Tulivuoren juurella

Hups! Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo kokonaiset kaksi viikkoa. Vietimme talvilomaviikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Teneriffa on suurin kanariansaarista ja asukasluvultaan kaikista suurin Espanjan saarista. Saarella on Espanjan korkein vuori, 3718 m korkea tulivuori Teide.

Teneriffasta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen turistien kansoittama rantalomakohde, mutta saari on paljon muutakin. Huikean hienot maisemat vaihtelevat valtavasti ihan lyhyelläkin matkalla. Terassimaisiksi perustettujen viini- ja banaaniviljelmien vehreästä laaksosta siirrytään komean mäntymetsän kautta aavikkomaisiin tulivuorimaisemiin. Pilvien yläpuolella laavakivien täyttämällä Teiden rinteellä ei ole kovinkaan vaikea kuvitella olevansa kuussa!

Valmiina matkaan!
Kolibrikukka / paratiisilinnunkukka.
Pongauskohteena olivat värikkäät kukat ja ovet.

 Myös Teneriffalla on nyt talvi. Lomallemme sattui kuulemma huonoin sää vähään aikaan. Paikalliset olivat kyllä tyytyväisiä sateeseen pitkän kuivan jakson päätteeksi. Onneksi emme ole kumpikaan rantaihmisiä, joten huono sää ei pilannut lomaa sen kummemmin. Vuodenaika ei tietenkään ollut paras puutarhamatkaajalle, mutta monenlaisia kauniita kasveja tuli silti nähtyä.  Erilaisia köynnöksiä oli käytetty paljon aitojen ja porttien sekä pergoloiden verhona.

Otimme opastetun kiertomatkan Teidelle ja matkaan kuului myös viinimaistajaiset. Viinitilan kellarissa oli idyllinen ja hämyinen tunnelma. Seinälle oli kerätty koristeeksi vanhoja viinipulloja. Viineihin liittyen minua jäi ihmetyttämään paikallinen tapa tarjota myös punaviini jääkaappikylmänä. Hotellin läheisestä kaupasta sai muuten ihan juotavaa (viiniasiantuntijoille suotakoon oikeus olla eri mieltä) Spar-merkin punaviiniä litran pahvitölkissä alle eurolla! Pirkka-viinejä odotellessa!

Tapaamme käydä matkoillamme paikallisissa eläintarhoissa. Teneriffan Loro Parque on yksi hienoimmin hoidetuista eläintarhoista. Eläimiä ei ole mitenkään erityisen paljon (lukuunottamatta papukaijoja), mutta puisto ja eläinten tilat on todella hienosti rakennettuja. Pingviinejä ja eläinnäytöksiä ei kannata missata!

Olisi varmaan aika jännittävää asua tulivuoren juurella. Tulivuori Teide on purkautunut viimeksi vuonna 1909 ja se on yksi purkausten varalta tarkemmin seurattavista tulivuorista. Maisemat tulivuoren läheisyydessä ovat huikaisevan hienot! Oppaamme kertoi, että Teiden maisemissa on kuvattu useita elokuvia ja sarjoja, jotka sijoittuvat kuuhun. Ja kevään tullen aavikko kuulemma puhkeaa kukkaan!

Vierailimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa ja orkideapuutarhassa. Niistä on tulossa myöhemmin omat postauksensa.

Loppuun vielä pakollinen lomaselfie. 🙂 Hola amigos!

 

Likaiset ikkunat ilahduttavat – Huhtikuu haaste

 

 Joko, joko pian! Malttamattomana sitä jo odottaa, kevättä. Päivät alkavat pidentyä ja yht’äkkiä sitä huomaa, että on vielä valoisaa kun pääsee töistä kotiin. Auringonpaisteen paljastamat kodin likaiset ikkunat ja pölykerrokset eivät tietenkään ole merkki siivoustarpeesta vaan puutarhaihmistä ilahduttava kevään merkki!

Sain Arjen Karusellissa blogin Hannalta kivan keväisen haasteen.

Tässä haasteen säännöt. 

1.  Tee postaus ja kerro mistä haasteen sait.
2.  Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaammin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3.  Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia mukaan.

Sielua sykähdyttävien kevään merkkien keksiminen ei ole kovin vaikea tehtävä kevätihmiselle. Merkkien rajaaminen viiteen onkin jo haastavampi homma.

1. Oikeastaan likaiset ikkunat ilahduttavat minua jo paljon ennen huhtikuuta, mutta en millään malta olla listaamatta sitä yhdeksi minulle tärkeimmäksi kevään merkiksi.

2. Itsestäänselvä ja ehdottamasti tärkein merkki ovat ensimmäiset maasta nousevat vihreät. En tiedä montaakaan yhtä kaunista asiaa kuin mustasta maasta läpi lehtikerroksen puskeva pieni vihreä piippa. Hentoa lumikelloa on ihan pakko kyykistyä katsomaan ihan läheltä, kuin pientä ihmettä. Keväällä rikkaruohotkin saavat osakseen ihastelua. Alkukeväällä mukulaleinikki ja kiurunkannuskin saavat olla hetken aikaa puutarhan kuningattaria.

3. Jossain vaiheessa kesää kärpäset alkavat ärsyttämään. Kevään ensimmäinen kärpänen on kuitenkin kuin kauan odotettu vieras, jolle tekisi mieli järjestää pienet juhlat tai pitää vähintäänkin iloinen tervetuliaispuhe. Voi miten ihanaa onkaan kun perhoset, mötiäiset, muurahaiset, hämähäkit, siirat ja muut pikkuötökät palaavat puutarhaan!

4. Teiden hiekkojen puhdistus ei ensi ajattelemalta ole kovin sielua sykähdyttävää, paitsi jos sitä pitää varmana merkkinä siitä, että kesä on jo tosi lähellä.

5. Keväällä taimimyymälöihin ja kauppoihin ilmestyvät pienet orvokit ovat vastustamattomia. Orvokkeja, narsisseja ja helmililjoja pitää saada ruukkuihin pihalle, vaikka yöt olisivat vielä reilusti pakkasen puolella.

Tällä kertaa haastan mukaan innostumaan kevään merkeistä kolme siirtolapuutarhuria:

Javis

Astiafriikki

Suvi mökillä

Kevät on pian täällä!

Puutarhurin Majan vuosi 2017

Puutarhurin Majan vuosi

Vuoden vaihtuessa on hyvä aika pitää pieni tilinpäätös ja katsoa menneeseen vuoteen ennen seuraavan vuoden uusiin seikkailuihin hyppäämistä. Kerrataanpa hieman mitä kuului Puutarhurin Majan huikeaan puutarhavuoteen 2017!

Alkuvuosi oli suunnittelun aikaa. Rakensimme Puutarhurin Maja-sivustoa, suunnittelimme ulkoasua ja mietimme väritystä ja logoa. Siinä ohessa opiskelimme ja opimme hurjasti uusia asioita.

Alkuvuoden tärkein asia oli tietenkin uudet perheenjäsenemme, venäjänsiniset kissat Iris ja Helinä. Nämä vihreäsilmäiset kissaneidit ovat ilmeisesti jollain kummalla tavalla lumonneet minut ja olen tullut koiraihmisen lisäksi myös ihan höperöksi kissaihmiseksi! Kissojen tulo on vaikuttanut myös puutarhaharrastukseeni. Valitsin parvekekasvatukseen kissaturvallisia kasveja, eikä turhaan, sillä kurkkuplantaasilleni hyökkäsikin hurja kissapeto! Kevään kylvötkin jäivät viime vuonna tekemättä, mutta tänä keväänä aion varustautua taimikasvatukseen kissankestävillä pienoiskasvihuoneilla.

Touko-kesäkuussa järjestimme nettikyselyn tulevan puutarhasivuston sisällöstä. Kysely oli verrattain pitkä ja olin valtavan ilahtunut siitä, miten moni käytti kallisarvoista aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Kesäkuussa vietin kesälomaa ja kirjoitin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni! Tämän jälkeen bogissa on mm. koettu tulppaanihämmennystä, kasvatettu omaa ruokaa ja kokeiltu uusia reseptejä, pelastettu rikkaruohottunut vadelma, hamstrattu köynnöksiä ja haaveiltu puutarhayhteisöstä. Kesällä pääsin myös kokeilemaan siirtolapuutarhamme yhteisötöiden ohjausta.

Puutarhurin Majan Facebook sivu sai ensimmäiset 10 tykkääjää 14.6.2017. Nyt seuraajia on jo yli 300. Aivan uusille some-maille astuin hieman haparoivin askelin elokuussa Puutarhurin Majan Instagram tilin myötä. Ja kuinka ollakkaan innostuin siitäkin aivan täysillä!

Vuoteen mahtui myös useampi kiva blogihaaste. Parasta-aikaa -blogin Tarja haastoi minut kertomaan merkityksellisimmästä puusta ja Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi pitämään Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjaa. Laitoin myös itse liikkeelle Lapsuuden Puutarhamuistot haasteen. Instan puolella osallistuin Puutarhahetki -blogin Tiiun #sinivalkoista_haasteeseen.

Kahteen saamaani blogihaasteeseen en ole vielä ehtinyt vastata. Toisessa haasteessa ollaan aivan omalla alueellani, eli keväässä: Arjen Karusellissa -blogin Hanna haastoi minut kertomaan kevään merkeistä. Toisessa vielä vastaamattomassa haasteessa mennäänkin sitten hieman syvällisempiin aiheisiin. Maatiaiskananen nimittäin haastoi minut jo lokakuussa kirjoittamaan otsikolla “Kuka minä olen”.  Aika mielenkiintoinen kysymys, vai mitä!

Syksylle onnistuinkin sitten hieman huomaamatta haalimaan liikaa tekemistä. Blogikin joutui jonkinverran kärsimään kiireisestä syksystä. Myös kuntosaliharrastus jäi tauolle. Viime perjantaina kun taas pitkästä aikaa menimme salille, kertoi salikortti karusti edellisen kerran olleen syyskuun lopulla!

Talven taikaa puutarha verkkokauppa

Onneksi kaikki jutut olivat varsin mukavia. Omin kätösin rakkaudella tehty Puutarhurin Majan verkkopuoti avautui sopivasti joulusesonkiin marraskuun lopulla. Syksyn puutarhailuun kuului verkkopuodin parissa ahertamisen lisäksi mm. sipulien istuttamista, puutarhasuunnittelukurssi Ahlmanin opistolla, kirjoittamani ja kuvaamani juttu Parhaat kotiblogit lehden joulunumerossa, Tampereen puutarhaseuran tapaamisia ja rakennusluvan hakeminen uudelle vajalle siirtolapuutarhapalstalleni. Puutarhan syystyöt jäivät hieman vaiheeseen. Keväällä puutarhuria odottelevat mm. hangen alta paljastuvat lehtiläjät sekä naapuritontille kaatuilevat piiskun- ja tatarinvarret. Onneksi keväälle on luvassa sipulikukkien ilotulitus, joka jättää varjoonsa vähän isommatkin lehtikasat.

Syksyn mahtaviin kokemuksiin kuului myös saamamme Tredean innovaatioseteli, jolla pääsimme kehittämään Puutarhurin Majaa yhdessä Empiros Oy:n kanssa. Oli mahtavaa huomata miten syvällisesti Empiroksen Heidi ja Eeva paneutuivat meidän pikkuriikkisen mikroyrityksen kehittämiseen. Työn tuloksena saimme hienoja eväitä tulevaan esimerkiksi puutarhaharrastajista kootun focusryhmähaastattelun ja yrityshaastatteluiden kautta. Voit käydä lukemassa Empiroksen sivuilta Tiina Makkosen kirjoittaman jutun kehitystyöstä.

Yksi vuoden mieleenpainuvimpia puutarhahetkiä oli vierailu Litukan siirtolapuutarhassa Eijan satumaisessa”Bajka” puutarhassa. Myös Nekalan siirtolapuutarhan avoimet puutarhat -tapahtuman puutarhakohteet jättivät mieleeni kauniin muiston ja monia kivoja ideoita toteutettavaksi.

Vuosi 2017 oli monellakin tapaa ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, varsin onnistunut ja onnellinen vuosi. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä tästä vuodesta juuri sellaisen kuin se oli!