Kiitos, Kukka & Kaali!

Sain jo jokin aika sitten postitse mukavan paketin. Voitin Kukka & Kaali blogin 1-vuotissyntymäpäiväarvonnassa Laura Ashleyn puutarhatyökalusetin. Settiin kuuluu istutuslapio, haarukka, puutarhahanskat ja leikkurit. Työkalut ovat kyllä ihan minun näköiset! Hanskoissa on somat vaaleanpunaiset (!) kukat ja kämmenpuoli on aitoa nahkaa. Työkalujen kädensijat ovat puuta ja niissä on yksityiskohtana kivat metalliset laatat. Näitä pitää ihan mielellään esilläkin.

Tuo haarukkatyökalu on ilmeisesti aika perinteinen Englannissa? Millaisessa käyttötarkoituksessa se mahtaa olla parhaimmillaan? Minulla ei ole tuollaista koskaan ollut ja mielenkiinnolla lähdenkin sitä kokeilemaan. Leikkurit pääsin jo testaamaan havutöissä. Hanskoja en vielä malttanut ottaa käyttöön, säästän ne ensi kevään ensimmäisiin töihin.

Viikonloppuna Puutarhurin Majan kesäkukat vaihtuivat syksyisiin. Pelargoniat jaksoivatkin kukkia kauniisti koko kesän. Ikkunanaluslaatikoiden muratit olivat vielä niin hyväkuntoiset, että saivat jäädä osaksi syysistutuksia. Laitan syysistutuksista myöhemmin lisää kuvia.

Hyvää lokakuuta!

Uuden haasteen aika

Blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä. Puutarhablogeissa kirjoituksia kommentoidaan mukavan aktiivisesti. On ollut kiva huomata, että myös minun blogini kommenteissa alkaa toistua samoja minulle jo tutuksi tulleita nimiä. Olen tutustunut virtuaalisesti moniin mukaviin puutarhaharrastajiin. Aloin käyttää myös Instagramia vasta kuukausi sitten ja olen aivan ihastunut! Miten kiva tapa jakaa pieniä palasia omasta elämästä muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Osallistuin viime viikolla elämäni ensimmäiseen blogihaasteeseen Maatiaiskanasen haastamana. Blogihaasteet ovat hieno idea ja mielestäni myös ne luovat kivaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On mielenkiintoista lukea eri kirjoittajien juttuja samasta aiheesta. Jokainen kirjoittaja antaa aiheeseen oman persoonallisen näkökulmansa. Lisäksi haasteissa kirjoitukset jakautuvat tasaisesti pidemmälle ajalle, jolloin jokaisesta blogista ei tarvitse lukea samaan aikaan juttua samasta aiheesta.

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste kirjoituksessani lupasin laittaa liikkeelle uuden syksyyn ja talveen sopivan blogihaasteen. Vihjasin, että sain ajatuksen tähän haasteeseen eräästä seuraamastani blogista. Tai oikeastaan kahdesta blogista, joilla on sama kirjoittaja. Blogit ovat Mummukan jutustelua puutarhablogi ja Rouva Myttynen muistelee blogi. Rouva Myttynen osaa pukea lapsuuden muistot tunteita herättäviksi kirjoituksiksi. Useissa kirjoituksissa muistellaan myös lapsuuden puutarhoja.

Rouva Myttynen kirjoittaa kiitollisuushaaste kirjoituksessaan:

”Mökki myytiin 50-luvun puolivälissä kun mummi Myttynen siirtyi taivaallisiin siirtolapuutarhoihin. Pari kesää sitten pääsin käymään tässä entisessä lapsuuteni paratiisissa, se oli säilynyt samanlaisena kuin sen muistin kuudenkymmen vuoden takaa ja omenapuutkin olivat tallella, sekä portinpielen parsat. Syvällä sielussa on vieläkin se tunne ja tuoksut jotka tässä pikkupuutarhassa lapsena sisimpääni sain. Eli olen saanut elää tunteidenkin siirtolapuutarhassa.”

Meillä kaikilla on varmasti muistoja lapsuuden ja nuoruuden puutarhoista. Minulla on huono muisti ja unohdan usein ihmiset ja keskustelut helposti. Surkea kasvo- ja nimimuistini on joskus aiheuttanut melko koomisiakin tilanteita. Muistan kuitenkin paljon esimerkiksi luontoon ja puutarhaan liittyviä asioita. Lapsuuden puutarhan ja luonnon tuoksut, värit, äänet ja tunnelmat ovat jättäneet ainakin minuun vahvan muistijäljen.

Syksyllä ja talvella on mukava muistella mennyttä kesää ja kesäistä puutarhaa. Mennään nyt vielä vähän viime kesää kauemmas muistoissa. Haluaisinkin haastaa teidät muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Aivan ihanaa olisi, jos saisimme nähdä myös vanhoja valokuvia puutarhoista ja pihoista!

Valitsin haasteen aloittajien haastavaan tehtävään neljä bloggaajaa joiden lapsuuden puutarhamuistoja minä haluaisin kuulla. Haastaan muistelemaan puutarhaihmisen kiitollisuushaasteen aloittajan Viherrillin Viherrillin puutarhassa blogista, Mökki-Pirkon Mökki-Pirkko blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää blogista ja Nettimartan Nettimartan Pihapiiri blogista. Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

Ja mennään tässäkin haasteessa Viherrillin hyväksi havaituilla ohjeilla:

Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Toivon, että haasteeni saa tuulta alleen ja innostutte muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Muistoja saa kovin mielellään kirjoitella myös tämän blogipostauksen kommentteihin.

EDIT Unohdin kirjoittaa, että osallistun tietenkin myös itse puutarhamuisteluun. 🙂

On niin helppo olla onnellinen – Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja haaste

Nallet siirtolapuutarhamökin hyllyllä.

Sain Maatiaiskanasen elämää blogista blogihistoriani ensimmäisen haasteen. Kiitos! Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja -haaste on lähtenyt matkaan Viherrillin puutarhassa blogista.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
”Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi,  ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.”

Haastetehtäväni osui voisinko sanoa melko haastavaan aikaan. Viikolla satoi melkein joka päivä ja puutarhakausi alkoi olla jo lopuillaan. Viikon varrelta löytyi kuitenkin monia puutarhaan liittyviä kiitollisuuden aiheita.

punaherukkahilloa paahtoleivalla

Perjantai 8.8.2017
Punaherukka-inkiväärihilloa ja Karviais-kookoshilloa. Tällaisia herkkuja oli työkaverini tehnyt oman puutarhansa sadosta ja minä sain purkin molempia. Kiitos!
Miltä kuulostaa työkaverit, joiden kanssa voi jutella maa-artisokan ja chilien kasvattamisesta, nurmikon uudistamisesta, jättiläiskeijuangervoista, köynnöshortensioista ja ruusupenkin perustamisesta. Mahtavalta? No niin minustakin!

Vaaleanpunaisia kukkia.

Lauantai 9.8.2017
Aamu alkoi vaaleanpunaisissa tunnelmissa ”Vaaleanpunaiset lasit voi jättää kotiin” postausta kirjoittaessa. Mietin miten paljon blogin kirjoittaminen on antanut minulle jo tähän mennessä. Olen oppinut uusia asioita, löytänyt kivoja blogeja ja mikä parasta tutustunut mukaviin puutarhaharrastajiin.
Illalla olivat ystäväni järjestämät rapujuhlat. Tällä kertaa mukana oli myös kaksi vanhaa opiskelukaveriani, joita en ollut nähnyt vuosiin. Ja miten mahtavaa olikaan tavata pitkästä aikaa! Erityisen kiitollinen olin siitä, että ystäväni jaksaa järjestää juhlia ja tapaamisia. Kiitos!

Polun laatoitusta.

Sunnuntai 10.8.2017
Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja myöhäisen aamiaisen jälkeen teimme yhdessä Puutarhurin Maja sivustoa. Sunnuntain kiitollisuuden aihe on ehkä koko kiitollisuuspäiväkirjan tärkein. Olen onnellinen, että Herra Puutarhurin Maja on täysillä mukana moninaisissa puutarhajutuissani.
Puutarhanhoito ja siirtolapuutarhamökki ovat minun juttujani. Ja vaikka Herra Puutarhurin Majan isoisä olikin puutarhuri ei herra ole erityisen kiinnostunut puutarhanhoidosta. Mutta ilmeisesti Herra Puutarhurin Maja on kiinnostunut minusta, sillä hän jaksaa kuskata loputtoman määrän risuja kaatopaikalle, kulkea mukana taimikaupoilla, kiivetä majan katolle, kaivaa kuoppia helteessä, kantaa multasäkkejä, miettiä tulevan verkkokaupan valikoimaa, koodata puutarhasivustoa ja toteuttaa kaikki rouvan ihmeellisimmätkin toiveet, jotka pitää tietenkin olla valmiina välittömästi. Kiitos! <3

Puutarhan vuodenajat.

Maanantai 11.8.2017
Uskaltaako tätä edes sanoa ääneen? Olen onnellinen, että tämän vuoden kiihkein puutarhakausi alkaa olla valmiiksi taputeltu. Puutarhassani ei edes ollut isoja projekteja tänä vuonna. Puutarhablogin aloittaminen ja sivutoimisen yrityksen perustaminen kaikkine uusine asioineen ovat vaatineet sen verran panostusta puutarhan hoidon ohella, että toivotan syksyn lämpimästi tervetulleeksi!
Olen kiitollinen Suomen vuodenajoista. Tunnustan, että minua vaivaa syksyisin pienoinen puutarhaväsymys ja mielelläni lepään puutarhan kanssa talvikauden ja innostun taas keväällä suunnattomasti puutarhan heräillessä talviuniltaan. Eikä se puutarha syksyn tullenkaan täysin unohdu. Tänä syksynä osallistun pihasuunnittelukurssille, aion lukea monta puutarhakirjaa sekä kasvattaa miniversoja ja ituja.

Yhteisötyö siirtolapuutarhassa.

Tiistai 12.8.2017
Tänään oli Nekalan siirtolapuutarhan viimeinen yhteisötyöpäivä. Kaikille siirtolapuutarhapalstan vuokranneille kuuluu 9 tunnin yhteisötyövelvoite. Yhteisötyön voi suorittaa monella eri tavalla, vaikkapa saunaa lämmittämällä tai lettuja paistamalla. Yleinen yhteisötyöpäivä järjestetään kesäaikaan joka tiistaina. Tänä kesänä olen saanut olla muutaman kerran ohjaamassa yhteisötyötä kokeneen ohjaajan parina. Tänään olin kiitollinen  siitä, että sain taas tutustua muutamaan mukavaan siirtolapuutarhuriin yhteisötyön merkeissä. Yhteisötöissä pidetään alueen yhteisiä tiloja kunnossa ja niissä on ennen kaikkea myös mahtava tilaisuus tutustua muihin siirtolapuutarhureihin! Pensasaidan kitkennän lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia muiden puutarhureiden kanssa.

Päivaunilla.

Keskiviikko 13.8.2017
Keskiviikkona ei tapahtunuit juuri mitään puutarha tai muullakaan elämänalueella. Olin niin väsynyt työpäivän jälkeen, että otin pitkät päiväunet. Kiitollisuuden aihe voisi siis olla se, että en koe puutarhatöitä mitenkään pakollisiksi. Menen majalle työpäivän jälkeen, jos huvittaa ja teen mitä milloinkin haluan. Välillä tietysti rikkaruohot ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä, mutta kokonaisuudessaan puutarha ja puutarhanhoito ovat minulle pelkästään positiivinen ja voimavaroja antava asia.

Siirtolapuutarhamökillä.

Torstai 14.8.2017
Torstaina menin työpäivän jälkeen majalle. Eikä edes satanut! Kuvailin kukkia ja järjestelin paikkoja sisällä. Totesin, että puutarhassa alkaa näyttää aika syksyiseltä. Mietin ja suunnittelin, että pensaita ja puita täytyisi saada lisää jo ihan syksyä vartenkin. Joku oli syönyt maahan pudonneita omenoita. Syyllinen paljastuikin aika nopeasti, kun eräs pitkäkorva tuli haahuilemaan omenapuun viereen. No, ei haittaa vaikka syötkin omenoita. Tervetuloa taas uudelleen!
Joka kerta kun astun siirtolapuutarhan portista sisään koen suunnatonta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että minulla on näin ihana paikka, jossa voin viettää aikaa.

Tämä oli mukava haaste ja sai miettimään elämän pieniä onnellisuuden aiheita. Kiitos vielä Viherrillille haasteen alkuun laitosta! Tämä haaste on kiertänyt jo tosi monessa puutarhablogissa ja koska kesäkin alkaa olla enää muisto en nyt enää laita tätä haastetta eteenpäin.

Ajattelin laittaa matkaan uuden syksyyn ja talveen sopivan haasteen. En vielä kerro mikä on haasteen aihe, mutta paljastan että haasteen innoittajana on toiminut eräs seuraamani puutarha-aiheinen blogi.

Onnellista sunnuntaita kaikille!

Kun arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika!

Puutarhurin Majalta on lähdössä pieni paketti ilostuttamaan erästä onnekasta voittajaa. Suomalaisia unelmapuutarhoja kirjan arvonnassa tätä ihanaa puutarhakirjaa tavoitteli 44 osallistujaa. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Laitetaanpas vähän musiikkia soimaan, niin päästään oikeaan tunnelmaan.

Meillä ei valitettavasti ollut käytettävissä yhtä söpöä onnetarta, kuin Maatiaiskanasen elämää blogin arvonnassa. Ja koska kissatkaan eivät suostuneet nostamaan lappua hatusta, Herra Puutarhurin Maja arpoi voittajan random.org generaattorilla. Generaattorin valitsema voittaja on Tarja /Parasta Aikaa-blogi. Paljon onnea!

Iris ei suostunut onnettareksi, mutta auttoi palkinnon paketoinnissa.
Iippa-Liina ei voi vastustaa naruja. Pörröiset langat ja kuminauhat ovat parhaita.

Minä lähden Prismaan ostamaan mopoa eräälle pikkumiehelle 3-vuotislahjaksi ja saatan samalla piipahtaa pihamyymälässäkin. Ihan vain vähän katselemassa sipulivalikoimaa. 😉 Mukavaa keskiviikkoa!

Nytkö se iski? Tulppaanimania!

Sähköpostilaatikkooni kolahti viherpeukaloiden uutiskirje ja nyt on melko selvää, että minuun on iskenyt tulppaanimania! Syksyn sipulikukat ja tulppaanit ovat toki olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta nyt rysähti kunnolla. Kevät ja kevätkukat on mun juttu!

Viherpeukaloiden väki on osannut valita hulluuteen asti houkuttelevat sipulimixit tähän tarjoukseen! Vai mitä sanotte Pinkit mixistä: kerrottuja Angelique ja Diandra -tulppaaneja, Don Quichotte -tulppaaneja ja pinkkiä septemberglut -syysleimua? Tai lilat mixistä, jossa on Saigon -tulppaanien lisäksi Purple Lady -puuliljoja, Powder Puff -laukkoja ja jalokurjenpolvia. Ja näitä raikastamaan sopisi tietenkin valkoinen mix.

Ja yksi paketti laatua kohden on ihan varmasti liian vähän, ainakin kaksi pitäisi olla. Ehkä kolme. Apua! Kuinka monta sipulia jaksan istuttaa palstan kovahkoon savensekaiseen maahan? Onko 200 liikaa vai onko se sittenkään edes tarpeeksi?

Onko teidän sähköpostilaatikko kolissut tänään ja iskikö joku mixeistä erityisesti? Ja vielä yksi kysymys: montako sipulia sinun puutarhassasi piilotetaan tänä syksynä? Minä yritän vähän rauhoittua ja laitan vasta sitten tilauksen menemään. 🙂 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kolme kuukautta puutarhablogin kirjoitusta takana – Kirja arvonta! (Arvonta on päättynyt)

Hortensian kukinto

Aloittaessani Puutarhurin Maja puutarhablogin kolme kuukautta sitten jännitin sitä, että tuleeko kukaan lukemaan blogiani. Samaan aikaan jännitin ehkä vielä enemmän sitä, että joku tuleekin lukemaan blogiani! No, joku tuli lukemaan blogiani ja sitten toinen ja kohta teitä lukijoita olikin jo kokonainen joukko. Välillä omat kuvat ovat tuntuneet suttuisilta ja teksti vähintäänkin kököltä muihin blogeihin verrattuna. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut, että itseään ja omaa blogia ei kannata verrata liikaa muihin. Jokainen blogi ja jokainen puutarha on omanlaisensa. Ja mielestäni juuri siksi puutarhat ja puutarhablogit ovatkin niin viehättäviä!

Puutarhurin Maja -blogissa pääset tutustumaan siirtolapuutarhan salaisuuksiin. Blogissa on vielä ollut kovin vähän kuvia mökin sisältä. Näitä odottaville voin luvata: sisäkuvia, tuunauksia ja remppaa on kyllä tulossa! Keväällä käynnistyy kiva vajaprojekti. Kirjoituksia siirtolapuutarhamökin hankkimisesta, säännöistä ja kustannuksista on myös luvassa.

Paras puutarhablogi TOP20 lista.

Eilen huomasin, että blogini oli komiasti noussut blogit.fi blogilistan puutarhablogien TOP-20 listan peränpitäjäksi. Aivan huikeaa! Mahtava aloitus alkaneelle viikolle. Tämän täytyy olla minun 15 minuuttia julkisuudessa hetkeni. Kiitos kuuluu teille kaikille ihanat lukijat!

Olen saanut blogit.fi -sivuston kautta mukavasti lukijoita blogiini. Tykkään käydä sivuilla katsomassa muiden uusimmat blogikirjoitukset ja listalle lisätyt uudet puutarhablogit.

Muistathan lisätä oman puutarhablogisi myös Puutarhurin Majan puutarhablogihakemistoon. Hakemistoon ovat tervetulleita myös blogit, joissa on puutarhajuttujen lisäksi muutakin sisältöä. Eli blogin ei tarvitse olla pelkkä puutarhablogi. Sivustomme ulkoasu on uudistumassa seuraavien viikkojen aikana ja sivustolle on suunnitteilla kaikenlaista kivaa. Ota yhteyttä, jos haluat tehdä jotain sisältöä sivustolle.

Suomalaisia unelmapuutarhoja kirja

Juhlistaakseni tätä ikimuistoista hetkeä arvon teille yhden lempipuutarhakirjoistani, Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin kirjoittaman Suomalaisia Unelmapuutarhoja. En tietenkään luovu omasta kappaleestani, vaan tilasin tämän kirjan jo aiemmin kesällä antikvaari.fi nettiantikvariaatista, samalla kun tilasin itselleni Stiina Kiiverin Mökki ja Pelakuu kirjan. Kirja on siis käyetty, mutta täysin uudenveroinen. Tarkoituksenani oli arpoa kirja myöhemmin syksyllä, mutta koska nyt on niin hieno syy arpoa laitetaan kirja samantien arvontaan.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  1. Kirjoita tämän postauksen alle vapaamuotoinen kommentti.
  2. Osallistumisaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 10.9.2017 klo 23:59 asti.
  3. Jos voittajaa ei saada kiinni viikon sisällä arvonnasta, kirja arvotaan uudelleen.
  4. Puutarhurin Majan Facebook -sivusta saa tykätä, Instagramia seurata, liittyä lukijaksi blogit.fi:ssä tai Bloggerissa! Nämä ovat vapaaehtoisia ja eivät ole edellytys arvontaan osallistumiselle.
  5. Palkinto postitetaan vain EU-alueelle.

Onnea arvontaan!

Majan avaimia koristaa nyt Huttaroo

Katsokaas mitä posti toi! Majan avaimia koristaa nyt ihan uusi itse suunniteltu ja Huttaroon toteuttama avaimenperä. Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa tunteisiin vetoavista hetkistä mukana kannettavia esineitä, kuten koruja ja avaimenperiä. Mietitäänpä hetki. Kuvastaako tämä koru tunteisiin vetoavaa hetkeä? Voi, kyllä! Se hetki, kun vierailin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhassa ja astuin ensimmäisen kerran puutarhurin majan sisäpihalle. Tai se ”lähetä” klikkaus netissä kun perustimme Puutarhurin Maja yrityksen, suuret haaveet puutarhayhteisöstä mielessämme.

Huttaroo avaimenperä
Posti toi puutarhurin majan avaimille uuden Huttaroo avaimenperän. Postimerkeissä komeilee Sauli Niinistö.

Sauli Niinistöllä on myös oma Huttaroo korunsa. Ja ihanaisella Mira Luodilla oli Huttaroo koru Provinssirockin esiintymisessään! Tottakai Puutarhurin Majan täytyi hankkia omansa. Tilaaminen Huttaroon nettisvuilta on helppoa. Tilausta tehdessä Huttaroolle ladataan tiedosto vaikkapa piirustuksesta otetusta valokuvasta tai kuvankäsittelyohjelmalla tehdystä kuvasta. Huttaroon naiset muokkaavat kuvan ja tekevät siitä korun. Korun voi teettää esimerkiksi lapsen piirustukseta. Tai ihan mistä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Huttaroon Puutarhurin Maja avaimenperä.
Majan ovipielessä on kiva koivunoksa, johon avaimet voi ripustaa.

Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä. Puutarhanhoitohan kuulostaa ihan huttaroinnilta! Hauska nimi yrityksellä. Ja mitä muuta voisi odottaakkaan, kun itse yrittäjätkin ovat hauskoja. Minulla on ilo tuntea molemmat Huttaroon äidit, Kati ja Anna. Huttaroo-Kati on kälyni ja olen ihan mahdottoman ylpeä hänestä! Katilla on muuten kaksi ihanaa kierrätyshenkistä puutarhaa. Ehkä tekin pääsette blogini kautta joskus tutustumaan niihin.

Huttaroo kirjanmerkki. Rakas puolivilli puutarha kirja,
Tilasin kaksi samanlaista korua. Toisesta aion tehdä puutarhakirjanmerkin. Ehkä laitan naruun muutaman helmen… Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha on yksi lempipuutarhakirjoistani.
Huttaroo Puutarhurin Maja kirjanmerkki,
Mihinkäs kohtaan puutarhaunelmia jäinkään viimeksi?

Majan avaimiin ja Huttaroohon liittyy myös  tarina viime kesältä. Maja maalattiin alkukesällä kahden naisen voimin. Sain maalausprojektiin kaverikseni Huttaroo-Katin. Ja voin kertoa, että siltä naiselta hommat sujuu! Valmista siis syntyi ja yöhämärässä otimme vielä viimeiset kuvat lopputuloksesta ennen kotiinlähtöä. Mökin ovi laitettiin kiinni, jotta kuvat näyttäisivät paremmilta. Juuri maalattu mökki näyttää hyvältä ja maalarit ovat varsin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Kaikki on hienosti. Kunnes. Ovi lukossa. Avaimet sisällä ja kaksi väsynyttä ja maalintahraista työmiestä oven ulkopuolella.

Puutarhurin Majan avaimet.
Nyt majan avaimet ovat hyvässä tallessa. Minuun vetoaa avaimenperän  kulunut ja rustiikkinen pinta. Huttaroo käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja.

Ei hätää. Vara-avain löytyy kotoa. Paitsi että kotiavainkin on mökissä. Ja mökin ovi edelleen lukossa. Ei. Voi. Olla. Totta. Olin juuri muutamaa minuuttia aiemmin mainostanut pitäväni mökin avaimia aina klipsulla kiinni farkkujen vyölenkissä. Työfarkut olivat kuitenkin vaihtuneet  toisiin housuihin ja avaimet olivat jo laukussa. Ja laukku lukkojen takana. Voi rähmä! Onneksi puhelin ei ollut sisällä ja saimme soitettua huoltoyhtiölle linja-autopysäkiltä. Kerrostalon alaovella parhaisiinsa pukeutuneet ja kauniisti meikatut viikonlopun juhlijat päästivät nuhjuiset maalarit sisälle. Tovi odottelua tuulikaapissa ja huoltoyhtiön työntekijä tuli avaamaan meille asunnon oven. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivästä jäi muistoksi hauska tarina ja komea maalipinta mökkiin.

Herra Puutarhurin Maja otti hienon kuvan Huttarroo korun varjosta jalopähkämön lehdelle.

Huttaroo seuraavaan kertaan!

No nyt on nimiä polvipehmusteelle!

Polvipehmuste rikkaruohojen kitkentään.

Keksi nimi ”kneelerille” -arvonnan voittajat ovat selvillä. Aivan mahtavia, hauskoja ja oivaltavia nimiä olitte keksineet! Vai mitä mieltä olette nimistä: konttari, pehmis, polvien ilo eli polvilo, polvipehmiö, polvityyny, polvis, polveke, polvari, polska, polvis, polvistin, polvilappo, pemmu ja lumpiolätkä?

Onneksi en luvannut valita parasta nimeä, sillä sehän olisi ollut tosi vaikeaa!

Arvoin viisi voittajaa random.org generaattorilla:

  • SannaMi voitti polvityynyt
  • Manta0 voitti polvikset
  • Mertsi voitti pehmikset
  • Sanna P voitti polvipehmiöt
  • JennaO voitti polskat

Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

ARVONTA: Keksi nimi ”Kneelerille”

Itsetehty polvityyny rikkaruohojen kitkentään.

Meillä oli viime vuonna Avoimet puutarhat –tapahtumassa kirpputori palstalla ja tein myyntiin pehmustettuja polvenalustyynyjä kitkentätyöhön. Kiva tuote, housunpolvet pysyy puhtaina ja kuivina ja onhan pehmustetulla alustalla mukavampi nyppiä rikkaruohoja. Itsellänikin on tietysti tällainen, kun vaan muistaisi käyttää. Innostuin tekemään vähän liian monta ja niitä jäi ylitse. Ajattelinkin nyt arpoa nämä ylimääräiset tyynyt blogini lukijoille.

Englanniksi näitten nimi on ilmeisesti kneeler, mutta mikä tämän nimi on suomeksi? Osallistu arvontaan suomentamalla sana tai keksi ihan oma uusi sana. Arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken viisi palkintoa, joissa jokaisessa on kaksi pehmustetta: pinkki ja mintunvihreä. Jos edes toinen olisi oikeassa paikassa silloin kun sitä tarvitaan 🙂

Rikkaruohojen kitkentää helpottamaan tehty pehmuste.

Näitä oli Vallilan Aurajoki-kuosin kernistäkin tehtynä. Joku keksi mielestäni hyvän idean ja osti sellaisen polvipehmusteeksi autonrenkaan vaihtamiseen. Ja käypä tällainen vaikka kylmällä säällä lapsille istuinaluseksi retkelle tai keinuun.

Tyynyt ovat siis itse tehtyjä. Jos arpaonni ei suosi, niin tällainen on melko helppo tehdä itsekkin. Tyynyissä on sisällä telttapatjasolumuovi jonka molemmin puolin on päiväpeitosta leikattua vanua. Päällinen on vahakangasta. Ja kernikin sopii tarkoitukseen hyvin.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  • Kommentoi tähän blogipostaukseen miksi sinä nimittäisit tällaista pehmustetta.
  • Arvon viisi voittajaa, jokainen saa 2kpl pehmusteita: pinkin ja mintun.
  • Kilpailuaikaa on ensi sunnuntaihin 9.7.2017 asti.

Onnea arvontaan!

Osallistumisaika on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille vastanneille!

Haaveissa puutarhayhteisö  – Vastaa kyselyyn ja voita puutarhatuotteita!

Puutarhaunelmia: puutarhayhteisö, puutarhasivusto, puutarhakeskustelut, puutarhaverkkokauppa.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet tosi jännää aikaa. Aloitan kertomalla teille hieman tämän meidän puutarhasivusto -projektimme alkua ja taustoja. Olimme muuttaneet keväällä 2015 Seinäjoelta omakotitalosta kerrostaloon Tampereelle. Vapaa-aikaa tuntui jäävän aiempaa enemmän ja syksyllä aloimme miettiä, että voisimme tehdä ajalla jotain kivaa ja hyödyllistä. Olimme juuri ostaneet mökin Nekalan siirtolapuutarhasta ja olin asiasta aivan innoissani. Näiden asioiden yhdistyessä syntyi ajatus yhteisöllisestä puutarhasivustosta. Sivusto on ollut mahtava tapa yhdistää mielenkiintomme kohteet, minä rakastan puutarhanhoitoa ja Timo tykkää koodata.

Ideaa mietittiin, kehitettiin ja makusteltiin vielä vuoden päivät ja loppuvuodesta 2016 perustettiin Puutarhurin Maja Oy. Saman vuoden kesällä oli sattumoisin toisaalla jo perustettu yritys, jonka nimen osana oli Puutarhurin Maja ja jouduimme vielä jännittämään meneekö nimi läpi kaupparekisterissä. Ja menihän se! Puutarhurin Maja nimellä on muuten aivan oma  tarinansa, jonka varmasti kerron teille myöhemmin.

Vuoden ensimmäisenä puolikkaana on opeteltu monenlaista uutta, selvitetty käytännön asioita ja suunniteltu sivuston ulkoasua. Ja ehkä jännittävintä kaikesta -kirjoitettu periaatteessa koko maailmalle näkyviä blogipostauksia nettiin. Hui! Olen aika kova jännittämään. On ollut hienoa mennä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, epäonnistuakkin ja huomata että, ”Hitto vie! Minähän osaan ja selviän.”

Ehkä vähän lapsenomainenkin haaveeni on, että Puutarhurin Majasta kehittyisi aktiivinen hyvän tuulen puutarhayhteisö, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on. Kantavana ajatuksena on, että yhteisön jäsenet  voivat vaikuttaa sisältöön ja tehdä itse sisältöä sivuille. Toivon ja uskon, että tämä onnistuu. Tässä maailmassa on kuitenkin niin paljon monenlaista sisältöä ja kilpailua, että on vaikea erottua ja tulla huomatuksi. Onnistumiseen tarvitsemme teitä!

Olen nyt paljastanut vähän itsestäni ja  Puutarhurin Majasta ja toivon, että sinäkin uskaltaudut kommentoimaan ja lähdet mukaan Puutarhurin Maja -yhteisön rakentamiseen. Itse olen nauttinut joka hetkestä. Myös niistä päivistä kun kaikki kameran akut ovat tyhjiä ja Facebook ei suostu yhteistyöhön.

Puutarhatarvikkeita (puutarhahanskat, kukallinen istutuslapio, söpö naisten kukallinen vasara) kierrätyspuupenkillä

Olemme tehneet kyselyn, jossa voit kertoa mielipiteesi sivuston tulevasta sisällöstä. Kysely on auki 3.7.2017 asti. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme puutarhatuotepaketin. Tämän sarjan tuotteita on tulossa myyntiin myös loppusyksystä avattavaan pieneen Puutarhurin verkkokauppaan.

Kysely on päättynyt. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Voit lukea kyselyn tuloksista täältä.

Kiitos ja mukavia hetkiä puutarhassa teille kaikille!

Tervetuloa Puutarhurin Majalle!

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minä olen onnellisimmillani puutarhassa: työn touhussa hiki otsalla ja kynnenaluset mullasta mustina, kiertämassä puutarhaa toisen innostuneen puutarhurin ja höyryävän kahvikupin kanssa uusia projekteja suunnitellen tai puun varjossa lepäämässä ja katselemassa puutarhan eläinten ja hyönteisten touhuja.

linnunpönttö kivijalkakivien päällä

Tämän blogin kirjoittaja olen minä Minna, noin nelikymppinen Tampereella asuva puutarhaharrastaja. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi touhukasta kissaa. Meillä on pieni siirtolapuutarhamökki, puutarhurin maja, Nekalan siirtolapuutarhassa. Tykkään yksinkertaisista asioista: muhevasta mullasta löytyneestä kastemadosta, lukuhetkestä juuri tutuksi tulleen kaupungin puistossa, kissojen hölmöjen leikkien seuraamisesta, hyvästä ruoasta ja punaviinistä ja siitä tunteesta kun on hyvällä tavalla aivan poikki liikuntasuorituksen jälkeen.

viljelylava lavakauluksista

Rakastan puutarhanhoitoa ja kaikkea siihen liittyvää. Puutarhan hoidosta innostuin vuonna 2005 saatuani ensimmäisen oman pihani. Ja se olikin sitten menoa! Lähes kaikki vapaa-aika kului puutarhassa. Google street view kameraankin meinasin tallentua pyllistelemässä kukkapenkissä. Onneksi karttakuvien ilmestyttyä selvisi, että auto oli kuvannut vasta tulomatkallaan käännyttyään kotikatumme päässä, ja olin jo ehtinyt poistua kuvattavalta alueelta ja kuvaan tallentuivat vain rikkaruohoja täynnä olevat kottikärryt.

Olen aina muistanut kuvata huonosti puutarhaani. Harmittaa, että edellisen puutarhani eri vaiheista on todella vähän valokuvia. Onneksi on sentään se Google street view kuva :). Uppoudun yleensä puutarhaprojekteihini niin täydellisesti, että joudun harmittelemaan jälkikäteen, kun en taaskaan muistanut ottaa ennen -kuvia saati kuvia projektin eri vaiheista. Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan tallennettua puutarhani muuttumista ja puutarhaprojektejani teidän ja omaksi ilokseni. Toivon löytäväni blogini ja Puutarhurin Maja -sivuston kautta samanhenkisiä puutarhaharrastajia, joiden kanssa voin vaihtaa kuulumisia, tietoa ja ideoita sekä viettää mukavaa aikaa.

kruunuvuokko ja vaalenapunainen miekkalilja

ruskea siirtolapuutarhamökki

Puutarhurin Maja –blogissa pääset seuraamaan yksinkertaista ja leppoisaa puutarhaelämää puutarhurin majalla siirtolapuutarhassa, kaupunkikodin parvekkeella ja muissa mielenkiintoisissa puutarhakohteissa.

Tervetuloa mukaan!