Voittaja on arvottu!

Blogin 1-vuotisarvonnan voittaja on selvillä! Arvontapostaukseen tuli 62 vastausta, joiden joukosta arvoin random.org generaattorilla voittajan. Flora & Fauna pikkutarjottimen ja mukin voitti nimimerkki Elise H. Paljon onnea!

Puutarhapostauksia on tullut blogiini kovin harvakseltaan kevään ja alkukesän aikana. Olemme rakentaneet mökille vajaa ja varsinaiset puutarhatyöt ovat vielä saaneet jäädä odottelemaan omaa vuoroaan. Onneksi parin viikon kuluttua alkaa kesäloma ja pääsen viettämään aikaa siirtolapuutarhalle vaikka joka päivä! Ihanaa!

Mukavaa tulevaa viikonloppua!

Blogi täyttää yhden vuoden, arvonta!

Viime vuoden kesäkuun alussa kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni Puutarhurin Maja blogiin. Oikeastaan en ollut sitä ennen kirjoittanut juuri mitään muutakaan internettiin. Tervetuloa Puutarhurin Majalle postauksessa kirjoitin:

”Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan tallennettua puutarhani muuttumista ja puutarhaprojektejani teidän ja omaksi ilokseni. Toivon löytäväni blogini ja Puutarhurin Maja -sivuston kautta samanhenkisiä puutarhaharrastajia, joiden kanssa voin vaihtaa kuulumisia, tietoa ja ideoita sekä viettää mukavaa aikaa.”

Nyt tasan vuotta myöhemmin voin ilokseni todeta, että nuo silloin esittämäni toiveet ovat toteutuneet! Vuoden aikana olen ottanut satoja tai jopa tuhansia valokuvia, ollut mukana mielenkiintoisissa puutarhaprojekteissa, ihastellut muiden puutarhajuttuja ja tutustunut moneen uuteen puutarhaihmiseen.

Ensimmäisen ja toisenkin blogikirjoituksen kirjoittaminen jännitti ihan vietävästi. Mietin myös keksinkö tarpeeksi aiheita kirjoituksiin. Nyt postausten julkaiseminen ei enää jännitä ja aiheitakin riittää enemmän kuin aikaa niistä kirjoittamiseen.

Blogin kirjoittaminen ja kaikki siihen liittyvä on ollut tosi mukavaa puuhaa. Ja iso kiitos siitä kuuluu myös sinulle blogini lukija! On ollut kiva huomata, että myös vanhoja blogipostauksia luetaan ahkerasti. Viime päivinä lukukertoja ovat saaneet erityisen paljon kurkkupostaukset.

Burgon & Ball Flora & Fauna tarjotin
Kuva: Burgon & Ball

Kiitokseksi ajattelin laittaa käyntiin synttäriarvonnan! Arvonnan palkinto löytyy tietenkin Puutarhurin Majan puodista. Puotiin saapui juuri uutena merkkinä englantilainen Burgon & Ball, jonka tuotteista valitsin palkinnoksi voittajalle Flora ja Fauna sarjan ihanan tarjottimen ja mukin. Tarjotin ja muki löytyvät jo verkkopuodista, muut tuotteet tulevat myyntiin verkkokauppaan tulevana viikonloppuna.

Arvonnan säännöt ovat tutut:

  • Voit osallistua arvontaan kommentoimalla vapaamuotoisesti tätä postausta.
  • Arvonta-aika on sunnuntaihin 10.6.2018 klo 23.59 asti.
  • Palkinto postitetaan voittajalle EU:n alueelle.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja onnea arvontaan!

Keväinen arvonta Facebook sivuilla!

Puutarhurin Majan Facebook sivuilla on käynnissä kiva arvonta. Voit osallistua arvontaan kertomalla Facebook postauksen kommenteissa mikä on lempikevätkukkasi. Aika monta ihanaa kevätkukkaa onkin jo mainittu. Facebook postaukseen pääset tästä.

Arvonnan palkintona on Englantilaisen puutarhatuotevalmistajan Briersin puuvillakassi William Morrisin Honeysuckle kuosilla, pienet yrttisakset ja neljä Sköna Tingin vintage postikorttia. Keväisen tuotepaketin arvontaan voit osallistua tiistaihin 27.3.2018 klo 23.59 asti.

Onnea arvontaan!

Orkideapuutarha Puerto de la Cruzissa

Talvilomaamme Puerto de la Cruzissa sisältyi myös kaksi mielenkiintoista puutarhakohdetta. Toinen näistä oli historiallinen englantilainen puutarha Jardin de Orquideas de Sitio Litre. Huvila ja puutarha ovat yksityisessä omistuksessa. On hienoa, että omistajat ovat halunneet avata puutarhan myös yleisölle. Sisäänpääsy puutarhaan maksoi muutaman euron.

Sisäänkäynniltä mukaamme saadusta esitteestä saimme lukea puutarhan historiasta yllättäen ihan suomen kielellä. Esitteessä kerrottiin, että 1730 rakennettu huvila ja puutarha olivat alunperin luostarin käytössä.  Kauppias Arhcibald Little osti huvilan vuonna 1774 ja suunnitteli puutarhan, joka on säilynyt lähes alkuperäisenä 240 vuoden ajan.

Puutarhan juhlissa ja perheen vieraina ovat viettäneet aikaansa monet kuuluisuudetkin. Agatha Christie vietti tyttärensä kanssa lomaa Puerto de la Cruzissa erottuaan miehestään vuonna 1927. Hänen sanotaan ispiroituneen saaren puutarhoista niin paljon, että hän sijoitti The Mysterious Mr Quin romaaninsa tapahtumat Puerto de la Cruziin.

Puutarha oli jaoteltu kivoihin huonemaisiin tiloihin. Karppilampi, orkideakäytävä, lintuhäkit, erilaiset katokset ja suojaiset levähdyspaikat rytmittivät puutarhaa. Ennakko-odotukseni tästä puutarhasta olivat liian korkealla. Puutarhaa kutsutaan orkideapuutarhaksi ja kuvittelin näkeväni siellä valtavasti orkideoja. Niitä oli kuitenkin melko vähän ja esillelaitto ei ollut kovin kaunis. Orkideojen muoviset istutuspurkit pilkistelivät sieltä täältä ja kokonaisuus ei ollut kovin aidon näköinen.

Puutarhasta huokui kaiken kaikkiaan pieni hoitamattomuus. En nähnyt tässä puutarhassa lainkaan puutarhureita, kun taas esimerkiksi Loro Parquen puutarhaa ja kasvitieteellistää puutarhaa hoiti useampi puutarhuri. Voi olla, että tämä oli vain talvikauden ongelma. Kokonaisuus oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Kesäaikaan puutarha on luultavasti todella kaunis. Olisin niin halunnut pitää tästä puutarhasta enemmän ja uskon, että olisin ollut varsin viehättynyt puutarhasta ilman enakko-odotuksiani. Pelkästään orkideojen takia puutarhaan ei välttämättä kannata lähteä, mutta muutoin kohde on vierailemisen arvoinen.

 

Tulivuoren juurella

Hups! Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo kokonaiset kaksi viikkoa. Vietimme talvilomaviikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Teneriffa on suurin kanariansaarista ja asukasluvultaan kaikista suurin Espanjan saarista. Saarella on Espanjan korkein vuori, 3718 m korkea tulivuori Teide.

Teneriffasta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen turistien kansoittama rantalomakohde, mutta saari on paljon muutakin. Huikean hienot maisemat vaihtelevat valtavasti ihan lyhyelläkin matkalla. Terassimaisiksi perustettujen viini- ja banaaniviljelmien vehreästä laaksosta siirrytään komean mäntymetsän kautta aavikkomaisiin tulivuorimaisemiin. Pilvien yläpuolella laavakivien täyttämällä Teiden rinteellä ei ole kovinkaan vaikea kuvitella olevansa kuussa!

Valmiina matkaan!
Kolibrikukka / paratiisilinnunkukka.
Pongauskohteena olivat värikkäät kukat ja ovet.

 Myös Teneriffalla on nyt talvi. Lomallemme sattui kuulemma huonoin sää vähään aikaan. Paikalliset olivat kyllä tyytyväisiä sateeseen pitkän kuivan jakson päätteeksi. Onneksi emme ole kumpikaan rantaihmisiä, joten huono sää ei pilannut lomaa sen kummemmin. Vuodenaika ei tietenkään ollut paras puutarhamatkaajalle, mutta monenlaisia kauniita kasveja tuli silti nähtyä.  Erilaisia köynnöksiä oli käytetty paljon aitojen ja porttien sekä pergoloiden verhona.

Otimme opastetun kiertomatkan Teidelle ja matkaan kuului myös viinimaistajaiset. Viinitilan kellarissa oli idyllinen ja hämyinen tunnelma. Seinälle oli kerätty koristeeksi vanhoja viinipulloja. Viineihin liittyen minua jäi ihmetyttämään paikallinen tapa tarjota myös punaviini jääkaappikylmänä. Hotellin läheisestä kaupasta sai muuten ihan juotavaa (viiniasiantuntijoille suotakoon oikeus olla eri mieltä) Spar-merkin punaviiniä litran pahvitölkissä alle eurolla! Pirkka-viinejä odotellessa!

Tapaamme käydä matkoillamme paikallisissa eläintarhoissa. Teneriffan Loro Parque on yksi hienoimmin hoidetuista eläintarhoista. Eläimiä ei ole mitenkään erityisen paljon (lukuunottamatta papukaijoja), mutta puisto ja eläinten tilat on todella hienosti rakennettuja. Pingviinejä ja eläinnäytöksiä ei kannata missata!

Olisi varmaan aika jännittävää asua tulivuoren juurella. Tulivuori Teide on purkautunut viimeksi vuonna 1909 ja se on yksi purkausten varalta tarkemmin seurattavista tulivuorista. Maisemat tulivuoren läheisyydessä ovat huikaisevan hienot! Oppaamme kertoi, että Teiden maisemissa on kuvattu useita elokuvia ja sarjoja, jotka sijoittuvat kuuhun. Ja kevään tullen aavikko kuulemma puhkeaa kukkaan!

Vierailimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa ja orkideapuutarhassa. Niistä on tulossa myöhemmin omat postauksensa.

Loppuun vielä pakollinen lomaselfie. 🙂 Hola amigos!

 

Likaiset ikkunat ilahduttavat – Huhtikuu haaste

 

 Joko, joko pian! Malttamattomana sitä jo odottaa, kevättä. Päivät alkavat pidentyä ja yht’äkkiä sitä huomaa, että on vielä valoisaa kun pääsee töistä kotiin. Auringonpaisteen paljastamat kodin likaiset ikkunat ja pölykerrokset eivät tietenkään ole merkki siivoustarpeesta vaan puutarhaihmistä ilahduttava kevään merkki!

Sain Arjen Karusellissa blogin Hannalta kivan keväisen haasteen.

Tässä haasteen säännöt. 

1.  Tee postaus ja kerro mistä haasteen sait.
2.  Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaammin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3.  Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia mukaan.

Sielua sykähdyttävien kevään merkkien keksiminen ei ole kovin vaikea tehtävä kevätihmiselle. Merkkien rajaaminen viiteen onkin jo haastavampi homma.

1. Oikeastaan likaiset ikkunat ilahduttavat minua jo paljon ennen huhtikuuta, mutta en millään malta olla listaamatta sitä yhdeksi minulle tärkeimmäksi kevään merkiksi.

2. Itsestäänselvä ja ehdottamasti tärkein merkki ovat ensimmäiset maasta nousevat vihreät. En tiedä montaakaan yhtä kaunista asiaa kuin mustasta maasta läpi lehtikerroksen puskeva pieni vihreä piippa. Hentoa lumikelloa on ihan pakko kyykistyä katsomaan ihan läheltä, kuin pientä ihmettä. Keväällä rikkaruohotkin saavat osakseen ihastelua. Alkukeväällä mukulaleinikki ja kiurunkannuskin saavat olla hetken aikaa puutarhan kuningattaria.

3. Jossain vaiheessa kesää kärpäset alkavat ärsyttämään. Kevään ensimmäinen kärpänen on kuitenkin kuin kauan odotettu vieras, jolle tekisi mieli järjestää pienet juhlat tai pitää vähintäänkin iloinen tervetuliaispuhe. Voi miten ihanaa onkaan kun perhoset, mötiäiset, muurahaiset, hämähäkit, siirat ja muut pikkuötökät palaavat puutarhaan!

4. Teiden hiekkojen puhdistus ei ensi ajattelemalta ole kovin sielua sykähdyttävää, paitsi jos sitä pitää varmana merkkinä siitä, että kesä on jo tosi lähellä.

5. Keväällä taimimyymälöihin ja kauppoihin ilmestyvät pienet orvokit ovat vastustamattomia. Orvokkeja, narsisseja ja helmililjoja pitää saada ruukkuihin pihalle, vaikka yöt olisivat vielä reilusti pakkasen puolella.

Tällä kertaa haastan mukaan innostumaan kevään merkeistä kolme siirtolapuutarhuria:

Javis

Astiafriikki

Suvi mökillä

Kevät on pian täällä!

Puutarhurin Majan vuosi 2017

Puutarhurin Majan vuosi

Vuoden vaihtuessa on hyvä aika pitää pieni tilinpäätös ja katsoa menneeseen vuoteen ennen seuraavan vuoden uusiin seikkailuihin hyppäämistä. Kerrataanpa hieman mitä kuului Puutarhurin Majan huikeaan puutarhavuoteen 2017!

Alkuvuosi oli suunnittelun aikaa. Rakensimme Puutarhurin Maja-sivustoa, suunnittelimme ulkoasua ja mietimme väritystä ja logoa. Siinä ohessa opiskelimme ja opimme hurjasti uusia asioita.

Alkuvuoden tärkein asia oli tietenkin uudet perheenjäsenemme, venäjänsiniset kissat Iris ja Helinä. Nämä vihreäsilmäiset kissaneidit ovat ilmeisesti jollain kummalla tavalla lumonneet minut ja olen tullut koiraihmisen lisäksi myös ihan höperöksi kissaihmiseksi! Kissojen tulo on vaikuttanut myös puutarhaharrastukseeni. Valitsin parvekekasvatukseen kissaturvallisia kasveja, eikä turhaan, sillä kurkkuplantaasilleni hyökkäsikin hurja kissapeto! Kevään kylvötkin jäivät viime vuonna tekemättä, mutta tänä keväänä aion varustautua taimikasvatukseen kissankestävillä pienoiskasvihuoneilla.

Touko-kesäkuussa järjestimme nettikyselyn tulevan puutarhasivuston sisällöstä. Kysely oli verrattain pitkä ja olin valtavan ilahtunut siitä, miten moni käytti kallisarvoista aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Kesäkuussa vietin kesälomaa ja kirjoitin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni! Tämän jälkeen bogissa on mm. koettu tulppaanihämmennystä, kasvatettu omaa ruokaa ja kokeiltu uusia reseptejä, pelastettu rikkaruohottunut vadelma, hamstrattu köynnöksiä ja haaveiltu puutarhayhteisöstä. Kesällä pääsin myös kokeilemaan siirtolapuutarhamme yhteisötöiden ohjausta.

Puutarhurin Majan Facebook sivu sai ensimmäiset 10 tykkääjää 14.6.2017. Nyt seuraajia on jo yli 300. Aivan uusille some-maille astuin hieman haparoivin askelin elokuussa Puutarhurin Majan Instagram tilin myötä. Ja kuinka ollakkaan innostuin siitäkin aivan täysillä!

Vuoteen mahtui myös useampi kiva blogihaaste. Parasta-aikaa -blogin Tarja haastoi minut kertomaan merkityksellisimmästä puusta ja Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi pitämään Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjaa. Laitoin myös itse liikkeelle Lapsuuden Puutarhamuistot haasteen. Instan puolella osallistuin Puutarhahetki -blogin Tiiun #sinivalkoista_haasteeseen.

Kahteen saamaani blogihaasteeseen en ole vielä ehtinyt vastata. Toisessa haasteessa ollaan aivan omalla alueellani, eli keväässä: Arjen Karusellissa -blogin Hanna haastoi minut kertomaan kevään merkeistä. Toisessa vielä vastaamattomassa haasteessa mennäänkin sitten hieman syvällisempiin aiheisiin. Maatiaiskananen nimittäin haastoi minut jo lokakuussa kirjoittamaan otsikolla ”Kuka minä olen”.  Aika mielenkiintoinen kysymys, vai mitä!

Syksylle onnistuinkin sitten hieman huomaamatta haalimaan liikaa tekemistä. Blogikin joutui jonkinverran kärsimään kiireisestä syksystä. Myös kuntosaliharrastus jäi tauolle. Viime perjantaina kun taas pitkästä aikaa menimme salille, kertoi salikortti karusti edellisen kerran olleen syyskuun lopulla!

Talven taikaa puutarha verkkokauppa

Onneksi kaikki jutut olivat varsin mukavia. Omin kätösin rakkaudella tehty Puutarhurin Majan verkkopuoti avautui sopivasti joulusesonkiin marraskuun lopulla. Syksyn puutarhailuun kuului verkkopuodin parissa ahertamisen lisäksi mm. sipulien istuttamista, puutarhasuunnittelukurssi Ahlmanin opistolla, kirjoittamani ja kuvaamani juttu Parhaat kotiblogit lehden joulunumerossa, Tampereen puutarhaseuran tapaamisia ja rakennusluvan hakeminen uudelle vajalle siirtolapuutarhapalstalleni. Puutarhan syystyöt jäivät hieman vaiheeseen. Keväällä puutarhuria odottelevat mm. hangen alta paljastuvat lehtiläjät sekä naapuritontille kaatuilevat piiskun- ja tatarinvarret. Onneksi keväälle on luvassa sipulikukkien ilotulitus, joka jättää varjoonsa vähän isommatkin lehtikasat.

Syksyn mahtaviin kokemuksiin kuului myös saamamme Tredean innovaatioseteli, jolla pääsimme kehittämään Puutarhurin Majaa yhdessä Empiros Oy:n kanssa. Oli mahtavaa huomata miten syvällisesti Empiroksen Heidi ja Eeva paneutuivat meidän pikkuriikkisen mikroyrityksen kehittämiseen. Työn tuloksena saimme hienoja eväitä tulevaan esimerkiksi puutarhaharrastajista kootun focusryhmähaastattelun ja yrityshaastatteluiden kautta. Voit käydä lukemassa Empiroksen sivuilta Tiina Makkosen kirjoittaman jutun kehitystyöstä.

Yksi vuoden mieleenpainuvimpia puutarhahetkiä oli vierailu Litukan siirtolapuutarhassa Eijan satumaisessa”Bajka” puutarhassa. Myös Nekalan siirtolapuutarhan avoimet puutarhat -tapahtuman puutarhakohteet jättivät mieleeni kauniin muiston ja monia kivoja ideoita toteutettavaksi.

Vuosi 2017 oli monellakin tapaa ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, varsin onnistunut ja onnellinen vuosi. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä tästä vuodesta juuri sellaisen kuin se oli!

Arvonta Puutarhurin Majan Facebook-sivuilla!

No voi ny yheren kerran! Tämä blogielämä näyttää olevan yhtä arvontaa. Juuri äskenhän vasta saatiin arvottua Iris-kissan syntymäpäivä paketti, mutta en nyt sitten millään malta olla kertomatta teille Puutarhurin Majan Facebook-sivun arvonnasta.  Eilen sivulla tuli täyteen 100 tykkääjää ja olimme niin onnellisia asiasta, että päätimme laittaa pystyyn makean arvonnan!

Voit osallistua arvontaan tykkäämällä Puutarhurin Majan Facebook-sivusta ja kertomalla kommenteissa kumpaa toffeeta haluaisit voittaa. Voittaja saa kaksi pussia valitsemaansa Kanelimamman suussa sulavaa voitoffeeta. Arvonta suoritetaan 19.11.2017.

Makoisaa lauantaita!

Iippa arpoi kissamaisen paketin

Iris-kissan syntymäpäiväarvontaan osallistui kaikenkarvainen joukko hurrrmaavia  kissoja. Kiitos kaikille osallistuneille ja Iippaa onnitelleille! Prinsessa Iippa-Liina lähettää vielä erityiskiitoksensa kaikille kuvansa lähettäneille suloisille kissoille. Iippa sai kissakavereilta ystäväkirjaansa monta mukavaa kertomusta.

Olisi ollut hurjan ihanaa lähettää paketti kaikille kissoille, mutta koska paketteja oli vain yksi Iippa arpoi voittajan random.org generaattorilla. Kissamaisen paketin voitti Vesan Olli Suominen! Paljon onnea Olli Suominen! Olli iloitsee ruoasta ja olisi Vesan mukaan hyvin onnellinen paketista. Olli Suomiselle lähtee postissa jalkapallopelirata, kaksi kissanminttulelua ja purkillinen Thrive kanaherkkua. Toivottavasti Suominen tykkää paketista!

Mukavaa loppuviikkoa!

Iris-kissan syntymäpäivä ja arvonta (päättynyt)

Tänään kuului aamulla jo kello 7 tuttu ääni ”ä-ä”. Tai oikeastaan kello oli 6, koska yöllä palattiin kesäajasta normaaliaikaan, mutta tätähän äänen lähde ei tiennyt. Äänen lähde oli nimittäin nuorempi kissamme Iippa-Liina joka tapansa mukaisesti tuli herättelemään meitä. Tänään onkin suuri juhlapäivä, sillä Iippa täyttää kaksi vuotta!

Iris on rodultaan venäjänsininen. Iris syntyi Habeebas kissalaan 29.10.2015 ja sai viralliseksi nimekseen Habeebas Joyous Josephine. Ihana Iippa muutti meille tämän vuoden tammikuussa yhdessä hurmaavan Helinä-äitinsä kanssa.

Kuva: Habeebas cattery
Helinä-äiti pentueensa kanssa. Kuva: Habeebas cattery

Kissan syntymäpäivä on tärkeysjärjestyksessä heti toisena kissanristiäisten jälkeen. Ristiäisissä kuuluu käyvän paljon porukkaa, mutta ainakin tänä vuonna Iriksen syntymäpäiviä vietetään ihan perhepiirissä.

Iippa juhlii synttäreitään kuten kaikkia muitakin päiviä – kissanleluilla leikkimällä, pientä punaista pistettä jahtaamalla, nokosia ottamalla, Helski-äitiään härnäämällä sekä tietysti herkuttelemalla. Iipan suurinta herkkua on Thriven kuivattu kana. Meille omistajille on käsittämätöntä että kuiva, käsissä mureneva kana voi olla niin suurta herkkua.

Juhannusjuhlat pahvilaatikossa.
Kesän herkutteluhetki parvekkeella.

Märkäruuat eivät Iipalle maistu, tuoreesta lihasta Iippa tykkää eniten possun sydämestä. Palvelusväen puheille Iipalla tuntuu olevan varsin valikoiva kuulo, mutta jos Thrive-purkki vähänkin rapisee, Iippa on paikalla salamana. Ja voi sitä kehräyksen määrää kun on Thriveä tarjolla.

Kauranversot maistuvat välipalana.
Parvekkeen kurkkujen hallaharso sopii peitoksi syksyllä.
Kävitkö hiekkalaatikolla? Ai mistäkö arvasin?
Prinsessa Iippa-Liinan ystäväkirja.

Iippa tekaisi synttäreiden kunniaksi myös ystäväkirjan ja täytti itse ensimmäisen sivun. Iippa haluaisi uusia ystäviä ja toivoisi, että myös muut kissat ympäri Suomen esittelisivät itsensä kommenteissa.

Iippa arpoo kommentoijien kesken kissamaisen paketin. Paketissa on Iipan lemppariherkkua, Thrive-kanaa, kissanminttulelu, sekä jalkapallopeli jota on kiva pelata varsinkin öisin kun ihmiset yrittävät nukkua :).

Iippa itse ei säännöistä piittaa, mutta talon ihmiset laativat arvonnalle seuraavat säännöt:

  1. Esittele kommenteissa kissa, joka saisi iloita palkinnosta jos voitat.
  2. Arvonta aika päättyy sunnuntaina 5.11.2017 klo 23.59.
  3. Palkinto toimitetaan voittajalle postitse EU:n alueelle.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille osallistuneille kissakavereille.

Välillä pääsee äipän viekkuunkin nokosille.

Mumman puutarhassa – Lapsuuteni puutarhamuistot

Pieni tyttö istuu traktorin renkaalla.

Lapsuuden kesät viipotettiin ulkona. Vietimme paljon aikaa mökillämme Ala-Härmässä. Mökki oli isäni lapsuudenkoti. Metsän keskellä sijaitsevalla mökillä ei ollut sähköä ja vesikin kannettiin kaivosta. Mökin pihapiirissä oli säilynyt pieni osa puutarhaa ajalta jolloin talossa vielä asuttiin. Puutarhassa kasvoi ainakin syreeni, ruusuja ja kulleroita. Vanhan pellon umpeenkasvaneiden ojien reunoilta poimimme mesimarjoja ja aivan mökin seinustalta löytyi metsämansikoita.

Poika kerää metsästä sammalta.
Kuljimme pikkuveljeni kanssa paljon metsissä pieninä. Pitempiä reissuja tehtiin yhdessä vanhempien kanssa ja mökin lähimetsiä tutkittiin kahdestaan ja yksinkin.

Kuljimme vanhempiemme mukana marjametsällä lakkoja, puolukoita, mustikoita ja karpaloita keräten. Parasta oli kuitenkin kierrellä pikkuveljen kanssa lähimetsässä, rakennella majoja ja keräillä erilaisia kiviä. Kivet ovat olleet minulle tärkeitä ihan lapsuudesta lähtien. Hiekkakangasta kaivaessa saattoi käteen osua myös aito kivikautinen ruukun pala! Ne piti kuitenkin laittaa takaisin maahan, sillä alue on suojeltua kivikautista asuinaluetta. Mökki ja mökkipuutarha jatkavat tarinaansa nyt tätieni hellässä huomassa.

Pohjanmaan tulvat.
Tässä ollaan ihmettelemässä tulvivia peltoja yhdessä äidin kanssa.

Oma lapsuudenkotini puutarha oli tavallinen 1980-luvun lähiön omakotitalon puutarha. Oli huvittavaa paukutella korkean vaaleanpunakukkaisen kukan kauas lentäviä siemenkotia. Jälkeenpäin olen tajunnut kasvin olleen pahamaineinen vieraslaji jättipalsami! Eipä sitä ennen ymmärretty tuollaisia asioita ajatella. Kasvin taimia haettiin naapurista tai tutuilta ja useasti ne olivat juuri niitä kaikkein leviävimpiä. Monesti olin äidin mukana kaivamassa puutarhaamme jonkun metsään viemistä puutarhajätteistä kasvaneita kukkiakin. Toivottavasti kukaan ei enää vie puutarhajätteitä metsään. Onneksi nykyään tiedostetaan monia asioita paremmin ja haitallisiin vieraslajeihin osataan suhtautua oikein.

Mukulakivillä reunustettu kukkapenkki.
Teininä innostuin välillä tekemään pieniä puutarhaprojektejakin. Tykkäsin suunnitella ja toteuttaa, varsinainen puutarhanhoito ei silloin kiinnostanut. pikkukuvassa näkyy osa äidin kanssa tekemästäni kivikkopenkistä.

Lapsuuden kotini puutarhaan tein äitini kanssa teini-ikäisenä kivikkopenkin mäntyjen katveeseen. Penkkiin tuli pikkusydäntä, kurjenmiekkaa ja kuunliljoja. Kaikkia noita löytyy nytkin puutarhastani. Tontin nurkkaan suunnittelin ison istutuksen vuorenkilvistä ja vuorimännyistä. Etupihan jyrkälle ojanpientareelle rakensin alueet liuskekivistä ja sammalleimuista.

Tyttö ja lupiinit puutarhassa.
Pikku-Minnan mielestä puutarhassa on kivaa!

Elävimmät ja rakkaimmat puutarhamuistot liittyvät molempiin mummoloihini. Taisimme viettää kesäisin aika paljon aikaa isovanhempien luona kesäisin. Usein koolla oli kokonainen serkuslauma. Tuntui, että mummalla ja paapalla oli aina kiireetöntä aikaa meille lapsille. En osaa sanoa miten paljon nyt jo edesmenneet mummani pitivät puutarhanhoidosta. Luulisin, että se oli molemmille tärkeä harrastus.

Peikkolapset.
Peikonpoikaset mummolassa. Taka-alalta pilkistää mumman kukkapöytä, jolla oli ainakin saintpaulioita. Kommentoin tästä kuvasta Herra Puutarhurin Majalle, että miksi mulle on laitettu liian pieni paita päälle? Herra totesi, että ”onhan sulla nykyäänkin paidoissa liian lyhyet hihat.” Totta. Tykkään vajaamittaisista hihoista. 🙂

Härmän-mumman puutarha oli pieni rintamamiestalon puutarha. Puutarha oli jaettu kahteen osaan: varsinaiseen puutarhaan ja korkean pensasaidan rajaamaan hyötytarhaan. Kasvimaa oli ainakin lapsen silmissä valtavan kokoinen. Mieleen ovat jääneet säntillisissä riveissä kasvavat sipulit ja perunat. Muitakin vihanneksia kasvimaalla varmasti kasvoi. Talon porraspäässä kasvoi joka kesä köynnöskrasseja ja kuistilla kukkivat pelargoniat. Takapihalla oli vanha puoliksi kaatunut omenapuu. Kukkapenkki sijaitsi aurinkoisella paikalla talon kivijalan vieressä. Sitä vastapäätä kasvoi punalehtinen ruusu. Paraatipaikalla kasvoi valtavan kokoinen lehtikuusi. Puutarhassa oli myös tilaa harjoitella kärrynpyöriä ja keinua pihakeinussa. Pihapiirissä oleva vanha kanala oli valtavan jännittävä aarreaitta lapsuuden leikeille. Sinne järjesteltiin monenlaisia kauppa- ja kotileikkejä.

Paistoiko lapsuudessa aina aurinko? Ainakin tuntui siltä.
Mumman puutarha oli ihan pellon laidalla. Tässä on maltettu rauhoittua vähäksi aikaa pihakeinuun.

Lehmäjoen-mumman puutarha oli iso peltojen keskellä oleva maatilan puutarha. Sen puutarhasta mieleen ovat jääneet sikalan seinustalla kasvavat ihmeellisen kauniit tiikerinliljat varsien mustine palleroineen. Portaiden vieressä kasvoi kirsikkapensas, joka tuntui silloin kovin eksoottiselta kasvilta. Etupihalla kasvoi myös iso hopeapaju. Kuivaajalle johtavan hiekkatien varressa kasvoi lillukoita. Juhlahetki oli lähteä paapan kanssa Fiatilla kylälle kauppaan. En muista oliko mummalla kasvimaata, luultavasti kyllä, mutta iso mansikkamaa ja perunamaa ainakin. Ne olivat pihapiiristä hieman kauempana pellon laidassa. Mumma antoi minun aina halutessani kuoria perunat, vaikka puuhassa kestikin kauan ja lopputulos oli vähän hassu.

Opin tykkäämään luonnosta ja kunnioittamaan ja arvostamaan sitä ja eläimiä pienenä. Isäni ja mummani opettivat minulle paljon myös  kasvien ja eläinten nimiä. Marjojenpoimintakiintiö tosin on ollut täynnä näihin päiviin asti, mutta ehkä sitäkin voisi taas kokeilla.

Tämä kirjoitus on oma osallistumiseni aloittamaani ”Lapsuuden puutarhamuistot” haasteeseen. Blogeissa onkin ollut mukavia muistoja lapsuuden puutarhoista. Ajattelin, että voisin jossain vaiheessa kerätä kaikki kirjoitukset tänne Puutarhurin Majalle, niin niitä pääsisi myöhemminkin lueskelemaan. Mielessäni on sille jo hauska toteustustapakin: haastepuu. Kysytäänpä, jos Herra Puutarhurin Maja koodaisi minulle sellaisen.

Tärkeät puut

Sain Parasta Aikaa blogin Tarjalta mukavan blogihaasteen puunpäivänä. Haasteessa valitaan kaunein tai merkityksellisin puu ja kirjoitetaan siitä blogipostaus. Puun päivää vietetään vuosittain 27.9. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.

Puut ja metsät ovat meille elintärkeitä. Ne tarjoavat elinpaikan monille eläimille ja kasveille sekä sitovat hiilidioksidia. Yksittäinen puukin voi olla hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Perinteisesti lapsille on istutettu nimikkopuut ja myös syntymäpäiväsankari on saattanut saada oman puunsa. Ja onhan puu varmasti merkityksellinen, jos sen on itse istuttanut ja seurannut sen kasvua vuosia.

Männyn runko.
Monien puiden rungot ovat todella kauniita. Männyn ilmeikkään rungon värit vaihtelevat oranssinruskeasta harmaaseen.

Itselle merkityksellisimmäksi puuksi valitsin tavallisen männyn. Jos mietin millaisen puun lähellä tai millaisessa metsässä viihdyn, niin eniten olen kotona kangasmetsässä. Metsässä jossa on suuria punaruskearunkoisia mäntyjä, poronjäkälää, puolukoita, kalliota ja isoja sammaloituneita kiviä. Kotoisuus on varmaan perua lapsuudestani, jolloin vietimme aikaa perheen kanssa mökillä Etelä-Pohjanmaalla hiekkapohjaisissa kangasmetsissä kierrellen ja marjastaen.

Pihavaja.
Edellisen puutarhamme pihavaja, ensimmäinen puutarhurin maja, rakennettiin mäntyjen kainaloon. Siirtolapuutarhamökki maalattiin samalla hyväksi havaitulla ruskealla maalilla.

Kauneimmillaan männyt ovat metsässä, mutta ne sopivat mielestäni myös puutarhaan. Edellinen puutarhani rajautui mäntymetsään ja osa tontistakin oli jätetty metsäpuutarhaksi. Nykyisessä puutarhassani ei ole mäntyjä. Nekalan siirtolapuutarhapalstoille ei saa istuttaa kotimaisia luonnonvaraisia puita, eivätkä ne pienille palstoille mahtuisikaan. Männyt sopivat isomman puutarhan laidalle ja metsäpuutarhaan alppiruusujen kanssa.

Sumuinen lauantai Hervannan Suolijärvellä.

Mielestäni mänty on kauniin ja vahvan näköinen koko elinikänsä ja kaikkina vuodenaikoina. Männyt ovat meille suomalaisille merkityksellisiä paitsi maisemalliselta arvoltaan myös kansantaloudellisesti tärkeänä metsäteollisuuden raaka-aineena.

Kutsun mukaan haasteeseen kolme seuraamaani blogia:

Lappalainen etelässä
Puutarhurin tytär
Navettapiian puuhamaa

Myös muut saavat napata haasteen halutessaan.