Leijuva kastelukannu DIY

Ostin siirtolapuutarhamme kirpputorilta soman sinkkikastelukannun. Yhtenä päivänä katsellessani kastelukannua mieleeni muistuivat joskus netissä näkemäni ”leijuva kastelukannu” tuunaukset. Kotiin päästyäni kaivelin helmivarastojani ja kaikki DIY projektiin tarvittavat tarvikkeet löytyivät. Kastelukannusta ei tullut varsinaisesti leijuva, vaan kiinnitin sen narulla varjopuutarhan omenapuuhun. Tämä oli kolmen H:n Tee Itse -projekti: Helppo, Hauska ja Halpa.

Sinkkikastelukannu.
Pieni sinkkikastelukannu löytyi siirtolapuutarhan kirpputorilta.
Kastelukannun tuunaus tarvikkeet: sinkkikastelukannu, helmiä ja ohutta rautalankaa.
Kaikki DIY projektiin tarvittavat materiaalit löytyivät valmiiksi kotoa.
Lasihelmiä.
Pisaranmuotoiset lasihelmet olivat odotelleet jo kauan sopivaa käyttökohdetta.
Kristallihelmiä.
Edellisessä postauksessa arvuuttelin, että mitähän olen askarrellut puutarhaani näistä helmistä? Näistä olisi tullut varmaan myös kaunis tuulikello tai lyhtykoriste.
Leijuva kastelukannu.
Valmis leijuva kastelukannu.
Kastelukannu DIY projekti.
Pujottelin helmet ohueen rautalankaan ja käänsin jokaisen helmen alle pienen mutkan jonka päälle helmi jäi lepäämään.
Helminauha kastelukannuun.
Helmet kiiltelevät kauniisti auringonvalossa.
Varjopuutarhan kurjenmiekat saavat vettä.
Sinkkinen kastelukannu omenapuussa.
kiinnitin kastelukannun narulla omenapuun runkoon. Kastelukannusta voisi tehdä leijuvan kiinnittämällä helminauhojen lomaan tukevan rautalangan, jonka toinen pää upotetaan maahan.

Mukavaa viikonloppua!

Varjopuutarhan ensimmäiset asukkaat – pienet köynnöshortensiat

Voi miten pieniä ja suloisia nämä pari viikkoa sitten istuttamani köynnöshortensian taimet ovat. Eivät rassukat vielä ylety edes kurkottelemaan mökin seinälle kiinnitettyihin köynnössäleikköihin. On siinä pikkuisille tekemistä jos aikovat täyttää koko seinustan. Köynnöshortensioille tehtiin oma pieni turveharkoilla reunustettu kohopenkki. Perusmaa oli penkin toisessa päässä karkeaa hiekkaa ja toisessa savista. Koska köynnöshortensia viihtyy hapahkossa maassa, maata parannettiin lisäämällä siihen reilusti havu-ja rodomultaa. Pelkäämiäni omenapuun juuria ei onneksi kaivuutöissä tullut vastaan.

Turveharkkoja oli tosi mukava ja helppo käsitellä. Ainut huono puoli harkoissa on korkeahko hinta. Onneksi turveharkot ovat kuitenkin pitkäikäisiä. Sahasin harkot kahtia ihan tavallisella sahalla.

Haluaisin harkot täyteen pehmeää sammalta. Puutarhurin Majan Facebook sivuilla sainkin hyvän vinkin sammaloittamiseen, turveharkot valellaan piimällä. Hapanta ja varjoa, eikös sammal niistä tykkää?

Köynnöshortensian taimi istutettuna havu- ja rodomultaan.
Taimia ei istutettu ihan seinän viereen. Kukkapenkkiä ei koskaan kannata laittaa sokkeliin kiinni, koska talon rakenteet saattavat vaurioitua kosteudesta. Kasvit saavat myös paremmin vettä vähän kauempana kuin ihan räystään alla.
Köynnösten istutus talon seinustalle.
Mökin sokkelin reunus on vielä vähän kesken. Pitäisiköhän pyytää pyöreitä kiviä tuliaisiksi vierailta :). Etupiha tulee varmaan olemaan ensimmäinen nurmikoton alue siirtolapuutarhapalstallani.

Siirtolapuutarhamökkini etupiha on varjoinen ja olenkin suunnitellut tekeväni siitä varjopuutarhan. Varjoisessa viihtyviä kauniita kasveja on paljon. Varjon kasvit eivät ehkä hurmaa kukkaloistollaan, mutta lehtien värit ja muodot voivat olla todella kauniita.  Varjoisassa viihtyvät ainakin erilaiset saniaiset, kuunliljat, valeangervot ja alppiruusut. Mielestäni varjopuutarhaan sopivat hyvin myös varvut, maanpeitekasvit, kivet, ja sammal.

Turveharkoista tehty kukkapenkki köynnöshortensioille.
köynnöshortensioiden juurelle pitäisi vielä istuttaa jotain maanpeitekasvia. Ehkäpä varjoyrttiä tai taponlehteä? Köynnöshortensia on toki itsekkin kiva maanpeitekasvi.
Köynnöstuet seinälle.
Varjoisen etupihan seinustasta tulee tosi kiva kun köynnöshortensiat täyttävät ritilät.

Lopuksi vielä pieni maistiainen tulevasta. Kuka arvaa mitä olen askarrellut puutarhaani?

Hyvää viikonloppua!

Mitä kuuluu kesäkukille?

Edellisessä postauksessa kerroin parvekkeemme kasvihuonekurkkujen kuulumisia. Tehdäänpäs pikainen katsaus myös siirtolapuutarhamökin kesäkukkien kuulumisista. Suunnittelin tekeväni kukkaistutuksista runsaita ja monilajisia keväisen Prahan matkamme kukkaistutusten innoittamana. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta täytyy myöntää että näin loppukesästä pelargonilaatikot näyttävät upeilta.

Siirtolapuutarhamökin kesäkukat
Pelargonikesäkukkalaatikoita on yhteensä kolme. Kaksi sisääntulopolun varressa ikkunalla ja yksi etupihan ikkunalla.
Riippapelargonit
Tämä istutus on kaikkein onnistunein. Riippapelargonit pääsevät ostoslistalle myös ensi kesänä. Tavallinen pelargoni on alkanut kukkia kunnolla vasta ihan hiljattain. Molemmissa on valtavasti nuppuja.
Kukkalaatikko
Tämä on edellistä pienempi laatikko. Siihen ei riittänyt kahta riippapelargonia ja kokonaisuus on toispuoleinen. Muistiin ensi vuodelle: riippapelargonit kaikkien laatikoiden päihin.
riippapelargoni pinkki.
Uusia kukkia on tulossa vielä runsaasti.
Kuivahtanut siniviuhka.
Liian pieni ruukku yhdistettynä unohtuneeseen kasteluun. Tuloksena kuivahtanut siniviuhka.

Sitten niihin epäonnistumisiin. Amppelissa roikkuneen siniviuhkan kastelu unohtui  muutaman kerran. Paahteisella seinustalla liian pienessä ruukussa kasvanut kukkahan ei siitä tykännyt. Koska siniviuhka on kuitenkin kiva ja moka oli puutarhurin saatan kokeilla sitä ensi kesänä paremmilla konsteilla. Alumiinikattiloihin istutetut pelargonit olivat tuhoontuomittu yritys, jota ei kannata kokeilla uudestaan. Kivan näköisiä hetken aikaa, mutta koska kattiloiden pohjissa ei ollut reikiä kukat käytännössä hukkuivat veteen. Niistä en viitsinyt ottaa edes kuvia.

Verenpisara laatikossa.
Ex tempore yhdistelmä suikeroalpi ja verenpisara näyttivät kivoilta, kunnes suikeroalpi alkoi kukkia. Verenpisara menee kuitenkin jatkoon ensi kesälle. Pitää miettiä sille sopivampi kaveri.
Puutarhurin Maja puulaatikko tekstillä.
Ikean puulaatikosta tuunattu ”omenalaatikko”.

Miten teidän kesäkukat jaksaa näin loppukesästä? Löytyikö uusia suosikkeja tai pahoja pettymyksiä?

Hyvää elokuun alkua!

Kurkkujen kuulumisia

Kasvihuonekurkku Euphya (kuvassa vasemmalla) on tehnyt jo monta kurkkua. Eilen saimme vihdoinkin maistaa myös Tasty Greeniä (kuvassa oikealla). Molemmat kurkut kasvavat samassa kasvusäkissä lasitetulla parvekkeellamme. Tasty Green on kasvanut huomattavasti hitaammin, kuin Euphya. Tasty Greenissä on valtavasti kukkia, paljon enemmän kuin kaverillaan.

Euphyan maku on hyvä. Parempi ja makeampi kuin kaupan kurkut. Mutta Tasty Greenin maku ei ollut kovin ”tasty”. Kurkku maistui samalta kuin kaupan ulkomaiset kurkut talvella -ei miltään. Ensi vuodelle jatkoon menee ehdottomasti Euphya.

Kasvihuonekurkun kasvatus lasitetulla parvekkeella.
Puutarhuri Sanna neuvoi facebook sivuillaan poistamaan tomaattien lisäksi myös kurkuista alimmaisia lehtiä. Kasvusto tuulettuu ja kurkut saavat valoa.
Kasvihuonekurkku.
Eipä taida olla EU-direktiivin mukainen kurkku 🙂
Tasty Green kurkku nystyrät.
Hrrrrr! Tasty Greenin pinta on kamalan näköinen nystyröineen.
Kurkun kärhi.
Kurkun kärhet hakevat tukea lyhdystä ja omista lehdistään.
Kurkku varjostusverho.
Kärhet pujottautuvat myös varjostusverhon läpi.

Majan kompostissa kasvavasta kesäkurpitsastakin odotan satoa ihan näinä päivinä. Kesäkurpitsat tuntuvat kasvavan hujauksessa pienistä aluista isoiksi zeppeliineiksi. Pitää muistaa kurkistaa lehtien alle, ettevät kurpitsat pääse kasvamaan piilossa ylisuuriksi.

Ainakin vadelmat tuntuvat olevan myöhässä tänä vuonna. Mitäs satoa te olette saaneet maistella? Hyvää viikonloppua!

Kylvöjä keskellä kesää – Grobiootti taimimulta

Pääsiäisruohoa keskellä kesää? Ei sentään. Vaikka pääkuvaa katsoessa voisi kyllä luulla, että olen iloisesti sekaisin vuodenajoista. Tässä kasvaa kauransiemenistä kasvatettua kissaruohoa. Berner GreenCare lahjoitti kaikille Nekalan siirtolapuutarhureille kokeiltavaksi kaksi pussia luomu GroBiootti taimimultaa.

Mitä voi kylvää keskellä kesää?

Jotenkin sitä ajattelee, että taimikasvatukset kuuluvat vain kevääseen. Kesän siemenkylvöt tehdään enemminkin suoraan kasvupaikalle pihalle. Hetken aikaa minulla löikin tyhjää miettiessä, että mitäs tällä mullalla tekisi keskellä kesää? Mutta alkoihan niitä ideoita löytyä, kun mietti vähän pidempään. Oikeastaan kesä on varsin mainiota aikaa tehdä kylvökokeiluja sisälläkin. Pöydät ja ikkunalaudat ovat tyhjentyneet kevään taimipurkeista ja luonnonvaloa tulvii ikkunoista.

Meidän kissat tykkää kaupan vihannesosastolta löytyvästä vehnänorasruohosta. Lupasinkin kissoille, että nyt kasvatan itse kissanruohoa kauransiemenistä. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla myös Micro Leafien kasvatusta. Nyt kun sopivaa multaakin oli valmiina oli vihdoin hyvä aika kokeilla. Hankin jokin aika sitten käytettynä Terveelliset ja maistuvat miniversot kirjankin.

Tämän hauskan videon innoittamana kokeilin kylvää myös mansikan siemeniä.  Olisi mukava kokeilla myös perennojen pistokaslisäystä. Tuleeko teille mieleen muuta mitä voisi kylvää perinteisen kylvökauden ulkopuolella?

GreenCare Grobiootti taimimulta.
Nekalan siirtolapuutarhurit saivat kaksi pussia GroBiootti taimimultaa kokeiltavaksi.

Mitäs tämä GroBiootti taimimulta on?

GreenCaren verkkosivuilla kehotetaan paljon lupaavasti ”Istuta ihmemultaan!” GreenCare Grobiootti -hyötymikrobeja sisältävä multa parantaa ravinteiden saatavuutta kasvualustasta. Hyötymikrobit lisäävät myös kasvin vastuskykyä esimerkiksi vanhan ruukun tai siemenen mukana siirtyviä haitallisia mikrobeja vastaan. Grobioottihan on siis pahiksia vastaan taisteleva hyvismikrobi! Ei hullumpaa.

Nelson Garden MicroLeaf ja minikasvihuone.
Helinäkin tykkää hankkimistani kylvötarvikkeista. Varsinkin nimitikut ovat Helskin mielestä ihania.
Pienoiskasvihuone Microleafien kasvatus.
Kylvin kurkkuyrtin siemeniä pienoiskasvihuoneeseen.
Micro leafien kasvatusta.
Olipas se helppoa. Sato oli valmis noin viikon kuluttua kylvöstä. Täytyy ehdottomasti kokeilla myös muita MicroLeafeja.
Kurkkuyrtin taimia.
Syötävän suloisia kurkkuyrtin taimia. Ja syötäväksihän ne on tarkoitettukkin.
Kissanruoho kauran siemenistä.
Kissoille lupasin kasvattaa ruohoa. Ja sehän maistui!
Kissanruohon kasvatus.
Kylvin kauransiemenet GroBioottimullalla täytettyihin kuituruukkuihin.
Kauransiemeniä kissanruohon kasvatusta varten.
Siemeniä kannattaa laittaa aika tiheästi.
Kissanruohoa.
Lopuksi peitin siemenet ohuella multakerroksella ja kastelin suihkepullolla. Molemmat kissaneidit saivat omat purkit.
Kissoille itse kasvatettua ruohoa.
Vielä ei näy vihreää Helinän ruohopurkista.
Kissa syö ruohoa.
Ruohot saivat kasvaa noin viikon Ikeasta hankkimassani kasvihuoneessa. Mutta nyt on valmista ja herkuttelu voi alkaa!
Kissa syö kissanruohoa.
Hupsista keikkaa! Seuraavalla kerralla täytyy kylvää ruohot vähän tukevampiin purkkeihin.

Kylvökseni itivät hienosti. Täytyy ottaa GroBiootti taimimulta ensi kevään taimikasvatuksessa oikein kunnolla kokeiluun. Mukavaa, että tätä multaa myydään monenkokoisissa pusseissa. Ikkunalautapuutarhurille riittää mainiosti pienin 5 litran pussi, mutta suurempia määriä taimia kasvattavalle isoin pussikoko 40 litraakaan ei ole varmasti liikaa.

Köynnöshortensia mökin varjoisalle seinustalle

Siirtolapuutarhamökilläni on täydellinen paikka köynnöshortensialle. Mökin ja tien väliin jää pieni varjoinen etupiha. Mökin etupihan puoleinen seinä on pohjoiseen päin ja siinä on ainoastaan yksi pieni ikkuna toisessa päässä. Seinä on tylsän näköinen ja sisääntulo ei ole niin rehevän ja viihtyisän näköinen kuin toivoisin. Viime kesänä hoksasin, että seinustalla olisi loistava paikka köynnöshortensialle.

Saimme kesälomalla viimeisteltyä mökin maalauksen ja Herra Puutarhurin Maja asensi seinustalle köynnösritilät. Ennen taimikaupoille lähtöä köynnöshortensioille täytyy kuitenkin vielä tehdä kunnon kasvualusta. Haasteita on luvassa, sillä maa on tiiviihköä ja melko savista. Luulen, että etupihalla kasvavan omenapuun juurista ei iloita tässäkään projektissa.

Olisikohan matala turveharkoilla reunustettu ja rodomullalla täytetty kohopenkki paras ratkaisu? Perusmaata ei tarvitsisi vaihtaa aivan niin syvältä.

Siirtolapuutarhamökin sisääntulo.
Mökin sisääntulo ennen köynnösritilöitä. Vasemmalla vanha omenapuu. Tähän etupihalle minulla on tarkoitus tehdä varjopuutarha. Alppiruusu, saniaisia, varjoyrttiä, taponlehteä, valeangervoja…
Köynnösäleiköt seinällä.
Köynnösritilät paikoillaan. Köynnöshortensiahan ei välttämättä tarvitsisi tukisäleikköä. Halusin kuitenkin säleiköt, jotta köynnös ei kasva ihan kiinni seinässä.
Köynnöshortensia tiilimuurin päällä.
Köynnöshortensia kurkottelee tiilimuurin yli Kalevankankaan hautausmaalla. Ei lainkaan synkkää.
Rehevä köynnöshortensia.
Valkoisenaan kukkia.
Köynnöshortensia muurilla.
Tiilimuuri ja köynnöshortensia ovat valloittava pari.

Jos näitte alkuviikolla Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla jonkun pyörivän kameran kanssa, se olin minä! Kävin kuvaamassa teille komeita köynnöshortensioita. Olen kulkenut kymmeniä kertoja linja-autolla tästä ohitse ja ihaillut kauniita tiilimuurin yli kurkottelevia köynnöshortensioita. Nyt tuli hyvä syy käydä katsomassa ja kuvaamassa niitä lähempää. Olen ihastellut myös valokuvia työkaverini pergolan seinustan köynnöshortensioista. Kestää vielä muutama vuosi, ennenkuin mökin seinustan köynnöshortensiat näyttävät yhtä mahtavilta.

Köynnöshortensiat.
Tämä kuva on otettu samasta kohtaa muurin toiselta puolelta.
Köynnöshortensian verhoama aita.
Hortensiat kasvoivat muurin sisäpuolella, josta ne kiipivät muurin yli tien puolelle.
Köynnöshortensia varaston seinällä.
Varastovajan seinustaakin koristi köynnöshortensia.
Kalevankankaan hautausmaan portaat.
Kalevankankaan hautausmaalla on ihana rauhallinen tunnelma ja todella kauniita istutusalueita.

Jos hautausmaan hortensioiden kuvaaminen kuulosti mielestäsi oudolta, niin mitähän tuumit tästä? Törmäsin nimittäin hautausmaalla maailman kauneimpaan roskalavaan.

Kukan terälehtiä roskiksessa.
Kauneus on katsojan silmässä. Minun silmäni näkevät tässä jotain todella kaunista.
Turkoosia ja ruostetta.
Pidän kuluneesta turkoosista. Tällä kertaa se on ruostetta ja turkoosia.

Mukavaa viikonloppua!

Roosan sävyjä mökissä ja puutarhassa

Pikkusydän

Majalle on vaivihkaa alkanut tulla yhä enemmän roosan, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit kukat ovat suosikkejani. Kukkien värimaailma on hiipinyt myös mökin sisälle. En ole vielä miettinyt mökin sisustusta kovinkaan paljoa ja suunnitelman (jota ei siis ole) punainen lanka on yhä hukassa. Roosa väri näyttäisi kuitenkin asettuneen sisustuksen päätähdeksi. Ehkä minun pitääkin etsiä punaisen langan sijasta roosaa lankaa!

Kotonamme ei taida olla mitään vaaleanpunaista, mutta siirtolapuutarhan henkeen vaaleanpunainen sopii oikein mainiosti. Majan sisustuksesta ei luultavasti ole tulossa vaaleanpunaista prinsessavaltakuntaa (tai kuka tietää vaikka tulisikin), vaan soma pienesti söpöileva boheemi ja sekalainen kokoelma uutta, kierrätettyä ja itsetehtyä. Se sekalainen kokoelma on jo valmiina, muut täytyy vielä hankkia.

Onkohan olemassa jotain omaa alalajia värisokeudelle, jossa ihminen ei osaa nimetä värejä oikein? Nimittäin minulla tai herra Puutarhurin Majalla on se. Emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi tätä harvinaista sokeutta sairastaa. Minulla on pieni epäilys, että se saatan olla minä. Mutta älkää nyt vaan kertoko herralle! Väittelemme toistuvasti värien nimistä ja herkullisimmat väriväittelyt käydään yleensä juurikin violetti-pinkki väriskaalassa.

Vaaleanpunainen Sarah Bernhard pioni.
Puutarhassa on muutama vaaleanpunainen pioni, ehkä Sarah Bernhard.
Verenpisara.
Varjoisen etupihan verenpisarassa on monia sävyjä vaaleanpunaisesta pinkin kautta syvän violettiin (vai sittenkin purppuran kautta lilaan 🙂 ).
Verenpisaran nuppu.
Verenpisaran suloinen nuppu.
Punainen viinimarja.
Tämä hennosti punastunut pieni viinimarja oli niin suloinen!
Vaaleanpinkki pelargonia.
Pelargoneissa tykkään eniten ihan vaaleanpunaisista. Mårbacka esimerkiksi on ihana. Tänä vuonna mentiin kuitenkin Plantagenin halvemmilla vaaleanpinkeillä.
Vaaleanpunainen pelargoni.
Vähän eri sävyinen vaaleanpinkki pelargoni.
Näihin riippapelargoneihin olen ollut tosi tyytyväinen. Ovat kukkineet paljon paremmin kuin tavalliset. Yksittäinen kukka on tosi iso.
Varjolilja.
Kaksi varjoliljaa löytyi omenapuun juurelta poistamani tatarpuskan uumenista. Näitä saisi tulla lisääkin.
Valamonruusun kukka.
Kukkaiselämää Satu ja Puutarhahetki Tiiu tunnistivat tämän ruusun Valamonruusuksi. Sen kukka on todella kauniin kirkkaanpinkki. Terälehdissä on myös mielestäni kauniit kuviot.

Puutarhani olemassaolevista kukista suloisimpia ovat ehkä vaaleanpunaiset harmaamalvikit. Ne eivät ole vielä kukassa. Hentojen kukkien avautuessa pitkän varren päähän niitä ei voi olla ihastelematta. Ajatelkaas, että tähänkin ihanaan kukkaan tutustuin vasta täällä siirtolapuutarhapalstallani.

Yksivuotisia vaaleanpunaisia kukkia on tänä vuonna tulossa ainakin kosmoskukkia, kesämalvikkia ja valmista vaaleanpunaista kesäkukkasekoitusta. Kosmoskukat ovat tällä hetkellä suosikkejani siemenistä kylvettävistä kukista.

Puuvillatehtaan kivipestyt käsipyyhkeet.
Tamperelaisen Puuvillatehtaan kivipestyt tummanroosat käsipyyhkeet ovat juuri sopivasti vanhan näköiset.
Puuvillatehdas roosa käsipyyhe.
Huomasin nämä Puuvillatehtaan Facebook päivityksessä ja tilasin samantien. Näyttivät niin majan näköisiltä. Eikä onneksi tarvinnut pettyä, sopivat just eikä melkein.
Pyyheliinat naulakossa.
Samalta istumalta uudistui pyyhenaulakkokin. Made by Herra Puutarhurin Maja.
Pyyhenaulakko Indiskan nupit.
Nupit ovat Indiskan kaapin / laatikonvetimet.
Mäntyinen naulakko.
Tässä vielä ”ennen” kuva pyyhenaulakosta.
Tyynyt riipputuolissa.
Riipputuolissakin on pinkit tyynyt. Ompelin nämä Lennolista ostamistani palakankaista. Tein ison läjän eri värisiä viime kesän kirpputorillekkin myyntiin. Viime tingassa nappasin nämä kaksi sivuun itselle. Onneksi, sillä nehän on oikein kivat!
Lintu keittiöpyyhe ja turkoosi ovennuppi.
Tämä keittiöpyyhe taisi olla ihan ensimmäinen hankinta majalle. Siitäköhän se roosa lähti leviämään? Keittiönkaapinovien nupit olen myös vaihtanut mäntyisistä näihin nätimpiin.
Vaaleanpunainen kukkakahvikuppi.
Täydelliset kahvikupit puutarhakierrokselle. Yksi tällainen kukkamuki minulla on töissäkin kahvikuppina. Puutarhaunelmia kahvitauolla. <3

Hyvää alkanutta viikkoa!

Majan avaimia koristaa nyt Huttaroo

Katsokaas mitä posti toi! Majan avaimia koristaa nyt ihan uusi itse suunniteltu ja Huttaroon toteuttama avaimenperä. Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa tunteisiin vetoavista hetkistä mukana kannettavia esineitä, kuten koruja ja avaimenperiä. Mietitäänpä hetki. Kuvastaako tämä koru tunteisiin vetoavaa hetkeä? Voi, kyllä! Se hetki, kun vierailin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhassa ja astuin ensimmäisen kerran puutarhurin majan sisäpihalle. Tai se ”lähetä” klikkaus netissä kun perustimme Puutarhurin Maja yrityksen, suuret haaveet puutarhayhteisöstä mielessämme.

Huttaroo avaimenperä
Posti toi puutarhurin majan avaimille uuden Huttaroo avaimenperän. Postimerkeissä komeilee Sauli Niinistö.

Sauli Niinistöllä on myös oma Huttaroo korunsa. Ja ihanaisella Mira Luodilla oli Huttaroo koru Provinssirockin esiintymisessään! Tottakai Puutarhurin Majan täytyi hankkia omansa. Tilaaminen Huttaroon nettisvuilta on helppoa. Tilausta tehdessä Huttaroolle ladataan tiedosto vaikkapa piirustuksesta otetusta valokuvasta tai kuvankäsittelyohjelmalla tehdystä kuvasta. Huttaroon naiset muokkaavat kuvan ja tekevät siitä korun. Korun voi teettää esimerkiksi lapsen piirustukseta. Tai ihan mistä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Huttaroon Puutarhurin Maja avaimenperä.
Majan ovipielessä on kiva koivunoksa, johon avaimet voi ripustaa.

Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä. Puutarhanhoitohan kuulostaa ihan huttaroinnilta! Hauska nimi yrityksellä. Ja mitä muuta voisi odottaakkaan, kun itse yrittäjätkin ovat hauskoja. Minulla on ilo tuntea molemmat Huttaroon äidit, Kati ja Anna. Huttaroo-Kati on kälyni ja olen ihan mahdottoman ylpeä hänestä! Katilla on muuten kaksi ihanaa kierrätyshenkistä puutarhaa. Ehkä tekin pääsette blogini kautta joskus tutustumaan niihin.

Huttaroo kirjanmerkki. Rakas puolivilli puutarha kirja,
Tilasin kaksi samanlaista korua. Toisesta aion tehdä puutarhakirjanmerkin. Ehkä laitan naruun muutaman helmen… Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha on yksi lempipuutarhakirjoistani.
Huttaroo Puutarhurin Maja kirjanmerkki,
Mihinkäs kohtaan puutarhaunelmia jäinkään viimeksi?

Majan avaimiin ja Huttaroohon liittyy myös  tarina viime kesältä. Maja maalattiin alkukesällä kahden naisen voimin. Sain maalausprojektiin kaverikseni Huttaroo-Katin. Ja voin kertoa, että siltä naiselta hommat sujuu! Valmista siis syntyi ja yöhämärässä otimme vielä viimeiset kuvat lopputuloksesta ennen kotiinlähtöä. Mökin ovi laitettiin kiinni, jotta kuvat näyttäisivät paremmilta. Juuri maalattu mökki näyttää hyvältä ja maalarit ovat varsin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Kaikki on hienosti. Kunnes. Ovi lukossa. Avaimet sisällä ja kaksi väsynyttä ja maalintahraista työmiestä oven ulkopuolella.

Puutarhurin Majan avaimet.
Nyt majan avaimet ovat hyvässä tallessa. Minuun vetoaa avaimenperän  kulunut ja rustiikkinen pinta. Huttaroo käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja.

Ei hätää. Vara-avain löytyy kotoa. Paitsi että kotiavainkin on mökissä. Ja mökin ovi edelleen lukossa. Ei. Voi. Olla. Totta. Olin juuri muutamaa minuuttia aiemmin mainostanut pitäväni mökin avaimia aina klipsulla kiinni farkkujen vyölenkissä. Työfarkut olivat kuitenkin vaihtuneet  toisiin housuihin ja avaimet olivat jo laukussa. Ja laukku lukkojen takana. Voi rähmä! Onneksi puhelin ei ollut sisällä ja saimme soitettua huoltoyhtiölle linja-autopysäkiltä. Kerrostalon alaovella parhaisiinsa pukeutuneet ja kauniisti meikatut viikonlopun juhlijat päästivät nuhjuiset maalarit sisälle. Tovi odottelua tuulikaapissa ja huoltoyhtiön työntekijä tuli avaamaan meille asunnon oven. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivästä jäi muistoksi hauska tarina ja komea maalipinta mökkiin.

Herra Puutarhurin Maja otti hienon kuvan Huttarroo korun varjosta jalopähkämön lehdelle.

Huttaroo seuraavaan kertaan!

Tutut ja tuntemattomat kukassa

Olipas ihanaa, että sade lakkasi tänään illaksi! Majalla ei ole tapahtunut paljoakaan viime aikoina. Sadesää ei ole houkutellut puutarhatöihin ja normaaliin päivärytmiin totuttelu kesäloman jälkeen on vienyt oman aikansa (ja toinen työviikko jo siis käynnissä 🙂 ). Kävin illalla pikavisiitillä mökillä. Monta uutta kukkaa oli auennut edellisen käynnin jälkeen.

Puput (papanoista päätellen) olivat syöneet puolet mangoldeista ja osan toisesta salaatista. Lehtokotilot ovat ihme kyllä jättäneet kasvimaan ja kukat tänä vuonna rauhaan. Ainoastaan harmaamalvikin lehdet ovat reikäiset.

Valkoinen pienikukkainen kukka.
Monta kukkaa on vielä tunnistamatta palstalla. Tämän olin jo viime kesänä tunnistavinani helminukkajäkkäräksi. Mutta onko sittenkään?
Kurjenpolvi vaaleanpunainen.
Tämä on kurjenpolvi, mutta onko se tuoksukurjenpolvi vai peittokurjenpolvi? Kasvusto on matala ja mattomainen.
Kirkkaan pinkki ruusu.
Tuntematon pensasruusu. Kukat ovat todella kirkkaanpinkit. Mötiääset (eli kimalaiset) rakastavat tätä! EDIT: Ruusu tunnistettiin valamonruusuksi.
Peurankello nupulla.
Peurankello. Rakastaa, ei rakasta… Niin kaunis, mutta leviää riesaksi asti.
Vaaleanpunainen pionin nuppu.
En yhtään muistanut, että palstalla kasvaa myös vaaleanpunaisia pioneja. Muutama vaaleanpunainen nuppu on aukeamassa kukintaansa lopettelevan Karl Rosenfield pionin kylkeen.
Huonokuntoinen palavarakkaus.
Oi voi, ryppyjä rakkaudessa? Palavarakkaus ei voi hyvin. Lehdet olivat viime vuonnakin keltalaikukkaat. Jouduin siirtämään kukat polun levennyksen takia ja luulin niiden ottaneen siitä nokkiinsa. Mutta jotain muuta on nyt vialla.
Ruskolilja.
Ruskolilja.
Tarha-alpit nupulla.
Tarha-alpit ovat pian kukassa. Tehtävä: ”Missä vuohenputki luuraa?”
Violetti kukka avautumassa.
Tämän täytyy olla joku kylvämistäni kesäkukista. Ei kai nyt näin nätti rikkaruohoakaan voi olla? Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun hoivaan rikkaruohoksi osoittautunutta kukkaa.
Oranssi kehäkukka.
Kehäkukkia on jo muutama auki. Niin ihania ja helppoja. Siemenet on helppo kerätä syksyllä talteen ja heittää maahan keväällä.

No nyt on nimiä polvipehmusteelle!

Polvipehmuste rikkaruohojen kitkentään.

Keksi nimi ”kneelerille” -arvonnan voittajat ovat selvillä. Aivan mahtavia, hauskoja ja oivaltavia nimiä olitte keksineet! Vai mitä mieltä olette nimistä: konttari, pehmis, polvien ilo eli polvilo, polvipehmiö, polvityyny, polvis, polveke, polvari, polska, polvis, polvistin, polvilappo, pemmu ja lumpiolätkä?

Onneksi en luvannut valita parasta nimeä, sillä sehän olisi ollut tosi vaikeaa!

Arvoin viisi voittajaa random.org generaattorilla:

  • SannaMi voitti polvityynyt
  • Manta0 voitti polvikset
  • Mertsi voitti pehmikset
  • Sanna P voitti polvipehmiöt
  • JennaO voitti polskat

Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

Parvekkeen kurkuille tukea ja varjostusta

Kurkut kietoutuvat juuttinarun ympärille.

Kasvihuonekurkut ovat viihtyneet hyvin lasitetulla parvekkeellamme. Kurkut pääsivät venähtämään aika pitkiksi ennen kuin ehdimme laittamaan niille tukilangat. Herra Puutarhurin Maja porasi parvekkeen kattoon reiät tukeville koukuille ja lankana käytettiin paksua juuttinarua. Viime kesän huteria tukiviritelmiä ei todellakaan tule ikävä.

Kurkuilla on mielestäni viehättävä tapa kiertää kasvattamansa kärhet tuen ympärille. Edellisvuoden keväällä seurasin pitkään kurkuntaimien kärhien kietoutumista tukikepin ympärille. Kärhen liikkeen ja kietoutumisen voi nähdä paljaalla silmällä, kunhan malttaa katsella tarpeeksi pitkään! Vähän hullun hommaa, myönnän…

Parvekkeen varjostusverho Ikeasta, verhovaijeri ja juuttinarua.
Varjostusverho löytyi Ikeasta ja verhovaijeri Tokmannilta.
Lasitetun parvekkkeen verho ja kurkun tukinarut.
Verhovaijeri kannattaa leikata reilusti liian lyhyeksi, ettei verho jää rumasti roikkumaan.
Kurkun tukinarut parvekkeella.
Parvekkeen kattoon porattiin reiät tukinaruja varten. Reikiin asennettiin tulpat ja tukevat koukut, joihin narun sai kunnolla kiinni.

Parvekkeemme on helteillä todella kuuma. Liian kuuma jopa kurkuille, luulisin. Uteliaat kissat ja alas lattiaan asti aukeava parvekelasitus on yhdistelmä, joka tekee parvekkeen tuuletuksestakin lähes mahdotonta. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että tytöt pääsisivät putoamaan parvekkeelta.

Asensimme parvekkeelle varjostusverhon, joka suojaa kurkkuja pahimmalta paahteelta ja toivottavasti laskee parvekkeen lämpötilaakin hieman. Sopiva ja vieläpä tosi halpa verho löytyi Ikeasta.

Venäjän siniset kissat parvekkeella.
Helinä ja Iris ihmettelevät parvekkeen tapahtumia.

Parveke on ollut kissojen lempipaikka heti ilmojen lämmettyä. Iris ja Helinä tulivat meille nyt talvella ja keväällä olikin ihmettelemistä, kun parvekkeelle pääsi käymään ensimmäisen kerran. Nyt sinne osataan jo vaatia pääsyä rämpyttelemällä oven sälekaihtimia.

Tytöt seuraavat aina tarkasti meidän touhuja. Parvekkeella tapahtuvat muutostyöt vaativat tietysti virallisten valvojien läsnäoloa.

Kasvihuonekurkkujen tukeminen parvekkeella.
Kurkut olivat päässeet hieman liian pitkiksi. Langan kieputtelu lyhempien varsien ympärille olisi ollut helpompaa.
Kasvihuonekurkut parvekkeella Biolanin kasvusäkissä.
Vasemman puoleinen Euphya on kasvanut rotevammin kuin oikealla oleva Tasty Green. Euphyassa on jo kurkun alkuja, kun Tasty Green vasta aloittelee kukintaansa.
Kasvihuonekurkkujen kukkia.
Vasemmalla Euphyan kukka ja oikealla Tasty Greenin kukanalkuja.
Kurkun alku.
Minusta tulee isona kurkku!
Kurkun tukeminen.
Niin minustakin! Otetaanko skaba kummasta kasvaa isompi?
kissa syö kurkuntaimea.
Jos vain ehditte ennen kuin minä syön teidät!

Kurkku toipui hyvin taannoisesta hyökkäyksestä, mutta vaara ei todellakaan ole ohi… Iippa on ollut erityisen kiinnostunut kurkun hauskasti harottavista kärhistä. Mitenköhän ensi kevään taimikylvöille käy tämän kaverin kanssa?

Pioneja, pioneja!

Käsi ylös kenen lempikukkalistalta löytyy pioni. Niin minultakin. Viime sunnuntain Avoimet puutarhat kierroksellani Nekalan siirtolapuutarhassa tuli vastaan oikea pionitaivas. Vaaleansinisen mökin vierellä kulkeva kesäkukkasin koristeltu kapea polku johti avoimelle sisäpihalle, joka oli täynnä pioneja. Siis ihan täynnä!

Siirtolapuutarhamökin vierellä kulkeva polku.
Mitäs kuhinaa ja kuvaamista tuolla on meneillään?
Pioneja pihalla.
No mutta, Vau! Avara aurinkoinen piha oli täynnä kauniita pioneja. Taustalla sinivaleunikko.
Tummanpunaisia pioneja.
Osa pioneista oli täysin auki ja osa vielä nupulla.
Pioneja kukassa.
Pioneja, pioneja!
Pionit.
Pioneja siellä…
Pioneja lähikuvassa.
…pioneja täällä.
Kauniita pioneja.
Pinkkejä pioneja.
Vanhan roosan värinen pioni nupulla.
Roosan värisiä pioneja. Mikähän tämän nimi on?
Pionipiha.
Täydessä kukassa.
Green halo pioni.
Ja nupulla. Tämä erikoisempi pioni oli muistaakseni Green Halo. Mikä kaunokainen!
Kesäkukat ja pioni.
siniviuhka ja vaalenapunainen pioni.

Tämän puutarhan kohdalla harmitti se, että en ole kovin kaksinen valokuvaaja. Tämä puutarha oli nimittäin mykistävän kaunis.

Hämmentävintä kaikesta oli kuitenkin omistajan vastaus kysymykseeni: ”Miten olet saanut pionit viihtymään näin hyvin ja miten hoidat ja lannoitat niitä?”. Vastaus oli ”En mitenkään.” Siis mitä! Pionipuutarhurin salaisuus oli nimittäin se minkä me kaikki tiedämme ja mitä on kuitenkin niin vaikea noudattaa: huolellinen perustus.

Istutuskuopan pohjalle laitetaan hyvin palanutta karjanlantaa, ja päälle hieman hiekansekaista multaa, jotta juuret eivät ota suoraan lantaan. Lopuksi kuoppa täytetään hiekansekaisella mullalla. Tämän jälkeen kukoistavia pioneja ei ollut tarvinnut lannoittaa kymmeneen vuoteen mitenkään! Ainut hoitotoimenpide oli juurelle vuosittain lisätty hiekka.

I’m in love! Haluan lisää pioneja!!