Vuosi: 2019

7
Julkaistu

Jouluinen valotaulu kasvitaulusta

Puodille tuli jouluksi Sköna Tingin erilaisia kuusi aiheisia tuotteita: kangaskasseja, toffeeta, postikortteja ja 18 x 24 cm kokoisia kasvitauluja. Näistä kuusitauluista muodoistuikin paljon hauskempi juttu kun osasin kuvitellakkaan. Varastopuodilla eräs asiakas nimittäin keksi, että tauluun voisi lisätä pienen LED-valosarjan, jolloin kuuseen saisi tuikkivat kynttilät. Aivan loistava idea! Innostuin ideasta ja aloin heti kokeillla valotaulun tekemistä. Nyt ovat olleet pinnalla erilaiset kangasvalotaulut ja tämä on kiva, vähän uudenlainen versio niistä.

Taulun tekemiseen ei tarvita mitään erikoisia työkaluja tai materiaaleja.

Tarvikkeet:

Sköna Tingin pienet kasvitaulut ovat sellofaanipussissa. Annoin taulun olla pussissa ja suunnittelin valojen paikat piirtämällä ne pussiin tussilla. Seuraavaksi tein naulalla reiät pussin läpi merkkien kohtiin.

Seuraava vaihe oli projektin isoin, mutta ei vaikea sekään. Teippasin valosarjan valot taulun taakse reikien kohdalle. Tässä on eduksi, jos valosarjan valot ovat suhteellisen lähekkäin toisiaan. Käyttämäni valosarjan johto oli ohutta ja hyvin taipuisaa, joten teippauksessa ja asetttelussa ei ollut suurempia haasteita.

Lopuksi muodostin valosarjan patterikotelolle ripustuslenkin teippaamalla johdon kiinni kotelon sivuun. Ripustin taulun seinälle Sköna Tingin messingin värisellä klipsulla. Patterikotelon sai hyvin roikkumaan klipsusta taulun taakse.

Taulusta tuli tosi kaunis. Aloin miettiä mihin muihin tauluihin valosarja voisi sopia. Esimerkiksi pallerokaktus ainakin saisi ihan uutta säihkettä piikkeihinsä valoista! Tai hortensian kukkien keskustat.

Kiitos vielä mahtavasta ideasta sen keksineelle asiakkaalle!

 

5
Julkaistu

Siirtolapuutarhassa juoksee kesävesi

Siirtolapuutarhamökkeily ja mökin omistamisen käytännönasiat kiinnostavat monia. Tykkään jutella ja kertoa siirtolapuutarhasta ja meidän mökistä. Yksi yleisimpiä kysymyksiä on ”Tuleeko teidän mökille sähkö ja vesi?” Kyllä, meille tulee kesävesi!

Vesiaihe onkin ollut ajankohtainen, sillä siirtolapuutarhamme kaikki palstoille tulevat vesijohdot sekä tiet uusittiin tänä vuonna. Siirtolapuutarhassamme kaupungin vesijohtovesi tulee palstojen reunalle, josta jokainen voi johtaa veden omalle palstalleen tai sisälle mökkiin asti. Kesävesi avataan keväällä pakkasten mentyä ja suljetaan taas syksyllä talveksi ennen pakkasia. Vedestä maksetaan yhdistykselle kiinteä vuosittainen maksu.

Nekalan siirtolapuutarhan palstoilla ei ole viemäröintiä, joten esimerkiksi vesivessoja ja pesukoneita ei voi mökkiin asentaa. Siirtolapuutarhurit voivat käydä suihkussa ja vesivessassa keskusrakennus ”Pirtillä”. Alueella on myös lukuisia kuivakäymälöitä ja hyvistä löylyistä pääsee nauttimaan yhteen Tampereen tunnetuimmista yleisistä saunoista.

Meidän mökkiin oli vedetty vesi sisälle asti, mutta ostettuamme mökin poistimme veden. Järjestelmä oli epäkäytännöllinen. Likavesi meni pieneen maan alle kaivettuun tynnyriin, joka olisi pitänyt tyhjätä uppopumpulla. Nyt ei myöskään tarvitse huolehtia putkien tyhjäämisestä talveksi tai pelätä putkien jäätymistä ja vesivahinkoa.

Siirtolapuutarhassamme kesävesi tulee palstojen nurkalle. Vesipisteeltä jokainen voi vetää veden lähemmäksi omaa mökkiään tai mökin sisälle.

Meillä vesi siis kulkee lähemmäs mökkiä kätevästi ja yksinkertaisesti puutarhaletkulla. Hankimme viime kesänä uuden puutarhaletkun. Vanha letku taisi tulla käytettyä vähän liiankin loppuun. Viimeinen niitti uuden puutarhaletkun hankinnalle olivat vanhaan letkuun pompsahtaneet vettä tihkuttavat pullistumat. Totta puhuen minulla oli ollut vanhan letkun kanssa hieman viileät välit jo ennen tätä tapahtumaa. Tiedätte varmaan miten hermoja raastavaa on repiä tuhannensolmulla olevaa puutarhaletkua perässään puutarhassa  vedentulon loppuessa vähän väliä, koska letku on jossain kulman takana taittunut kaksinkerroin (ja matkallaan taittanut myös sylillisen kukanvarsia).

Bye bye vanha letku!
Ja tervetuloa uusi Gardena Liano!

Sain testattavaksi Gardenan Liano puutarhaletkun *). Viime kesänä hankkimamme letku on myös Gardenan mallistosta. Valitsimme Gardenan, koska halusimme pakkasenkestävän, kiertymättömän, kohtuuhintaisen ja pitkäikäisen puutarhaletkun.

Gardena Liano onkin vähän erilainen puutarhaletku. Letku on kaksikerroksinen. Sisäletku on päällystetty vahvalla tekstiilikudoksella. Äkkiseltään Liano saattaa näyttää jokunen vuosi sitten muodissa olleilta venyviltä tekstiilipäällysteisiltä puutarhaletkuilta. Kyseessä on kuitenkin täysin eri tuote. Venyvät letkut on tarkoitettu kevyeen ja lyhytaikaiseen  käyttöön. Gardena Lianosta taas tekstiilipäällysteen ja sisäputken yhdistelmä tekee nimenomaan vahvan ja kovaa käyttöä kestävän.

Lianon sisäletku on päällystetty vahvalla tekstiilikudoksella.
Liano on helppo kääriä säilytystä varten lenkille.
Asensimme viime kesänä ostetun letkun puolikiinteästi köynnössäleikön tukipuuhun. Monikäyttöpöydällä mm. tiskataan ja ruukutetaan.
Letkun kiinnitykseen käytin varrellisten puutarhatyökalujen seinälle ripustamiseen tarkoitettua klipsua.
Työkaluklipsusta letku on helppo irrotta ja ottaa pois talveksi.
Letkun päähän ostimme säätöventtiilin. Yksi Gardenan hyvistä puolista on laaja liitin ja lisätarvikevalikoima.
Hanasta on helppo päästää vettä kastelukannuun tai tiskivatiin.
Gardenan pikaliittimet ovat käteviä. Liano letku on nopea napsauttaa säätöventtiiliin.

Ja sitten testaamaan! Tyhjänä Liano on helppo käsitellä, sen on kevyt ja ”lötkö”, joten se on tosi helppo kääriä rullalle säilytykseen. Avattuani hanan ensimmäinen ajatukseni on, että näyttääpäs letku jäykältä! Kokeilen nostella letkua, taittelen sitä ja vedän perässäni kauemmas. Huomaan, että letku on tosi taipuisa, ei lainkaan jäykkä. Voisin kuvailla Lianon olemusta sanalla jäntevä. Makustelen lisää letkun tuntumaa. -Kevyt. Oikeastaan hämmästyttävän kevyt. Eikä taitu helposti kaksinkerroin! Hyvä, hyvä!

Gardena Liano on tosi taipuisa.

Lavatarhan pikkutaimet tykkäävät hienojakoisesta vesisuihkusta.

Liano puutarhaletkupaketissa tulee mukana kastelusuutin. Suutin ruiskuttaa hienojakoista leveää vesisuihkua. Suihkun voimakkuutta säädetään pyörittämällä kastelusuuttimen päätä. Tykästyin heti Liano puutarhaletkuun, mutta suutin ei saanut minulta yhtä varauksetonta vastaanottoa. Olen tottunut käyttämään pistoolisuuttimia, joilla suihkua voi säätää monipuolisemmin.

Voisin ajatella, että Lianon kastelusuutin sopii mainiosti pienten taimien hellävaraiseen kasteluun, nurmialueille ja monenlaiseen pesuun. Itse jäin kaipaamaan tarkempaa suihkua, jolla veden voi ohjata kasvien juurelle tai vaikkapa täyttää kastelukannun. Lianon suuttimet on helppo ja nopea vaihtaa pikaliittimellä ja valikoimissa on paljon erilaisia suuttimia, joten miksipä suuttimia ei voisi olla vaikka useampikin eri käyttötarkoituksiin.

EDIT Huomasin kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, että Liano letkupaketteja on saatavana erilaisilla kastelusuuttimilla, joista tämä suihkusuutin on yksi vaihtoehto. Lianoa saa myös kastelupistoolilla ja ruiskusuuttimella. Kiva juttu! Näistä jokainen voi valita itselleen sopivan suuttimen.

Vesisuihkun voimakkuutta säädetään pyörittämällä kastelusuuttimen päätä.

Uskon, että sain Gardena Lianosta mukavan kastelukaverin tuleviksi vuosiksi!

*) Kaupallinen yhteistyö. Gardena Liano puutarhaletku ja kastelusuutin saatu maksutta testattavaksi.

12
Julkaistu

Minikaivurin ohjaimissa!

 

Olen jo pitkään puhunut siirtolapuutarhapalstamme tulevasta uudistuksesta ja esitellyt tekemiäni suunnitelmia. Vihdoinkin tuntuu, että suunnitelmat alkavat ihan oikeasti toteutua. Jes! Viime kesänä pääsimme jo hyvään alkuun, kun purimme palstan perältä vajonneen varaston ja rakensimme uuden vajan hieman lähemmäs mökkiä. Nyt toukokuun lopulla tontilla alkoi  kunnon myllerrys.

Olemme tottuneet tekemään isojakin projekteja ihan lapiovoimin. Jouduimme kuitenkin toteamaan viime kesänä, että siirtolapuutarhapalstamme uudistaminen veisi ikuisuuden ja vähän pidempäänkin käsipelillä. Apuun tarvittiin siis konevoimia. Haastetta projektin suunnitteluun toi puutarhan sijainti tiheästi rakennetulla kapeakulkuväyläisellä siirtolapuutarha-alueella. Tovin tuumimisen ja mittailun jälkeen päätimme vuokrata minikaivurin.

Mökin edustalta kaivettiin pois epämääräinen kasa ruusupuskia, piiskuja ja lumimarjaa. Etualalla näkyy tulevan istutusalueen kohdalta käännetty nurmikko.
Tässä vielä sama alue kuvattuna mökiltä päin.
Kuvassa on vielä vanha varastokin palstan perällä. Se purettiin pois jo viime kesänä. Valtava tatarpuska sai lähtöpassit ja iso alue joutomaata sekä puretun varaston pohja siistiytyivät kaivinkoneen käsittelyssä.

Minikaivurin vuokraus kuskeineenkaan ei ole älyttömän kallista (Esimerkiksi Tampereella Sarko Oy:llä 70 € /tunti, min. 3 tuntia). Herra Puutarhurin Maja innostui ajatuksesta päästä minikaivurin ohjaimiin niin paljon, että pelkän kaivurin vuokraus oli helppo päätös. Itse en uskaltautunut ajamaan, vaan tyydyin työnjohdollisiin tehtäviin. Minikaivureita näyttäisi olevan aika hyvin tarjolla ainakin isoimmissa kaupungeissa.  Me vuokrasimme kaivurin Sarko Rakennuspalvelut Oy:ltä Tampereelta. Vuokraus sujui varsin joustavasti ja myös itse kone toimi hyvin. Hinta oli 120 € / päivä ja seuraavat päivät 100 € (lisäksi polttoaine kulutuksen mukaan). Hintaan sisältyy kuljetustraileri, mutta me tilasimme minikaivurin paikan päälle. Ja onneksi näin. Sillä näytti siltä, että kaivurin ajaminen kuljetuslavalta ei välttämättä ole kovin helppo homma, jos ei ole ennemmin ajanut kaivurilla! Kaivuria täytyy nimittäin tukea laittamalla kauha maahan, kun sitä ajetaan alas pitkin jyrkkää ramppia.

Ensimmäinen kuopaisu, aika jännää!

Miten minikaivurilla työskentely onnistuu aloittelijalta ja valmiissa puutarhassa? Sanoisin, että hyvin, kunhan suunnittelee projektin huolellisesti etukäteen ja etenee rauhassa. Herra Puutarhurin Majalta homma alkoi sujua todella hienosti pienen harjoittelun jälkeen. Jopa nurmikaistaleen kuoriminen kauhalla ohuesti onnistui! Jos työt ohjelmistoalalla loppuvat voi herra siirtyä suoraan kaivurikuskiksi.

Kumitelainen kaivuri tekee yllättävän vähän jälkiä esimerkiksi nurmikolle, mutta kovin ahtaisiin paikkoihin sillä ei pääse. Meillä oli siitä hyvä tilanne, että palstalla ei kasva montaakaan isoa puuta ja säilytettäviä istutusalueitakaan ei ollut paljoa. Siirtolapuutarhassamme sähköjohdot kulkevat ilmassa suhteellisen matalalla. Minikaivuri mahtui juuri ja juuri sähköjohdon alta. Onneksi johdon läheisyydessä ei tarvinnut tehdä kaivuutöitä.

Tässä ollaan mökin edustalla. Ruusupuskan juurakot on jo poistettu ja alue odottaa enää tasausta.

Kokosin tähän muutaman mieleeni tulleen vinkin minikaivurin vuokrauksesta:

  1. Tutustu etukäteen vuokrausehtoihin. Selvitä esimerkiksi millaiset ovat vakuutusehdot.
  2. Suunnittele kaivurin kulkureitit etukäteen. Ota huomioon telojen leveyden lisäksi myös kaivurin korkeus. Tarkista, että kaivuri mahtuu kulkemaan esimerkiksi puiden ja sähkölinjojen alta.
  3. Suunnittele työjärjestys ja läjitysalueet etukäteen. Tässä pätee sama sääntö, kuin lattian maalauksessa: Älä kaiva itseäsi nurkkaan!
  4. Harjoittele kaivurin ajamista ja kauhan käyttöä aluksi kaikessa rauhassa mahdollisimman aukealla alueella.
  5. Jos kaivurin ajaminen itse tuntuu liian hurjalta ajatukselta tai kaivuutyö sijoittuu hyvin vaikeaan paikkaan (esimerkiksi matalalla kulkevan sähkölinjan alle tai ihan rakennuksen viereen) minikaivuria voi vuokrata myös kuljettajan kanssa. Ammattilainen tekee nopeaa työtä, joten muutamassa tunnissa saa jo valtavasti aikaan.

Ja vielä muutama turvallisuusohje:

  1. Älä hötkyile! Oman ja muiden turvallisuuden sekä materiallisten vahinkojen välttämiseksi toimi kaikessa rauhassa. Kaivurilla saat joka tapauksessa 100 kertaa nopeammin valmista, kuin käsipelillä, joten turha kiirehtiminen ei ole tarpeen.
  2. Tuplavarmista, että ihmisiä tai eläimiä ei liiku työalueella! Näkyvyys minikaivurista ei välttämättä ole hyvä joka suuntaan ja keskittyessä kaivamiseen voi ympäristön tarkkailu jäädä huomiotta. Jos samassa pihapiirissä on lapsia, täytyy heidän olla toisen aikuisen välittömässä valvonnassa.
  3. Sopikaa jo etukäteen, että toinen aikuinenkaan ei saa mennä missään tilanteessa käynnissä olevan kaivurin lähelle! Jos kaivajalle tulee asiaa, täytyy kaivajan huomio saada kiinnitettyä kauhan ulottuman ulkopuolelta.
  4. Pyri pitämään kaivuri mahdollisimman suoralla alustalla.
  5. Varmista, että kaivettavalla alueella ei ole maan alla kulkevia sähköjohtoja (esimerkiksi valaisinten tai suihkulähteen johdotus).
Vaslmista! Puulaatat on aseteltu kaivetulle alueelle kottikärryjä varten. Mökin edusta ja palstan takaosa saavat pinnakseen kaunista someroa. Ihan etualalle tulee iso yhtenäinen istutusalue.
Lopuksi kuopaistiin pois vielä jättimäinen alue piiskuja.
Jee! Taas ollaan muutaman savisen askeleen lähempänä unelmien cottage gardenia!
1
Julkaistu

Kelloköynnökset kurkottelevat kohti kattoa

Kelloköynnös (Copaea scandens) on komea yksivuotinen köynnöskukka. Näitä kauniita köynnöksia on tullut ihasteltua kerran jos toisenkin ja tänä kesänä niitä kasvaa toivottavasti myös omassa puutarhassani.

Kelloköynnös on melko hidas itämään, mutta kasvaa nopeasti alkuun päästyään. Kelloköynnökset kannattaa kylvää viimeistään helmikuun lopulla, niin ne ehtivät kukkia loppukesällä. Eikä tietenkään välttämättä haittaa vaikkei köynnös ehtisikään kukkia, sillä myös lehdet ovat kauniin rehevät ja köynnös kasvaa nopeasti vaikkapa näkösuojaksi.

Liotin siemeniä vedessä yön yli ennen kylvöä.

Isoja kovapintaisia siemeniä kannattaa liottaa ennen kylvöä. Ostamassani pussissa oli reilusti siemeniä. Onneksi, sillä siemenet itivät mielestäni huonosti. On ollut hauskaa seurata miten epätahtiin taimet kasvavat. En ole törmännyt vastaavaan minkään muun kasvin esikasvatuksen kanssa. Heti alkuun yksi taimi otti reilusti etumatkaa muihin. Tätä taimea olenkin jo latvonut useampaan kertaan. Taimet ovat vieläkin niin eri kokoisia, ettei millään uskoisi, että ne on kylvetty samana päivänä!

Jonkun täytyy olla pioneeri!
Ensimmäinen taimi on jo koulittu omaan purkkiinsa, kun toinen vasta nostaa päätään.
Niin suloinen vastasyntynyt! Tukkakin vielä takussa.

Pisimmät varret ovat jo yli puolimetrisiä. Taimillani on vain lyhyet tukikepit ja niiden ylikasvaneet varret roikkuvat rennosti alaspäin. Kelloköynnöksen kasvutapa on aika roteva ja kasveja uskaltaakin käsitellä melko reippaasti. Olen myös poistanut taimista kärhiä, jotka tarraavat tosi tiukasti kaikkeen ulottamaansa.

Latvotuista oksista voi juurruuttaa uusia taimia.

Kelloköynnöstä voi ja kannattaakin latvoa useamman kerran taimivaiheessa. Taimista tulee tuuheampia ja niitä on lyhempinä helpompi käsitellä. Lisäksi latvotuista oksista voi ottaa pistokkaita ja juurruttaa niistä uusia taimia! Ensimmäiseen pistokkaaseeni olikin tullut vedessä jo juuret ja istutin sen taimimultaan. Vedessä odottaa vielä kaksi kaveria ja taimista voi napsia lisääkin pistokkaita. Paljon ihania köynnöksiä siis luvassa!

2
Julkaistu

Matot kuin huvikummussa

Voitte varmaan kuvitella miten hauskaa on sisustaa siirtolapuutarhamökkiä! Mökin sisustus on vähän kuin somistaisi leikkimökkiä tai huvikumpua. Itse en asu siirtolapuutarhamökilläni, joten käytännöllisyyden ja arjen toimivuuden ei tarvitse olla ihan ykkösinä listalla.

Kotona tykkään isoista matoista. Huonekalujen täytyy mielestäni mahtua kunnolla maton päälle. Liian pieni matto näyttää hassulta, vähän kuin nenäliinalta. Mutta mökillä meininki on toinen. Monista pikkumatoista muodostuu hauska ja värikäs kokonaisuus.

Etualalla olevassa matossa on kivat kudelankojen juoksuista muodustavat kuviot. Iso ”patchwork” matto on Sotkasta. Meillä on samalainen harmaana myös kaupunkikodissa. Ihan loistava matto!

Saimme viime syksynä Herra Puutarhurin Majan kummitädiltä ja -sedältä vanhoja käsintehtyjä räsymattoja. Osan matoista on kutonut Herra puutarhurin Majan täti ja mummu. Pitkien raidallisten mattojen päässä on perinteisten hapsujen sijaan kauniit farkkukantit. Yhdessä matossa on hienot kuteista muodostuvat kuvioinnit.

Mökin kevätsiivouksen yhteydessä matot pääsivät vihdoin lattialle. En meinannut uskoa, miten kauniisti värit sopivat olemassa olevaan sisustukseen! Vielä kun löydän muutaman vanhan vaalean maton tilalle värikkäämmät, niin kokonaisuus on tosi kaunis. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin kokeilla mattojen värjäämistä tai muuta kuviointia. Ehkä lisään sen suunnitteilla olevien projektieni pitkään listaan.

Kierrätyskeskuksesta ostettu kukkatuoli jaksaa yhä ilahduttaa. Tuolin takaa kurkistaa raitamaton kauniisti farkulla kantattu kulma.
Heh! Kuvausjärjestelijältä on näköjään jäänyt huomaamatta kaapin ovessa roikkuva roskapussi. No, väri sopii sisustukseen.

2
Julkaistu

Pikkuiset pistokkaat

Aika moni ostaa kesäkukat valmiina taimina. Näin olen minäkin tottunut tekemään. Joka kesä tulee hankittua lukuisia pelargoneja ja muita kesäkukkia. Ahkerimmat kasvattavat omat kesäkukkansa siemenistä. Myös pelargoneja voi kasvattaa siemenestä. Kasvatukseen täytyy kuitenkin ryhtyä ajoissa. Pelargonien siemenet kylvetään nimittäin jo tammi-helmikuussa.

Pelargoneja voi lisätä myös napsaisemalla talvetetuista pelargoneista pistokkaita. Jos siemenestä asti kasvattaminen tuntuu turhan työläältä ja itsellä ei ole isäntäkasvia, voi pelargoneja kasvattaa myös valmiista pistokkaista! Pistokkaita on keväisin hyvin saatavilla taimistoilta ja puutarhakaupoista. PS. Jos pistakas ei ole sanana tuttu, se tarkoittaa kasvista irrotettua osaa (oksaa tai vartta), joka on tarkoitus juurruttaa uuden kasvin saamiseksi. Juurrutuksen voi tehdä kasvattamalla juuria vedessä tai laittamalla pistokkaan suoraan multaan.

Ei ole pitkä, kun hehkutin onnistuneeni Ingrid pelargonin talvetuksessa. Ja Nyt on hieman häpeillen tunnustettava, että ilo oli ennenaikaista. Kirjoitukseni jälkeen vaihdoin pelargonille mullan ja leikkasin kasvustoa lyhyemmäksi. Tämän jälkeen pelargonini lehdet alkoivat kellastua ja pudota yksitellen. Lähempi tarkastelu paljasti karun totuuden. Dronning Ingridin varsi oli täysin mädäntynyt! Poistin kasvin ruukusta ja totesin, että se ei ollut juurtunut lainkaan uuteen multaan. Oliko yhtäaikainen leikkaus ja mullanvaihto pelargonille liikaa? Tai kastelinko kukkaa liian reilulla kädellä? Ensi vuonna kokeillaan taas uudella onnella.

Lohdutukseksi hankin muutamia pelargonin ja daalian pistokkaita Honkasalon puutarhalta. Pistokkaat ovat usein hyvinkin edullisia. Näitä sai 8 kappaletta kymmenellä eurolla. Pistokkaat olivat hyvän näköisiä ja virkeän vihreitä. Minulla on tapana säilyttää taimi- ja kesäkukkapurkit myöhempää käyttöä varten. Nämä pistokkaat istutin viimevuotisten pelargonien ruukkuihin. Poistin varovasti pistokkaan ympärillä olevan kuitukankaan. Kankaaseen voi myös leikata pienet viillot tai kankaan voi jättää ihan hyvin paikoilleenkin.

Pistokkaat istutin taimimultaan. Pistokkaiden annetaan juurtua pari viikkoa, jonka jälkeen aloitetaan lannoittaminen. Itse käytän lannoittamiseen joka lannoitepuikkoja tai nestemäistä lannoitetta. Kekkilän luonnonmukainen lannoite on osoittautunut hyväksi ja monikäyttöiseksi. Kekkilän lannoite on täysin kasvipohjainen ja sen valmistamiseen on käytetty mm. fermentoituja kasviuutteita. Nestemäinen lannoite lisätään kasteluveteen ja sillä voi kesäkukkien ja huonekasvien lisäksi lannoittaa myös yrtit, pikkutaimet ja vihannekset. Ruskea paksu lannoiteneste näyttää aika epämiellyttävältä, mutta lannoite ei kuitenkaan tuoksu  mitenkään voimakkaasti.

Istutettuja pistokkaita käsitellään kuten muitakin taimia. Pistokkaat tahtovat valoisalle paikalle, mutta ei suoraan auringonpaahteeseen. Taimia totutetaan vähän kerrallaan ulkoilmaan, noin toukokuun lopulta lähtien. Mietoa lannoitetta voi antaa jokaisella kastelukerralla. Ja pelargonithan saavat kastelukertojen välillä hieman kuivahtaa.

Pistokkaissa olevat kukannuput kannattaa poistaa. Kukkien muodostuminen vie turhaa energiaa kasvavalta taimelta. Minun oli ihan pakko jättää yksi nuppu, koska halusin nähdä millaisia kukat ovat. Ostamilleni pelargonin pistokkaille oli kerrottu myös nimi, mutta en ottanut sitä ylös. Hatara mielikuva on, että nimi olisi voinut olla Ballerina. Saattoi kyllä olla jotain ihan muutakin. Mutta nyt tiedän, että pelargoneihini tulee kauniita lohenpunaisia  kukkasia!

8
Julkaistu

Purjoa, Rakkaani!

Puutarhaharrastajan perheenjäsenten hermoja koetellaan keväisin. Ei riitä, että joutuu katselemaan kevään höpsähdyttämää ja innoissaan täpisevää asuinkumppania sekä kuuntelemaan vuorokaudet ympäriinsä puhetta, jonka sanavarasto tuntuu supistuneen pelkästään puutarhaa koskeviin aiheisiin. Sillä lisäksi puutarha valloittaa koko kodin! Puolison hermojen kestävyys punnitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun keittiönpöydällä olevaan viimeiseen, taimien saartamaan tyhjään kohtaan asetellaan maljakollinen tulppaaneja. Minkäs sille voi, jos keittiön ikkuna on juuri sopivasti etelään päin. Muutaman kuukauden voi aivan hyvin syödä olohuoneessa.

Meillä taimien ja kevätkukkien lisäksi pöydällä pyörii myös kaksi kissaa. Kieltämättä jossain vaiheessa alkaa omaankin silmään näyttää hieman, hmm… no epäkäytönnölliseltä. Onneksi herra Puutarhurin Maja ymmärtää, että harrastus on rakas ja rönsyilee siirtolapuutarhan ja parvekkeen ulkopuolellekkin.

Ehkä hieman omaatuntoanikin rauhoitellakseni tiedustelin herralta viime vuonna olisiko hänellä mielessä jotain, mitä hän haluaisi minun kasvattavan. Herneet ovat kestosuosikki, mutta viime vuonna toiveena oli myös purjo. Purjo on tosi hidaskasvuinen ja se vaatii pitkän, 2-3 kuukauden esikasvatusajan. Viime vuonna purjon kasvatuksen aikaikkuna oli jo mennyt, mutta tänä vuonna muistin toiveen ja päätin kokeilla purjosipulin kasvatusta. Lähdin etsimään tietoa netistä ja kokosin myös teille pienen tietopaketin purjon kasvatuksesta.

Kuva: Pixabay

Purjosipuli (Allium porrum) on sipulinsukuinen kasvis. Purjo on Yrjön kanssa saanut hieman epäkiitollisen aseman puhekielisenä synonyyminä. Nimen loasta huolimatta Purjo on varsin mainio kasvis. Sen maku on muita sipuleita miedompi ja se onkin hyvin monikäyttöinen. Sen voi käyttää ruoanlaittoon kokonaan. Mullan alla kasvanut valkoinen osa sopii keittoihin, patoihin ja raakana vaikka salaatteihin. Vihreä osa on lähinnä keittojen ja liemien maustamiseen. Meillä purjoa käytetään useimmin tonnikalapiirakkaan ja munakkaisiin. Jotkin lähteet kertoivat, että purjo on myös urheilijoiden suosiossa, koska siitä saa nopeasti energiaa. Väite kuulostaa hieman hassulta, mutta kertokaahan ihmeessä urheilijat, popsitteko purjoa?

Purjontaimet kasvavat aluksi hassusti kaksinkerroin.

Kuten jo tulikin ilmi, purjo vaatii pitkän esikasvatuksen. Siemenet kannattaa kylvää viimeistään maaliskuun alussa. Purjon siemenet ovat pikkuruisia ja ostamassani pussissa niitä oli ihan hurjan paljon! Siemenet kylvetään joko hajakylvönä tai yksittäin. Minä laitoin siemenet turvebriketeihin, koska niitä sattui olemaan kotona valmiiksi. Siemenet itävät noin 2 viikon kuluttua kylvöstä.

Koulitut taimet. Taustalla lisää taimia kirsikkatomaattirasiassa.

Noin kymmensenttiset taimet koulitaan omiin astioihin tai 2-3 ryhmiin. Koulinnan yhteydessä taimet latvotaan. Löysin myös Eilistä & paistoa -blogista hauskan rullapotin, jolla purjon taimia voi kasvattaa paljon pienessä tilassa. Facebookissa joku kertoi tekevänsä rullapotin multapussin pohjasta. Kun pussin vielä rei’ittää pohjasta voi kastelun hoitaa kätevästi kaatamalla vettä astiaan, jossa rulla on. Taimien lannoittaminen aloitetaan, kun taimissa on 2-3 lehteä. Ulos purjot voi istuttaa touko- kesäkuun vaihteessa. Taimet lannoitetaan pari päivää ennen istuttamista, jotta ravinteet riittävät juurtumisen ajan. Taimet istutetaan noin 10 cm välein ja riviväli on noin 40 cm. Taimet latvotaan myös ulosistutuksen yhteydessä. Kasvualustan täytyy olla runsasmultainen ja syvä. Purjo vaatii myös runsaasti ravinteita ja viihtyy hyvin kalkitussa maassa. Purjosatoa pääsee toivottavasti nauttimaan lokakuun alussa.

Pienet purjontaimeni näyttävät vielä kovin honteloilta, mutta eivätköhän ne vielä vankistu kevään mittaan! Miten teidän läheiset suhtautuvat kevään kasvavaan taimimäärään? Tai onko perheenjäsenesi jopa sinua innokkampi esikasvattaja!

12
Julkaistu

Minä ja puutarha – kymmenen faktaa

Puutarhablogeissa kiertää taas uusi kiva haaste. Haasteen on pannut alulle Saman Otavan alla blogi. Haasteessa pysähdytään miettimään vastauksia kymmeneen puutarha-aiheiseen kysymykseen.  Tässä omat vastaukseni. Mitä sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Luonto, kasvit ja eläimet olivat minulle hyvin tärkeitä jo lapsuudessa.  Useimmat lapsuuteni puutarhamuistoista liittyvät mummoloideni pihapiiriin ja keskellä metsää sijainneeseen mökkipuutarhaamme. Muistojani löydät blogikirjoituksestani  Mumman puutarhassa – lapsuuteni puutarhamuistot.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Yksi asia mikä minua on aina viehättänyt suuresti puutarhanhoidossa, on puutarhojen ja puutarhurien erilaisuus! Puutarhanhoidossa voi hyödyntää mitä erilaisimpia vahvuuksia, ja oikeita tapoja harrastuksen toteuttamiselle on juuri yhtä monta kuin on puutarhureitakin.

Omasta mielestäni vahvuuteni puutarhanhoidossa ovat luovuus ja into uuden oppimiseen ja kokeilemiseen. Koen suunnatonta riemua saadessani päästää mielikuvitukseni valloilleen ja suunnitella sekä toteuttaa uusia juttuja. Keskeneräisten projektien keskellä on ihanaa pysähtyä hetkisen, tarkastella mitä kaikkea ihanan ihmeellistä luonnossa tapahtuu ja iloita pienistä kauniista asioista.

3. Haasteeni puutarhurina

Olen melko suurpiirteinen ja huoleton puutarhuri. Tästä syystä esimerkiksi viherpeukaloni huonekasvien suhteen on täysin keskellä kämmentä. Unohdan kastella ruukkukukkia säännöllisesti myös pihalla ja parvekkeella. Puutarhani uudet kasvit saavat usein istutuksen jälkeen pärjätä ihan omillaan. Kokeilin juuri siementen idätystä talouspaperilla, mutta hommasta ei tullut mitään, koska paperi pääsi koko ajan kuivumaan. En myöskään lähes koskaan kirjoita istuttamieni kasvien ja sipulien nimiä ylös. Seuraavana vuonna koitan sitten muistella mitä missäkin mahtaa kasvaa. Nurmikkoni toinen pääväri vihreän lisäksi on voikukankeltainen. Muutama rikkakasvi kukkapenkissäkään ei hetkauta mielenrauhaani. Tyyliini sopiikin paremmin luonnollinen, hieman rönsyilevä puutarha.

Toinen haasteeni on kärsimättömyys. Kun innostun jostain asiasta, haluaisin toteuttaa sen välittömästi. Se, ettei toteutusta varten löydy tarvittavia välineitä tai materiaaleja, ei useinkaan estä aloitusta. No, voitte varmaan arvata, että lopputulos ei aina ole ihan suunnitelman mukainen. Toisaalta, joskus tulos saattaa yllättäen olla jopa parempi!

4. Unelmieni puutarha

Tämä on niin ihana aihe! Unelmieni puutarha on englantilaisen cottage gardenin tyylinen rönsyilevä, hallitun villi ja romanttinen mökkipuutarha. Puutarhassa on sadunomainen tunnelma ja se on täynnä ihania sormustinkukkia, ruusuja, punahattuja, hortensioita, pioneja, syreenejä ja monenlaisia köynnöksiä. Ruukuissa on koristeheiniä ja ikkunoilla pelargoneita. Istutusten lomassa on polveilevia hiekkapolkuja ja liuskekivillä päällystettyjä oleskelualueita. Sammaloitunut kiviaita ja tiilimuuri tietenkin. Ja vielä puutarhan halki kulkeva soliseva puro kaarisiltoineen tai pieni lummelampi! Päivätee juodaan kauniista kukkakupeista omenapuun alle katetussa pöydässä. Puutarhassa on myös kaunis keittiöpuutarha, paljon hyönteisiä, perhosia ja eläimiä. Kasvihuoneen portailla makoilee kissa ja onnellisen puutarhurin jaloissa pyörii muutama Welsh corgi.

5. Puutarhakirja pöydälläni

Rakastan puutarhakirjoja ja selailen vanhojakin kirjoja läpi uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä luen Mari Mörön Kukkanuottasilla kirjaa. Ja voi ihme miten joku osaakin pukea puutarhahöpsön mielenmaiseman niin hyvin sanoiksi. Erittäin viihdyttävää luettavaa!

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani

Keväällä tietenkin tulppaanit! Kaunislehtiset kuunliljat ovat yksi luottokasveistani. Köynnöksistä villiviini ja köynnöshortensia. Kukista nyt ainakin iirikset, pionit, jalopähkämö ja poimulehti. Kesäkukista ehdottomasti pelargoni ja ensimmäisenä keväällä orvokki. Siemenistä kasvatettavista kukista kylvän joka vuonna ihanaa kosmoskukkaa ja pirteää kehäkukkaa.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani

Innostuin hyötyviljelystä vasta muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen kasvattanut joka kesä vähintään kesäkurpitsaa, herneitä ja perunaa. Pidän myös helposta ja maistuvasta mangoldista. Se on lisäksi aika kauniskin. Nykyinen parvekkeemme sopii loistavasti kurkun kasvattamiseen ja tykkään kurkusta, joten luulen, että myös se tulee löytymään vihannesvalikoimastamme tulevinakin vuosina.

8. Paras puutarhavinkkini

Älä ota puutarhanhoitoa liian vakavasti. Nauti suunnittelusta ja tekemisestä. Pysähdy myös ihastelemaan ja lepäämään. Löydä omat juttusi ja ilon aiheesi sekä oma tapasi tehdä. Jaa ilot ja surut toisten puutarhaihmisten kanssa.

9. Lempipuutarhatyökaluni

Lempityökaluni on ihan rehti lapio. Ja kottikärryt. Jos sanko luetaan puutarhatyökaluksi, niin se on myös ihan pakko mainita. Pienistä käsityökaluista kädessä on useimmin käsihara. Siirtolapuutarhurina olen oppinut arvostamaan myös heiluriharaa, jolla on tosi kätevä harata palstan edustalla kulkevan tien rikkaruohot. Siinä tulikin mainittua jo aika monta suosikkia. Mutta jos yksi pitää valita, niin se on se lapio. Haravan kanssa minut taas tapaa hyvin harvoin.

10. Mottoni

”On vain kaksi tapaa elää elämäänsä.
 Joko niin kuin mikään ei olisi ihmeellistä.
Tai niin kuin kaikki olisi ihmeellistä.”
Albert Einstein

10
Julkaistu

Tee itse altakastelulaatikko kasvusäkille!

Parvekeviljely on mukavaa puuhaa ja parhaimmillaan parveke onkin kasvihuoneen veroinen kasvatuspaikka. Vaikka parvekkeen olosuhteet olisivatkin optimaaliset on parvekeviljelyssä omat haasteensa. Kaikki käytettävä kasvualusta täytyy tuoda sekä viedä pois parvekkeelta kerrostalon porraskäytävän ja sisätilojen kautta. Multaa ei voi tietenkään tuoda parvekkeelle määrättömästi, joten kasvien multatila jää pakostakin aika pieneksi. Jos ei ole niin onnellinen, että sattuu omistamaan kesäsateen tavoittaman kattoterassin, täytyy kaikki kasvien tarvitsema vesi kantaa sisältä. Ja koska kasvit kasvavat parvekkeella ruukuissa tai muissa pienhköissä astioissa joutuu kastelun eteen näkemään aika paljon vaivaa puhumattakaan lomamatkojen aikaisen kastelun järjestämisestä.

Valmiit kasvusäkit ovat osoittautuneet tosi käteviksi parvekeviljelyssä. Kasvusäkeissä on valmiina vihanneksille sopiva turvemulta ja lannoitteet. Erityisen mukavaa on se, että kasvukauden loputtua multa on helppo kantaa pois parvekkeelta samassa säkissä, eikä parveke sotkeennu mullan kanssa touhutessa. Käytetyn kasvusäkin sisällön käytän maanparannusaineena siirtolapuutarhamökilläni.

Minulla on ollut nyt jo kolme kesää käytössä itse tekemäni altakastelulaatikko kasvusäkille. Laatikko on todella kätevä, sillä kasvien juurruttua ne pärjäävät yksin useamman päivän ilman kastelua! Olen aiemminkin blogissa kertonut altakastelulaatikosta ja nyt ajattelin kirjoittaa teille seikkaperäisemmät ohjeet laatikon tekemiseen! Tekeminen ei ole vaikeaa, haastavin osa on laatikon kannen reikien tekeminen.

Kasvusäkki tulee sängynaluslaatikosta tehdyn vesisäiliön päälle. Laatikon kannen läpi tulee kaksi juomapullosta tehtyä mullalla täytettyä putkea, jotka kuljettavat veden kasvien juurille vesitilasta. Laatikon reunassa on veden täyttöä helpottava suppilo. Sängynaluslaatikoita saa usein muutamalla eurolla mm. tori.fi :stä. Kaupassa laatikot maksavat 10 – 20 €. Varmista, että laatikon kansi on tarpeeksi tukeva, kasvusäkki on melko painava!

Altakastelulaatikko kasvusäkille

Laatikon tekemiseen tarvitset:

  • n. 70 x 50 cm kokoisen sängynaluslaatikon (omani on tilavuudeltaan 46 litraa)
  • 2 kpl 1,5 litran juomapulloja
  • tyhjentyneen saumurilankarullan muovisen kartion tai muun suppiloksi sopivan esineen (esim. juomapullosta leikattu suuosa)
  • sakset /sahan (porakoneen)
  1. Leikkaa juomapulloista pois pohjat ja suuaukot. Ohut vesipullo on helpohko leikata ihan tavallisilla saksilla. Paksumpi pullo on tarkoitukseen parempi, mutta sen käsittely vaatii sahaa.
  2. Leikkaa lisäksi pullojen pohjapuolelta muutama kolmion mallinen alue pois. Näistä aukoista vesi pääsee imeytymään pulloihin laitettettavaan multaan.

 

  1. Tee sängynaluslaatikon kanteen sopivankokoiset reiät pulloille. Reikien tekeminen saattaa olla hieman haastavaa. Muovit ovat erilaisia, joten kokeile mikä väline sopii parhaiten sinun laatikollesi. Esimerkiksi kuviosaha tai pelkkä metallisahan terä saattavat olla sopivia.
    Itse tein reiät Dremelillä.  Muutaman apureiän poraaminen porakoneella saattaa auttaa reiän teossa. (Poraa reikiä tasaisin välein ympyrän kaarelle ja sahaa reikien välit.)  Ei haittaa vaikka rei’istä tulisi hieman liian isot tai epämääräisen muotoiset, sillä ne jäävät piiloon säkin alle.  Tärkeintä on, että pullot mahtuvat niistä läpi.
  2. Tee kannen yhteen kulmaan reikä suppiloa varten. Tämä on jo varmaan helpompi homma, kun olet löytänyt sopivan työmenetelmän isompien reikien kanssa. 🙂

No niin, nyt laatikko on valmis! Seuraavaksi on vuorossa kasvusäkin asettaminen laatikon päälle. Olen kokeillut monenlaisia tapoja ja seuraava on mielestäni siistein ja helpoin:

 

  1. Aseta kasvusäkki maahan päällipuoli maata vasten.
  2. Aseta kansi säkin päälle ja piirrä tussilla reikien paikat säkkiin. Tee X malliset viillot reikien kohtaan. Viillot ovat siistimmät ja multaa ei pääse valumaan niin helposti kannen päälle tai vesitilaan.
  3. Aseta pullot viiltoihin ja täytä ne tiiviisti kasvusäkin mullalla. LISÄYS 27.2.2019 Urban Farming antoi kommenteissa loistavan vinkin. Putkissa voi käyttää mullan sijasta imukangasta, joka imee veden säiliöstä johtaa veden multaan. Kangas haaroitetaan molemmista päistä ja rullaan pötköksi. Haarat leviävät hyvin vesialtaan pohjalla ja mullassa.
  4. Aseta laatikko kannen päälle. HUOM! Koko laatikko on yhä ylösalaisin siten, että kasvusäkki on alimmaisena.
  5.  Pyöräytä koko laatikko säkkeineen oikein päin. Tässä vaiheessa kaverista lisäkäsineen on apua.
  6. Aseta suppilo sille tehtyyn reikään
  7. Täytä laatikko vedellä
  8. Kastele istutettuja taimia reilun viikon ajan juurelle, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla. Tämän jälkeen voit siirtyä kastelemaan taimia pelkästään altakastelutilan kautta.

 

Tykkään käyttää rakenteluissani kierrätettyjä tarvikkeita. Laatikkoa rakentaessa kannattaa käyttää mielikuvitusta ja katsoa mitä tarvikkeita itsellä olisi valmiina. Vastaavan laatikon voisi tehdä myös muunlaisesta muovilaatikosta ja kannen siihen vaikkapa vesivanerin palasta. Kasteluputket valmistuisivat esimerkiksi salaojaputken pätkistä. Altakastelulaatikko sopii mainiosti myös kasvihuoneeseen!

8
Julkaistu

Kauan eläköön kuningatar! Eli miten pelargonin talvetus onnistui aloittelijalta

 

Meillä on majaillut koko talven kuninkaallinen! Vieraamme Dronning Ingrid eli kuningatar Ingrid on Tanskalainen Mårbacka-tyyppinen vanhanajan pelargoni. Hänet  tunnetaan myös nimellä ”Tanskan Mårbacka”.  Koska en omista viileää ja valoisaa lasikuistia tai viherhuonetta, kellarista puhumattakaan, kuningatar Ingrid talvehtii kerrostaloasuntomme keittiön pöydällä.

Dronning Ingrid Syyskuussa juuri sisälle saapuneena. Kukkien vaaleanpunainen sävy on mielestäni tosi kaunis.
Ingrid oli mukana myös meidän syksyisessä kuvaustuokiossa, jossa valokuvaaja Lotta Polviander otti meistä kuvia tänne Puutarhurin Maja -sivustolle. Blogitekstin ensimmäinen kuva on myös Lotan ottama.

Pelargonit ovat olleet jo pitkään osa kesäidylliäni. Olen heikkona varsinkin vaaleanpunaisiin pelargoneihin. Ja joka syksy tuntuu yhtä ikävältä heittää pelargonit kompostiin, kun tietää että ne voisivat ilahduttaa minua myös seuraavana kesänä. Olenkin jo kauan aikaa haaveillut saavani joskus sopivan paikan, jossa voisin kokeilla pelargonien talvettamista. Täytyy tunnustaa, että pelargonien talvetus on ajatuksissani vaikuttanut vaikealta ja hieman pelottavaltakin tehtävältä. Ja samalla kuitenkin niin kutkuttavan mielenkiintoiselta asialta.

Lokakuun lopussa pelargonini näytti tältä.

Paras talvetuspaikka pelargonille on viileä (+5 – +10 C) ja valoisa. Esimerkiksi rintamamiestalon puolilämmin lasitettu kuisti sopii tarkoitukseen mainiosti. Pelargoneja voi talvettaa myös pimeässä kellarissa tai autotallissa. Tällöin lämpötila voi olla alhaisempi, kunhan ei mennä pakkasen puolelle. Pimeässä talvehtivia pelargoneja ei kastella kuin muutaman kerran talven aikana.

Perehtyessäni asiaan lähemmin sain oppia, että talvetus on aivan mahdollista myös tavallisessa huoneenlämmössä! Tällöinkin olisi suositeltavaa, että huoneenlämpö olisi alle 20 C. Nyrkkisääntönä talvettamisessa on, mitä lämpimämpi paikka, sen enemmän pelargonit tarvitsevat valoa ja vettä. Ylikastelua täytyy kuitenkin varoa. On hyvä tarkistaa, että pelargonit eivät ole liian märkiä, kun ne ottaa syksyllä sisätiloihin. Talvehtivan pelargonin saa varmimmin tapettua liikaan kasteluun.Parhaiten huoneenlämmössä talvehtimisen kestävät lukemani mukaan perinteiset maatiaislajikkeet, kuten juurikin Mårbacka.

Ja näin surkealta näyttää huoneenlämmössä talvehtinut pelargoni pitkän talven jälkeen helmikuun alussa.
Lähempää katsottuna näyttääkin jo paljon paremmalta. Uusia lehtiä alkaa pikkuhiljaa tulla kuolleiden tilalle!
Pieniä terveen vihreitä lehtiä.

Pelargonini ulkomuoto on melko ränsistynyt. Ei lainkaan kuninkaallinen. Pian aion vaihtaa sille mullan, sekä leikata kuolleet oksat pois. Pitkää kasvustoa voi myös typistää ja ottaa pistokkaita talteen. Tällöin kasvista pitäisi tulla myös tuuheampi. Usean lähteen mukaan leikkausta ja mullanvaihtoa ei pitäisi tehdä samaan aikaan, ettei kasvi rasitu liikaa. Toinen puoli taas kertoi, että ne voi hyvin tehdä myös samaan aikaan. Vaikka ensimmäinen talvettamani pelargonini näyttääkin surkealta on se sentään selvinnyt hengissä tähän asti. Toivon, että tuleva kevät, lisääntyvä valo ja mullan vaihto saavat sen kukoistamaan. Kauan eläköön kuningatar Ingrid!