Rikkaruohottunut vadelma

Rikkaruohoja täynnä oleva kottikärry

Vadelma-aidat rajaavat monia palstoja täällä Nekalan siirtolapuutarhassa. Heinäkuun lopulla saadaan taas maistella makeita vadelmia suoraan pensaasta. Oman palstani rajalla kasvavat rikkarouhottuneet vadelmat ovat odottaneet kitkentävuoroaan jo pitkään. Eilen oli vihdoin aika tarttua toimeen.

Rikkaruohot vadelmapensaan juurella.
Vadelma-aita oli päässyt rikkaruohottumaan.
Rikkaruohoja täynnä oleva pensaan alusta.
Mitkäs näistä olikaan niitä rikkaruohoja?

Vadelmapensasta on aika hankala pitää rikkaruohoista täysin puhtaana. Kannattaa kuitenkin kitkeä alusta säännöllisesti, sillä pahasti heinittynyttä vadelmariviä vasta hankala onkin putsata. Lisähaastetta hommaan tekee vielä vadelman matala juuristo, liian ronski kitkeminen voi vaurioittaa vadelman juuria. Myös vadelman uusia hentoja versoja kannattaa varoa rikkaruohoja nyhtäessä. Hennon vihreinä ne maastoutuvat harmittavan hyvin rikkaruohoviidakkoon.

Perattu vadelmapensas.
Rikkaruohot poistettu. Alkaa näyttää jo paremmalta. Vadelman oksisto tosin on turhan tiheä. 🙂

Vattujeni juurella kasvaa enimmäkseen vuohenputkea, lemmikkiä ja jotain jonka uskoisin olevan peurankelloa. Vuohenputkitaistelua käyn katkaisemalla vuohenputken maanpäällisen osan. Näin ne pysyvät edes jotenkin kurissa. Kasvia ei saa kitkemällä kokonaan pois. Vuohenputki nimittäin lisääntyy pienestäkin maahan jääneestä juurenpalasta.

Kompostimultaa vadelmien juurelle.
Seuraavaksi levittelin juurelle kompostimultaa.
Vadelma-aita.
Valmis!
Vadelmapensas ennen ja jälkeen kitkemisen kuvat.
Vadelma ennen ja jälkeen kitkemisen.

Erilaiset katteet vähentävät rikkaruohojen kasvua. Katteeksi sopii esimerkiksi kuitukangas, musta muovi, olki tai ruohosilppu. Oma suosikkini on paksu kerros sanomalehteä ja päälle kuorihaketta. Nyt en käyttänyt mitään katteita, vaan poistettuni rikkaruohot ja rivistä uloskasvaneet vadelman versot levittelin juurille kompostimultaa. Ajattelin ottaa kivan fiiliskuvan kompostin lapioinnista. Tasapainoillessani  kompostikasan päällä kamera toisessa kädessä ja mullalla lastattu lapio toisessa tajusin aika pian, ettei touhussa ole mitään järkeä. Tässä ihana fiiliskuva kompostin lapioinnista (P.S. Kuvausavustajan ja sisällönsuunnittelijan paikka vapaana):

Kompostimullan lapiointia.
Ravinteet kiertää palstalla. Kompostimultaa lannoitteeksi ja katteeksi.

Toista pitkää sivua rajaava vadelma jäi vielä perkaamatta. Poistin tästä aidasta viime syksynä pitkän pätkän. Aita oli suoraan kukkapenkissä kiinni ja vadelman juuriversot valloittivat uhkaavasti penkkiä. Vaikka vadelma on nyt poistettu versoja puskee vieläkin kukkapenkistä. Toinen aita onkin onneksi nurmikon reunassa. Siitä juuriversot on helppo ajella pois ruohonleikkurilla.

Suikeroalpin lisäys.
Vadelmapensaan alta löytyi suikeroalpin taimia.

Vadelmien juurelta, rikkaruohojen keskeltä löysin suikeroalpin taimia. Pelastin taimet ja istutin ne sisääntulopolun varrelle iiristen juurelle.

Ei haittaa vaikka sataa

Onnellinen puutarhuri.
Onneksi on riippukeinu sisälläkin. Ei haittaa vaikka sataa.

Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.

Mökin värikin ehti vaihtua polkuprojektin keskellä. Alkutilanteesta ei tietenkään muistettu ottaa kuvaa.
Suodatinkankaan päälle on levitetty asennushiekka. Laattojen asennus voi alkaa.
Herra Puutarhurin Maja laatoittaa ja Juhannuspolku etenee laatta kerrallaan.

Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

Selkiintyihän se rytöläjäkin vähän.
Herra Puutarhurin Maja mietti kaatopaikkakuormaa kasatessaan, että tuleeko sana ”viidakko” sanasta viita? Mistähän tuli mieleen?!?

Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että  osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.

Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀

Kasvimaatakaan ei tarvitse kastella. Mitähän siemeniä laitoin tuohon vasempaan reunaan?

Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!

PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.

Pikkupionit piilosilla

Ai että olin onnellinen, kun huomasin tuoreena siirtolapuutarhamökin omistajana palstallani kasvavan pioneja! Pionin taimen tai juurakon istuttaja kun saa odotella komeaa kukintaa jopa vuosia. Palstallani kasvavat pionit ovat hyvin todennäköisesti Karl Rosenfield pioneja. Ja niinkuin tulppaaneja myös pioneja on saatava lisää.

Oikeassa reunassa vanha pioni. Pikkupionit piilottelevat keskellä.

Ostin Lidlistä viime vuonna kolme Sarah Bernhard pionin juurakkoa. Esikasvatin juurakkoja lyhyen aikaa sisällä ennen pihalle istuttamista. Istutin taimet yhden vanhan pionin kanssa samaan kukkapenkkiin. Tämän pionipenkin kasvit ovat kasvaneet nyt alkukesällä hurjasti ja pionintaimet olivat kadonneet muiden perennojen lehtien suojaan. Kaksi pientä pionia löytyi melko helposti. Raivasin niille vähän tilaa, jotta pääsevät nauttimaan auringonvalosta.

Ensimmäinen pionintaimi löytyi helposti.
Ja toinen. Tästäkin pikkuisesta kasvaa isona komeasti kukkiva Sarah Bernhard pioni.

Kolmatta pikkuista ei sen sijaan meinannut löytyä. Muistelin, että olin istuttanut taimet kutakuinkin kolmion muotoon. Tämän tiedon avulla vihdoin paikansin kolmannen pionin keskeltä tiheää jalopähkämökasvustoa. Oli tietenkin selvää, että molemmat eivät voisi jatkaa kasvuaan nykyisessä paikassa. Päätin siirtää pionipienokaisen uuteen paikkaan toisen vanhemman pionin seuraksi. Pionithan eivät tunnetusti tykkää siirtelystä, mutta uskon että näin pieni taimi vielä kestää siirron urheasti.

”Kukkuu! Täällä minä olen!”
Tässä on uusi kotisi pikku-Sarah. Vanhempi Karl Rosenfield näyttää mallia miten kasvetaan isoksi ja komeaksi.

Pikkupionien kukintaa joudumme odottamaan vielä tovin, mutta ihan pian saadaan nauttia isompien pionien kukinnasta!

Monta nuppua odottaa aukeamista.
Pionin nuputkin ovat kauniita.
Ihan pian!

Kiva katsella näitä maanantaina otettuja aurinkoisia kuvia, kun sää on tänään ollut jotain aivan muuta. Huomisellekin on luvassa sadetta. Koskahan sitä pääsisi viimeistelemään viime kesänä kesken jääneen majan julkisivun maalauksen?

Aurinkoisia ja puutarhatöiden täyteisiä päiviä!

Tuholainen iski kurkkuplantaasille

Venäjänsininen kissa kurkkujen takana.
Kurkkuplantaasia uhkaa odottamaton vaara.

Leppoisen sunnuntai-iltapäivän keskeytti odottamaton ääni. Auki olevasta parvekkeenovesta kuului maiskutusta ja viljelypussin rapinaa. Kurkku oli vaarassa! Parvekkeelle suuntaavasta ikkunasta näin tuholaisen hyppäävän tuolille. Hurjat valkoiset hampaat vilkkuivat  avoimesta suusta sen syljeskellessä kurkunlehden palasia tuolin pehmusteelle. Kasvihuonekurkkuplantaasille oli iskenyt vihulainen!

Venäjänsininen kissa parvekkeella.
Hurja peto vaanii kurkkuplantaasilla.

En ollut kovin yllättynyt parvekkeella kohtaamastani näystä. Hurja peto Iippa-Liina oli vaaninut viljelmääni jo pitkään ja oli vain ajan kysymys milloin taimien kimppuun hyökättäisiin. Tuholainen ei ilmeisesti ollut pitänyt kurkun mausta, sillä taimesta oli näykkäisty vain pieni pala ja sekin oli syljetty pois.

Kissa syönyt kurkkua.
Plantaasia kohdanneet vauriot olivat oletettua pienemmät.
Venäjänsininen kissa.
Helinä tietää jo vanhemman viisaudella, että ihan kaikkiin konhotuksiin ei kannata lähteä mukaan.

Onneksi olin selvittänyt etukäteen, että kurkku ei ole kissapedoille myrkyllinen kasvi. Tomaatti sitävastoin on myrkyllinen. Ja kukista liljat ovat todella vaarallisia kissoille. The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals (ASPCA):n sivuilla on hyvä englannin kielinen listaus kissoille, koirille ja hevosille myrkyllisistä ja turvallisista kasveista.

Kurkku selvisi säikähdyksellä ja plantaasilla (toistaiseksi) kaikki hyvin.

Venäjänsininen kissa tuijottaa kameraan.
Olkaa varuillanne…

Köynnöksiä sieltä saksalaisesta kaupasta

Viljelylavan köynnökset
Istutussuunnitelmaa viljelylaatikon köynnösritilälle.

Kylvin lavakauluksista kasatun viljelylaatikon toiseen reunaan viime vuodelta jääneet kolme hernettä. Lavan toinen reuna jäi tyhjäksi. Ja koska Cottage Garden -tyylistä pitävälle puutarhurille ”tyhjä” ei ole vaihtoehto oli ajatuksena hankkia siihen jokin yksivuotinen köynnös.

Nimikortti clematis Piilu ja parthenocissus Engelmannii
Lidlin kärhö ja villiviini.

Tarkka puutarhurinsilmäni pongasi Etelä-Pohjanmaan reissullamme Lidlin mainoksesta superhalpoja köynnöksiä. Päätimme käydä Lidlissä vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Samalla olisi kiva nähdä pitkästä aikaa miltä Seinäjoen Lidl näyttää. (No, kaikkihan ne näyttävät ihan samalta). Mukaan tarttuivat imukärhivilliviini ’Engelmannii’ ja jalokärhö ’Piilu’, jotka vaihtoivat omistajaa Lidlin kassalla 3,99 eurolla  kumpainenkin.

Kotimatkalla pysähdyimme Parkanossa. Herra Puutarhurin Majan tankatessa autoa kiiruhdin Lidliin ostamaan vesipulloa. Ja lisää köynnöksiä. Jos on jotain mitä puutarhuri ei voi vastustaa, niin halpoja taimia. Parkanossa auton takakonttiin lastattiin siis vielä kaksi uutta köynnöstä: Henrynköynnöskuusama ja Koreaköynnöskuusama ’Serotina’.

Nimikortti koreaköynnöskuusama ja henrynköynnöskuusama
Lidlin köynnöskuusamat.

Autoon päästyäni herra Puutarhurinmaja ihmetteli, että miksi ostin vielä lisää köynnöksiä? En ymmärtänyt kysymystä. Eivätkö kaikki tiedä ettei taimien ostamiselle tarvitse olla syytä?

Lidlistä ostetut köynnökset purkeissaan
Lidliläiset ryhmäkuvassa. Vasemmalla Seinäjokiset ja oikealla Parkanolaaset.
henrynköynnöskuusama lavakauluslaatikossa ja ruohosipuli
Oikealla herneet ja etualalla Henrynköynnöskuusama. Laatikossa myös salaattia, mangoldia ja samettikukkia.
Henrynköynnöskuusama viljelylaatikossa
Henri valmiina köynnöstukea peittelemään.

Viljelylavaan herneiden seuraksi istutin Henrynköynnöskuusaman. Tämä oli minulle ennestään ihan outo. Netistä sain selville, että Henrynköynnöskuusama on ikivihreä ja valitettavasti hyvin talvenarka. Voitaneen siis luokitella yksivuotiseksi täällä III-vyöhykkeellä. Hauska nähdä miten paljon Henri ehtii kasvaa kesän aikana ja tuleeko siihen kukkiakin.

Olen suunnitellut köynnöskuusamaa palstallamme olevan köynnössäleikköseinän päähän. Säleikön jatkoksi olisi tarkoitus tehdä uusi vaja, jos rakennuslupa myönnetään tälle paikalle. Haaveissani köynnöskuusama kiipeilee rennon runollisesti  vajan seinustalla kurkotellen  tuoksuvine kukkineen seinustalle kierrätyspuusta  rakentamaani istutuspöytää.

köynnösritilä, puutarhavaja ja köynnöskuusama
Suunnitelma tulevan vajan seinustalle kiipeilevästä köynnöskuusamasta. Piirtämässäni kuvassa köynnös näyttää kyllä enemmän pelottavalta, kuin runolliselta.

Vajasta saati istutuspöydästä ei siis ole olemassa vielä ensimmäistä lautaakaan, mutta haave on nyt istutettu. Koreaköynnöskuusama on maassa.

koreaköynnöskuusaman istutus
Juuri istutettu Koreaköynnöskuusama odottelee vajan valmistumista.

Köynnöskuusamien kerrotaan olevan kalkinsuosijoita. Majalta löytyi edellisten omistajien perua oleva nurmikkokalkki –pussi. Kalkki kuin kalkki tuumasin ja heitin pari kourallista istutusalueelle. Kalkkia Ruova Kuusamalle, kyllä nyt kelpaa kasvaa.

Välillä näkee todella kauniisti villiviineihin peittyneitä rakennuksia. Villiviineissä parasta on ehkä niiden kaunis syysasu. Tosin keväällä niiden lehtien puhkeaminen kestää harmittavan kauan. Köynnössäleikössä oli jo ennestään kolme viime syksynä istuttamaani säleikkövilliviiniä. Istutin nyt ostamani imukärhivilliviinin aivan säleikön toiseen päätyyn.

köynnöstuki imukärhivilliviini istutus
Lidlistä ostettu imukärhivilliviini köynnössäleikön päässä.

Imukärhivilliviini tarttuu alustaan imukärhillään, eikä tarvitse erillistä tukea. Säleikkövilliviini tarvitsee kiipeilytuen, mutta on meidän oloissamme huomattavasti talvenkestävämpi. Jännityksellä odotan miten tuo imukärhivilliviini selviää talvesta.

Myös loistokärhö ’Piilun’ istutin tuohon samaan säleikköön (joo, se on pitkä). Kärhö löysi paikkansa keskeltä säleikköä ihan pionien kupeesta. En ole onnistunut loisto- eli jalokärhöjen kanssa aiemmin. Loistokärhö ’The president’ kesti hoivissani IV-vyöhykkeellä vain istutuskesän. Nyt yritin paneutua tarkemmin jalokärhöjen vaatimuksiin. Tällä kertaa ohje ei löytynyt kuukkelista vaan majan puutarhakirjastosta Suomalainen piha ja puutarha –kirjasta.

Multa kärhön istutukseen
Laihan mullan sekoitus loistokärhölle. Puolet karkeaa hiekkaa ja toinen puoli multaa.
kärhön istutus
Loistokärhön istutuskuoppa on täytetty laihalla mullalla. istutuskuoppaan on jätetty vielä tilaa päällimmäiselle hiekkakerrokselle.

Kaivoin melko ison istutuskuopan ja täytin sen karkean hiekan ja hyvin palaneen kompostimullan sekoituksella (noin 1:1).

jalokärhön istutus
Istutuskuoppa on täytetty, viimeinen kerros on karkeaa hiekkaa. Taimipaakun alkuperäinen pinta jää noin 10 cm syvyyteen.

Laitoin taimen kuoppaan siten, että juuripaakun pinta tuli noin 10 cm maanpinnan alapuolelle ja täytin kuopan karkealla hiekalla. Tämän pitäisi torjua kärhöjä vaivaavaa lakastumistautia.

loistokärhö istutettu
Kartion suojassa kärhö saa aloitella kasvuaan rauhassa.

Lopuksi asetin kärhön päälle pajukartion suojaksi. Kärhöt kuulemma tykkäävät, että niiden juurilla kasvaa muita kasveja varjostamassa herkkää tyveä. Voin luvata, että tässä paikassa loistokärhö kyllä saa varjoa varpailleen.

Ruskea köynnössäleikkö näkösuojaksi
Köynnössäleikköseinä koko komeudessaan. Vasemmassa reunassa imukärhivilliviini, keskellä loistokärhö ja oikeassa reunassa köynnöskuusama. Säleikön toisella puolella oikeassa reunassa on kolme säleikkövilliviiniä.
ränsistynyt vadelmapensas
Tässä sama paikka keväällä 2016. Muutama metri vadelma-aitaa sai väistyä köynnössäleikön tieltä.
näkösuoja säleikkö kukkapenkki
Säleikkö palstan rajan puolelta katsottuna.
Laukat köynnösritilän edessä
Myös tämä kuva on otettu palstan rajan tuntumasta. Ihanat laukat alkavat olla komeimmillaan.

Kesäreissu kotikonnuille

Takana on parin päivän reissu kotimaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoen aurikoisia katuja ei tarvinnut tallustella yksin, sillä Farmari -messut olivat houkutelleet paikalle melkoisesti porukkaa.

Otin kyläilypaikoistamme muutaman puutarhakuvankin. Nykyään kesäpaikkana toimivan rintamamiestalon pihapiirin sydän on pergolan yhteyteen rakennettu kesäkeittiö, jota ahkerasti kukkivat orvokit ja muut kesäkukat koristavat.

orvokit sinkkiastiassa.
Orvokit, sinkkisoikko ja kuusipölli sopivat somasti yhteen.
Moottorisahalla tehty karhupatsas.
Karhu vartioi pergolaa.

Isännän grillaamaa kalaa maustamaan poimitaan talon emännän vanhassa kaivonrenkaassa kasvattamat tillit, joiden satoa riittää pakkasesta pitkälle talveen.

Tillintaimet kaivonrenkaassa.
Tillit ja persiljat kasvavat kauniisti patinoituneessa kaivonrenkaassa.
Perinneperennat vuorenkilpi ja särkynytsydän kukassa.
Porraspielessä komeasti kukkivat vuorenkilvet toivottavat tulijat tervetulleeksi. Pihasaunan seinustalla hempeilee särkynytsydän.
Kulleroiden kukintaa.
Kullerot loistavat kilpaa auringon kanssa.

On kiva ajatella, että nämä vanhat perennat ovat saattaneet kasvaa tällä samalla tontilla jo yli puolivuosisataa.

Aika kului mukavasti pergolassa istuskellen ja kuulumisia vaihtaen. Illaksi suuntasimme Herra Puutarhurin Majan isän luo. Ja katsokaahan millaisen herra söpöliinin seurasta saimme nauttia majapaikassamme!

Tiibetinspanieli puutarhassa.
Tipsu-herra osaa ottaa rennosti puutarhassa.
Koirankuonon lähikuva.
”Katsotaanpas vähän lähempää sitä kameraa.”

Puutarhan koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Näin upeasti kukkivat golffarin värikkäät kesäkukat. Kiva idea, vai mitä?

Golfpalloja kukkaruukussa.
Golf-kukkasia. Hyvä mielikuvitus ja huumorintaju synnyttyvät uusia oivalluksia.

Sateinen puutarha ja jatkoa tulppaanihämmennykselle

Kaksivärinen tulppaani.

Mennessäni eilen siirtolapuutarhan yhteisötyöhön kävin pikaisesti myös sateisella majalla. Ja mitä ihmettä! Mysteeritulppaanit, joista kerroin edellisessä postauksessani, ovat taas eri näköisiä. Melko hämmentävää. Nyt tulppaanien väri vaihteli roosasta pinkkiin  ja keltainen väri oli lähes kadonnut alaosasta. Alan epäillä, että nämä voisivat sittenkin olla oikeita Nightrider tulppaaneja. Mukana oli vain kännykkäkamera.

Tulppaanit sateessa.

Auriko alkoi paistaa illalla ja kävin vielä ennen kotiinlähtöä majalla ja nappasin pari kuvaa tulppaanista. Keräsin tulppaanin eri vaiheet samaan kuvaan.

Muuttuva tulppaani.
Mysteeritulppaanin muutos 7.6. 10.6. ja 13.6.

Vähän myöhässä meitä ilostuttamaan avautui myös yksi Green Spirit viherraitatulppaani. Sen kaverina tässä kuvakollaasissa sateen pörröttämä Angelique.

Valkoinen tulppaani ja vaaleanpunainen tulppaani.

Pikkuiset mangoldintaimet nousevat kasvatuslavan mullasta.

Pieniä mangoldin taimia.

Kävin vilkaisemassa myös kesäkurpitsaa ja hyvältä näyttää. Nurmikolla laahustanut lehtokotiloiden armeija oli ilmeisesti löytänyt muuta syötävää.

Kesäkurpitsa lehtokotilo.

Ihana alkukesä ja ihanat tulppaanit!

Viherpeukaloilta tulppaani shirleys dream

Heippa kevätkukkijat: pienet, mutta niin rohkeat helmililjat, hentoiset lumikellot, sinisenä mattona omenapuun juuren peittävät sinililjat ja mustan mullan keskeltä väripilkkuna nousevat krookukset. Nähdään taas ensi keväänä. Nyt on tulppaanien aika! Tämä on toinen kesäni siirtolapuutarhurina. Nämä punaiset tulppaanit olivat palstallani valmiina.

Punaiset Darwin tulppaanit.

Kauniita. Mutta aika vaatimatonta, jos haavekuvissa lainehtii toukokuinen tulppaanimeri. Lisää tulppaaneja siis. Selaillessani viherpeukaloiden tulppaanivalikoimaa mieleni olisi tehnyt tilata yhtä sun toista. Onneksi en villiintynyt täysin, sillä tilaamieni 70 sipulinkin istuttaminen kovaan maahan oli melkoinen urakka. Nyt minulla on onneksi syksyä odottamassa aivan tuliterä Nekalan löytöliiterin loppuunmyynnistä ostettu sipulinistutin. Palstani maa on melko tiivistä ja savista, ei mikään paras maa tulppaaneja ajatellen. Vähän harmittaa kun tulppaanit tuli istutettua aivan liian harvaan. Tiheämmällä istutuksella olisi saanut paremman lopputuloksen, vaikkakin pienemmälle alueelle.

Valko-vaaleanpunainen tulppaani ja ripsureunainen tulppaani

Tien viereen punaherukkapensaiden juurelle istutin Shirley’s Dream ja Curly Sue tulppaaneita, 20 molempia.

Tulppaanit siirtolapuutarhamökin etupihalla.

Curly Suet ovat aika viehättäviä ripsureunoineen.

Viherpeukaloilta ostettu Curly Sue tulppaani.

Mielestäni nämä Shirley’s Dream tulppaanit ovat kauneimmillaan ihan täysin avautuneina.

Kaksiväriset tulppaanit.

Sisääntulopolun varteen istutin 10 pinkkiä Nightrider viherraitatulppaania, 10 kerrottua Angelique tulppaania ja 10 valkoista Green Spirit viherraitatulppaania. Tai niin luulin. Ensinnäkin maasta ei puskenut lähellekkään 30 tulppaania. Ensimmäisenä aukesi vaaleanpunainen kerrottu tulppaani, ihana tuttu Angelique. Angeliquen väri muuttuu melkein valkoiseksi auringossa.

Kerrotut Angelique tulppaanit.

Mutta seuraava tulppaani tervehti minua auetessaan keltaisena! Ei raikkaana valkoisena Green Spirit tulppaanina tai tummanpinkkinä Nightrider tulppaanina niinkuin kuvittelin, vaan pirteän punakeltaisena. Joskushan sipulipussiin saattaa eksyä jossain tuotannonvaiheessa yksittäinen väärä sipuli.

Kelta-oranssi kaksivärinen tulppaani.
Mysteeritulppaani. Tunnistaako kukaan mikä?

Mutta kun seuraavakin auennut  tulppaani oli keltainen oli jo pakko kaivaa sähköpostista tilausvahvistus ja tarkistaa mitä olin tilannut. Tilauksella kaikki oikein. En tiedä kumpien viherraitatulppaanien tilalta olen nämä saanut, koska kumpiakaan ei ole ainakaan vielä auennut.

Mysteritulppaanin punainen/oranssi väri näyttää muuttuvan vanhetessaan pehmeämmäksi, hieman roosan sävyiseksi. Ei ihan sitä mitä penkkiin suunnittelin, mutta hauska yllätys joka tapauksessa. Ehkä siirrän nuo johonkin toiseen paikkaan omaksi ryhmäkseen ja lisään jotain yksiväristä pinkkiä tulppaania tähän penkkiin.

Kerrottu vaaleanpunainen tulppaani ja tulppaaniryhmä.

Vaikka kesä on vasta alkanut niin laitetaanpa jo nyt muistiin syksylle tulppaanisuunnitelmaa:

  • Katsele puutarhasta jo nyt sopivia paikkoja tulppaaneille
  • Osta varmoja Darwin tulppaaneja (kukkivat vuosi vuoden jälkeen)
  • Istuta tiheäksi ryhmäksi
  • Valitse 1-3 väriä ryhmään
  • Laita useampi ryhmä eri puolille puutarhaa
  • Lisää hiekkaa savisen mullan joukkoon
  • Istuta lyhytikäisempiä tulppaaneja paikkaan, johon on helppo istuttaa joka vuosi lisää

Kesäkurpitsa kompostiin

Kesäkurpitsan taimen istutus

Viime vuoden kesäkurpitsan kasvatukseni meni pahemman kerran pieleen. Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: siemenet multaan, terhakkaat taimet isompiin ruukkuihin, taimet karaistuksen kautta majan kompostiin, sadonkorjuu ja herkullisia täytettyjä zucchineja nauttimaan. Edelliskesän viljelypalstan hienon sadon ollessa vielä tuoreessa muistissa epäonnistuminen ei käynyt edes mielessä.

Kesäkurpitsaa viljelypalstalta
Toissakesän satoa viljelypalstalta.

Mutta täytyisihän sitä jo puutarhaharrastuksen tässä vaiheessa tietää, että vuodet eivät ole veljeksiä ja niin edelleen. Ensinnäkin laitoin siemenet itämään liian aikaisin ja taimista tuli pitkiä ikkunan valoa kohti kurkottavia hontteroita. Karaisuvaihe sitävastoin onnistui hyvin. Taimia kuljetettiin parvekkeelle ja takaisin, suojattiin kovalta auringonvalolta ja varjeltiin kylmyydeltä. Ja minkä takia? Että saataisiin maistuvaa ruokaa kotiloille! Niin siinä nimittäin kävi, että lehtokotilot popsivat kompostiin istuttamani taimet.

kesäkurpitsan taimi

Niinkuin jo kurkkupostauksessa kerroin, niin tänä vuonna turvauduin valmiisiin taimiin. Etsiskelin Prisman taimihyllystä kesäkurpitsoja ja kasvihuonekurkkuja. Silmiini osui vain avomaankurkkuja. Olin jo luovuttamassa, kun samalla hyllyllä ollut rouva kertoi minulle mistä lavasta löytyy kasvihuonekurkkuja. Myös hän etsi kesäkurpitsoja ja yhdessä yritimme niitä löytää. Löysimme monenlaisia kurpitsan taimia. Yksi taimista vaikutti kesäkurpitsalta. Latinankielisiä nimiä sen paremmin tuntematta emme kuitenkaan voineet varmistua oliko kyseessä kesäkurpitsa vai tavallinen kurpitsa. Taimi päätyi kuitenkin ostoskoriini ja Herra Puutarhurin Maja totesi, että tavallisesta kurpitsastahan voisi kaivertaa Halloween lyhdyn. Kotona taas googlettelin ostostani ja kyllähän tuo Partenon lajike kesäkurpitsa taitaa olla.

pepo parthenon kesäkurpitsa

Kurpitsat ja kesäkurpitsat pitävät ravinteikkaasta maasta. Vuoden tai vaikka kaksikin tekeentynyt kompostimulta sopii tarkoitukseen mainiosti, kunhan lisää siihen vähän esimerkiksi kanankakkaa lisätyppeä tuomaan. Istutin taimen suoraan pari vuotta vanhaan kompostiin. Syksyllä kesäkurpitsan tehtyä satonsa levittelen kompostimullan perennojen ja pensaiden juurille. Komposti, johon taimen istutin sijaitsee ihan palstan perimmäisessä nurkassa. Kompostikehikko alkaa olla lahoamispisteessä ja varmaan tämän kesän jälkeen hommansa hoidettuaan saa väistyä uuden tieltä. Poistin tästä nurkasta viime vuonna villiintyneen vadelmapusikon ja tällä hetkellä nurkka näyttää aika kamalalta. Vuohenputkea, voikukkaa, ylöskaivettuja juuria ja pari sekaista kompostikasaa kevytpressun päällä. Seuraavassa kuvassa koko kaamea totuus tuosta rytöläjästä. Merkitsin kompostin kuvaan nuolella.

kesäkurpitsan kasvatus kompostissa

Kaivoin kompostiin pienen kuopan  ja laitoin siihen tavallista multaa, jotta pienen taimen herkät juuret eivät vahingoittuisi vahvasta kompostimullasta. Istutin taimen keskelle kompostia, kesäkurpitsathan kasvavat yllättävän leveiksi.

kesäkurpitsan istutus kompostiin

kesäkurpitsa istutettu kompostiin

Vähän vettä, suojaharso päälle ja sitten vain toivotetaan pikkuiselle onnea matkaan.

Kasvihuonekurkkuja parvekkeelle

kasvihuonekurkku taimet parvekkeella

Voisin kuvitella, että monen parvekepuutarhurin unelma on suuri etelään katsova kolmelta sivulta alas asti lasitettu parveke. Täydellinen kasvihuone siis! Minulla on onni omistaa tälläinen kaupunkikasvihuone. Parvekkeemme ei tosin ole kovin suuri. Varjoisan tai tuulisen parvekkeen omistajia voin lohduttaa tiedolla, että parvekkeeni on todella kuuma kesähelteillä. Kaikki kasvit eivät viihdy kovassa auringonpaahteessa ja niitäkin jotka viihtyvät on kasteltava aika usein.

alas asti lasitettu parveke

Viime vuonna meillä oli parvekkeella kasvusäkissä tavallinen tomaatti ja kaksi avomaankurkkua. Siemenostokset tuli silloin tehtyä vähän hätäisesti ja ostin kurkunsiemenet sen kummemmin asiaan perehtymättä. Kotona vasta googlettelin siemenpussien tietoja ja yllätyksekseni sain oppia, että kurkkuja on itsepölyttyviä ja sellaisia, jotka vaativat pölyttäjähyönteisten pölytyksen. No minä olin tietenkin ostanut parvekkeelle kurkkua, joka vaatii pölyttäjän. Pölyttelin kukkia siveltimellä ja naureskelin, että mihin kaikkeen sitä ryhtyykään muutaman kurkun takia. Pöljältä tuntuva touhu kannatti ja saimme sadoksi muutaman kurkun omalta parvekkeelta. Parvekeviljelijän kannattaa siis varmistua, että kurkku on partenokarppinen eli itsepölyttyvä. Hyvä ja selkeä tietopaketti kurkun kasvattajalle löytyy Meillä kotona –sivustolta.

avomaankurkun kasvatus parvekkeella
Avomaankurkut meinasivat vallata koko parvekkeen viime kesänä.

Taimikasvatuksesta oli tänä vuonna enemmän puhetta kuin tekoja. Kaikki kylvöt jäivät minun osaltani kokonaan tekemättä. Onhan itse siemenestä asti kasvatetussa ruoassa jotain ainutlaatuisen hienoa, mutta onneksi taimikaupoissa on meille meinaajille ihan kohtalainen valikoima hyötykasvienkin taimia. Muistin nähneeni Kalevan Prisman pihamyymälässä viime tai edellisvuonna kurkun ja kurpitsan taimia ja olihan niitä siellä tänäkin vuonna. Ostin kahta eri lajia kasvihuonekurkuntaimia, yhden molempia. Kasvihuonekurkut ovat niitä ”tavallisen kurkun” näköisiä pitkiä hoikkeliinejä. Kasvihuonekurkut ovat itsepölytteisiä, eli toivottavasti sivellintä ei nyt tarvita.

Kavihuonekurkun taimet kasvusäkissä parvekepuutarhassa

Vasemmalla ”Tasty Green” ja oikealla ”Euphya”. Taimet istutettiin altakastelulaatikon päällä olevaan Biolanin Luomu kasvatussäkkiin viime vuotiseen tapaan. Tämä kälyn kanssa ideoitu ja itse tehty altakastelulaatikko osoittautui viime kesäisen kokemuksen perusteella todella käteväksi. Taimet selvisivät hienosti yksikseen viiden päivän lomamatkamme ajankin. Biolanin kasvatussäkissäkin on lannoitteet valmiina koko kesäksi. Eli aika helpolla pääsee parvekeviljelijä tämän combon kanssa.

kurkuntaimet biolan kasvusäkki

Altakastelulaatikko valmistuu kätevästi parista muovipullosta, sängynaluslaatikosta ja tyhjästä saumurilankarullasta. Koko talven laatikon kanssa parvekkeella olleen viime kesäisen kasvatussäkin sisältö päätyi ruusupensaiden juurille. Uusi kasvatussäkki asennettiin laatikon päälle majalla. Mullan kanssa touhaaminen pienellä parvekkeella kun on aika sotkuista puuhaa.

itsetehty altakastelulaatikko kasvusäkille

kasvusäkin asennus altakastelulaatikkoon

Kissat olivat kiinnostuneita parvekkeelle tulleesta kasvatussäkistä ja taimista. Paras paikka tähystää viereisen rakennustyömaan tapahtumia on tietenkin pussin päällä.

kissa kasvusäkin päällä
”Tämä säkkihän haisee ihan kakalta!”
kissa istuu kurkuntaimien kanssa
Puutarhurin epätoivoinen yritys suojella taimia muovitikuilla.

Prahan kevättä ja majan kesäkukkia

vaalean pinkki pelargoni istutus

Kesäkukkavalikoimani on jo pitkään koostunut pelargonioista ja orvokeista. Näillä mennään varmaan jatkossakin, mutta jotain uutta pitäisi listalle lisätä.

pelargoni ja orvokki lähikuvassa

Kevään lomamatkamme Prahaan sai minut innostumaan runsaammista laatikko- ja ruukkuistutuksista. Ikkunalaudoilla näki toinen toistaan upeampia ja monilajisia kevätkukkaistutuksia. Narsisseja, kevätesikkoja, orvokkeja, hopeavitjaa, helmililjoja, hyasinttejä ja kaikki sulassa sovussa. Koko kaupunki oli muutenkin tosi vehreä ja keväinen. Varsinkin, kun vertailukohtana oli suomen hyinen vappusää.

Monilajinen keltainen kesäkukkaistutus
Prahan keväiset kukkaistutukset olivat mahtavan runsaita

Kävimme ihastelemassa myös Charles Universityn kasvitieteellisen tiedekunnan puutarhaa. Kuvasin muistiin myös muutamia nimikylttejä kasvien myöhempää googlailua varten.

punainen valtoimenaan kukkiva pensas
En löytänyt tämän ihanuuden nimikylttiä. Olisiko atsalea?

saniainen valkokukkainen puu

pallokerria, rosaceae kerria japonica
Tämä keltaisena kukkiva pensas oli todella vaikuttavan näköinen. Kyseessä on ilmeisesti pallokerria, joka selviää vain suomen eteläisimmissä osissa.

Prahan kevätkukkaistutukset mielessäni menin kuluttamaan jo jokin aika sitten saamaani lahjakorttia Plantageniin. Ja mitäpä ostin, no pelargonioita. Ostin sentään myös riippapelargoneja, joita minulla ei ole ennen ollut.

pöydällinen vaalenpunaisia pelargonioita

Kuljin kärsivällinen Herra Puutarhurin Maja kannoillani erilaisten kukkien kanssa plantagenia ympäri yrittäen löytää niitä upeita ja runsaita yhdistelmiä. Yllättävän vaikeaa. Lopulta tuhansien askeleiden  ja edestakaisin seilanneiden kukkapurkkien jälkeen  päädyin tylsästi ostamaan ne tutut pelargonit. Tämän kesän istutuksiin en siis saanut sitä haluamaani runsasta tunnelmaa. Täytyy varmaan ensi keväänä suunnitella istutukset kaikessa rauhassa valmiiksi jo kotona ja sitten vaan käydä hakemassa kukkaset ja multasäkki kaupasta.

pelargonioita ja murattia

tummanpinkki riippapelargonia ja vaaleanpinkki pelargonia

riippapelargonia lähikuva

Tuo pitkä muratti näyttää vähän oudolta. Pitäisiköhän se pätkäistä tai edes nostaa laatikon reunaa kiertämään?

pitkä muratti istutuslaatikossa

siirtolapuutarhamökin ikkunalla kukkalaatikko

Majan etupihalle laitoin jo aiemmin ikkunan alle laatikkoon sinisiä orvokkeja ja helmililjoja. Tähän istutukseen sain vähän enemmän sitä tunnelmaa mitä lähdin hakemaan.

istutuslaatikossa helmililja ja orvokki

siirtolapuutarhamökin ikkunalla orvokki ja helmililja

Helmililjojen lakastuttua katkaisin niiden varret ja nyt orvokit saavat hempeillä yksikseen. Katsotaan miten jaksavat kukkia varjoisella etupihalla.

orvokki kukkalaatikko

Tervetuloa Puutarhurin Majalle!

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minä olen onnellisimmillani puutarhassa: työn touhussa hiki otsalla ja kynnenaluset mullasta mustina, kiertämassä puutarhaa toisen innostuneen puutarhurin ja höyryävän kahvikupin kanssa uusia projekteja suunnitellen tai puun varjossa lepäämässä ja katselemassa puutarhan eläinten ja hyönteisten touhuja.

linnunpönttö kivijalkakivien päällä

Tämän blogin kirjoittaja olen minä Minna, noin nelikymppinen Tampereella asuva puutarhaharrastaja. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi touhukasta kissaa. Meillä on pieni siirtolapuutarhamökki, puutarhurin maja, Nekalan siirtolapuutarhassa. Tykkään yksinkertaisista asioista: muhevasta mullasta löytyneestä kastemadosta, lukuhetkestä juuri tutuksi tulleen kaupungin puistossa, kissojen hölmöjen leikkien seuraamisesta, hyvästä ruoasta ja punaviinistä ja siitä tunteesta kun on hyvällä tavalla aivan poikki liikuntasuorituksen jälkeen.

viljelylava lavakauluksista

Rakastan puutarhanhoitoa ja kaikkea siihen liittyvää. Puutarhan hoidosta innostuin vuonna 2005 saatuani ensimmäisen oman pihani. Ja se olikin sitten menoa! Lähes kaikki vapaa-aika kului puutarhassa. Google street view kameraankin meinasin tallentua pyllistelemässä kukkapenkissä. Onneksi karttakuvien ilmestyttyä selvisi, että auto oli kuvannut vasta tulomatkallaan käännyttyään kotikatumme päässä, ja olin jo ehtinyt poistua kuvattavalta alueelta ja kuvaan tallentuivat vain rikkaruohoja täynnä olevat kottikärryt.

Olen aina muistanut kuvata huonosti puutarhaani. Harmittaa, että edellisen puutarhani eri vaiheista on todella vähän valokuvia. Onneksi on sentään se Google street view kuva :). Uppoudun yleensä puutarhaprojekteihini niin täydellisesti, että joudun harmittelemaan jälkikäteen, kun en taaskaan muistanut ottaa ennen -kuvia saati kuvia projektin eri vaiheista. Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan tallennettua puutarhani muuttumista ja puutarhaprojektejani teidän ja omaksi ilokseni. Toivon löytäväni blogini ja Puutarhurin Maja -sivuston kautta samanhenkisiä puutarhaharrastajia, joiden kanssa voin vaihtaa kuulumisia, tietoa ja ideoita sekä viettää mukavaa aikaa.

kruunuvuokko ja vaalenapunainen miekkalilja

ruskea siirtolapuutarhamökki

Puutarhurin Maja –blogissa pääset seuraamaan yksinkertaista ja leppoisaa puutarhaelämää puutarhurin majalla siirtolapuutarhassa, kaupunkikodin parvekkeella ja muissa mielenkiintoisissa puutarhakohteissa.

Tervetuloa mukaan!