Roosan sävyjä mökissä ja puutarhassa

Pikkusydän

Majalle on vaivihkaa alkanut tulla yhä enemmän roosan, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit kukat ovat suosikkejani. Kukkien värimaailma on hiipinyt myös mökin sisälle. En ole vielä miettinyt mökin sisustusta kovinkaan paljoa ja suunnitelman (jota ei siis ole) punainen lanka on yhä hukassa. Roosa väri näyttäisi kuitenkin asettuneen sisustuksen päätähdeksi. Ehkä minun pitääkin etsiä punaisen langan sijasta roosaa lankaa!

Kotonamme ei taida olla mitään vaaleanpunaista, mutta siirtolapuutarhan henkeen vaaleanpunainen sopii oikein mainiosti. Majan sisustuksesta ei luultavasti ole tulossa vaaleanpunaista prinsessavaltakuntaa (tai kuka tietää vaikka tulisikin), vaan soma pienesti söpöileva boheemi ja sekalainen kokoelma uutta, kierrätettyä ja itsetehtyä. Se sekalainen kokoelma on jo valmiina, muut täytyy vielä hankkia.

Onkohan olemassa jotain omaa alalajia värisokeudelle, jossa ihminen ei osaa nimetä värejä oikein? Nimittäin minulla tai herra Puutarhurin Majalla on se. Emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi tätä harvinaista sokeutta sairastaa. Minulla on pieni epäilys, että se saatan olla minä. Mutta älkää nyt vaan kertoko herralle! Väittelemme toistuvasti värien nimistä ja herkullisimmat väriväittelyt käydään yleensä juurikin violetti-pinkki väriskaalassa.

Vaaleanpunainen Sarah Bernhard pioni.
Puutarhassa on muutama vaaleanpunainen pioni, ehkä Sarah Bernhard.
Verenpisara.
Varjoisen etupihan verenpisarassa on monia sävyjä vaaleanpunaisesta pinkin kautta syvän violettiin (vai sittenkin purppuran kautta lilaan 🙂 ).
Verenpisaran nuppu.
Verenpisaran suloinen nuppu.
Punainen viinimarja.
Tämä hennosti punastunut pieni viinimarja oli niin suloinen!
Vaaleanpinkki pelargonia.
Pelargoneissa tykkään eniten ihan vaaleanpunaisista. Mårbacka esimerkiksi on ihana. Tänä vuonna mentiin kuitenkin Plantagenin halvemmilla vaaleanpinkeillä.
Vaaleanpunainen pelargoni.
Vähän eri sävyinen vaaleanpinkki pelargoni.
Näihin riippapelargoneihin olen ollut tosi tyytyväinen. Ovat kukkineet paljon paremmin kuin tavalliset. Yksittäinen kukka on tosi iso.
Varjolilja.
Kaksi varjoliljaa löytyi omenapuun juurelta poistamani tatarpuskan uumenista. Näitä saisi tulla lisääkin.
Valamonruusun kukka.
Kukkaiselämää Satu ja Puutarhahetki Tiiu tunnistivat tämän ruusun Valamonruusuksi. Sen kukka on todella kauniin kirkkaanpinkki. Terälehdissä on myös mielestäni kauniit kuviot.

Puutarhani olemassaolevista kukista suloisimpia ovat ehkä vaaleanpunaiset harmaamalvikit. Ne eivät ole vielä kukassa. Hentojen kukkien avautuessa pitkän varren päähän niitä ei voi olla ihastelematta. Ajatelkaas, että tähänkin ihanaan kukkaan tutustuin vasta täällä siirtolapuutarhapalstallani.

Yksivuotisia vaaleanpunaisia kukkia on tänä vuonna tulossa ainakin kosmoskukkia, kesämalvikkia ja valmista vaaleanpunaista kesäkukkasekoitusta. Kosmoskukat ovat tällä hetkellä suosikkejani siemenistä kylvettävistä kukista.

Puuvillatehtaan kivipestyt käsipyyhkeet.
Tamperelaisen Puuvillatehtaan kivipestyt tummanroosat käsipyyhkeet ovat juuri sopivasti vanhan näköiset.
Puuvillatehdas roosa käsipyyhe.
Huomasin nämä Puuvillatehtaan Facebook päivityksessä ja tilasin samantien. Näyttivät niin majan näköisiltä. Eikä onneksi tarvinnut pettyä, sopivat just eikä melkein.
Pyyheliinat naulakossa.
Samalta istumalta uudistui pyyhenaulakkokin. Made by Herra Puutarhurin Maja.
Pyyhenaulakko Indiskan nupit.
Nupit ovat Indiskan kaapin / laatikonvetimet.
Mäntyinen naulakko.
Tässä vielä ”ennen” kuva pyyhenaulakosta.
Tyynyt riipputuolissa.
Riipputuolissakin on pinkit tyynyt. Ompelin nämä Lennolista ostamistani palakankaista. Tein ison läjän eri värisiä viime kesän kirpputorillekkin myyntiin. Viime tingassa nappasin nämä kaksi sivuun itselle. Onneksi, sillä nehän on oikein kivat!
Lintu keittiöpyyhe ja turkoosi ovennuppi.
Tämä keittiöpyyhe taisi olla ihan ensimmäinen hankinta majalle. Siitäköhän se roosa lähti leviämään? Keittiönkaapinovien nupit olen myös vaihtanut mäntyisistä näihin nätimpiin.
Vaaleanpunainen kukkakahvikuppi.
Täydelliset kahvikupit puutarhakierrokselle. Yksi tällainen kukkamuki minulla on töissäkin kahvikuppina. Puutarhaunelmia kahvitauolla. <3

Hyvää alkanutta viikkoa!

Majan avaimia koristaa nyt Huttaroo

Katsokaas mitä posti toi! Majan avaimia koristaa nyt ihan uusi itse suunniteltu ja Huttaroon toteuttama avaimenperä. Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa tunteisiin vetoavista hetkistä mukana kannettavia esineitä, kuten koruja ja avaimenperiä. Mietitäänpä hetki. Kuvastaako tämä koru tunteisiin vetoavaa hetkeä? Voi, kyllä! Se hetki, kun vierailin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhassa ja astuin ensimmäisen kerran puutarhurin majan sisäpihalle. Tai se ”lähetä” klikkaus netissä kun perustimme Puutarhurin Maja yrityksen, suuret haaveet puutarhayhteisöstä mielessämme.

Huttaroo avaimenperä
Posti toi puutarhurin majan avaimille uuden Huttaroo avaimenperän. Postimerkeissä komeilee Sauli Niinistö.

Sauli Niinistöllä on myös oma Huttaroo korunsa. Ja ihanaisella Mira Luodilla oli Huttaroo koru Provinssirockin esiintymisessään! Tottakai Puutarhurin Majan täytyi hankkia omansa. Tilaaminen Huttaroon nettisvuilta on helppoa. Tilausta tehdessä Huttaroolle ladataan tiedosto vaikkapa piirustuksesta otetusta valokuvasta tai kuvankäsittelyohjelmalla tehdystä kuvasta. Huttaroon naiset muokkaavat kuvan ja tekevät siitä korun. Korun voi teettää esimerkiksi lapsen piirustukseta. Tai ihan mistä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Huttaroon Puutarhurin Maja avaimenperä.
Majan ovipielessä on kiva koivunoksa, johon avaimet voi ripustaa.

Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä. Puutarhanhoitohan kuulostaa ihan huttaroinnilta! Hauska nimi yrityksellä. Ja mitä muuta voisi odottaakkaan, kun itse yrittäjätkin ovat hauskoja. Minulla on ilo tuntea molemmat Huttaroon äidit, Kati ja Anna. Huttaroo-Kati on kälyni ja olen ihan mahdottoman ylpeä hänestä! Katilla on muuten kaksi ihanaa kierrätyshenkistä puutarhaa. Ehkä tekin pääsette blogini kautta joskus tutustumaan niihin.

Huttaroo kirjanmerkki. Rakas puolivilli puutarha kirja,
Tilasin kaksi samanlaista korua. Toisesta aion tehdä puutarhakirjanmerkin. Ehkä laitan naruun muutaman helmen… Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha on yksi lempipuutarhakirjoistani.
Huttaroo Puutarhurin Maja kirjanmerkki,
Mihinkäs kohtaan puutarhaunelmia jäinkään viimeksi?

Majan avaimiin ja Huttaroohon liittyy myös  tarina viime kesältä. Maja maalattiin alkukesällä kahden naisen voimin. Sain maalausprojektiin kaverikseni Huttaroo-Katin. Ja voin kertoa, että siltä naiselta hommat sujuu! Valmista siis syntyi ja yöhämärässä otimme vielä viimeiset kuvat lopputuloksesta ennen kotiinlähtöä. Mökin ovi laitettiin kiinni, jotta kuvat näyttäisivät paremmilta. Juuri maalattu mökki näyttää hyvältä ja maalarit ovat varsin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Kaikki on hienosti. Kunnes. Ovi lukossa. Avaimet sisällä ja kaksi väsynyttä ja maalintahraista työmiestä oven ulkopuolella.

Puutarhurin Majan avaimet.
Nyt majan avaimet ovat hyvässä tallessa. Minuun vetoaa avaimenperän  kulunut ja rustiikkinen pinta. Huttaroo käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja.

Ei hätää. Vara-avain löytyy kotoa. Paitsi että kotiavainkin on mökissä. Ja mökin ovi edelleen lukossa. Ei. Voi. Olla. Totta. Olin juuri muutamaa minuuttia aiemmin mainostanut pitäväni mökin avaimia aina klipsulla kiinni farkkujen vyölenkissä. Työfarkut olivat kuitenkin vaihtuneet  toisiin housuihin ja avaimet olivat jo laukussa. Ja laukku lukkojen takana. Voi rähmä! Onneksi puhelin ei ollut sisällä ja saimme soitettua huoltoyhtiölle linja-autopysäkiltä. Kerrostalon alaovella parhaisiinsa pukeutuneet ja kauniisti meikatut viikonlopun juhlijat päästivät nuhjuiset maalarit sisälle. Tovi odottelua tuulikaapissa ja huoltoyhtiön työntekijä tuli avaamaan meille asunnon oven. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivästä jäi muistoksi hauska tarina ja komea maalipinta mökkiin.

Herra Puutarhurin Maja otti hienon kuvan Huttarroo korun varjosta jalopähkämön lehdelle.

Huttaroo seuraavaan kertaan!

Tutut ja tuntemattomat kukassa

Olipas ihanaa, että sade lakkasi tänään illaksi! Majalla ei ole tapahtunut paljoakaan viime aikoina. Sadesää ei ole houkutellut puutarhatöihin ja normaaliin päivärytmiin totuttelu kesäloman jälkeen on vienyt oman aikansa (ja toinen työviikko jo siis käynnissä 🙂 ). Kävin illalla pikavisiitillä mökillä. Monta uutta kukkaa oli auennut edellisen käynnin jälkeen.

Puput (papanoista päätellen) olivat syöneet puolet mangoldeista ja osan toisesta salaatista. Lehtokotilot ovat ihme kyllä jättäneet kasvimaan ja kukat tänä vuonna rauhaan. Ainoastaan harmaamalvikin lehdet ovat reikäiset.

Valkoinen pienikukkainen kukka.
Monta kukkaa on vielä tunnistamatta palstalla. Tämän olin jo viime kesänä tunnistavinani helminukkajäkkäräksi. Mutta onko sittenkään?
Kurjenpolvi vaaleanpunainen.
Tämä on kurjenpolvi, mutta onko se tuoksukurjenpolvi vai peittokurjenpolvi? Kasvusto on matala ja mattomainen.
Kirkkaan pinkki ruusu.
Tuntematon pensasruusu. Kukat ovat todella kirkkaanpinkit. Mötiääset (eli kimalaiset) rakastavat tätä! EDIT: Ruusu tunnistettiin valamonruusuksi.
Peurankello nupulla.
Peurankello. Rakastaa, ei rakasta… Niin kaunis, mutta leviää riesaksi asti.
Vaaleanpunainen pionin nuppu.
En yhtään muistanut, että palstalla kasvaa myös vaaleanpunaisia pioneja. Muutama vaaleanpunainen nuppu on aukeamassa kukintaansa lopettelevan Karl Rosenfield pionin kylkeen.
Huonokuntoinen palavarakkaus.
Oi voi, ryppyjä rakkaudessa? Palavarakkaus ei voi hyvin. Lehdet olivat viime vuonnakin keltalaikukkaat. Jouduin siirtämään kukat polun levennyksen takia ja luulin niiden ottaneen siitä nokkiinsa. Mutta jotain muuta on nyt vialla.
Ruskolilja.
Ruskolilja.
Tarha-alpit nupulla.
Tarha-alpit ovat pian kukassa. Tehtävä: ”Missä vuohenputki luuraa?”
Violetti kukka avautumassa.
Tämän täytyy olla joku kylvämistäni kesäkukista. Ei kai nyt näin nätti rikkaruohoakaan voi olla? Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun hoivaan rikkaruohoksi osoittautunutta kukkaa.
Oranssi kehäkukka.
Kehäkukkia on jo muutama auki. Niin ihania ja helppoja. Siemenet on helppo kerätä syksyllä talteen ja heittää maahan keväällä.

No nyt on nimiä polvipehmusteelle!

Polvipehmuste rikkaruohojen kitkentään.

Keksi nimi ”kneelerille” -arvonnan voittajat ovat selvillä. Aivan mahtavia, hauskoja ja oivaltavia nimiä olitte keksineet! Vai mitä mieltä olette nimistä: konttari, pehmis, polvien ilo eli polvilo, polvipehmiö, polvityyny, polvis, polveke, polvari, polska, polvis, polvistin, polvilappo, pemmu ja lumpiolätkä?

Onneksi en luvannut valita parasta nimeä, sillä sehän olisi ollut tosi vaikeaa!

Arvoin viisi voittajaa random.org generaattorilla:

  • SannaMi voitti polvityynyt
  • Manta0 voitti polvikset
  • Mertsi voitti pehmikset
  • Sanna P voitti polvipehmiöt
  • JennaO voitti polskat

Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

Puutarhakierroksella siirtolapuutarhassa

Toisten puutarhoissa kiertely on aivan mahtavaa! Jos maassa ei ole metrin lumikerrosta on kyläillessä pakko päästä edes pienelle kierrokselle kyläpaikan puutarhaan. Parhaimmillaan tällainen kierros on tietenkin toisen puutarhaharrastajan kanssa puutarhassa kuljeskellen. Yhdessä ihmetellen, ihastellen, kysellen, suunnitellen ja haaveillen. Ja jokaisessa puutarhassa on ihan varmasti jotain mielenkiintoista. Myös niissä, joiden omistajat eivät ole varsinaisesti puutarhaharrastajia. Kauneutta voi löytää vaikkapa hieman villiintyneiden kukkapenkkien yllättävävistä kasviyhdistelmistä, sammalen peittämämistä kivistä tai puutarhaan unohtuneista kasvien valtaamista esineistä.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on hieno mahdollisuus päästä kurkistamaan lähemmin ihan vieraidenkin ihmisten puutarhoihin. Tässä muutamia poimintoja Nekalan siirtolapuutarhan Avoimet puutarhat tapahtumassa kiertämistäni pikkuisista puutarhoista.

Siirtolapuutarhassa on eri värisiä mökkejä.
Nekalan siirtolapuutarhassa mökkinsä saa maalata haluamansa väriseksi. Alueella onkin ihan kaiken värisiä majoja.
Siirtolapuutarhamökki rehevän kasvillisuuden takana.
Pienet suloiset mökit pilkistelevät rehevän kasvillisuuden seasta.
Juhannusruusu valkoisen aidan takana.
Monissa puutarhoissa juhannusruusut kukkivat vasta nyt komeimmillaan.
Pieni ruukku vesiaihe.
Tästä pienestä vesiaiheesta kuului ihana rauhoittava veden solina!
Kaatunut puunrunko kukkapenkin koristeena.
Kaatunut puunrunko näytti todella kauniilta tässä kukkaryhmässä. Aivan kuin kaikki olisi ollut tässä aina.
Yhdessä puutarhassa vieraita otti vastaan näin kiva kaveri.
Valkoinen ruokaryhmä ja valkoinen auringonvarjo.
Tämän puutarhan tunnelma oli tyylikäs ja rauhallinen.
Muotoonleikattu pensasaita ja enkelipatsas.
Puutarhan muotoonleikattu pensasaita oli tosi hieno. Se antoi selkeän taustan kauniille asetelmille.
Siniset valurautatuolit.
Ja näiden tuolien väri oli osunut ihan nappiin!
Olisin voinut jäädä vaikka koko päiväksi kuljeskelemaan tämän puutarhan pieniä kasvien keskellä kiemurtelevia polkuja. Aivan ihana!
Vihreä ja rehevä puutarha.
Vihreää ja rehevää. Ja ei lainkaan nurmikkoa. Tykkään.
Köynnökset talon seinustalla.
Mökin seinustaa peitti upea monilajinen köynnösryhmä. Köynnöshortensia aloitteli kukintaansa. Saniaisia pitää muuten saada lisää omaankin puutarhaan.

Nekalan siirtolapuutarhassa kaikki tontit ovat suunnilleen saman kokoisia ja mökitkin on sijoiteltu tonteille samalla tavalla. On jännittävää miten eri näköisiä ja tunnelmaltaan täysin erilaisia puutarhat silti ovat! Omalle palstalle täytyy saada lisää runsautta ja enemmän huonemaisia tiloja. Tuossa viimeisten kuvien puutarhassa oli hyödynnetty hienosti köynnöksiä. Aion istuttaa palstalleni lisää puita, mutta taidanpa hankkia lisää myös köynnöksiä. Niillä saa nopeasti rehevyyttä ja korkeuseroja puiden kasvua odotellessa.

Tällä viikolla on tulossa vielä postaus upeasta pionipuutarhasta!

ARVONTA: Keksi nimi ”Kneelerille”

Itsetehty polvityyny rikkaruohojen kitkentään.

Meillä oli viime vuonna Avoimet puutarhat –tapahtumassa kirpputori palstalla ja tein myyntiin pehmustettuja polvenalustyynyjä kitkentätyöhön. Kiva tuote, housunpolvet pysyy puhtaina ja kuivina ja onhan pehmustetulla alustalla mukavampi nyppiä rikkaruohoja. Itsellänikin on tietysti tällainen, kun vaan muistaisi käyttää. Innostuin tekemään vähän liian monta ja niitä jäi ylitse. Ajattelinkin nyt arpoa nämä ylimääräiset tyynyt blogini lukijoille.

Englanniksi näitten nimi on ilmeisesti kneeler, mutta mikä tämän nimi on suomeksi? Osallistu arvontaan suomentamalla sana tai keksi ihan oma uusi sana. Arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken viisi palkintoa, joissa jokaisessa on kaksi pehmustetta: pinkki ja mintunvihreä. Jos edes toinen olisi oikeassa paikassa silloin kun sitä tarvitaan 🙂

Rikkaruohojen kitkentää helpottamaan tehty pehmuste.

Näitä oli Vallilan Aurajoki-kuosin kernistäkin tehtynä. Joku keksi mielestäni hyvän idean ja osti sellaisen polvipehmusteeksi autonrenkaan vaihtamiseen. Ja käypä tällainen vaikka kylmällä säällä lapsille istuinaluseksi retkelle tai keinuun.

Tyynyt ovat siis itse tehtyjä. Jos arpaonni ei suosi, niin tällainen on melko helppo tehdä itsekkin. Tyynyissä on sisällä telttapatjasolumuovi jonka molemmin puolin on päiväpeitosta leikattua vanua. Päällinen on vahakangasta. Ja kernikin sopii tarkoitukseen hyvin.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  • Kommentoi tähän blogipostaukseen miksi sinä nimittäisit tällaista pehmustetta.
  • Arvon viisi voittajaa, jokainen saa 2kpl pehmusteita: pinkin ja mintun.
  • Kilpailuaikaa on ensi sunnuntaihin 9.7.2017 asti.

Onnea arvontaan!

Osallistumisaika on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille vastanneille!

Kirppislöytöjä ja hurmaava Café Viola

Sinkkikastelukannu, peltirasia ja pyöreä kivipallo.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on tältä vuodelta ohitse. Toivottavasti kaikilla osallistuneilla oli antoisa päivä! Lähdin kotoa pelkän aamupalan syöneenä ja rappukäytävässä vastaan tullut mausteisten siipien tuoksu sai vatsani kurnimaan. Onneksi ehdin napata lähikaupasta tonnikalasalaatin majalla syötäväksi. Minä olen niitä ihmisiä, joilta mikään ei suju nälkäisenä. Onneksi nykyään tiedostan asian ja yritän muistaa syödä säännöllisesti.

Kivipallo reikä keskellä.
Saisikohan tästä kehiteltyä jonkin vesiaiheen?

Pikaisen mökkilounaan jälkeen lähdin kiertelemään Nekalan siirtolapuutarhan puutarhoja ja kirpputoreja. Heti ensimmäiseltä kirpputorilta löysin hienon reiällisen kiven kahdella eurolla. Kivi painoi monta kiloa, joten sitä oli pakko lähteä viemään majalle. Samalta kirppikseltä ostin myös peltirasian ja sinkkikastelukannun.

Pop-up kahvila siirtolapuutarhalla.
Café Violan iloinen myyjätär ja remontissa olevan siirtolapuutarhamökin omistaja.
Tyttö omenapuun alla valkoisessa mekossa.
Pop up kahvila Café Violan idylliä siirtolapuutarhassa.

Vietyäni kiven majalle jatkoin kierrosta. Yhden mökin pihaan oli pystytetty hurmaava Café Viola hyväntuulisine myyjättärineen. Suvi, mökin omistaja kertoi viime vuonna alkaneesta mökin kunnostusprojektista. Suvin mies on rakennusrestauroinnin ammattilainen ja sen kyllä huomasi. Mökkiä on kunnostettu pieteetillä perinteitä vaalien, esimerkiksi mökin vanhat ikkunat on restauroitu. Kahvilan pöydässä sai selailla valokuva-albumia ja katsella kuvia remontin kulusta. Remontin edistymistä voi seurata myös kivasta Suvi mökillä –blogista.

Valkoinen auringonvarjo pöytäryhmän päälllä.
Auringonvarjo oli mahtava kirppislöytö!

Seuraavalta kirppikseltä pongasin hienon 3 metriä halkaisijaltaan olevan riippuvan auringonvarjon. Aivan täydellinen oleskeluryhmän päälle! Majan pihassa ei ole juurikaan varjoisia paikkoja lukuunottamatta varjoista sisääntulopihaa. Eikun taas viemään ostoksia majalle. Ja tällä kertaa tarvittiinkin kaksi reissua. Maksoin varjosta 20 euroa, jonka jälkeen olinkin jo käyttänyt kaikki kierrokselle varaamani käteisen. Rahattomana sainkin onneksi loppukierroksen tehtyä ilman keskeytyksiä.

Ensi viikolla pääsette näkemään käymiäni puutarhakohteita!

Palanen paratiisia – Avoimet puutarhat Nekalan siirtolapuutarhassa

Ruskea siirtolapuutarhamökki.

Vierailin Tampereella Nekalan siirtolapuutarhassa Avoimet puutarhat -tapahtumassa kesällä 2015. En ollut koskaan ennen käynyt siirtolapuutarhassa ja olin aivan lumoutunut paikasta. Juttelin tapahtumassa mukana olevien ihanien siirtolapuutarhurien kanssa ja ihastelin erilaisia puutarhoja. Muutamaan mökkiinkin pääsi kurkistamaan sisälle. Niin paljon ihania puutarhoja, älyttömän söpöjä mökkejä ja ihmisiä joiden kanssa voi puhua loputtomasti puutarhanhoidosta! En voinut uskoa että tällaista paikkaa voi olla edes olemassa. Päivän seurauksena sain niin kovan mökkikuumeen, että oma mökki oli saatava jo samana syksynä.

Nekalan siirtolapuutarha siirtolapuutarhamökki.

Polkupyörä ja päivänkakkaroita mökin pihassa.

Siirtolapuutarhamökki sisältä. Mäntypaneelia, patchwork-matto, riipputuoli sisällä.

En tiedä tietävätkö nuo silloin 2015 mukana olleet puutarhurit miten suuren vaikutuksen minuun tekivät. Pääni oli tuolloin niin pyörällä kaikesta ihanuudesta, että muistiini ei ole jäänyt kaikki palstat, joilla silloin pääsin vierailemaan. Kiitos teille! Ja kiitos myös teille muille upeille puutarhureille ympäri suomen, jotka jaksatte avata puutarhanne yleisölle Avoimet puutarhat –tapahtumassa! Käynti puutarhassanne voi tehdä vierailijaan suuremman vaikutuksen kuin uskottekaan.

Juhannusruusu köynnössäleikössä.

Karviaisen marjat oksassa.

Tänään pääsee taas luvan kanssa kurkistamaan satoihin kauniisiin puutarhoihin. Myös Nekalan siirtolapuutarha on mukana tapahtumassa . Parikymmentä Nekalan siirtolapuutarhan puutarhuria avaa portit palstoillensa. Lisäksi siirtolapuutarhalla on myös viljelijöiden kirpputori.  Jos asut Tampereella tai lähistöllä, niin lähde ihmeessä käymään! Kirppislöytöjen lisäksi saat kotiin viemisiksi myös kopallisen uusia ideoita omaan puutarhaasi.

Kukintaansa lopetteleva laukka.

Toivottavasti näemme monia kauniita puutarhoja tänään!

Haaveissa puutarhayhteisö  – Vastaa kyselyyn ja voita puutarhatuotteita!

Puutarhaunelmia: puutarhayhteisö, puutarhasivusto, puutarhakeskustelut, puutarhaverkkokauppa.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet tosi jännää aikaa. Aloitan kertomalla teille hieman tämän meidän puutarhasivusto -projektimme alkua ja taustoja. Olimme muuttaneet keväällä 2015 Seinäjoelta omakotitalosta kerrostaloon Tampereelle. Vapaa-aikaa tuntui jäävän aiempaa enemmän ja syksyllä aloimme miettiä, että voisimme tehdä ajalla jotain kivaa ja hyödyllistä. Olimme juuri ostaneet mökin Nekalan siirtolapuutarhasta ja olin asiasta aivan innoissani. Näiden asioiden yhdistyessä syntyi ajatus yhteisöllisestä puutarhasivustosta. Sivusto on ollut mahtava tapa yhdistää mielenkiintomme kohteet, minä rakastan puutarhanhoitoa ja Timo tykkää koodata.

Ideaa mietittiin, kehitettiin ja makusteltiin vielä vuoden päivät ja loppuvuodesta 2016 perustettiin Puutarhurin Maja Oy. Saman vuoden kesällä oli sattumoisin toisaalla jo perustettu yritys, jonka nimen osana oli Puutarhurin Maja ja jouduimme vielä jännittämään meneekö nimi läpi kaupparekisterissä. Ja menihän se! Puutarhurin Maja nimellä on muuten aivan oma  tarinansa, jonka varmasti kerron teille myöhemmin.

Vuoden ensimmäisenä puolikkaana on opeteltu monenlaista uutta, selvitetty käytännön asioita ja suunniteltu sivuston ulkoasua. Ja ehkä jännittävintä kaikesta -kirjoitettu periaatteessa koko maailmalle näkyviä blogipostauksia nettiin. Hui! Olen aika kova jännittämään. On ollut hienoa mennä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, epäonnistuakkin ja huomata että, ”Hitto vie! Minähän osaan ja selviän.”

Ehkä vähän lapsenomainenkin haaveeni on, että Puutarhurin Majasta kehittyisi aktiivinen hyvän tuulen puutarhayhteisö, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on. Kantavana ajatuksena on, että yhteisön jäsenet  voivat vaikuttaa sisältöön ja tehdä itse sisältöä sivuille. Toivon ja uskon, että tämä onnistuu. Tässä maailmassa on kuitenkin niin paljon monenlaista sisältöä ja kilpailua, että on vaikea erottua ja tulla huomatuksi. Onnistumiseen tarvitsemme teitä!

Olen nyt paljastanut vähän itsestäni ja  Puutarhurin Majasta ja toivon, että sinäkin uskaltaudut kommentoimaan ja lähdet mukaan Puutarhurin Maja -yhteisön rakentamiseen. Itse olen nauttinut joka hetkestä. Myös niistä päivistä kun kaikki kameran akut ovat tyhjiä ja Facebook ei suostu yhteistyöhön.

Puutarhatarvikkeita (puutarhahanskat, kukallinen istutuslapio, söpö naisten kukallinen vasara) kierrätyspuupenkillä

Olemme tehneet kyselyn, jossa voit kertoa mielipiteesi sivuston tulevasta sisällöstä. Kysely on auki 3.7.2017 asti. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme puutarhatuotepaketin. Tämän sarjan tuotteita on tulossa myyntiin myös loppusyksystä avattavaan pieneen Puutarhurin verkkokauppaan.

Kysely on päättynyt. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Voit lukea kyselyn tuloksista täältä.

Kiitos ja mukavia hetkiä puutarhassa teille kaikille!

Ei haittaa vaikka sataa

Onnellinen puutarhuri.
Onneksi on riippukeinu sisälläkin. Ei haittaa vaikka sataa.

Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.

Mökin värikin ehti vaihtua polkuprojektin keskellä. Alkutilanteesta ei tietenkään muistettu ottaa kuvaa.
Suodatinkankaan päälle on levitetty asennushiekka. Laattojen asennus voi alkaa.
Herra Puutarhurin Maja laatoittaa ja Juhannuspolku etenee laatta kerrallaan.

Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

Selkiintyihän se rytöläjäkin vähän.
Herra Puutarhurin Maja mietti kaatopaikkakuormaa kasatessaan, että tuleeko sana ”viidakko” sanasta viita? Mistähän tuli mieleen?!?

Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että  osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.

Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀

Kasvimaatakaan ei tarvitse kastella. Mitähän siemeniä laitoin tuohon vasempaan reunaan?

Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!

PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.

Tervetuloa Puutarhurin Majalle!

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minä olen onnellisimmillani puutarhassa: työn touhussa hiki otsalla ja kynnenaluset mullasta mustina, kiertämassä puutarhaa toisen innostuneen puutarhurin ja höyryävän kahvikupin kanssa uusia projekteja suunnitellen tai puun varjossa lepäämässä ja katselemassa puutarhan eläinten ja hyönteisten touhuja.

linnunpönttö kivijalkakivien päällä

Tämän blogin kirjoittaja olen minä Minna, noin nelikymppinen Tampereella asuva puutarhaharrastaja. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi touhukasta kissaa. Meillä on pieni siirtolapuutarhamökki, puutarhurin maja, Nekalan siirtolapuutarhassa. Tykkään yksinkertaisista asioista: muhevasta mullasta löytyneestä kastemadosta, lukuhetkestä juuri tutuksi tulleen kaupungin puistossa, kissojen hölmöjen leikkien seuraamisesta, hyvästä ruoasta ja punaviinistä ja siitä tunteesta kun on hyvällä tavalla aivan poikki liikuntasuorituksen jälkeen.

viljelylava lavakauluksista

Rakastan puutarhanhoitoa ja kaikkea siihen liittyvää. Puutarhan hoidosta innostuin vuonna 2005 saatuani ensimmäisen oman pihani. Ja se olikin sitten menoa! Lähes kaikki vapaa-aika kului puutarhassa. Google street view kameraankin meinasin tallentua pyllistelemässä kukkapenkissä. Onneksi karttakuvien ilmestyttyä selvisi, että auto oli kuvannut vasta tulomatkallaan käännyttyään kotikatumme päässä, ja olin jo ehtinyt poistua kuvattavalta alueelta ja kuvaan tallentuivat vain rikkaruohoja täynnä olevat kottikärryt.

Olen aina muistanut kuvata huonosti puutarhaani. Harmittaa, että edellisen puutarhani eri vaiheista on todella vähän valokuvia. Onneksi on sentään se Google street view kuva :). Uppoudun yleensä puutarhaprojekteihini niin täydellisesti, että joudun harmittelemaan jälkikäteen, kun en taaskaan muistanut ottaa ennen -kuvia saati kuvia projektin eri vaiheista. Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan tallennettua puutarhani muuttumista ja puutarhaprojektejani teidän ja omaksi ilokseni. Toivon löytäväni blogini ja Puutarhurin Maja -sivuston kautta samanhenkisiä puutarhaharrastajia, joiden kanssa voin vaihtaa kuulumisia, tietoa ja ideoita sekä viettää mukavaa aikaa.

kruunuvuokko ja vaalenapunainen miekkalilja

ruskea siirtolapuutarhamökki

Puutarhurin Maja –blogissa pääset seuraamaan yksinkertaista ja leppoisaa puutarhaelämää puutarhurin majalla siirtolapuutarhassa, kaupunkikodin parvekkeella ja muissa mielenkiintoisissa puutarhakohteissa.

Tervetuloa mukaan!