Talvinen siirtolapuutarha

Tervetuloa pienelle kuvakierrokselle talviseen Nekalan siirtolapuutarhaan! Siirtolapuutarha-alueet ovat varsin viehättäviä myös talviaikaan. Tunnelma  alueella on rauhallinen, näin kevättalvella jo hieman odottavakin. Pienet mökit kaikissa väreissään pääsevät ihan eri tavalla esille puiden ja pensaiden ollessa lehdettöminä. Omaa palstaakin katsoo hieman eri silmin talvella. “Tuohon sopisi jokin kiva patsas. Omenapuun muotoilua täytyy jatkaa taas keväällä. Pitäisiköhän linnunpönttöä siirtää?”

Tässä on mielestäni kauniisti hoidettu omenapuu. Vadelmapensaillakin on kunnon tuet.
Talvella näkee monta juttua, jotka saattavat kesällä piiloutua vehreyden taakse. Ihana sininen ovi!
Sinikkatietä on tullut kuljettua moneen kertaan. Yleensä auringonpaisteessa tai kesäsateessa. Tällä kertaa mentiin umpihangessa.
Mökkitien keltamullan värinen mökki ilahduttaa joka kerta, talvellakin.
Vieri vieressä, kevättä odottaen!
Siellä se on, kahden punaisen kainalossa!
Toivottavasti köynnöshortensiat selviävät ensimmäisestä talvestaan ja jaksavat myöhemmin täyttää vielä tyhjät köynnössäleiköt.
Varjopuutarha ei olekaan kovin varjoinen talvella.
On se ihana!
Leijuva kastelukannukin oli vielä tallessa.

  Mukavaa loppuviikkoa!

Puutarhurin Majan vuosi 2017

Puutarhurin Majan vuosi

Vuoden vaihtuessa on hyvä aika pitää pieni tilinpäätös ja katsoa menneeseen vuoteen ennen seuraavan vuoden uusiin seikkailuihin hyppäämistä. Kerrataanpa hieman mitä kuului Puutarhurin Majan huikeaan puutarhavuoteen 2017!

Alkuvuosi oli suunnittelun aikaa. Rakensimme Puutarhurin Maja-sivustoa, suunnittelimme ulkoasua ja mietimme väritystä ja logoa. Siinä ohessa opiskelimme ja opimme hurjasti uusia asioita.

Alkuvuoden tärkein asia oli tietenkin uudet perheenjäsenemme, venäjänsiniset kissat Iris ja Helinä. Nämä vihreäsilmäiset kissaneidit ovat ilmeisesti jollain kummalla tavalla lumonneet minut ja olen tullut koiraihmisen lisäksi myös ihan höperöksi kissaihmiseksi! Kissojen tulo on vaikuttanut myös puutarhaharrastukseeni. Valitsin parvekekasvatukseen kissaturvallisia kasveja, eikä turhaan, sillä kurkkuplantaasilleni hyökkäsikin hurja kissapeto! Kevään kylvötkin jäivät viime vuonna tekemättä, mutta tänä keväänä aion varustautua taimikasvatukseen kissankestävillä pienoiskasvihuoneilla.

Touko-kesäkuussa järjestimme nettikyselyn tulevan puutarhasivuston sisällöstä. Kysely oli verrattain pitkä ja olin valtavan ilahtunut siitä, miten moni käytti kallisarvoista aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Kesäkuussa vietin kesälomaa ja kirjoitin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni! Tämän jälkeen bogissa on mm. koettu tulppaanihämmennystä, kasvatettu omaa ruokaa ja kokeiltu uusia reseptejä, pelastettu rikkaruohottunut vadelma, hamstrattu köynnöksiä ja haaveiltu puutarhayhteisöstä. Kesällä pääsin myös kokeilemaan siirtolapuutarhamme yhteisötöiden ohjausta.

Puutarhurin Majan Facebook sivu sai ensimmäiset 10 tykkääjää 14.6.2017. Nyt seuraajia on jo yli 300. Aivan uusille some-maille astuin hieman haparoivin askelin elokuussa Puutarhurin Majan Instagram tilin myötä. Ja kuinka ollakkaan innostuin siitäkin aivan täysillä!

Vuoteen mahtui myös useampi kiva blogihaaste. Parasta-aikaa -blogin Tarja haastoi minut kertomaan merkityksellisimmästä puusta ja Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi pitämään Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjaa. Laitoin myös itse liikkeelle Lapsuuden Puutarhamuistot haasteen. Instan puolella osallistuin Puutarhahetki -blogin Tiiun #sinivalkoista_haasteeseen.

Kahteen saamaani blogihaasteeseen en ole vielä ehtinyt vastata. Toisessa haasteessa ollaan aivan omalla alueellani, eli keväässä: Arjen Karusellissa -blogin Hanna haastoi minut kertomaan kevään merkeistä. Toisessa vielä vastaamattomassa haasteessa mennäänkin sitten hieman syvällisempiin aiheisiin. Maatiaiskananen nimittäin haastoi minut jo lokakuussa kirjoittamaan otsikolla “Kuka minä olen”.  Aika mielenkiintoinen kysymys, vai mitä!

Syksylle onnistuinkin sitten hieman huomaamatta haalimaan liikaa tekemistä. Blogikin joutui jonkinverran kärsimään kiireisestä syksystä. Myös kuntosaliharrastus jäi tauolle. Viime perjantaina kun taas pitkästä aikaa menimme salille, kertoi salikortti karusti edellisen kerran olleen syyskuun lopulla!

Talven taikaa puutarha verkkokauppa

Onneksi kaikki jutut olivat varsin mukavia. Omin kätösin rakkaudella tehty Puutarhurin Majan verkkopuoti avautui sopivasti joulusesonkiin marraskuun lopulla. Syksyn puutarhailuun kuului verkkopuodin parissa ahertamisen lisäksi mm. sipulien istuttamista, puutarhasuunnittelukurssi Ahlmanin opistolla, kirjoittamani ja kuvaamani juttu Parhaat kotiblogit lehden joulunumerossa, Tampereen puutarhaseuran tapaamisia ja rakennusluvan hakeminen uudelle vajalle siirtolapuutarhapalstalleni. Puutarhan syystyöt jäivät hieman vaiheeseen. Keväällä puutarhuria odottelevat mm. hangen alta paljastuvat lehtiläjät sekä naapuritontille kaatuilevat piiskun- ja tatarinvarret. Onneksi keväälle on luvassa sipulikukkien ilotulitus, joka jättää varjoonsa vähän isommatkin lehtikasat.

Syksyn mahtaviin kokemuksiin kuului myös saamamme Tredean innovaatioseteli, jolla pääsimme kehittämään Puutarhurin Majaa yhdessä Empiros Oy:n kanssa. Oli mahtavaa huomata miten syvällisesti Empiroksen Heidi ja Eeva paneutuivat meidän pikkuriikkisen mikroyrityksen kehittämiseen. Työn tuloksena saimme hienoja eväitä tulevaan esimerkiksi puutarhaharrastajista kootun focusryhmähaastattelun ja yrityshaastatteluiden kautta. Voit käydä lukemassa Empiroksen sivuilta Tiina Makkosen kirjoittaman jutun kehitystyöstä.

Yksi vuoden mieleenpainuvimpia puutarhahetkiä oli vierailu Litukan siirtolapuutarhassa Eijan satumaisessa”Bajka” puutarhassa. Myös Nekalan siirtolapuutarhan avoimet puutarhat -tapahtuman puutarhakohteet jättivät mieleeni kauniin muiston ja monia kivoja ideoita toteutettavaksi.

Vuosi 2017 oli monellakin tapaa ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, varsin onnistunut ja onnellinen vuosi. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä tästä vuodesta juuri sellaisen kuin se oli!

Varjopuutarha ja sivupiha – Puutarhasuunnitelma

Edellisessä postauksessani lupasin esitellä puutarhasuunnitelmaani vähän tarkemmin. Suunnitelma on vielä keskeneräinen, mutta isommat palikat alkavat olla kohdillaan. Majan ja tien väliin jää pieni varjoinen, pohjoiseen suuntautuva kaistale, joka on saanut nimekseen varjopuutarha. Sisääntulopolun vastakkaisella puolella on pitkänomainen tila, jota kutsun tylsästi sivupihaksi. Sivupihalle olisi kiva miettiä jokin hauskempi nimitys. Nimi löytyy varmasti myöhemmin kun tila muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Kaikista puutarhan osista varjopuutarhaan tulee vähiten muutoksia. Kaikki olemassa olevat kasvit vuohenkelloa lukuunottamatta tulevat jäämään. Varjopuutarhan omenapuu on aivan väärässä paikassa. Sen läpi kulkee ilmasähköjohto ja puuta onkin leikattava joka vuosi ronskisti, etteivät oksat ota sähköjohtoon. En kuitenkaan raaski kaataa puuta, sillä se on varsin persoonallinen ja palstani ainut puu sisäpihalla olevan omenapuun lisäksi.

Varjopuutarhan nurmikko korvautuu erilaisilla varjokasveilla. Mielessäni on ainakin varjoyrtti, kotkansiipi, rönsytiarella, keijunkukka, alppiruusu, taponlehti ja särkynyt sydän. Kuunliljoja ja köynnöshortensioita varjopuutarhasta jo löytyykin. Varjopuutarhan kevät on aurinkoisempi ja sipulikukkien täyttämä.

Tien vieressä oleva varjopuutarha on keväällä aurinkoisempi.
Viime kesänä istutetut köynnöshortensiat.
Varjopuutarhan seinustan pienen ikkunan verhot on tehty vanhasta tyynyliinasta.
Sivupihan polun vieressä on pitkänmallinen perennapenkki. Nurmikkokaistaleen toisella puolella on iso tarhapiiskupensas. Tähän ovat tulossa rungolliset syreenit ja sateenvarjojalava.

Sivupihalla on valmiina pitkä polun vieressä kulkeva perennapenkki. Aion laajentaa penkkiä ja jättää keskelle vain kapean polun. Tienreunassa kasvaa iso valamonruusu, jossa on myös jotain muuta pensasruusua mukana. Ruusun viereen istutan pikkujasmiketta. Sivupihalle tulee myös kaksi rungollista ‘Palabin’ syreeniä ja sateenvarjojalava. Vinkin jalavasta sain puutarhansuunnittelukurssilla.

Toinen loistava vinkki oli yhden kurssilaisen näyttämä kuva, jossa piiskun kaverina oli tosi kivalta näyttävä sinipallo-ohdake. Olin jo lähes antanut lähtöpassit tarhapiiskupensaalle, mutta kuva sai minut pyörtämään päätökseni. Keltaiset kukat eivät todellakaan ole lempikukkiani, mutta olen oppinut pitämään niistä oikeiden kumppanien kanssa.

Puutarhurin majan puutarhan ruusuja.
Tien vieressä kasvaa valamonruusu, johon on sekoittunut myös muuta pensasruusua.
Sisääntulopolku eli juhannuspolku.
Litukan siirtolapuutarhan kauniit sinipallo-ohdakkeet.
Nekalan siirtolapuutarhan avoimien puutarhojen päivän puutarhassa oli kaunis tunnelma, jollaista haen omaan varjopuutarhaanikin.
Kuva saman puutarhan upeista köynnöksistä ja saniaisista.

Mukavaa alkanutta joulukuuta!

Vaaleanpunaiset lasit voi jättää kotiin (ja arvonta muistutus)

Siirtolapuutarhamökilläni ei tarvita syyskuussakaan vaaleanpunaisia laseja, sillä pinkkien ja vaaleanpunaisten kukkien kukinta senkun jatkuu! Majan ikkunoiden alla laatikoissa olevat pelargoniat ovat kukkineet koko loppukesän ylenpalttisesti. Mietin laittaisinko ensi kesänä ikkunoiden alle useamman laatikon rinnakkain siten, että koko ikkunan leveydeltä olisi kukkia. Polkupenkissä kukkivat vaaleanpunaiset syysleimut. Kosmoskukkia on useammassakin paikassa pinkin, vaaleanpunaisen ja valkoisen väreissä.

Tämän kesän uudet ihastukset ovat olleet kesämalvikki ja erilaiset unikot. Unikot ovat jo kukkineet ja jäljellä ovat vain kauniit siemenkodat. Kesämalvikki sen sijaan kukkii juuri nyt isossa ruukussa sisääntulopolun päässä. Olen ihan höpsönä näihin vaaleanpunaisiin kukkiin. Onneksi en sentään maalannut majaa vaaleanpunaiseksi. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän valitsemaamme ruskeaan väriin. Se sopii hienosti taustaksi kaikille kukille ja kasveille.

Siirtolapuutarhamökki syyskesällä.
Polkupenkissä kukkivat syysleimut. Kuvan oikeasta laidasta kurkistaa rungolliseksi kasvatettu syyshortensia.
Pelargoniat ruskean puutarhurin majan ikkunalla.
Puutarhurin oma kesämaja.
Pieni siirtolapuutarhamökki.
Etupihalla vähän rönsyilee.
Kosmoskukkia.
Ihanat kosmoskukat!
Pelargonioita ja lyhtyjä.
Vanha saunanpenkki toimii lyhtyjen ja kattiloissa kasvavien pelargonien alustana.
Kesämalvikki.
Tänä kesänä kylvökokeilussa oli ensimmäsitä kertaa kesämalvikkia. Luulenpa, että me näemme myös ensikesänä!
Kesämalvikkia ruukussa.
Kesämalvikki kukkii aika myöhään. Kylvin siemenet pihalle suoraan isoon ruukkuun.

Sade jatkuu, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt on hyvä hetki tarttua vaikkapa johonkin puutarhakirjaan. Yhden ihanan puutarhakirjan arvontaan ehtii vielä osallistua sunnuntai iltaan asti. Leppoisaa viikonloppua!

Valkoinen oli hetken taas nimetön

Puutarhallinen täynnä tuntemattomia kasveja! Ja kaiken keskellä vanhan puutarhan juuri hoitaakseen saanut puutarhuri miettii mistä ihmeestä aloittaisi. Aikalailla näin kävi itsellenikin ostaessani siirtolapuutarhamökin ja palstan kaksi vuotta sitten. Puutarhaharrastusta oli tuolloin takana jo kymmenkunta vuotta, mutta tuntui että monta asiaa sai opetella ihan alusta. Siirtolapuutarhan perinnekasvit olivat aivan outoja puhumattakaan täysin erilaisesta maaperästä ja eteläisemmästä kasvuvyöhykkeestä.

Olen pikkuhiljaa saanut nimettyä siirtolapuutarhapalstani tuntemattomia kasveja. Välillä tunnistuksessa tulee huteja ja muutamia kasveja on vielä kokonaan vailla nimeä. Tämän valkoisen kukan olin tunnistavinani jo viime kesänä vanhan perennakirjan avulla helminukkajäkkäräksi. Tunnistus jäi kuitenkin kaihertamaan mieltä, koska tuntomerkit eivät ihan täsmänneet. Näin joku viikko sitten lähikuvan helminukkajäkkärästä jossain blogissa (en nyt yhtään muista kenen omassa) ja eihän kukkani ollut ollenkaan sen näköinen!

Koreakärsämö on ojakärsämön kerrottukukkainen muoto.
Valkoinen kaunotar oli hetken vailla nimeä.

Hetken valkoinen kukkani oli taas vailla nimeä, mutta parempi nimettömänä kuin väärällä nimellä. Googlen kuvahaku on heti kokeneen puutarhurin jälkeen paras tunnistusapulainen. Sen avulla kukkani sai uuden nimen. Se on koreakärsämö! Koreakärsämö on luonnonvaraisen ojakärsämön kerrannaiskukkainen muoto. Kukka on vanhanajan perenna ja se kuuluu asterikasveihin. Puutarhamyymälä Flör kertoo koreakärsämön olevan helppohoitoinen ja monikäyttöinen perenna, joka viihtyy runsasravinteisessa hiekkamultaisessa maassa. Saman lähteen mukaan koreakärsämö sopii aurinkoisille kasvupaikoille mm. salvioiden, poimulehtien ja tädykkeiden kanssa.

Valkoinen kerrottu pieni kukka.
Koreäkärsämö kasvaa pensasmaisesti. Pienet valkoiset pallerot ovat aika somia.
Koreakärsämön lehdet ovat kapeat ja suipot.
Koreakärsämön lehdet ovat kapeat ja suipot. Kukat kasvavat ilmavissa tertuissa.
Kukkakimppuun korakärsämöä.
Koreakärsämö sopii hyvin leikkokukaksi ja kuivakukaksi. Tähän kimppuun poimin lisäksi mm. harmaamalvikkia ja kukintansa lopulla olevia pikkusydämiä.

Oletteko te yhden puutarhan puutarhureita vai onko hoidossanne ollut useampia puutarhoita? Hyvää tiistaita kaikille. Pian onkin jo syyskuu!