä Empiros Oy:n kanssa. Oli mahtavaa huomata miten syvällisesti Empiroksen Heidi ja Eeva paneutuivat meidän pikkuriikkisen mikroyrityksen kehittämiseen. Työn tuloksena saimme hienoja eväitä tulevaan esimerkiksi puutarhaharrastajista kootun focusryhmähaastattelun ja yrityshaastatteluiden kautta. Voit käydä lukemassa Empiroksen sivuilta Tiina Makkosen kirjoittaman jutun kehitystyöstä.

Yksi vuoden mieleenpainuvimpia puutarhahetkiä oli vierailu Litukan siirtolapuutarhassa Eijan satumaisessa”Bajka” puutarhassa. Myös Nekalan siirtolapuutarhan avoimet puutarhat -tapahtuman puutarhakohteet jättivät mieleeni kauniin muiston ja monia kivoja ideoita toteutettavaksi.

Vuosi 2017 oli monellakin tapaa ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, varsin onnistunut ja onnellinen vuosi. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä tästä vuodesta juuri sellaisen kuin se oli!

Satumainen kierrätyspuutarha

Aina silloin tällöin pääsee vierailemaan puutarhassa, joka tekee jollain tavalla suuren vaikutuksen. Pääsin tutustumaan Litukan siirtolapuutarhassa juuri tällaiseen puutarhaan. Tämän ihanan kierrätyshenkisen puutarhan portit olivat avoinna viime sunnuntaina Litukan siirtolapuutarhan Päivä Puutarhassa -tapahtumassa. Jo siirtolapuutarhan soratiellä kävellessäni kohti puutarhaa huomasin, että nyt ollaan ihan erityisen puutarhan lähellä. Tien varressa ohikulkijoita ilahduttivat mm. eläinhahmoiksi maalatut kivet, portin pielessä päivystävä pöllö ja vanhaan lyhtyyn rakennettu häkkikanala. Hauska yksityiskohta oli myös vanhan ikkunanpokan yksi peiliksi muutettu ikkunaruutu. Peilistä voi ohikulkija ohimennen tarkistaa, että kuontalo ja hymy ovat kohdillaan.

Puutarhurin tutun taitelijan Maija Palon maalaaman karhuportin takaa paljastuikin satumainen puutarha. Tunnelmallisiin huonemaisiin tiloihin jakautunut puutarha oli täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Monet ideat perustuivat tavaran mielikuvitukselliseen uudelleenkäyttöön. Sain luvan ottaa kuvia blogiini, mutta kuuntelin niin ihastuneena ja tarkkaavaisena puutarhurin kertomia tarinoita esineistä, asetelmista ja taideteoksista, että kuvaaminen unohtui melkein kokonaan. Onneksi muistin napata edes muutaman kuvan.

Puutarhuri muuten kertoi, että portin maalannut taiteilija Maija Palo on juuri tehnyt mielenkiintoisen “Elämän ovet” tilataideteoksen F.E. Sillanpään elämästä. Taideteoksessa eri vuosikymmeniltä olevat ovet kertovat Sillanpään elämästä. Tilataideteokseen voi tutustua Sillanpään lapsuudenmaisemissa Hämeenkyrössä vielä 17.9.2017 asti. Ajattelin itse mennä katsomaan taideteoksen, jos vain millään ehdin. Tykkään vanhoista ovista. Niillä olisi varmasti satoja tarinoita kerrottavanaan.

Vanhoja esineitä on käytetty uudelleen puutarhassa.
Vanhan kelkan päällä kasvavat tomaatit ja muut taimet. Oikealla vanhassa lyhdyssä häkkikanala ja kanalan pihalla muutama vapaa kana.
Ympäristötaidetta siirtolapuutarhassa.
Solmioista tehdyn teoksen takana oli ajatuksia herättävä tarina.

Korkeasta portista astuttiin vanhan omenapuun oksiston suojaan ihan oikeaan satumetsään. Tämä solmioista koostuva installaatio kiinnitti heti huomioni. Se oli jo sellaisenaan upea, mutta kuullessani tarinan sen takana taideteos todella heräsi eloon. Puutarhuri oli löytänyt pussillisen hylättyjä kravatteja. Ehkä jo tästä maailmasta pois lähteneen vanhan miehen omaiset olivat siivonneet jäämistöä ja heittäneet vanhanaikaiset kravatit pois. Millainen mies oli ollut? Millaisen elämän hän oli elänyt ja keitä siihen oli kuulunut?

Musta solmio oli luultavasti nähnyt monet läheisten hautajaiset, sen vieressä roikkuva oranssi oli ehkä ollut kaulassa parhaan ystävän häissä ja pankin logollinen kravatti oli toiminut työkravattina. Oliko joku solmioista ollut miehen omissa häissä tai ensimmäisen lapsen kastajaisissa? Punainen ainakin oli varmaan nähnyt useammat hauskat pikkujoulut. Koskettava ja ajatuksia herättävä asetelma.

EDIT 10.10.2017 Lisään tähän Satumaisen puutarhan puutarhurin Eijan kommentteihin jättämän kivan viestin, jossa hän kertoo Solmio -installaatiosta:

“Hei Minna,
Kiitos! Olet kirjoittanut mukavan jutun siirtolapuutarhapalstastani. Kiva, jos viihdyit Bajkassa. Tervetuloa toistekin!
Omenapuussa istuva Pääministeri, satumetsän asukkaat ja muut palstani eläimet ovat päässeet turvaan ulkovarastoon tulevan talven viimoilta. Solmioista koostuvan installaation nimi on Hurmio ja se on omistettu edesmenneen isäni ikäluokan miehille (naisia unohtamatta), jotka olivat rakentamassa aikanaan tätä yhteiskuntaa. Kuten kerroitkin solmiot kertovat yhden ihmisen elämäntarinan. Työ sopii mielestäni Suomi 100 -teemaan. Tosin tein sen jo muutama vuosi sitten.
Lentävä perunamaa tuotti satoa 44 kpl pieniä herkkupaloja. Kylmyyden ja sateiden vuoksi tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat hädin tuskin pysyivät hengissä, äärettömän pieni sato.
Idearikasta talvea kaikille puutarhureille! Ensi kesänä pääsemme jälleen toteuttamaan unelmiamme omilla palstoillamme. terveisin Eija”

Satumetsän asukkailla riittää puuhailtavaa. Filosofi mietiskelee kannonkolossa. Nuorempi on tulossa kysymään häneltä neuvoa.
Satumetsän asukkaita puutarhassa.
Bambeilla on menossa invalidien kokous. Monet ovat menettäneet korvansa, onneksi pupu toimii tulkkina. Oikealla kultakorvaisten kerho. Mitähän siellä supistaan?
Apina tuumailee ja miettii satumetsän menoa.
Hauskoja ideoita puutarhaan. Köynnösritilä raudoitusverkosta.
Lisko kurkistaa ikkunasta. Puutarhassa oli monia hauskoja yksityiskohtia. Köynnösritilä on tehty raudoitusverkosta.

Puutarhassa oli todella kaunis kierrätyspuusta valmistettu aita. Se taisi olla puutarhurin naapurin vanhan varaston puretuista laudoista. Lautoja oli kaikissa sateenkaaren väreissä. Kaikki sulassa sovussa keskenään. Valitettavasti en hoksannut ottaa aidasta kuvaa. Puutarhassa oli myös kierrätyspuusta tehty räsymatto-polku. Polussa oli poikittain aseteltuja eri värisiä lautoja. Tästäkään en näköjään ottanut kuvaa.

Kierrätysmateriaalista valmistettuja esineitä oli vaikka kuinka paljon. Marjapensaille oli tehty tuet vanhoista työpöydän rungoista, isoon rikkinäiseen pulloon oli kasvatettu minipuutarha ja jopa pergola oli tehty täysin kierrätysmateriaalista.

Ympäristötaidetta.
Siirtolapuutarhojen perustajille omistettu asetelma omenapuussa.

Tämän asetelman puutarhuri oli tehnyt kunnianosoituksena siirtolapuutarhojen perustajille. Näiden ihmisten ansiosta me saamme tänään nauttia omista pikku puutarhoistamme ja mökeistämme.

Jäin miettimään tätä puutarhaa ja puutarhuria pitkäksi aikaa vierailun jälkeenkin. Tämä oli ehkä inspiroivin ja ajatuksia herättävin puutarha, jossa olen koskaan käynyt. Puutarhassa mielikuvituksen voi päästää valloilleen, hassutella ja satuilla sydämensä kyllyydestä!