Uuden haasteen aika

Blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä. Puutarhablogeissa kirjoituksia kommentoidaan mukavan aktiivisesti. On ollut kiva huomata, että myös minun blogini kommenteissa alkaa toistua samoja minulle jo tutuksi tulleita nimiä. Olen tutustunut virtuaalisesti moniin mukaviin puutarhaharrastajiin. Aloin käyttää myös Instagramia vasta kuukausi sitten ja olen aivan ihastunut! Miten kiva tapa jakaa pieniä palasia omasta elämästä muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Osallistuin viime viikolla elämäni ensimmäiseen blogihaasteeseen Maatiaiskanasen haastamana. Blogihaasteet ovat hieno idea ja mielestäni myös ne luovat kivaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On mielenkiintoista lukea eri kirjoittajien juttuja samasta aiheesta. Jokainen kirjoittaja antaa aiheeseen oman persoonallisen näkökulmansa. Lisäksi haasteissa kirjoitukset jakautuvat tasaisesti pidemmälle ajalle, jolloin jokaisesta blogista ei tarvitse lukea samaan aikaan juttua samasta aiheesta.

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste kirjoituksessani lupasin laittaa liikkeelle uuden syksyyn ja talveen sopivan blogihaasteen. Vihjasin, että sain ajatuksen tähän haasteeseen eräästä seuraamastani blogista. Tai oikeastaan kahdesta blogista, joilla on sama kirjoittaja. Blogit ovat Mummukan jutustelua puutarhablogi ja Rouva Myttynen muistelee blogi. Rouva Myttynen osaa pukea lapsuuden muistot tunteita herättäviksi kirjoituksiksi. Useissa kirjoituksissa muistellaan myös lapsuuden puutarhoja.

Rouva Myttynen kirjoittaa kiitollisuushaaste kirjoituksessaan:

“Mökki myytiin 50-luvun puolivälissä kun mummi Myttynen siirtyi taivaallisiin siirtolapuutarhoihin. Pari kesää sitten pääsin käymään tässä entisessä lapsuuteni paratiisissa, se oli säilynyt samanlaisena kuin sen muistin kuudenkymmen vuoden takaa ja omenapuutkin olivat tallella, sekä portinpielen parsat. Syvällä sielussa on vieläkin se tunne ja tuoksut jotka tässä pikkupuutarhassa lapsena sisimpääni sain. Eli olen saanut elää tunteidenkin siirtolapuutarhassa.”

Meillä kaikilla on varmasti muistoja lapsuuden ja nuoruuden puutarhoista. Minulla on huono muisti ja unohdan usein ihmiset ja keskustelut helposti. Surkea kasvo- ja nimimuistini on joskus aiheuttanut melko koomisiakin tilanteita. Muistan kuitenkin paljon esimerkiksi luontoon ja puutarhaan liittyviä asioita. Lapsuuden puutarhan ja luonnon tuoksut, värit, äänet ja tunnelmat ovat jättäneet ainakin minuun vahvan muistijäljen.

Syksyllä ja talvella on mukava muistella mennyttä kesää ja kesäistä puutarhaa. Mennään nyt vielä vähän viime kesää kauemmas muistoissa. Haluaisinkin haastaa teidät muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Aivan ihanaa olisi, jos saisimme nähdä myös vanhoja valokuvia puutarhoista ja pihoista!

Valitsin haasteen aloittajien haastavaan tehtävään neljä bloggaajaa joiden lapsuuden puutarhamuistoja minä haluaisin kuulla. Haastaan muistelemaan puutarhaihmisen kiitollisuushaasteen aloittajan Viherrillin Viherrillin puutarhassa blogista, Mökki-Pirkon Mökki-Pirkko blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää blogista ja Nettimartan Nettimartan Pihapiiri blogista. Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

Ja mennään tässäkin haasteessa Viherrillin hyväksi havaituilla ohjeilla:

Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Toivon, että haasteeni saa tuulta alleen ja innostutte muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Muistoja saa kovin mielellään kirjoitella myös tämän blogipostauksen kommentteihin.

EDIT Unohdin kirjoittaa, että osallistun tietenkin myös itse puutarhamuisteluun. 🙂

16 vastausta artikkeliin “Uuden haasteen aika”

  1. Kiitos, kiitos Minna huomiostasi blogejani kohtaan!  Itselleni, kuten varmasti monelle muullekin tällä hetkellä puutarhaa harrastavalle se kipinä on lähtenyt lapsuudesta, niistä pienistä jutuista -leppäkertuista, muurahaisista, omppomadoista ja kasvun ihmeestä. Edellisen kirjoitukseni kuva äitini lapsuudenkodin pihapiiristä 1920-luvun alkupuolelta hämmästytti -sillähän jo oli kotitarvepuutarha. Suurennuslasin läpi yritin tunnistaa kasvoiko talon seinustalla suopayrtti vai leimukukka??? Toivottavasti esiinnostamasi aihe kiinnostaa laajasti puutarhaihmisiä muistelemaan lapsuutensa puutarhoja. Muuten, sulla on tyylikäs blogiasu!

    1+
    1. Blogisi ovat varsin mainiota luettavaa! Mukava kuulla puutarhaharrastajien muisteluita lapsuudesta. Ja totta, sieltä lapsuudesta se kipinä harrastukseen on varmaan monella lähtenyt. Vieläkin tykkään ihmetellä ötököitten tuouhuja. 🙂 Luulen, että myös minun palstallani kasvaa tuo suopayrtti, itseasiassa ihan syysleimujen vieressä.

      0
  2. Kiitos Minna tästä haasteesta! Otan sen toki mielelläni vastaan. Tätä aihetta onkin tosi kiva alkaa pohtimaan 🙂

    1+
  3. Kiitos Minna, otan haasteen mielelläni vastaan. Mukava aihekin. Lapsuudenaikaisia kuvia on aika niukasti olemassa, mutta täytyypä käydä vanhempien luona selaamassa albumia,josko löytyisi kuvitusta aiheeseen.

    1+
    1. Kiva, kiva! Kuvia on ennen otettu säästeliäästi ja ainakin itselläni lähes kaikki vanhat kuvat ovat ihmisistä. Olisi ihanaa, jos löytäisit vanhoja kuvia puutarhasta! Toki sanoillakin pystyy kuvittamaan ja maalailemaan tätä aihetta mainiosti. 🙂

      0
    1. Mukavaa, että haasteestani on tykätty! Olen nauttinut Rouva Myttysen kirjoituksista ja ajattelin, että muutkin haluaisivat lukea lapsuuden puutarhoista. Hyvää viikonloppua myös sinulle. 🙂

      0
  4. Jee, kiitos haasteesta! Vastaanotettu! Hauska, että sulla oli kuvassa just ruskolilja/keisarinkruunu. Se oli mun viides tunnistus viime kesänä ja kirjoitin otsikolla “Ruskoliljat ja isoäitien henki” juurikin siitä syystä, että juuri ruskoliljoihin tuntuu monella liittyvän isoäitien muistoja.

    0

Kommenttisi piristävät päivääni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *