Kurkkujen kuulumisia

Kasvihuonekurkku Euphya (kuvassa vasemmalla) on tehnyt jo monta kurkkua. Eilen saimme vihdoinkin maistaa myös Tasty Greeniä (kuvassa oikealla). Molemmat kurkut kasvavat samassa kasvusäkissä lasitetulla parvekkeellamme. Tasty Green on kasvanut huomattavasti hitaammin, kuin Euphya. Tasty Greenissä on valtavasti kukkia, paljon enemmän kuin kaverillaan.

Euphyan maku on hyvä. Parempi ja makeampi kuin kaupan kurkut. Mutta Tasty Greenin maku ei ollut kovin ”tasty”. Kurkku maistui samalta kuin kaupan ulkomaiset kurkut talvella -ei miltään. Ensi vuodelle jatkoon menee ehdottomasti Euphya.

Kasvihuonekurkun kasvatus lasitetulla parvekkeella.
Puutarhuri Sanna neuvoi facebook sivuillaan poistamaan tomaattien lisäksi myös kurkuista alimmaisia lehtiä. Kasvusto tuulettuu ja kurkut saavat valoa.
Kasvihuonekurkku.
Eipä taida olla EU-direktiivin mukainen kurkku 🙂
Tasty Green kurkku nystyrät.
Hrrrrr! Tasty Greenin pinta on kamalan näköinen nystyröineen.
Kurkun kärhi.
Kurkun kärhet hakevat tukea lyhdystä ja omista lehdistään.
Kurkku varjostusverho.
Kärhet pujottautuvat myös varjostusverhon läpi.

Majan kompostissa kasvavasta kesäkurpitsastakin odotan satoa ihan näinä päivinä. Kesäkurpitsat tuntuvat kasvavan hujauksessa pienistä aluista isoiksi zeppeliineiksi. Pitää muistaa kurkistaa lehtien alle, ettevät kurpitsat pääse kasvamaan piilossa ylisuuriksi.

Ainakin vadelmat tuntuvat olevan myöhässä tänä vuonna. Mitäs satoa te olette saaneet maistella? Hyvää viikonloppua!

Kylvöjä keskellä kesää – Grobiootti taimimulta

Pääsiäisruohoa keskellä kesää? Ei sentään. Vaikka pääkuvaa katsoessa voisi kyllä luulla, että olen iloisesti sekaisin vuodenajoista. Tässä kasvaa kauransiemenistä kasvatettua kissaruohoa. Berner GreenCare lahjoitti kaikille Nekalan siirtolapuutarhureille kokeiltavaksi kaksi pussia luomu GroBiootti taimimultaa.

Mitä voi kylvää keskellä kesää?

Jotenkin sitä ajattelee, että taimikasvatukset kuuluvat vain kevääseen. Kesän siemenkylvöt tehdään enemminkin suoraan kasvupaikalle pihalle. Hetken aikaa minulla löikin tyhjää miettiessä, että mitäs tällä mullalla tekisi keskellä kesää? Mutta alkoihan niitä ideoita löytyä, kun mietti vähän pidempään. Oikeastaan kesä on varsin mainiota aikaa tehdä kylvökokeiluja sisälläkin. Pöydät ja ikkunalaudat ovat tyhjentyneet kevään taimipurkeista ja luonnonvaloa tulvii ikkunoista.

Meidän kissat tykkää kaupan vihannesosastolta löytyvästä vehnänorasruohosta. Lupasinkin kissoille, että nyt kasvatan itse kissanruohoa kauransiemenistä. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla myös Micro Leafien kasvatusta. Nyt kun sopivaa multaakin oli valmiina oli vihdoin hyvä aika kokeilla. Hankin jokin aika sitten käytettynä Terveelliset ja maistuvat miniversot kirjankin.

Tämän hauskan videon innoittamana kokeilin kylvää myös mansikan siemeniä.  Olisi mukava kokeilla myös perennojen pistokaslisäystä. Tuleeko teille mieleen muuta mitä voisi kylvää perinteisen kylvökauden ulkopuolella?

GreenCare Grobiootti taimimulta.
Nekalan siirtolapuutarhurit saivat kaksi pussia GroBiootti taimimultaa kokeiltavaksi.

Mitäs tämä GroBiootti taimimulta on?

GreenCaren verkkosivuilla kehotetaan paljon lupaavasti ”Istuta ihmemultaan!” GreenCare Grobiootti -hyötymikrobeja sisältävä multa parantaa ravinteiden saatavuutta kasvualustasta. Hyötymikrobit lisäävät myös kasvin vastuskykyä esimerkiksi vanhan ruukun tai siemenen mukana siirtyviä haitallisia mikrobeja vastaan. Grobioottihan on siis pahiksia vastaan taisteleva hyvismikrobi! Ei hullumpaa.

Nelson Garden MicroLeaf ja minikasvihuone.
Helinäkin tykkää hankkimistani kylvötarvikkeista. Varsinkin nimitikut ovat Helskin mielestä ihania.
Pienoiskasvihuone Microleafien kasvatus.
Kylvin kurkkuyrtin siemeniä pienoiskasvihuoneeseen.
Micro leafien kasvatusta.
Olipas se helppoa. Sato oli valmis noin viikon kuluttua kylvöstä. Täytyy ehdottomasti kokeilla myös muita MicroLeafeja.
Kurkkuyrtin taimia.
Syötävän suloisia kurkkuyrtin taimia. Ja syötäväksihän ne on tarkoitettukkin.
Kissanruoho kauran siemenistä.
Kissoille lupasin kasvattaa ruohoa. Ja sehän maistui!
Kissanruohon kasvatus.
Kylvin kauransiemenet GroBioottimullalla täytettyihin kuituruukkuihin.
Kauransiemeniä kissanruohon kasvatusta varten.
Siemeniä kannattaa laittaa aika tiheästi.
Kissanruohoa.
Lopuksi peitin siemenet ohuella multakerroksella ja kastelin suihkepullolla. Molemmat kissaneidit saivat omat purkit.
Kissoille itse kasvatettua ruohoa.
Vielä ei näy vihreää Helinän ruohopurkista.
Kissa syö ruohoa.
Ruohot saivat kasvaa noin viikon Ikeasta hankkimassani kasvihuoneessa. Mutta nyt on valmista ja herkuttelu voi alkaa!
Kissa syö kissanruohoa.
Hupsista keikkaa! Seuraavalla kerralla täytyy kylvää ruohot vähän tukevampiin purkkeihin.

Kylvökseni itivät hienosti. Täytyy ottaa GroBiootti taimimulta ensi kevään taimikasvatuksessa oikein kunnolla kokeiluun. Mukavaa, että tätä multaa myydään monenkokoisissa pusseissa. Ikkunalautapuutarhurille riittää mainiosti pienin 5 litran pussi, mutta suurempia määriä taimia kasvattavalle isoin pussikoko 40 litraakaan ei ole varmasti liikaa.

Köynnöshortensia mökin varjoisalle seinustalle

Siirtolapuutarhamökilläni on täydellinen paikka köynnöshortensialle. Mökin ja tien väliin jää pieni varjoinen etupiha. Mökin etupihan puoleinen seinä on pohjoiseen päin ja siinä on ainoastaan yksi pieni ikkuna toisessa päässä. Seinä on tylsän näköinen ja sisääntulo ei ole niin rehevän ja viihtyisän näköinen kuin toivoisin. Viime kesänä hoksasin, että seinustalla olisi loistava paikka köynnöshortensialle.

Saimme kesälomalla viimeisteltyä mökin maalauksen ja Herra Puutarhurin Maja asensi seinustalle köynnösritilät. Ennen taimikaupoille lähtöä köynnöshortensioille täytyy kuitenkin vielä tehdä kunnon kasvualusta. Haasteita on luvassa, sillä maa on tiiviihköä ja melko savista. Luulen, että etupihalla kasvavan omenapuun juurista ei iloita tässäkään projektissa.

Olisikohan matala turveharkoilla reunustettu ja rodomullalla täytetty kohopenkki paras ratkaisu? Perusmaata ei tarvitsisi vaihtaa aivan niin syvältä.

Siirtolapuutarhamökin sisääntulo.
Mökin sisääntulo ennen köynnösritilöitä. Vasemmalla vanha omenapuu. Tähän etupihalle minulla on tarkoitus tehdä varjopuutarha. Alppiruusu, saniaisia, varjoyrttiä, taponlehteä, valeangervoja…
Köynnösäleiköt seinällä.
Köynnösritilät paikoillaan. Köynnöshortensiahan ei välttämättä tarvitsisi tukisäleikköä. Halusin kuitenkin säleiköt, jotta köynnös ei kasva ihan kiinni seinässä.
Köynnöshortensia tiilimuurin päällä.
Köynnöshortensia kurkottelee tiilimuurin yli Kalevankankaan hautausmaalla. Ei lainkaan synkkää.
Rehevä köynnöshortensia.
Valkoisenaan kukkia.
Köynnöshortensia muurilla.
Tiilimuuri ja köynnöshortensia ovat valloittava pari.

Jos näitte alkuviikolla Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla jonkun pyörivän kameran kanssa, se olin minä! Kävin kuvaamassa teille komeita köynnöshortensioita. Olen kulkenut kymmeniä kertoja linja-autolla tästä ohitse ja ihaillut kauniita tiilimuurin yli kurkottelevia köynnöshortensioita. Nyt tuli hyvä syy käydä katsomassa ja kuvaamassa niitä lähempää. Olen ihastellut myös valokuvia työkaverini pergolan seinustan köynnöshortensioista. Kestää vielä muutama vuosi, ennenkuin mökin seinustan köynnöshortensiat näyttävät yhtä mahtavilta.

Köynnöshortensiat.
Tämä kuva on otettu samasta kohtaa muurin toiselta puolelta.
Köynnöshortensian verhoama aita.
Hortensiat kasvoivat muurin sisäpuolella, josta ne kiipivät muurin yli tien puolelle.
Köynnöshortensia varaston seinällä.
Varastovajan seinustaakin koristi köynnöshortensia.
Kalevankankaan hautausmaan portaat.
Kalevankankaan hautausmaalla on ihana rauhallinen tunnelma ja todella kauniita istutusalueita.

Jos hautausmaan hortensioiden kuvaaminen kuulosti mielestäsi oudolta, niin mitähän tuumit tästä? Törmäsin nimittäin hautausmaalla maailman kauneimpaan roskalavaan.

Kukan terälehtiä roskiksessa.
Kauneus on katsojan silmässä. Minun silmäni näkevät tässä jotain todella kaunista.
Turkoosia ja ruostetta.
Pidän kuluneesta turkoosista. Tällä kertaa se on ruostetta ja turkoosia.

Mukavaa viikonloppua!

Roosan sävyjä mökissä ja puutarhassa

Pikkusydän

Majalle on vaivihkaa alkanut tulla yhä enemmän roosan, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit kukat ovat suosikkejani. Kukkien värimaailma on hiipinyt myös mökin sisälle. En ole vielä miettinyt mökin sisustusta kovinkaan paljoa ja suunnitelman (jota ei siis ole) punainen lanka on yhä hukassa. Roosa väri näyttäisi kuitenkin asettuneen sisustuksen päätähdeksi. Ehkä minun pitääkin etsiä punaisen langan sijasta roosaa lankaa!

Kotonamme ei taida olla mitään vaaleanpunaista, mutta siirtolapuutarhan henkeen vaaleanpunainen sopii oikein mainiosti. Majan sisustuksesta ei luultavasti ole tulossa vaaleanpunaista prinsessavaltakuntaa (tai kuka tietää vaikka tulisikin), vaan soma pienesti söpöileva boheemi ja sekalainen kokoelma uutta, kierrätettyä ja itsetehtyä. Se sekalainen kokoelma on jo valmiina, muut täytyy vielä hankkia.

Onkohan olemassa jotain omaa alalajia värisokeudelle, jossa ihminen ei osaa nimetä värejä oikein? Nimittäin minulla tai herra Puutarhurin Majalla on se. Emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi tätä harvinaista sokeutta sairastaa. Minulla on pieni epäilys, että se saatan olla minä. Mutta älkää nyt vaan kertoko herralle! Väittelemme toistuvasti värien nimistä ja herkullisimmat väriväittelyt käydään yleensä juurikin violetti-pinkki väriskaalassa.

Vaaleanpunainen Sarah Bernhard pioni.
Puutarhassa on muutama vaaleanpunainen pioni, ehkä Sarah Bernhard.
Verenpisara.
Varjoisen etupihan verenpisarassa on monia sävyjä vaaleanpunaisesta pinkin kautta syvän violettiin (vai sittenkin purppuran kautta lilaan 🙂 ).
Verenpisaran nuppu.
Verenpisaran suloinen nuppu.
Punainen viinimarja.
Tämä hennosti punastunut pieni viinimarja oli niin suloinen!
Vaaleanpinkki pelargonia.
Pelargoneissa tykkään eniten ihan vaaleanpunaisista. Mårbacka esimerkiksi on ihana. Tänä vuonna mentiin kuitenkin Plantagenin halvemmilla vaaleanpinkeillä.
Vaaleanpunainen pelargoni.
Vähän eri sävyinen vaaleanpinkki pelargoni.
Näihin riippapelargoneihin olen ollut tosi tyytyväinen. Ovat kukkineet paljon paremmin kuin tavalliset. Yksittäinen kukka on tosi iso.
Varjolilja.
Kaksi varjoliljaa löytyi omenapuun juurelta poistamani tatarpuskan uumenista. Näitä saisi tulla lisääkin.
Valamonruusun kukka.
Kukkaiselämää Satu ja Puutarhahetki Tiiu tunnistivat tämän ruusun Valamonruusuksi. Sen kukka on todella kauniin kirkkaanpinkki. Terälehdissä on myös mielestäni kauniit kuviot.

Puutarhani olemassaolevista kukista suloisimpia ovat ehkä vaaleanpunaiset harmaamalvikit. Ne eivät ole vielä kukassa. Hentojen kukkien avautuessa pitkän varren päähän niitä ei voi olla ihastelematta. Ajatelkaas, että tähänkin ihanaan kukkaan tutustuin vasta täällä siirtolapuutarhapalstallani.

Yksivuotisia vaaleanpunaisia kukkia on tänä vuonna tulossa ainakin kosmoskukkia, kesämalvikkia ja valmista vaaleanpunaista kesäkukkasekoitusta. Kosmoskukat ovat tällä hetkellä suosikkejani siemenistä kylvettävistä kukista.

Puuvillatehtaan kivipestyt käsipyyhkeet.
Tamperelaisen Puuvillatehtaan kivipestyt tummanroosat käsipyyhkeet ovat juuri sopivasti vanhan näköiset.
Puuvillatehdas roosa käsipyyhe.
Huomasin nämä Puuvillatehtaan Facebook päivityksessä ja tilasin samantien. Näyttivät niin majan näköisiltä. Eikä onneksi tarvinnut pettyä, sopivat just eikä melkein.
Pyyheliinat naulakossa.
Samalta istumalta uudistui pyyhenaulakkokin. Made by Herra Puutarhurin Maja.
Pyyhenaulakko Indiskan nupit.
Nupit ovat Indiskan kaapin / laatikonvetimet.
Mäntyinen naulakko.
Tässä vielä ”ennen” kuva pyyhenaulakosta.
Tyynyt riipputuolissa.
Riipputuolissakin on pinkit tyynyt. Ompelin nämä Lennolista ostamistani palakankaista. Tein ison läjän eri värisiä viime kesän kirpputorillekkin myyntiin. Viime tingassa nappasin nämä kaksi sivuun itselle. Onneksi, sillä nehän on oikein kivat!
Lintu keittiöpyyhe ja turkoosi ovennuppi.
Tämä keittiöpyyhe taisi olla ihan ensimmäinen hankinta majalle. Siitäköhän se roosa lähti leviämään? Keittiönkaapinovien nupit olen myös vaihtanut mäntyisistä näihin nätimpiin.
Vaaleanpunainen kukkakahvikuppi.
Täydelliset kahvikupit puutarhakierrokselle. Yksi tällainen kukkamuki minulla on töissäkin kahvikuppina. Puutarhaunelmia kahvitauolla. <3

Hyvää alkanutta viikkoa!

Majan avaimia koristaa nyt Huttaroo

Katsokaas mitä posti toi! Majan avaimia koristaa nyt ihan uusi itse suunniteltu ja Huttaroon toteuttama avaimenperä. Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa tunteisiin vetoavista hetkistä mukana kannettavia esineitä, kuten koruja ja avaimenperiä. Mietitäänpä hetki. Kuvastaako tämä koru tunteisiin vetoavaa hetkeä? Voi, kyllä! Se hetki, kun vierailin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhassa ja astuin ensimmäisen kerran puutarhurin majan sisäpihalle. Tai se ”lähetä” klikkaus netissä kun perustimme Puutarhurin Maja yrityksen, suuret haaveet puutarhayhteisöstä mielessämme.

Huttaroo avaimenperä
Posti toi puutarhurin majan avaimille uuden Huttaroo avaimenperän. Postimerkeissä komeilee Sauli Niinistö.

Sauli Niinistöllä on myös oma Huttaroo korunsa. Ja ihanaisella Mira Luodilla oli Huttaroo koru Provinssirockin esiintymisessään! Tottakai Puutarhurin Majan täytyi hankkia omansa. Tilaaminen Huttaroon nettisvuilta on helppoa. Tilausta tehdessä Huttaroolle ladataan tiedosto vaikkapa piirustuksesta otetusta valokuvasta tai kuvankäsittelyohjelmalla tehdystä kuvasta. Huttaroon naiset muokkaavat kuvan ja tekevät siitä korun. Korun voi teettää esimerkiksi lapsen piirustukseta. Tai ihan mistä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Huttaroon Puutarhurin Maja avaimenperä.
Majan ovipielessä on kiva koivunoksa, johon avaimet voi ripustaa.

Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä. Puutarhanhoitohan kuulostaa ihan huttaroinnilta! Hauska nimi yrityksellä. Ja mitä muuta voisi odottaakkaan, kun itse yrittäjätkin ovat hauskoja. Minulla on ilo tuntea molemmat Huttaroon äidit, Kati ja Anna. Huttaroo-Kati on kälyni ja olen ihan mahdottoman ylpeä hänestä! Katilla on muuten kaksi ihanaa kierrätyshenkistä puutarhaa. Ehkä tekin pääsette blogini kautta joskus tutustumaan niihin.

Huttaroo kirjanmerkki. Rakas puolivilli puutarha kirja,
Tilasin kaksi samanlaista korua. Toisesta aion tehdä puutarhakirjanmerkin. Ehkä laitan naruun muutaman helmen… Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha on yksi lempipuutarhakirjoistani.
Huttaroo Puutarhurin Maja kirjanmerkki,
Mihinkäs kohtaan puutarhaunelmia jäinkään viimeksi?

Majan avaimiin ja Huttaroohon liittyy myös  tarina viime kesältä. Maja maalattiin alkukesällä kahden naisen voimin. Sain maalausprojektiin kaverikseni Huttaroo-Katin. Ja voin kertoa, että siltä naiselta hommat sujuu! Valmista siis syntyi ja yöhämärässä otimme vielä viimeiset kuvat lopputuloksesta ennen kotiinlähtöä. Mökin ovi laitettiin kiinni, jotta kuvat näyttäisivät paremmilta. Juuri maalattu mökki näyttää hyvältä ja maalarit ovat varsin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Kaikki on hienosti. Kunnes. Ovi lukossa. Avaimet sisällä ja kaksi väsynyttä ja maalintahraista työmiestä oven ulkopuolella.

Puutarhurin Majan avaimet.
Nyt majan avaimet ovat hyvässä tallessa. Minuun vetoaa avaimenperän  kulunut ja rustiikkinen pinta. Huttaroo käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja.

Ei hätää. Vara-avain löytyy kotoa. Paitsi että kotiavainkin on mökissä. Ja mökin ovi edelleen lukossa. Ei. Voi. Olla. Totta. Olin juuri muutamaa minuuttia aiemmin mainostanut pitäväni mökin avaimia aina klipsulla kiinni farkkujen vyölenkissä. Työfarkut olivat kuitenkin vaihtuneet  toisiin housuihin ja avaimet olivat jo laukussa. Ja laukku lukkojen takana. Voi rähmä! Onneksi puhelin ei ollut sisällä ja saimme soitettua huoltoyhtiölle linja-autopysäkiltä. Kerrostalon alaovella parhaisiinsa pukeutuneet ja kauniisti meikatut viikonlopun juhlijat päästivät nuhjuiset maalarit sisälle. Tovi odottelua tuulikaapissa ja huoltoyhtiön työntekijä tuli avaamaan meille asunnon oven. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivästä jäi muistoksi hauska tarina ja komea maalipinta mökkiin.

Herra Puutarhurin Maja otti hienon kuvan Huttarroo korun varjosta jalopähkämön lehdelle.

Huttaroo seuraavaan kertaan!

Tutut ja tuntemattomat kukassa

Olipas ihanaa, että sade lakkasi tänään illaksi! Majalla ei ole tapahtunut paljoakaan viime aikoina. Sadesää ei ole houkutellut puutarhatöihin ja normaaliin päivärytmiin totuttelu kesäloman jälkeen on vienyt oman aikansa (ja toinen työviikko jo siis käynnissä 🙂 ). Kävin illalla pikavisiitillä mökillä. Monta uutta kukkaa oli auennut edellisen käynnin jälkeen.

Puput (papanoista päätellen) olivat syöneet puolet mangoldeista ja osan toisesta salaatista. Lehtokotilot ovat ihme kyllä jättäneet kasvimaan ja kukat tänä vuonna rauhaan. Ainoastaan harmaamalvikin lehdet ovat reikäiset.

Valkoinen pienikukkainen kukka.
Monta kukkaa on vielä tunnistamatta palstalla. Tämän olin jo viime kesänä tunnistavinani helminukkajäkkäräksi. Mutta onko sittenkään?
Kurjenpolvi vaaleanpunainen.
Tämä on kurjenpolvi, mutta onko se tuoksukurjenpolvi vai peittokurjenpolvi? Kasvusto on matala ja mattomainen.
Kirkkaan pinkki ruusu.
Tuntematon pensasruusu. Kukat ovat todella kirkkaanpinkit. Mötiääset (eli kimalaiset) rakastavat tätä! EDIT: Ruusu tunnistettiin valamonruusuksi.
Peurankello nupulla.
Peurankello. Rakastaa, ei rakasta… Niin kaunis, mutta leviää riesaksi asti.
Vaaleanpunainen pionin nuppu.
En yhtään muistanut, että palstalla kasvaa myös vaaleanpunaisia pioneja. Muutama vaaleanpunainen nuppu on aukeamassa kukintaansa lopettelevan Karl Rosenfield pionin kylkeen.
Huonokuntoinen palavarakkaus.
Oi voi, ryppyjä rakkaudessa? Palavarakkaus ei voi hyvin. Lehdet olivat viime vuonnakin keltalaikukkaat. Jouduin siirtämään kukat polun levennyksen takia ja luulin niiden ottaneen siitä nokkiinsa. Mutta jotain muuta on nyt vialla.
Ruskolilja.
Ruskolilja.
Tarha-alpit nupulla.
Tarha-alpit ovat pian kukassa. Tehtävä: ”Missä vuohenputki luuraa?”
Violetti kukka avautumassa.
Tämän täytyy olla joku kylvämistäni kesäkukista. Ei kai nyt näin nätti rikkaruohoakaan voi olla? Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun hoivaan rikkaruohoksi osoittautunutta kukkaa.
Oranssi kehäkukka.
Kehäkukkia on jo muutama auki. Niin ihania ja helppoja. Siemenet on helppo kerätä syksyllä talteen ja heittää maahan keväällä.

No nyt on nimiä polvipehmusteelle!

Polvipehmuste rikkaruohojen kitkentään.

Keksi nimi ”kneelerille” -arvonnan voittajat ovat selvillä. Aivan mahtavia, hauskoja ja oivaltavia nimiä olitte keksineet! Vai mitä mieltä olette nimistä: konttari, pehmis, polvien ilo eli polvilo, polvipehmiö, polvityyny, polvis, polveke, polvari, polska, polvis, polvistin, polvilappo, pemmu ja lumpiolätkä?

Onneksi en luvannut valita parasta nimeä, sillä sehän olisi ollut tosi vaikeaa!

Arvoin viisi voittajaa random.org generaattorilla:

  • SannaMi voitti polvityynyt
  • Manta0 voitti polvikset
  • Mertsi voitti pehmikset
  • Sanna P voitti polvipehmiöt
  • JennaO voitti polskat

Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

Parvekkeen kurkuille tukea ja varjostusta

Kurkut kietoutuvat juuttinarun ympärille.

Kasvihuonekurkut ovat viihtyneet hyvin lasitetulla parvekkeellamme. Kurkut pääsivät venähtämään aika pitkiksi ennen kuin ehdimme laittamaan niille tukilangat. Herra Puutarhurin Maja porasi parvekkeen kattoon reiät tukeville koukuille ja lankana käytettiin paksua juuttinarua. Viime kesän huteria tukiviritelmiä ei todellakaan tule ikävä.

Kurkuilla on mielestäni viehättävä tapa kiertää kasvattamansa kärhet tuen ympärille. Edellisvuoden keväällä seurasin pitkään kurkuntaimien kärhien kietoutumista tukikepin ympärille. Kärhen liikkeen ja kietoutumisen voi nähdä paljaalla silmällä, kunhan malttaa katsella tarpeeksi pitkään! Vähän hullun hommaa, myönnän…

Parvekkeen varjostusverho Ikeasta, verhovaijeri ja juuttinarua.
Varjostusverho löytyi Ikeasta ja verhovaijeri Tokmannilta.
Lasitetun parvekkkeen verho ja kurkun tukinarut.
Verhovaijeri kannattaa leikata reilusti liian lyhyeksi, ettei verho jää rumasti roikkumaan.
Kurkun tukinarut parvekkeella.
Parvekkeen kattoon porattiin reiät tukinaruja varten. Reikiin asennettiin tulpat ja tukevat koukut, joihin narun sai kunnolla kiinni.

Parvekkeemme on helteillä todella kuuma. Liian kuuma jopa kurkuille, luulisin. Uteliaat kissat ja alas lattiaan asti aukeava parvekelasitus on yhdistelmä, joka tekee parvekkeen tuuletuksestakin lähes mahdotonta. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että tytöt pääsisivät putoamaan parvekkeelta.

Asensimme parvekkeelle varjostusverhon, joka suojaa kurkkuja pahimmalta paahteelta ja toivottavasti laskee parvekkeen lämpötilaakin hieman. Sopiva ja vieläpä tosi halpa verho löytyi Ikeasta.

Venäjän siniset kissat parvekkeella.
Helinä ja Iris ihmettelevät parvekkeen tapahtumia.

Parveke on ollut kissojen lempipaikka heti ilmojen lämmettyä. Iris ja Helinä tulivat meille nyt talvella ja keväällä olikin ihmettelemistä, kun parvekkeelle pääsi käymään ensimmäisen kerran. Nyt sinne osataan jo vaatia pääsyä rämpyttelemällä oven sälekaihtimia.

Tytöt seuraavat aina tarkasti meidän touhuja. Parvekkeella tapahtuvat muutostyöt vaativat tietysti virallisten valvojien läsnäoloa.

Kasvihuonekurkkujen tukeminen parvekkeella.
Kurkut olivat päässeet hieman liian pitkiksi. Langan kieputtelu lyhempien varsien ympärille olisi ollut helpompaa.
Kasvihuonekurkut parvekkeella Biolanin kasvusäkissä.
Vasemman puoleinen Euphya on kasvanut rotevammin kuin oikealla oleva Tasty Green. Euphyassa on jo kurkun alkuja, kun Tasty Green vasta aloittelee kukintaansa.
Kasvihuonekurkkujen kukkia.
Vasemmalla Euphyan kukka ja oikealla Tasty Greenin kukanalkuja.
Kurkun alku.
Minusta tulee isona kurkku!
Kurkun tukeminen.
Niin minustakin! Otetaanko skaba kummasta kasvaa isompi?
kissa syö kurkuntaimea.
Jos vain ehditte ennen kuin minä syön teidät!

Kurkku toipui hyvin taannoisesta hyökkäyksestä, mutta vaara ei todellakaan ole ohi… Iippa on ollut erityisen kiinnostunut kurkun hauskasti harottavista kärhistä. Mitenköhän ensi kevään taimikylvöille käy tämän kaverin kanssa?

Pioneja, pioneja!

Käsi ylös kenen lempikukkalistalta löytyy pioni. Niin minultakin. Viime sunnuntain Avoimet puutarhat kierroksellani Nekalan siirtolapuutarhassa tuli vastaan oikea pionitaivas. Vaaleansinisen mökin vierellä kulkeva kesäkukkasin koristeltu kapea polku johti avoimelle sisäpihalle, joka oli täynnä pioneja. Siis ihan täynnä!

Siirtolapuutarhamökin vierellä kulkeva polku.
Mitäs kuhinaa ja kuvaamista tuolla on meneillään?
Pioneja pihalla.
No mutta, Vau! Avara aurinkoinen piha oli täynnä kauniita pioneja. Taustalla sinivaleunikko.
Tummanpunaisia pioneja.
Osa pioneista oli täysin auki ja osa vielä nupulla.
Pioneja kukassa.
Pioneja, pioneja!
Pionit.
Pioneja siellä…
Pioneja lähikuvassa.
…pioneja täällä.
Kauniita pioneja.
Pinkkejä pioneja.
Vanhan roosan värinen pioni nupulla.
Roosan värisiä pioneja. Mikähän tämän nimi on?
Pionipiha.
Täydessä kukassa.
Green halo pioni.
Ja nupulla. Tämä erikoisempi pioni oli muistaakseni Green Halo. Mikä kaunokainen!
Kesäkukat ja pioni.
siniviuhka ja vaalenapunainen pioni.

Tämän puutarhan kohdalla harmitti se, että en ole kovin kaksinen valokuvaaja. Tämä puutarha oli nimittäin mykistävän kaunis.

Hämmentävintä kaikesta oli kuitenkin omistajan vastaus kysymykseeni: ”Miten olet saanut pionit viihtymään näin hyvin ja miten hoidat ja lannoitat niitä?”. Vastaus oli ”En mitenkään.” Siis mitä! Pionipuutarhurin salaisuus oli nimittäin se minkä me kaikki tiedämme ja mitä on kuitenkin niin vaikea noudattaa: huolellinen perustus.

Istutuskuopan pohjalle laitetaan hyvin palanutta karjanlantaa, ja päälle hieman hiekansekaista multaa, jotta juuret eivät ota suoraan lantaan. Lopuksi kuoppa täytetään hiekansekaisella mullalla. Tämän jälkeen kukoistavia pioneja ei ollut tarvinnut lannoittaa kymmeneen vuoteen mitenkään! Ainut hoitotoimenpide oli juurelle vuosittain lisätty hiekka.

I’m in love! Haluan lisää pioneja!!

Puutarhakierroksella siirtolapuutarhassa

Toisten puutarhoissa kiertely on aivan mahtavaa! Jos maassa ei ole metrin lumikerrosta on kyläillessä pakko päästä edes pienelle kierrokselle kyläpaikan puutarhaan. Parhaimmillaan tällainen kierros on tietenkin toisen puutarhaharrastajan kanssa puutarhassa kuljeskellen. Yhdessä ihmetellen, ihastellen, kysellen, suunnitellen ja haaveillen. Ja jokaisessa puutarhassa on ihan varmasti jotain mielenkiintoista. Myös niissä, joiden omistajat eivät ole varsinaisesti puutarhaharrastajia. Kauneutta voi löytää vaikkapa hieman villiintyneiden kukkapenkkien yllättävävistä kasviyhdistelmistä, sammalen peittämämistä kivistä tai puutarhaan unohtuneista kasvien valtaamista esineistä.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on hieno mahdollisuus päästä kurkistamaan lähemmin ihan vieraidenkin ihmisten puutarhoihin. Tässä muutamia poimintoja Nekalan siirtolapuutarhan Avoimet puutarhat tapahtumassa kiertämistäni pikkuisista puutarhoista.

Siirtolapuutarhassa on eri värisiä mökkejä.
Nekalan siirtolapuutarhassa mökkinsä saa maalata haluamansa väriseksi. Alueella onkin ihan kaiken värisiä majoja.
Siirtolapuutarhamökki rehevän kasvillisuuden takana.
Pienet suloiset mökit pilkistelevät rehevän kasvillisuuden seasta.
Juhannusruusu valkoisen aidan takana.
Monissa puutarhoissa juhannusruusut kukkivat vasta nyt komeimmillaan.
Pieni ruukku vesiaihe.
Tästä pienestä vesiaiheesta kuului ihana rauhoittava veden solina!
Kaatunut puunrunko kukkapenkin koristeena.
Kaatunut puunrunko näytti todella kauniilta tässä kukkaryhmässä. Aivan kuin kaikki olisi ollut tässä aina.
Yhdessä puutarhassa vieraita otti vastaan näin kiva kaveri.
Valkoinen ruokaryhmä ja valkoinen auringonvarjo.
Tämän puutarhan tunnelma oli tyylikäs ja rauhallinen.
Muotoonleikattu pensasaita ja enkelipatsas.
Puutarhan muotoonleikattu pensasaita oli tosi hieno. Se antoi selkeän taustan kauniille asetelmille.
Siniset valurautatuolit.
Ja näiden tuolien väri oli osunut ihan nappiin!
Olisin voinut jäädä vaikka koko päiväksi kuljeskelemaan tämän puutarhan pieniä kasvien keskellä kiemurtelevia polkuja. Aivan ihana!
Vihreä ja rehevä puutarha.
Vihreää ja rehevää. Ja ei lainkaan nurmikkoa. Tykkään.
Köynnökset talon seinustalla.
Mökin seinustaa peitti upea monilajinen köynnösryhmä. Köynnöshortensia aloitteli kukintaansa. Saniaisia pitää muuten saada lisää omaankin puutarhaan.

Nekalan siirtolapuutarhassa kaikki tontit ovat suunnilleen saman kokoisia ja mökitkin on sijoiteltu tonteille samalla tavalla. On jännittävää miten eri näköisiä ja tunnelmaltaan täysin erilaisia puutarhat silti ovat! Omalle palstalle täytyy saada lisää runsautta ja enemmän huonemaisia tiloja. Tuossa viimeisten kuvien puutarhassa oli hyödynnetty hienosti köynnöksiä. Aion istuttaa palstalleni lisää puita, mutta taidanpa hankkia lisää myös köynnöksiä. Niillä saa nopeasti rehevyyttä ja korkeuseroja puiden kasvua odotellessa.

Tällä viikolla on tulossa vielä postaus upeasta pionipuutarhasta!

ARVONTA: Keksi nimi ”Kneelerille”

Itsetehty polvityyny rikkaruohojen kitkentään.

Meillä oli viime vuonna Avoimet puutarhat –tapahtumassa kirpputori palstalla ja tein myyntiin pehmustettuja polvenalustyynyjä kitkentätyöhön. Kiva tuote, housunpolvet pysyy puhtaina ja kuivina ja onhan pehmustetulla alustalla mukavampi nyppiä rikkaruohoja. Itsellänikin on tietysti tällainen, kun vaan muistaisi käyttää. Innostuin tekemään vähän liian monta ja niitä jäi ylitse. Ajattelinkin nyt arpoa nämä ylimääräiset tyynyt blogini lukijoille.

Englanniksi näitten nimi on ilmeisesti kneeler, mutta mikä tämän nimi on suomeksi? Osallistu arvontaan suomentamalla sana tai keksi ihan oma uusi sana. Arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken viisi palkintoa, joissa jokaisessa on kaksi pehmustetta: pinkki ja mintunvihreä. Jos edes toinen olisi oikeassa paikassa silloin kun sitä tarvitaan 🙂

Rikkaruohojen kitkentää helpottamaan tehty pehmuste.

Näitä oli Vallilan Aurajoki-kuosin kernistäkin tehtynä. Joku keksi mielestäni hyvän idean ja osti sellaisen polvipehmusteeksi autonrenkaan vaihtamiseen. Ja käypä tällainen vaikka kylmällä säällä lapsille istuinaluseksi retkelle tai keinuun.

Tyynyt ovat siis itse tehtyjä. Jos arpaonni ei suosi, niin tällainen on melko helppo tehdä itsekkin. Tyynyissä on sisällä telttapatjasolumuovi jonka molemmin puolin on päiväpeitosta leikattua vanua. Päällinen on vahakangasta. Ja kernikin sopii tarkoitukseen hyvin.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  • Kommentoi tähän blogipostaukseen miksi sinä nimittäisit tällaista pehmustetta.
  • Arvon viisi voittajaa, jokainen saa 2kpl pehmusteita: pinkin ja mintun.
  • Kilpailuaikaa on ensi sunnuntaihin 9.7.2017 asti.

Onnea arvontaan!

Osallistumisaika on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille vastanneille!

Kirppislöytöjä ja hurmaava Café Viola

Sinkkikastelukannu, peltirasia ja pyöreä kivipallo.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on tältä vuodelta ohitse. Toivottavasti kaikilla osallistuneilla oli antoisa päivä! Lähdin kotoa pelkän aamupalan syöneenä ja rappukäytävässä vastaan tullut mausteisten siipien tuoksu sai vatsani kurnimaan. Onneksi ehdin napata lähikaupasta tonnikalasalaatin majalla syötäväksi. Minä olen niitä ihmisiä, joilta mikään ei suju nälkäisenä. Onneksi nykyään tiedostan asian ja yritän muistaa syödä säännöllisesti.

Kivipallo reikä keskellä.
Saisikohan tästä kehiteltyä jonkin vesiaiheen?

Pikaisen mökkilounaan jälkeen lähdin kiertelemään Nekalan siirtolapuutarhan puutarhoja ja kirpputoreja. Heti ensimmäiseltä kirpputorilta löysin hienon reiällisen kiven kahdella eurolla. Kivi painoi monta kiloa, joten sitä oli pakko lähteä viemään majalle. Samalta kirppikseltä ostin myös peltirasian ja sinkkikastelukannun.

Pop-up kahvila siirtolapuutarhalla.
Café Violan iloinen myyjätär ja remontissa olevan siirtolapuutarhamökin omistaja.
Tyttö omenapuun alla valkoisessa mekossa.
Pop up kahvila Café Violan idylliä siirtolapuutarhassa.

Vietyäni kiven majalle jatkoin kierrosta. Yhden mökin pihaan oli pystytetty hurmaava Café Viola hyväntuulisine myyjättärineen. Suvi, mökin omistaja kertoi viime vuonna alkaneesta mökin kunnostusprojektista. Suvin mies on rakennusrestauroinnin ammattilainen ja sen kyllä huomasi. Mökkiä on kunnostettu pieteetillä perinteitä vaalien, esimerkiksi mökin vanhat ikkunat on restauroitu. Kahvilan pöydässä sai selailla valokuva-albumia ja katsella kuvia remontin kulusta. Remontin edistymistä voi seurata myös kivasta Suvi mökillä –blogista.

Valkoinen auringonvarjo pöytäryhmän päälllä.
Auringonvarjo oli mahtava kirppislöytö!

Seuraavalta kirppikseltä pongasin hienon 3 metriä halkaisijaltaan olevan riippuvan auringonvarjon. Aivan täydellinen oleskeluryhmän päälle! Majan pihassa ei ole juurikaan varjoisia paikkoja lukuunottamatta varjoista sisääntulopihaa. Eikun taas viemään ostoksia majalle. Ja tällä kertaa tarvittiinkin kaksi reissua. Maksoin varjosta 20 euroa, jonka jälkeen olinkin jo käyttänyt kaikki kierrokselle varaamani käteisen. Rahattomana sainkin onneksi loppukierroksen tehtyä ilman keskeytyksiä.

Ensi viikolla pääsette näkemään käymiäni puutarhakohteita!