Siirtolapuutarhassa juoksee kesävesi

Siirtolapuutarhamökkeily ja mökin omistamisen käytännönasiat kiinnostavat monia. Tykkään jutella ja kertoa siirtolapuutarhasta ja meidän mökistä. Yksi yleisimpiä kysymyksiä on “Tuleeko teidän mökille sähkö ja vesi?” Kyllä, meille tulee kesävesi!

Vesiaihe onkin ollut ajankohtainen, sillä siirtolapuutarhamme kaikki palstoille tulevat vesijohdot sekä tiet uusittiin tänä vuonna. Siirtolapuutarhassamme kaupungin vesijohtovesi tulee palstojen reunalle, josta jokainen voi johtaa veden omalle palstalleen tai sisälle mökkiin asti. Kesävesi avataan keväällä pakkasten mentyä ja suljetaan taas syksyllä talveksi ennen pakkasia. Vedestä maksetaan yhdistykselle kiinteä vuosittainen maksu.

Nekalan siirtolapuutarhan palstoilla ei ole viemäröintiä, joten esimerkiksi vesivessoja ja pesukoneita ei voi mökkiin asentaa. Siirtolapuutarhurit voivat käydä suihkussa ja vesivessassa keskusrakennus “Pirtillä”. Alueella on myös lukuisia kuivakäymälöitä ja hyvistä löylyistä pääsee nauttimaan yhteen Tampereen tunnetuimmista yleisistä saunoista.

Meidän mökkiin oli vedetty vesi sisälle asti, mutta ostettuamme mökin poistimme veden. Järjestelmä oli epäkäytännöllinen. Likavesi meni pieneen maan alle kaivettuun tynnyriin, joka olisi pitänyt tyhjätä uppopumpulla. Nyt ei myöskään tarvitse huolehtia putkien tyhjäämisestä talveksi tai pelätä putkien jäätymistä ja vesivahinkoa.

Siirtolapuutarhassamme kesävesi tulee palstojen nurkalle. Vesipisteeltä jokainen voi vetää veden lähemmäksi omaa mökkiään tai mökin sisälle.

Meillä vesi siis kulkee lähemmäs mökkiä kätevästi ja yksinkertaisesti puutarhaletkulla. Hankimme viime kesänä uuden puutarhaletkun. Vanha letku taisi tulla käytettyä vähän liiankin loppuun. Viimeinen niitti uuden puutarhaletkun hankinnalle olivat vanhaan letkuun pompsahtaneet vettä tihkuttavat pullistumat. Totta puhuen minulla oli ollut vanhan letkun kanssa hieman viileät välit jo ennen tätä tapahtumaa. Tiedätte varmaan miten hermoja raastavaa on repiä tuhannensolmulla olevaa puutarhaletkua perässään puutarhassa  vedentulon loppuessa vähän väliä, koska letku on jossain kulman takana taittunut kaksinkerroin (ja matkallaan taittanut myös sylillisen kukanvarsia).

Bye bye vanha letku!
Ja tervetuloa uusi Gardena Liano!

Sain testattavaksi Gardenan Liano puutarhaletkun *). Viime kesänä hankkimamme letku on myös Gardenan mallistosta. Valitsimme Gardenan, koska halusimme pakkasenkestävän, kiertymättömän, kohtuuhintaisen ja pitkäikäisen puutarhaletkun.

Gardena Liano onkin vähän erilainen puutarhaletku. Letku on kaksikerroksinen. Sisäletku on päällystetty vahvalla tekstiilikudoksella. Äkkiseltään Liano saattaa näyttää jokunen vuosi sitten muodissa olleilta venyviltä tekstiilipäällysteisiltä puutarhaletkuilta. Kyseessä on kuitenkin täysin eri tuote. Venyvät letkut on tarkoitettu kevyeen ja lyhytaikaiseen  käyttöön. Gardena Lianosta taas tekstiilipäällysteen ja sisäputken yhdistelmä tekee nimenomaan vahvan ja kovaa käyttöä kestävän.

Lianon sisäletku on päällystetty vahvalla tekstiilikudoksella.
Liano on helppo kääriä säilytystä varten lenkille.
Asensimme viime kesänä ostetun letkun puolikiinteästi köynnössäleikön tukipuuhun. Monikäyttöpöydällä mm. tiskataan ja ruukutetaan.
Letkun kiinnitykseen käytin varrellisten puutarhatyökalujen seinälle ripustamiseen tarkoitettua klipsua.
Työkaluklipsusta letku on helppo irrotta ja ottaa pois talveksi.
Letkun päähän ostimme säätöventtiilin. Yksi Gardenan hyvistä puolista on laaja liitin ja lisätarvikevalikoima.
Hanasta on helppo päästää vettä kastelukannuun tai tiskivatiin.
Gardenan pikaliittimet ovat käteviä. Liano letku on nopea napsauttaa säätöventtiiliin.

Ja sitten testaamaan! Tyhjänä Liano on helppo käsitellä, sen on kevyt ja “lötkö”, joten se on tosi helppo kääriä rullalle säilytykseen. Avattuani hanan ensimmäinen ajatukseni on, että näyttääpäs letku jäykältä! Kokeilen nostella letkua, taittelen sitä ja vedän perässäni kauemmas. Huomaan, että letku on tosi taipuisa, ei lainkaan jäykkä. Voisin kuvailla Lianon olemusta sanalla jäntevä. Makustelen lisää letkun tuntumaa. -Kevyt. Oikeastaan hämmästyttävän kevyt. Eikä taitu helposti kaksinkerroin! Hyvä, hyvä!

Gardena Liano on tosi taipuisa.

Lavatarhan pikkutaimet tykkäävät hienojakoisesta vesisuihkusta.

Liano puutarhaletkupaketissa tulee mukana kastelusuutin. Suutin ruiskuttaa hienojakoista leveää vesisuihkua. Suihkun voimakkuutta säädetään pyörittämällä kastelusuuttimen päätä. Tykästyin heti Liano puutarhaletkuun, mutta suutin ei saanut minulta yhtä varauksetonta vastaanottoa. Olen tottunut käyttämään pistoolisuuttimia, joilla suihkua voi säätää monipuolisemmin.

Voisin ajatella, että Lianon kastelusuutin sopii mainiosti pienten taimien hellävaraiseen kasteluun, nurmialueille ja monenlaiseen pesuun. Itse jäin kaipaamaan tarkempaa suihkua, jolla veden voi ohjata kasvien juurelle tai vaikkapa täyttää kastelukannun. Lianon suuttimet on helppo ja nopea vaihtaa pikaliittimellä ja valikoimissa on paljon erilaisia suuttimia, joten miksipä suuttimia ei voisi olla vaikka useampikin eri käyttötarkoituksiin.

EDIT Huomasin kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, että Liano letkupaketteja on saatavana erilaisilla kastelusuuttimilla, joista tämä suihkusuutin on yksi vaihtoehto. Lianoa saa myös kastelupistoolilla ja ruiskusuuttimella. Kiva juttu! Näistä jokainen voi valita itselleen sopivan suuttimen.

Vesisuihkun voimakkuutta säädetään pyörittämällä kastelusuuttimen päätä.

Uskon, että sain Gardena Lianosta mukavan kastelukaverin tuleviksi vuosiksi!

*) Kaupallinen yhteistyö. Gardena Liano puutarhaletku ja kastelusuutin saatu maksutta testattavaksi.

Purjoa, Rakkaani!

Puutarhaharrastajan perheenjäsenten hermoja koetellaan keväisin. Ei riitä, että joutuu katselemaan kevään höpsähdyttämää ja innoissaan täpisevää asuinkumppania sekä kuuntelemaan vuorokaudet ympäriinsä puhetta, jonka sanavarasto tuntuu supistuneen pelkästään puutarhaa koskeviin aiheisiin. Sillä lisäksi puutarha valloittaa koko kodin! Puolison hermojen kestävyys punnitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun keittiönpöydällä olevaan viimeiseen, taimien saartamaan tyhjään kohtaan asetellaan maljakollinen tulppaaneja. Minkäs sille voi, jos keittiön ikkuna on juuri sopivasti etelään päin. Muutaman kuukauden voi aivan hyvin syödä olohuoneessa.

Meillä taimien ja kevätkukkien lisäksi pöydällä pyörii myös kaksi kissaa. Kieltämättä jossain vaiheessa alkaa omaankin silmään näyttää hieman, hmm… no epäkäytönnölliseltä. Onneksi herra Puutarhurin Maja ymmärtää, että harrastus on rakas ja rönsyilee siirtolapuutarhan ja parvekkeen ulkopuolellekkin.

Ehkä hieman omaatuntoanikin rauhoitellakseni tiedustelin herralta viime vuonna olisiko hänellä mielessä jotain, mitä hän haluaisi minun kasvattavan. Herneet ovat kestosuosikki, mutta viime vuonna toiveena oli myös purjo. Purjo on tosi hidaskasvuinen ja se vaatii pitkän, 2-3 kuukauden esikasvatusajan. Viime vuonna purjon kasvatuksen aikaikkuna oli jo mennyt, mutta tänä vuonna muistin toiveen ja päätin kokeilla purjosipulin kasvatusta. Lähdin etsimään tietoa netistä ja kokosin myös teille pienen tietopaketin purjon kasvatuksesta.

Kuva: Pixabay

Purjosipuli (Allium porrum) on sipulinsukuinen kasvis. Purjo on Yrjön kanssa saanut hieman epäkiitollisen aseman puhekielisenä synonyyminä. Nimen loasta huolimatta Purjo on varsin mainio kasvis. Sen maku on muita sipuleita miedompi ja se onkin hyvin monikäyttöinen. Sen voi käyttää ruoanlaittoon kokonaan. Mullan alla kasvanut valkoinen osa sopii keittoihin, patoihin ja raakana vaikka salaatteihin. Vihreä osa on lähinnä keittojen ja liemien maustamiseen. Meillä purjoa käytetään useimmin tonnikalapiirakkaan ja munakkaisiin. Jotkin lähteet kertoivat, että purjo on myös urheilijoiden suosiossa, koska siitä saa nopeasti energiaa. Väite kuulostaa hieman hassulta, mutta kertokaahan ihmeessä urheilijat, popsitteko purjoa?

Purjontaimet kasvavat aluksi hassusti kaksinkerroin.

Kuten jo tulikin ilmi, purjo vaatii pitkän esikasvatuksen. Siemenet kannattaa kylvää viimeistään maaliskuun alussa. Purjon siemenet ovat pikkuruisia ja ostamassani pussissa niitä oli ihan hurjan paljon! Siemenet kylvetään joko hajakylvönä tai yksittäin. Minä laitoin siemenet turvebriketeihin, koska niitä sattui olemaan kotona valmiiksi. Siemenet itävät noin 2 viikon kuluttua kylvöstä.

Koulitut taimet. Taustalla lisää taimia kirsikkatomaattirasiassa.

Noin kymmensenttiset taimet koulitaan omiin astioihin tai 2-3 ryhmiin. Koulinnan yhteydessä taimet latvotaan. Löysin myös Eilistä & paistoa -blogista hauskan rullapotin, jolla purjon taimia voi kasvattaa paljon pienessä tilassa. Facebookissa joku kertoi tekevänsä rullapotin multapussin pohjasta. Kun pussin vielä rei’ittää pohjasta voi kastelun hoitaa kätevästi kaatamalla vettä astiaan, jossa rulla on. Taimien lannoittaminen aloitetaan, kun taimissa on 2-3 lehteä. Ulos purjot voi istuttaa touko- kesäkuun vaihteessa. Taimet lannoitetaan pari päivää ennen istuttamista, jotta ravinteet riittävät juurtumisen ajan. Taimet istutetaan noin 10 cm välein ja riviväli on noin 40 cm. Taimet latvotaan myös ulosistutuksen yhteydessä. Kasvualustan täytyy olla runsasmultainen ja syvä. Purjo vaatii myös runsaasti ravinteita ja viihtyy hyvin kalkitussa maassa. Purjosatoa pääsee toivottavasti nauttimaan lokakuun alussa.

Pienet purjontaimeni näyttävät vielä kovin honteloilta, mutta eivätköhän ne vielä vankistu kevään mittaan! Miten teidän läheiset suhtautuvat kevään kasvavaan taimimäärään? Tai onko perheenjäsenesi jopa sinua innokkampi esikasvattaja!

Tee itse altakastelulaatikko kasvusäkille!

Parvekeviljely on mukavaa puuhaa ja parhaimmillaan parveke onkin kasvihuoneen veroinen kasvatuspaikka. Vaikka parvekkeen olosuhteet olisivatkin optimaaliset on parvekeviljelyssä omat haasteensa. Kaikki käytettävä kasvualusta täytyy tuoda sekä viedä pois parvekkeelta kerrostalon porraskäytävän ja sisätilojen kautta. Multaa ei voi tietenkään tuoda parvekkeelle määrättömästi, joten kasvien multatila jää pakostakin aika pieneksi. Jos ei ole niin onnellinen, että sattuu omistamaan kesäsateen tavoittaman kattoterassin, täytyy kaikki kasvien tarvitsema vesi kantaa sisältä. Ja koska kasvit kasvavat parvekkeella ruukuissa tai muissa pienhköissä astioissa joutuu kastelun eteen näkemään aika paljon vaivaa puhumattakaan lomamatkojen aikaisen kastelun järjestämisestä.

Valmiit kasvusäkit ovat osoittautuneet tosi käteviksi parvekeviljelyssä. Kasvusäkeissä on valmiina vihanneksille sopiva turvemulta ja lannoitteet. Erityisen mukavaa on se, että kasvukauden loputtua multa on helppo kantaa pois parvekkeelta samassa säkissä, eikä parveke sotkeennu mullan kanssa touhutessa. Käytetyn kasvusäkin sisällön käytän maanparannusaineena siirtolapuutarhamökilläni.

Minulla on ollut nyt jo kolme kesää käytössä itse tekemäni altakastelulaatikko kasvusäkille. Laatikko on todella kätevä, sillä kasvien juurruttua ne pärjäävät yksin useamman päivän ilman kastelua! Olen aiemminkin blogissa kertonut altakastelulaatikosta ja nyt ajattelin kirjoittaa teille seikkaperäisemmät ohjeet laatikon tekemiseen! Tekeminen ei ole vaikeaa, haastavin osa on laatikon kannen reikien tekeminen.

Kasvusäkki tulee sängynaluslaatikosta tehdyn vesisäiliön päälle. Laatikon kannen läpi tulee kaksi juomapullosta tehtyä mullalla täytettyä putkea, jotka kuljettavat veden kasvien juurille vesitilasta. Laatikon reunassa on veden täyttöä helpottava suppilo. Sängynaluslaatikoita saa usein muutamalla eurolla mm. tori.fi :stä. Kaupassa laatikot maksavat 10 – 20 €. Varmista, että laatikon kansi on tarpeeksi tukeva, kasvusäkki on melko painava!

Altakastelulaatikko kasvusäkille

Laatikon tekemiseen tarvitset:

  • n. 70 x 50 cm kokoisen sängynaluslaatikon (omani on tilavuudeltaan 46 litraa)
  • 2 kpl 1,5 litran juomapulloja
  • tyhjentyneen saumurilankarullan muovisen kartion tai muun suppiloksi sopivan esineen (esim. juomapullosta leikattu suuosa)
  • sakset /sahan (porakoneen)
  1. Leikkaa juomapulloista pois pohjat ja suuaukot. Ohut vesipullo on helpohko leikata ihan tavallisilla saksilla. Paksumpi pullo on tarkoitukseen parempi, mutta sen käsittely vaatii sahaa.
  2. Leikkaa lisäksi pullojen pohjapuolelta muutama kolmion mallinen alue pois. Näistä aukoista vesi pääsee imeytymään pulloihin laitettettavaan multaan.

 

  1. Tee sängynaluslaatikon kanteen sopivankokoiset reiät pulloille. Reikien tekeminen saattaa olla hieman haastavaa. Muovit ovat erilaisia, joten kokeile mikä väline sopii parhaiten sinun laatikollesi. Esimerkiksi kuviosaha tai pelkkä metallisahan terä saattavat olla sopivia.
    Itse tein reiät Dremelillä.  Muutaman apureiän poraaminen porakoneella saattaa auttaa reiän teossa. (Poraa reikiä tasaisin välein ympyrän kaarelle ja sahaa reikien välit.)  Ei haittaa vaikka rei’istä tulisi hieman liian isot tai epämääräisen muotoiset, sillä ne jäävät piiloon säkin alle.  Tärkeintä on, että pullot mahtuvat niistä läpi.
  2. Tee kannen yhteen kulmaan reikä suppiloa varten. Tämä on jo varmaan helpompi homma, kun olet löytänyt sopivan työmenetelmän isompien reikien kanssa. 🙂

No niin, nyt laatikko on valmis! Seuraavaksi on vuorossa kasvusäkin asettaminen laatikon päälle. Olen kokeillut monenlaisia tapoja ja seuraava on mielestäni siistein ja helpoin:

 

  1. Aseta kasvusäkki maahan päällipuoli maata vasten.
  2. Aseta kansi säkin päälle ja piirrä tussilla reikien paikat säkkiin. Tee X malliset viillot reikien kohtaan. Viillot ovat siistimmät ja multaa ei pääse valumaan niin helposti kannen päälle tai vesitilaan.
  3. Aseta pullot viiltoihin ja täytä ne tiiviisti kasvusäkin mullalla. LISÄYS 27.2.2019 Urban Farming antoi kommenteissa loistavan vinkin. Putkissa voi käyttää mullan sijasta imukangasta, joka imee veden säiliöstä johtaa veden multaan. Kangas haaroitetaan molemmista päistä ja rullaan pötköksi. Haarat leviävät hyvin vesialtaan pohjalla ja mullassa.
  4. Aseta laatikko kannen päälle. HUOM! Koko laatikko on yhä ylösalaisin siten, että kasvusäkki on alimmaisena.
  5.  Pyöräytä koko laatikko säkkeineen oikein päin. Tässä vaiheessa kaverista lisäkäsineen on apua.
  6. Aseta suppilo sille tehtyyn reikään
  7. Täytä laatikko vedellä
  8. Kastele istutettuja taimia reilun viikon ajan juurelle, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla. Tämän jälkeen voit siirtyä kastelemaan taimia pelkästään altakastelutilan kautta.

 

Tykkään käyttää rakenteluissani kierrätettyjä tarvikkeita. Laatikkoa rakentaessa kannattaa käyttää mielikuvitusta ja katsoa mitä tarvikkeita itsellä olisi valmiina. Vastaavan laatikon voisi tehdä myös muunlaisesta muovilaatikosta ja kannen siihen vaikkapa vesivanerin palasta. Kasteluputket valmistuisivat esimerkiksi salaojaputken pätkistä. Altakastelulaatikko sopii mainiosti myös kasvihuoneeseen!

Kukkiva kasvimaa Potager -kirja

Ihan yhtä varmasti kuin lumikellot, krookukset ja idänsinililjat saapuvat kevään korvalla myös uudet puutarhakirjat meitä ilostuttamaan. Jos suhtaudun intohimoisesti puutarhanhoitoon ja nautin suunnattomasti hyvän kirjan maailmaan uppoamisesta ei voi olla yllätys, että suorastaan rakastan puutarhakirjoja!

Yksi kevään uutuuskirjoista on Heidi Haapalahden, Teija Tuiskun ja Gunilla Törnroosin kirja Kukkiva kasvimaa Potager. Kirja on valloittava yhdistelmä kauniita kuvia, kivoja vinkkejä ja tietoa. Kirjan sivuilla vieraillaan Gunillan Kemiönsaaressa sijaitsevassa kauniissa puutarhassa ja potagerissa. Kirjassa sivutaan potagerin historiaa, esitellään vaikuttavia potagereita ja kerrotaan miten jokainen voi perustaa oman potagerin. Vaikka unelmissa ei olisikaan suurenmoinen potageri, antaa kirja paljon myös pienemmän mittakaavan haaveilijalle. Kirjan ohjeita pystyy soveltamaan pieneen puutarhaan, parvekepuutarhaan tai viljelypalstalle.

Potager on koristeellinen yhdistelmä vihanneksia, yrttejä ja kukkia. Mielestäni potager voi olla minkä kokoinen tahansa. Potager mahtuu vaikka parvekkeelle.
Kukkivat reunukset osio oli lemppareitani.
Syötävät kukat <3.

Olen niin onnellinen, että tämä kirja julkaistiin juuri nyt kun olen itse suunnittelemassa pientä potager aluetta siirtolapuutarhapalstalleni. Suunnitelmien ja tekemisen edetessä tulen varmasti palaamaan kirjan pariin. Ensilukemalta suosikkijuttujani kirjassa  olivat kukkivat reunukset ja syötävät kukat.

Ihan parasta on kasvattaa omat vihannekset ja poimia yrtit ja kukat omiin teesekoituksiin. Omavarainen voi olla ihan pienestikkin.
Kirjassa on myös monia kivoja tee itse ohjeita ja reseptejä.

Aivan huikean ihana kirja! Jos kirjoittaisin itse puutarhakirjan toivoisin, että siitä tulisi juuri tällainen. Tämä on juuri niitä kirjoja joita ei malttaisi laskea käsistään ja joihin palataan kerta toisensa jälkeen. Kirja pääsee helposti suosikkipuutarhakirjojeni listalle. En ole tutustunut Haapalahden ja Tuiskun muihin kirjoihin (Kierrätyspuutarha 2013, Lavatarhuri 2015 ja Makutarhuri 2016), mutta tämän kirjan lukemisen jälkeen on ihan pakko hankkia myös nuo muut kirjat.

Potageri – Puutarhasuunnitelma

Tein viime syksynä Ahlmanin pihasuunnittelukurssilla suunnitelman siirtolapuutarhapalstalleni. Kirjoitin muutaman postauksen viime vuoden puolella puutarhasuunnitelmastani (Millainen on cottage gardenPuutarhan tilat alkavat hahmottua, Varjopuutarha ja sivupiha sekä Oleskelualueet ja vaja) Äskettäin muistin, että yksi osa suunnitelmasta on vielä kokonaan esittelemättä! Palstan perälle on nimittäin tulossa kaunis keittiöpuutarha, potageri.

Villiintynyt tatar.
Huh! Toivottavasti tästä näkymästä päästään ensi kesänä eroon.

Vanha huonokuntoinen puutarhavaja ja villiintynyt tatar sekä muu ryteikkö saavat tehdä tilaa kukkivalle hyötypuutarhalle. Potagerin pohjan aion tehdä peittämällä tasoitetun pohjamaan mustalla muovilla jonka päälle laitan pikkukiviä, hiekkaa tai kivituhkaa. Toivon, että tämä riittää estämään tatarin kasvun.

Puutarhasuunnitelma siirtolapuutarhapalstalle.
Keittiöpuutarha sijoittuu aivan palstan perälle. Potageriin on varattu paikka kasvihuoneelle.

Potagerin kasvit tulevat pääosin viljelylavoihin ja ruukkuihin. Haaveilen punatiilistä muuratusta kasvilavasta, jossa olisi vanhoista ikkunoista tehty kansi. Potagerin aidaksi aion kasvattaa iisoppiaidan. Puutarhasuunnittelukurssin vetäjä kertoi meille iisopista. Se muodostaa kauniita tuuheita pensasmaisia kasvustoja ja on kiva vaihtoehto meillä huonosti talvehtivalle laventelille. Iisoppi on syötävä ja sen kukat tuoksuvat voimakkaasti. Iisoppi sopii loistavasti cottage gardenin ja potagerin maailmaan. Iisoppiaidan rajaaman sisäänkäynnin molemmin puolin tulee köynnösobeliskit. Kärhöt sopisivat tähän paikkaan todella kauniisti.

Potager suunnitelma.
Iisoppiaidan rajaama potageri alue päällystetään pienillä kivillä tai kivituhkalla. Vasemmassa reunassa on tila komposteille. Potagerin kasvit tulevat ruukkuihin ja viljelylavoihin. Oikeaan reunaan tulee turveharkoin rajatulle alueelle mongolian vaahtera, pensasmustikoita ja atsalea.

Potageriin on varattu paikka myös kasvihuoneelle. Siirtolapuutarhapalstalleni saa rakentaa vain kaksi rakennelmaa mökin lisäksi. Koska palstalleni tulee varasto on paikka enää yhdelle rakennelmalle. Haluasin puutarhaani pihakeittiön, pergolan ja kasvihuoneen, mutta voin valita näistä vain yhden. Kasvihuone sopisi täydellisesti potageriini, mutta niin sopisi myös katettu kesäkeittiökin oleskelualueen yhteyteen. Luulen, että mietin valintaani vielä tulevan vuoden. Ensi kesänä en kuitenkaan vielä ehdi niitä toteuttaa.

Potageriin nurkassa on paikka komposteille. Yhteen kompostiin aion istuttaa tuttuun tapaan kesäkurpitsan. Potagerin vastakkaisessa nurkassa on paikka puulle. Tällä hetkellä suunnitelmani on istuttaa siihen mongolianvaahtera. Puun juurelle suunnittelin atsaleaa ja kahta pensasmustikkaa sekä muita happamen maan kasveja. Puu ja pensaat tulisivat muuta maan pintaa hieman korkeammalle turveharkkojen rajaamalle alueelle. Potagerin pitkälle sivulle, palstaa rajaamaan laitan luultavasti vadelma-aitaa.

Keittiöpuutarhaan tulee kasveja myös ruukkuihin. Tarkoituksena on yhdistää syötäviä kasveja ja koristekasveja. Monet kauniit kasvit ovat myös syötäviä. Esimerkiksi pelargonistakin on olemassa syötäviä lajikkeita!
Kompostiin tulee tietenkin kesäkurpitsa.

En millään malttaisi odottaa, että pääsemme purkamaan vajaa ja aloittamaan palstan uudistustöitä. Ensi kesänä ei kaikki tule valmiiksi, se on selvää. Mutta uskon, että syksyllä ollaan iso askelel lähempänä unelmieni cottage garden puutarhaa!

Mainio vihanneskrassi

Vihanneskrassi (Lepidium sativum) on mainio yrtti sisäkasvatukseen. Sen kirpeän makuisia ituja on helppo kasvattaa vaikka märän talouspaperin päällä. Vihanneskrassia voi kasvattaa myös mullassa tai erillisissä idätysastioissa. Kasvatus on helppoa, kunhan huolehtii että siemenet pysyvät tasaisen kosteina.

Siemenet itävät nopeasti. Jo vajaan viikon kuluttua pääsee maistelemaan tuoreita ituja. Vihanneskrassin tulinen maku sopii hyvin moniin ruokiin. Sen maku muistuttaa hieman piparjuuren makua. Nuoria versoja voi napsia vaikka sellaisenaan. Vihanneskrassin ituja voi laittaa esimerkiksi leivän päälle, keittoihin ja salaatteihin. Vihanneskrassia kannattaa kokeilla myös perinteisten sandwitchien täytteeseen, munakkaisiin ja perunamuusiin!

Vihanneskrassi kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon ja se on sukua mm. kaaleille, sinapille (jonka siemeniä voi myös idättää syötäväksi) ja vesikrassille. Vihanneskrassi sisältää runsaasti A-, C- ja K-vitamiineja.

Kokeilin vihanneskrassin kasvatusta Nelson Gardenin valmiilla idätyspaketilla. Paketissa on neljä pussia krassin siemeniä ja idätysastia, jota voi käyttää myös muiden pienten siementen idätykseen.

Astia täytetään vedellä ja sen päälle asetetaan reiällinen kansi. Yhden pussin siemenet ripotellaan kannen päälle.

Siemenet kastellaan suihkuttamalla. 2-3 päivän kuluttua vesi kaadetaan pois ja vaihdetaan tuoreeseen. Siemenet pidetään suihkuttelemalla kosteina, kunnes itujen juuret ovat kehittyneet ja ne ylettyvät ala-astiassa olevaan veteen. Omia itujani ei tarvinnut kastella aloitussuihkuttelun jälkeen lainkaan. Astiassa oli niin paljon vettä, että se otti ritilään kiinni ja siemenet pysyivät kosteina.

Sato on valmista korjattavaksi vajaan viikon kuluttua.

Iltapalaksi pastasalaattia, kananmunaa ja itse idätettyjä vihanneskrasseja. 🙂

 

Seitsemän pientä chilikääpiötä

kuusi peintä chilin taimea

Kevään esikasvatukset ovat lähteneet hyvin maltillisesti käyntiin. Pienoiskasvihuoneen suojissa majailee tällä hetkellä ainoastaan 7 pientä chilikääpiötä. Lumikin roolista näyttää kilpailevan kaksi harmaata vihreäsilmäistä neitoa. Keittiön pöydällä oleva pienoiskasvihuone on kissojen mielestä tosi mielenkiintoinen. Niin kuin tietysti kaikki muukin. Sellaista tavaraa ei ole vielä meidän kotiin kannettu, mikä ei olisi näitä pieniä uteliaita olentoja kiinnostanut.  Auki olevista ilmastointiluukuista täytyy käydä haistelemassa outoja hajuja ja kasvihuoneen päällä lampun paisteessa on myös mukava ottaa nokoset.

chilinsiemenet ja pienoiskasvihuone
Pienoiskasvihuoneessa on valmiina sopivat kolot turvebriketeille.
chilinsiemeniä ja turvebrikettejä
Piment d’Espelette on siemenpussin mukaan erinomainen chililajike myös ulkokasvatukseen. Tulisuus on maltilliset 2000 Scovillen asteikolla (esim. cayanne 30 000 – 50 000 ja jalapeno 2500 – 8000).

Kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää siemenet turvebriketeihin. Lisäsin kokeen jännitystä laittamalla yhden siemenen verrokiksi tavalliseen taimimultaan. Kylvin siemenet ystävänpäivänä 14.2. ja kaikki siemenet olivat itäneet viime perjantaina 23.2. Tällä hetkellä taimimultaan istutettu chilintaimi saattaa olla aavistuksen suurempi kuin briketeissä kasvavat veljensä.

Turvebriketit esikasvatuksessa
Kuivat turvebriketit.
turvebriketin kasteleminen
Ja vettä niskaan.
Kastellut turvebriketit
Turvonneet turvebriketi.

Turvebriketit ovat kuivia ja ne on puristettu tiiviiksi ja pieniksi. Briketti kastellaan vedellä ja annetaan turvota täyteen mittaansa ennen siementen kylvöä. Briketit imivät aluksi huonosti vettä. Kaadoin vettä reilusti pienoiskasvihuoneen alustalle ja annoin brikettien imeä veden rauhassa. Turpoaminen kesti mielestäni yllättävän kauan, noin 20 minuuttia. Laitoin jokaiseen brikettiin vain yhden siemenen. useammankin voisi laittaa ja kuolia pienet taimet myöhemmin isompiin astioihin.

Ennen itämistä kastelin brikettejä hieman harvemmin, kuin taimimullassa kasvavaa siementä. Turve pidättää kosteutta paremmin kuin laiha taimimulta. Taimettumisen jälkeen chilit ovat olleet janoisempia briketeissäkin. Märkien turvebrikettien haju saattaa tuntua aika erikoiselta. Minulle tuo haju on varsin kotoinen ja tuo mieleen aumallisen mukavia muistoja ajalta jolloin työskentelin voimalaitoksen laboratoriossa.

chilin taimet pienoiskasvihuoneessa
Seitsemän pientä ihanaa pienoiskasvihuoneessa.
itäneet chilin taimet
Laitoin chileille tavallisen lukulampun lisävaloksi. Valaisimessa on päivänvalo energiansäästölamppu (värilämpötila yli 5000K). Lamppu ei ole paras mahdollinen, mutta paremman puutteessa saa nyt käydä.
pieni chilintaimi turvebriketissä
Tässä vaiheessa tuntuu aina yhtä uskomattomalta, että pikkutaimi voisi joskus tuottaa ihan oikeaa ruokaa!
chilin juuri turvebriketin pohjassa
Turvebriketin pohjassa näkyy jo juuria.

Pohjasta alkaa näkyä juuria. Pitäisiköhän kääpiöt laittaa jo omiin ruukkuihin? Turvebriketin voi istuttaa myös suoraan maahan. Chilin kohdalla se ei tietenkään onnistu, mutta ehkä jotkin esikasvatettavat kukat voisi istuttaa pieninä taimina suoraan kasvupaikalleen.

Kokeilu oli ihan hauska ja turvebrikettien käyttö helppoa. Brikettejä mahtuu pienoiskasvihuoneeseenkin monta vieri viereen. Suurin hyöty näissä on mielestäni helppo kuljettaminen ja varastointi. Briketit vievät todella vähän tilaa kuivina. Jatkossakin varmaan käytän näitä isojen siementen kylvöön. Kurkku ja kesäkurpitsa voisivat ainakin olla turvebrikettikylvöjen  kokeilulistalla. Pienemmät siemenet taidan yhä kylvää normaalisti taimimultaan.

Satokausikalenteri – Spagettia kesäkurpitsasta

Myyrä esittelee kesäkurpitsasatoa.

Täytyy hieman häpeillen myöntää, että en ole muistanut pitkään aikaan seurata satokausikalenteria. Kaverini oli lauantaina käymässä siirtolapuutarhamökilläni ja meille tuli puhetta satokausikalenterista. Satokausikalenteri helpottaa hevi-osastolla vierailuja ja auttaa valitsemaan ruokapöytään sesongin parhaat vihannekset, kasvikset, ja hedelmät sekä antaa vinkkejä hyvistä resepteistä. Satokausikalenterin suosittelemat kasvikset ovat myös edullisia suositellulla kaudella. Kerrassaan mainio tuote, joka täytyy laittaa tarkempaan seurantaan!

Elokuussa satokausikalenteri suosittelee mm. kesäkurpitsaa. Muistatteko vielä pienen kompostiin istuttamani taimen, josta en ollut edes varma onko se tavallinen kurpitsa vai kesäkurpitsa? Kesäkurpitsahan se oli. Taimi säästyi lehtokotilojen hyökkäykseltä ja on kasvanut jättiläiseksi. Satoakin on tullut kivasti. Myös kesäkurpitsan kukat ovat syötävät. Itse en ole ainakaan vielä kokeillut.

Kesäkurpitsataimen istutus.
Näin pienestä se lähti. kesäkurpitsan taimi odottaa istuttamista.
Kompostiin istutettu kesäkurpitsa tekee hyvin satoa.
Ei niin pieni enää. Kesäkurpitsan taimi on täyttänyt koko kompostilaatikon.

Kaverini vinkkasi Yhteishyvän verkkosivuilla olevasta kesäkurpitsaspagetin ohjeesta. Meillä olikin pari kesäkurpitsaa kaapissa, joten resepti pääsi heti kokeiluun. Meidän versiossa kesäkurpitsan suikaleet eivät kyllä ole kovin spagettimaisia, mutta lopputulos oli silti oikein maistuva. Valkosipulin ja kesäkurpitsan yhdistelmä on muuten oikein toimiva (paitsi ei ehkä seuraavina päivinä lähietäisyydellä oleskelevien mielestä). Reseptissä ei ole lainkaan lihaa, mutta kikherneet tuovat ruokaan mukavasti proteiinia ja täyttävyyttä.

Kesäkurpitsaspagetin raaka-aineet: kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, basilikaa, auringonkikansiemeniä, kikherneitä, valkosipulia ja sitruunanmehua. Lisäksi paistamiseen öljyä ja mausteeksi ainakin suolaa ja pippuria.
Kesäkurpitsaspagetin raaka-aineet: kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, basilikaa, auringonkikansiemeniä, kikherneitä, valkosipulia ja sitruunanmehua. Lisäksi paistamiseen öljyä ja mausteeksi ainakin suolaa ja pippuria.
Kesäkurpitsasuikaleita.
Kesäkurpitsasta juustohöylällä leikattuja “spagetteja”. Näitä olisi tietysti voinut leikata veitsellä kapeammiksi, mutta menivät hyvin näinkin. Tähänkin puuhaan on olemassa joku oma työkalu. Itse en kuitenkaan tykkää kerätä laatikoihin liikaa harvoin tarvittavia erikoisvälineitä.
Kesäkurpitsaspagettia lautasella.
Valmis kesäkurpitsapasta Puutarhurin Majan tapaan. Hyvää ruokahalua!

Onko teillä satokausikalenteri käytössä ja miten hyödynnätte sitä arjessa?

Kurkkujen kuulumisia

Kasvihuonekurkku Euphya (kuvassa vasemmalla) on tehnyt jo monta kurkkua. Eilen saimme vihdoinkin maistaa myös Tasty Greeniä (kuvassa oikealla). Molemmat kurkut kasvavat samassa kasvusäkissä lasitetulla parvekkeellamme. Tasty Green on kasvanut huomattavasti hitaammin, kuin Euphya. Tasty Greenissä on valtavasti kukkia, paljon enemmän kuin kaverillaan.

Euphyan maku on hyvä. Parempi ja makeampi kuin kaupan kurkut. Mutta Tasty Greenin maku ei ollut kovin “tasty”. Kurkku maistui samalta kuin kaupan ulkomaiset kurkut talvella -ei miltään. Ensi vuodelle jatkoon menee ehdottomasti Euphya.

Kasvihuonekurkun kasvatus lasitetulla parvekkeella.
Puutarhuri Sanna neuvoi facebook sivuillaan poistamaan tomaattien lisäksi myös kurkuista alimmaisia lehtiä. Kasvusto tuulettuu ja kurkut saavat valoa.
Kasvihuonekurkku.
Eipä taida olla EU-direktiivin mukainen kurkku 🙂
Tasty Green kurkku nystyrät.
Hrrrrr! Tasty Greenin pinta on kamalan näköinen nystyröineen.
Kurkun kärhi.
Kurkun kärhet hakevat tukea lyhdystä ja omista lehdistään.
Kurkku varjostusverho.
Kärhet pujottautuvat myös varjostusverhon läpi.

Majan kompostissa kasvavasta kesäkurpitsastakin odotan satoa ihan näinä päivinä. Kesäkurpitsat tuntuvat kasvavan hujauksessa pienistä aluista isoiksi zeppeliineiksi. Pitää muistaa kurkistaa lehtien alle, ettevät kurpitsat pääse kasvamaan piilossa ylisuuriksi.

Ainakin vadelmat tuntuvat olevan myöhässä tänä vuonna. Mitäs satoa te olette saaneet maistella? Hyvää viikonloppua!

Kylvöjä keskellä kesää – Grobiootti taimimulta

Pääsiäisruohoa keskellä kesää? Ei sentään. Vaikka pääkuvaa katsoessa voisi kyllä luulla, että olen iloisesti sekaisin vuodenajoista. Tässä kasvaa kauransiemenistä kasvatettua kissaruohoa. Berner GreenCare lahjoitti kaikille Nekalan siirtolapuutarhureille kokeiltavaksi kaksi pussia luomu GroBiootti taimimultaa.

Jotenkin sitä ajattelee, että taimikasvatukset kuuluvat vain kevääseen. Kesän siemenkylvöt tehdään enemminkin suoraan kasvupaikalle pihalle. Hetken aikaa minulla löikin tyhjää miettiessä, että mitäs tällä mullalla tekisi keskellä kesää? Mutta alkoihan niitä ideoita löytyä, kun mietti vähän pidempään. Oikeastaan kesä on varsin mainiota aikaa tehdä kylvökokeiluja sisälläkin. Pöydät ja ikkunalaudat ovat tyhjentyneet kevään taimipurkeista ja luonnonvaloa tulvii ikkunoista.

Meidän kissat tykkää kaupan vihannesosastolta löytyvästä vehnänorasruohosta. Lupasinkin kissoille, että nyt kasvatan itse kissanruohoa kauransiemenistä. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla myös Micro Leafien kasvatusta. Nyt kun sopivaa multaakin oli valmiina oli vihdoin hyvä aika kokeilla. Hankin jokin aika sitten käytettynä Terveelliset ja maistuvat miniversot kirjankin.

Tämän hauskan videon innoittamana kokeilin kylvää myös mansikan siemeniä.  Olisi mukava kokeilla myös perennojen pistokaslisäystä. Tuleeko teille mieleen muuta mitä voisi kylvää perinteisen kylvökauden ulkopuolella?

GreenCare Grobiootti taimimulta.
Nekalan siirtolapuutarhurit saivat kaksi pussia GroBiootti taimimultaa kokeiltavaksi.

GreenCaren verkkosivuilla kehotetaan paljon lupaavasti “Istuta ihmemultaan!” GreenCare Grobiootti -hyötymikrobeja sisältävä multa parantaa ravinteiden saatavuutta kasvualustasta. Hyötymikrobit lisäävät myös kasvin vastuskykyä esimerkiksi vanhan ruukun tai siemenen mukana siirtyviä haitallisia mikrobeja vastaan. Grobioottihan on siis pahiksia vastaan taisteleva hyvismikrobi! Ei hullumpaa.

Nelson Garden MicroLeaf ja minikasvihuone.
Helinäkin tykkää hankkimistani kylvötarvikkeista. Varsinkin nimitikut ovat Helskin mielestä ihania.
Pienoiskasvihuone Microleafien kasvatus.
Kylvin kurkkuyrtin siemeniä pienoiskasvihuoneeseen.
Micro leafien kasvatusta.
Olipas se helppoa. Sato oli valmis noin viikon kuluttua kylvöstä. Täytyy ehdottomasti kokeilla myös muita MicroLeafeja.
Kurkkuyrtin taimia.
Syötävän suloisia kurkkuyrtin taimia. Ja syötäväksihän ne on tarkoitettukkin.
Kissanruoho kauran siemenistä.
Kissoille lupasin kasvattaa ruohoa. Ja sehän maistui!
Kissanruohon kasvatus.
Kylvin kauransiemenet GroBioottimullalla täytettyihin kuituruukkuihin.
Kauransiemeniä kissanruohon kasvatusta varten.
Siemeniä kannattaa laittaa aika tiheästi.
Kissanruohoa.
Lopuksi peitin siemenet ohuella multakerroksella ja kastelin suihkepullolla. Molemmat kissaneidit saivat omat purkit.
Kissoille itse kasvatettua ruohoa.
Vielä ei näy vihreää Helinän ruohopurkista.
Kissa syö ruohoa.
Ruohot saivat kasvaa noin viikon Ikeasta hankkimassani kasvihuoneessa. Mutta nyt on valmista ja herkuttelu voi alkaa!
Kissa syö kissanruohoa.
Hupsista keikkaa! Seuraavalla kerralla täytyy kylvää ruohot vähän tukevampiin purkkeihin.

Kylvökseni itivät hienosti. Täytyy ottaa GroBiootti taimimulta ensi kevään taimikasvatuksessa oikein kunnolla kokeiluun. Mukavaa, että tätä multaa myydään monenkokoisissa pusseissa. Ikkunalautapuutarhurille riittää mainiosti pienin 5 litran pussi, mutta suurempia määriä taimia kasvattavalle isoin pussikoko 40 litraakaan ei ole varmasti liikaa.

Parvekkeen kurkuille tukea ja varjostusta

Kurkut kietoutuvat juuttinarun ympärille.

Kasvihuonekurkut ovat viihtyneet hyvin lasitetulla parvekkeellamme. Kurkut pääsivät venähtämään aika pitkiksi ennen kuin ehdimme laittamaan niille tukilangat. Herra Puutarhurin Maja porasi parvekkeen kattoon reiät tukeville koukuille ja lankana käytettiin paksua juuttinarua. Viime kesän huteria tukiviritelmiä ei todellakaan tule ikävä.

Kurkuilla on mielestäni viehättävä tapa kiertää kasvattamansa kärhet tuen ympärille. Edellisvuoden keväällä seurasin pitkään kurkuntaimien kärhien kietoutumista tukikepin ympärille. Kärhen liikkeen ja kietoutumisen voi nähdä paljaalla silmällä, kunhan malttaa katsella tarpeeksi pitkään! Vähän hullun hommaa, myönnän…

Parvekkeen varjostusverho Ikeasta, verhovaijeri ja juuttinarua.
Varjostusverho löytyi Ikeasta ja verhovaijeri Tokmannilta.
Lasitetun parvekkkeen verho ja kurkun tukinarut.
Verhovaijeri kannattaa leikata reilusti liian lyhyeksi, ettei verho jää rumasti roikkumaan.
Kurkun tukinarut parvekkeella.
Parvekkeen kattoon porattiin reiät tukinaruja varten. Reikiin asennettiin tulpat ja tukevat koukut, joihin narun sai kunnolla kiinni.

Parvekkeemme on helteillä todella kuuma. Liian kuuma jopa kurkuille, luulisin. Uteliaat kissat ja alas lattiaan asti aukeava parvekelasitus on yhdistelmä, joka tekee parvekkeen tuuletuksestakin lähes mahdotonta. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että tytöt pääsisivät putoamaan parvekkeelta.

Asensimme parvekkeelle varjostusverhon, joka suojaa kurkkuja pahimmalta paahteelta ja toivottavasti laskee parvekkeen lämpötilaakin hieman. Sopiva ja vieläpä tosi halpa verho löytyi Ikeasta.

Venäjän siniset kissat parvekkeella.
Helinä ja Iris ihmettelevät parvekkeen tapahtumia.

Parveke on ollut kissojen lempipaikka heti ilmojen lämmettyä. Iris ja Helinä tulivat meille nyt talvella ja keväällä olikin ihmettelemistä, kun parvekkeelle pääsi käymään ensimmäisen kerran. Nyt sinne osataan jo vaatia pääsyä rämpyttelemällä oven sälekaihtimia.

Tytöt seuraavat aina tarkasti meidän touhuja. Parvekkeella tapahtuvat muutostyöt vaativat tietysti virallisten valvojien läsnäoloa.

Kasvihuonekurkkujen tukeminen parvekkeella.
Kurkut olivat päässeet hieman liian pitkiksi. Langan kieputtelu lyhempien varsien ympärille olisi ollut helpompaa.
Kasvihuonekurkut parvekkeella Biolanin kasvusäkissä.
Vasemman puoleinen Euphya on kasvanut rotevammin kuin oikealla oleva Tasty Green. Euphyassa on jo kurkun alkuja, kun Tasty Green vasta aloittelee kukintaansa.
Kasvihuonekurkkujen kukkia.
Vasemmalla Euphyan kukka ja oikealla Tasty Greenin kukanalkuja.
Kurkun alku.
Minusta tulee isona kurkku!
Kurkun tukeminen.
Niin minustakin! Otetaanko skaba kummasta kasvaa isompi?
kissa syö kurkuntaimea.
Jos vain ehditte ennen kuin minä syön teidät!

Kurkku toipui hyvin taannoisesta hyökkäyksestä, mutta vaara ei todellakaan ole ohi… Iippa on ollut erityisen kiinnostunut kurkun hauskasti harottavista kärhistä. Mitenköhän ensi kevään taimikylvöille käy tämän kaverin kanssa?

Rikkaruohottunut vadelma

Rikkaruohoja täynnä oleva kottikärry

Vadelma-aidat rajaavat monia palstoja täällä Nekalan siirtolapuutarhassa. Heinäkuun lopulla saadaan taas maistella makeita vadelmia suoraan pensaasta. Oman palstani rajalla kasvavat rikkarouhottuneet vadelmat ovat odottaneet kitkentävuoroaan jo pitkään. Eilen oli vihdoin aika tarttua toimeen.

Rikkaruohot vadelmapensaan juurella.
Vadelma-aita oli päässyt rikkaruohottumaan.
Rikkaruohoja täynnä oleva pensaan alusta.
Mitkäs näistä olikaan niitä rikkaruohoja?

Vadelmapensasta on aika hankala pitää rikkaruohoista täysin puhtaana. Kannattaa kuitenkin kitkeä alusta säännöllisesti, sillä pahasti heinittynyttä vadelmariviä vasta hankala onkin putsata. Lisähaastetta hommaan tekee vielä vadelman matala juuristo, liian ronski kitkeminen voi vaurioittaa vadelman juuria. Myös vadelman uusia hentoja versoja kannattaa varoa rikkaruohoja nyhtäessä. Hennon vihreinä ne maastoutuvat harmittavan hyvin rikkaruohoviidakkoon.

Perattu vadelmapensas.
Rikkaruohot poistettu. Alkaa näyttää jo paremmalta. Vadelman oksisto tosin on turhan tiheä. 🙂

Vattujeni juurella kasvaa enimmäkseen vuohenputkea, lemmikkiä ja jotain jonka uskoisin olevan peurankelloa. Vuohenputkitaistelua käyn katkaisemalla vuohenputken maanpäällisen osan. Näin ne pysyvät edes jotenkin kurissa. Kasvia ei saa kitkemällä kokonaan pois. Vuohenputki nimittäin lisääntyy pienestäkin maahan jääneestä juurenpalasta.

Kompostimultaa vadelmien juurelle.
Seuraavaksi levittelin juurelle kompostimultaa.
Vadelma-aita.
Valmis!
Vadelmapensas ennen ja jälkeen kitkemisen kuvat.
Vadelma ennen ja jälkeen kitkemisen.

Erilaiset katteet vähentävät rikkaruohojen kasvua. Katteeksi sopii esimerkiksi kuitukangas, musta muovi, olki tai ruohosilppu. Oma suosikkini on paksu kerros sanomalehteä ja päälle kuorihaketta. Nyt en käyttänyt mitään katteita, vaan poistettuni rikkaruohot ja rivistä uloskasvaneet vadelman versot levittelin juurille kompostimultaa. Ajattelin ottaa kivan fiiliskuvan kompostin lapioinnista. Tasapainoillessani  kompostikasan päällä kamera toisessa kädessä ja mullalla lastattu lapio toisessa tajusin aika pian, ettei touhussa ole mitään järkeä. Tässä ihana fiiliskuva kompostin lapioinnista (P.S. Kuvausavustajan ja sisällönsuunnittelijan paikka vapaana):

Kompostimullan lapiointia.
Ravinteet kiertää palstalla. Kompostimultaa lannoitteeksi ja katteeksi.

Toista pitkää sivua rajaava vadelma jäi vielä perkaamatta. Poistin tästä aidasta viime syksynä pitkän pätkän. Aita oli suoraan kukkapenkissä kiinni ja vadelman juuriversot valloittivat uhkaavasti penkkiä. Vaikka vadelma on nyt poistettu versoja puskee vieläkin kukkapenkistä. Toinen aita onkin onneksi nurmikon reunassa. Siitä juuriversot on helppo ajella pois ruohonleikkurilla.

Suikeroalpin lisäys.
Vadelmapensaan alta löytyi suikeroalpin taimia.

Vadelmien juurelta, rikkaruohojen keskeltä löysin suikeroalpin taimia. Pelastin taimet ja istutin ne sisääntulopolun varrelle iiristen juurelle.