Iris-kissan syntymäpäivä ja arvonta (päättynyt)

Tänään kuului aamulla jo kello 7 tuttu ääni ”ä-ä”. Tai oikeastaan kello oli 6, koska yöllä palattiin kesäajasta normaaliaikaan, mutta tätähän äänen lähde ei tiennyt. Äänen lähde oli nimittäin nuorempi kissamme Iippa-Liina joka tapansa mukaisesti tuli herättelemään meitä. Tänään onkin suuri juhlapäivä, sillä Iippa täyttää kaksi vuotta!

Iris on rodultaan venäjänsininen. Iris syntyi Habeebas kissalaan 29.10.2015 ja sai viralliseksi nimekseen Habeebas Joyous Josephine. Ihana Iippa muutti meille tämän vuoden tammikuussa yhdessä hurmaavan Helinä-äitinsä kanssa.

Kuva: Habeebas cattery
Helinä-äiti pentueensa kanssa. Kuva: Habeebas cattery

Kissan syntymäpäivä on tärkeysjärjestyksessä heti toisena kissanristiäisten jälkeen. Ristiäisissä kuuluu käyvän paljon porukkaa, mutta ainakin tänä vuonna Iriksen syntymäpäiviä vietetään ihan perhepiirissä.

Iippa juhlii synttäreitään kuten kaikkia muitakin päiviä – kissanleluilla leikkimällä, pientä punaista pistettä jahtaamalla, nokosia ottamalla, Helski-äitiään härnäämällä sekä tietysti herkuttelemalla. Iipan suurinta herkkua on Thriven kuivattu kana. Meille omistajille on käsittämätöntä että kuiva, käsissä mureneva kana voi olla niin suurta herkkua.

Juhannusjuhlat pahvilaatikossa.
Kesän herkutteluhetki parvekkeella.

Märkäruuat eivät Iipalle maistu, tuoreesta lihasta Iippa tykkää eniten possun sydämestä. Palvelusväen puheille Iipalla tuntuu olevan varsin valikoiva kuulo, mutta jos Thrive-purkki vähänkin rapisee, Iippa on paikalla salamana. Ja voi sitä kehräyksen määrää kun on Thriveä tarjolla.

Kauranversot maistuvat välipalana.
Parvekkeen kurkkujen hallaharso sopii peitoksi syksyllä.
Kävitkö hiekkalaatikolla? Ai mistäkö arvasin?
Prinsessa Iippa-Liinan ystäväkirja.

Iippa tekaisi synttäreiden kunniaksi myös ystäväkirjan ja täytti itse ensimmäisen sivun. Iippa haluaisi uusia ystäviä ja toivoisi, että myös muut kissat ympäri Suomen esittelisivät itsensä kommenteissa.

Iippa arpoo kommentoijien kesken kissamaisen paketin. Paketissa on Iipan lemppariherkkua, Thrive-kanaa, kissanminttulelu, sekä jalkapallopeli jota on kiva pelata varsinkin öisin kun ihmiset yrittävät nukkua :).

Iippa itse ei säännöistä piittaa, mutta talon ihmiset laativat arvonnalle seuraavat säännöt:

  1. Esittele kommenteissa kissa, joka saisi iloita palkinnosta jos voitat.
  2. Arvonta aika päättyy sunnuntaina 5.11.2017 klo 23.59.
  3. Palkinto toimitetaan voittajalle postitse EU:n alueelle.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille osallistuneille kissakavereille.

Välillä pääsee äipän viekkuunkin nokosille.

Mumman puutarhassa – Lapsuuteni puutarhamuistot

Pieni tyttö istuu traktorin renkaalla.

Lapsuuden kesät viipotettiin ulkona. Vietimme paljon aikaa mökillämme Ala-Härmässä. Mökki oli isäni lapsuudenkoti. Metsän keskellä sijaitsevalla mökillä ei ollut sähköä ja vesikin kannettiin kaivosta. Mökin pihapiirissä oli säilynyt pieni osa puutarhaa ajalta jolloin talossa vielä asuttiin. Puutarhassa kasvoi ainakin syreeni, ruusuja ja kulleroita. Vanhan pellon umpeenkasvaneiden ojien reunoilta poimimme mesimarjoja ja aivan mökin seinustalta löytyi metsämansikoita.

Poika kerää metsästä sammalta.
Kuljimme pikkuveljeni kanssa paljon metsissä pieninä. Pitempiä reissuja tehtiin yhdessä vanhempien kanssa ja mökin lähimetsiä tutkittiin kahdestaan ja yksinkin.

Kuljimme vanhempiemme mukana marjametsällä lakkoja, puolukoita, mustikoita ja karpaloita keräten. Parasta oli kuitenkin kierrellä pikkuveljen kanssa lähimetsässä, rakennella majoja ja keräillä erilaisia kiviä. Kivet ovat olleet minulle tärkeitä ihan lapsuudesta lähtien. Hiekkakangasta kaivaessa saattoi käteen osua myös aito kivikautinen ruukun pala! Ne piti kuitenkin laittaa takaisin maahan, sillä alue on suojeltua kivikautista asuinaluetta. Mökki ja mökkipuutarha jatkavat tarinaansa nyt tätieni hellässä huomassa.

Pohjanmaan tulvat.
Tässä ollaan ihmettelemässä tulvivia peltoja yhdessä äidin kanssa.

Oma lapsuudenkotini puutarha oli tavallinen 1980-luvun lähiön omakotitalon puutarha. Oli huvittavaa paukutella korkean vaaleanpunakukkaisen kukan kauas lentäviä siemenkotia. Jälkeenpäin olen tajunnut kasvin olleen pahamaineinen vieraslaji jättipalsami! Eipä sitä ennen ymmärretty tuollaisia asioita ajatella. Kasvin taimia haettiin naapurista tai tutuilta ja useasti ne olivat juuri niitä kaikkein leviävimpiä. Monesti olin äidin mukana kaivamassa puutarhaamme jonkun metsään viemistä puutarhajätteistä kasvaneita kukkiakin. Toivottavasti kukaan ei enää vie puutarhajätteitä metsään. Onneksi nykyään tiedostetaan monia asioita paremmin ja haitallisiin vieraslajeihin osataan suhtautua oikein.

Mukulakivillä reunustettu kukkapenkki.
Teininä innostuin välillä tekemään pieniä puutarhaprojektejakin. Tykkäsin suunnitella ja toteuttaa, varsinainen puutarhanhoito ei silloin kiinnostanut. pikkukuvassa näkyy osa äidin kanssa tekemästäni kivikkopenkistä.

Lapsuuden kotini puutarhaan tein äitini kanssa teini-ikäisenä kivikkopenkin mäntyjen katveeseen. Penkkiin tuli pikkusydäntä, kurjenmiekkaa ja kuunliljoja. Kaikkia noita löytyy nytkin puutarhastani. Tontin nurkkaan suunnittelin ison istutuksen vuorenkilvistä ja vuorimännyistä. Etupihan jyrkälle ojanpientareelle rakensin alueet liuskekivistä ja sammalleimuista.

Tyttö ja lupiinit puutarhassa.
Pikku-Minnan mielestä puutarhassa on kivaa!

Elävimmät ja rakkaimmat puutarhamuistot liittyvät molempiin mummoloihini. Taisimme viettää kesäisin aika paljon aikaa isovanhempien luona kesäisin. Usein koolla oli kokonainen serkuslauma. Tuntui, että mummalla ja paapalla oli aina kiireetöntä aikaa meille lapsille. En osaa sanoa miten paljon nyt jo edesmenneet mummani pitivät puutarhanhoidosta. Luulisin, että se oli molemmille tärkeä harrastus.

Peikkolapset.
Peikonpoikaset mummolassa. Taka-alalta pilkistää mumman kukkapöytä, jolla oli ainakin saintpaulioita. Kommentoin tästä kuvasta Herra Puutarhurin Majalle, että miksi mulle on laitettu liian pieni paita päälle? Herra totesi, että ”onhan sulla nykyäänkin paidoissa liian lyhyet hihat.” Totta. Tykkään vajaamittaisista hihoista. 🙂

Härmän-mumman puutarha oli pieni rintamamiestalon puutarha. Puutarha oli jaettu kahteen osaan: varsinaiseen puutarhaan ja korkean pensasaidan rajaamaan hyötytarhaan. Kasvimaa oli ainakin lapsen silmissä valtavan kokoinen. Mieleen ovat jääneet säntillisissä riveissä kasvavat sipulit ja perunat. Muitakin vihanneksia kasvimaalla varmasti kasvoi. Talon porraspäässä kasvoi joka kesä köynnöskrasseja ja kuistilla kukkivat pelargoniat. Takapihalla oli vanha puoliksi kaatunut omenapuu. Kukkapenkki sijaitsi aurinkoisella paikalla talon kivijalan vieressä. Sitä vastapäätä kasvoi punalehtinen ruusu. Paraatipaikalla kasvoi valtavan kokoinen lehtikuusi. Puutarhassa oli myös tilaa harjoitella kärrynpyöriä ja keinua pihakeinussa. Pihapiirissä oleva vanha kanala oli valtavan jännittävä aarreaitta lapsuuden leikeille. Sinne järjesteltiin monenlaisia kauppa- ja kotileikkejä.

Paistoiko lapsuudessa aina aurinko? Ainakin tuntui siltä.
Mumman puutarha oli ihan pellon laidalla. Tässä on maltettu rauhoittua vähäksi aikaa pihakeinuun.

Lehmäjoen-mumman puutarha oli iso peltojen keskellä oleva maatilan puutarha. Sen puutarhasta mieleen ovat jääneet sikalan seinustalla kasvavat ihmeellisen kauniit tiikerinliljat varsien mustine palleroineen. Portaiden vieressä kasvoi kirsikkapensas, joka tuntui silloin kovin eksoottiselta kasvilta. Etupihalla kasvoi myös iso hopeapaju. Kuivaajalle johtavan hiekkatien varressa kasvoi lillukoita. Juhlahetki oli lähteä paapan kanssa Fiatilla kylälle kauppaan. En muista oliko mummalla kasvimaata, luultavasti kyllä, mutta iso mansikkamaa ja perunamaa ainakin. Ne olivat pihapiiristä hieman kauempana pellon laidassa. Mumma antoi minun aina halutessani kuoria perunat, vaikka puuhassa kestikin kauan ja lopputulos oli vähän hassu.

Opin tykkäämään luonnosta ja kunnioittamaan ja arvostamaan sitä ja eläimiä pienenä. Isäni ja mummani opettivat minulle paljon myös  kasvien ja eläinten nimiä. Marjojenpoimintakiintiö tosin on ollut täynnä näihin päiviin asti, mutta ehkä sitäkin voisi taas kokeilla.

Tämä kirjoitus on oma osallistumiseni aloittamaani ”Lapsuuden puutarhamuistot” haasteeseen. Blogeissa onkin ollut mukavia muistoja lapsuuden puutarhoista. Ajattelin, että voisin jossain vaiheessa kerätä kaikki kirjoitukset tänne Puutarhurin Majalle, niin niitä pääsisi myöhemminkin lueskelemaan. Mielessäni on sille jo hauska toteustustapakin: haastepuu. Kysytäänpä, jos Herra Puutarhurin Maja koodaisi minulle sellaisen.

Tärkeät puut

Sain Parasta Aikaa blogin Tarjalta mukavan blogihaasteen puunpäivänä. Haasteessa valitaan kaunein tai merkityksellisin puu ja kirjoitetaan siitä blogipostaus. Puun päivää vietetään vuosittain 27.9. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.

Puut ja metsät ovat meille elintärkeitä. Ne tarjoavat elinpaikan monille eläimille ja kasveille sekä sitovat hiilidioksidia. Yksittäinen puukin voi olla hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Perinteisesti lapsille on istutettu nimikkopuut ja myös syntymäpäiväsankari on saattanut saada oman puunsa. Ja onhan puu varmasti merkityksellinen, jos sen on itse istuttanut ja seurannut sen kasvua vuosia.

Männyn runko.
Monien puiden rungot ovat todella kauniita. Männyn ilmeikkään rungon värit vaihtelevat oranssinruskeasta harmaaseen.

Itselle merkityksellisimmäksi puuksi valitsin tavallisen männyn. Jos mietin millaisen puun lähellä tai millaisessa metsässä viihdyn, niin eniten olen kotona kangasmetsässä. Metsässä jossa on suuria punaruskearunkoisia mäntyjä, poronjäkälää, puolukoita, kalliota ja isoja sammaloituneita kiviä. Kotoisuus on varmaan perua lapsuudestani, jolloin vietimme aikaa perheen kanssa mökillä Etelä-Pohjanmaalla hiekkapohjaisissa kangasmetsissä kierrellen ja marjastaen.

Pihavaja.
Edellisen puutarhamme pihavaja, ensimmäinen puutarhurin maja, rakennettiin mäntyjen kainaloon. Siirtolapuutarhamökki maalattiin samalla hyväksi havaitulla ruskealla maalilla.

Kauneimmillaan männyt ovat metsässä, mutta ne sopivat mielestäni myös puutarhaan. Edellinen puutarhani rajautui mäntymetsään ja osa tontistakin oli jätetty metsäpuutarhaksi. Nykyisessä puutarhassani ei ole mäntyjä. Nekalan siirtolapuutarhapalstoille ei saa istuttaa kotimaisia luonnonvaraisia puita, eivätkä ne pienille palstoille mahtuisikaan. Männyt sopivat isomman puutarhan laidalle ja metsäpuutarhaan alppiruusujen kanssa.

Sumuinen lauantai Hervannan Suolijärvellä.

Mielestäni mänty on kauniin ja vahvan näköinen koko elinikänsä ja kaikkina vuodenaikoina. Männyt ovat meille suomalaisille merkityksellisiä paitsi maisemalliselta arvoltaan myös kansantaloudellisesti tärkeänä metsäteollisuuden raaka-aineena.

Kutsun mukaan haasteeseen kolme seuraamaani blogia:

Lappalainen etelässä
Puutarhurin tytär
Navettapiian puuhamaa

Myös muut saavat napata haasteen halutessaan.

Lyhdyt lampunkuvuista – DIY

Muistatteko vielä kukkatuolin kirppikseltä? Samalla kierrätyskeskusreissulla löytyi myös kaksi vanhaa lampunkupua. Kuvuissa on kauniit etsatut kuviot ja soma piparkakkureunus yläaukon ympärillä. Kuin tilauksesta toiselta kirppikseltä löytyivät Ikean patterikäyttöiset led-valosarjat. Sitten tarvittiinkin vain pala hopeanväristä koruketjua, ohutta metallilankaa sekä kaksi pientä soikeaa rengasta ketjun kiinnitykseen. Muutama minuutti näpertelyä, valot lyhdyn sisälle ja kierrätyslyhdyt olivat valmiit.

Yksinäisiä eriparisia lampunkupuja kannattaa pelastaa kirppiksiltä. Niistä voi keksiä kaikenlaista kivaa. Läpinäkyvien kupujen sisälle voisi rakentaa vaikka pienen jouluisen maiseman lumisadepallojen tyyliin tai laittaa kuvun sisälle ilmakasvin.

Lyhtyyn tarvitaan vanha lampunkupu, patterikäyttöiset led-valot, pala ketjua ja metallilankaa.
Lyhtyyn tarvitaan vanha lampunkupu, patterikäyttöiset led-valot, pala ketjua ja metallilankaa.
DIY lyhty lampunkuvusta
Valmis DIY lyhty.
Lasilyhdyt.
Lyhdyistä oli muuten aika vaikea ottaa valokuvia. Kauniita etsattuja kuvioita ei oikein saanut ikuistettua kuviin.

Keltainen matto ja värikäs sipulimatto kevääksi

Nekalan siirtolapuutarhan vieressä on pieni Vinninpuistikko. Pitkänmallisen puistikon läpi kulkee kiva kiemurtelava polku. Puiston laidalla kasvavat haavat olivat pudottaneet lehtensä maahan kauniiksi keltaiseksi matoksi. Tästä näystä oli pakko napata kuva mennessämme majalle. Syksyisen hetken kauneuden täydensi puissa jäljellä olevien haavanlehtien rauhoittava havina.

Kukkasipulien istutus.
Näillä mennään!

Ensi kevään värikästä mattoa varten istutin vihdoin kukkasipulit. Tai osa jäi vielä istuttamatta puutarhurin väsähtämisen vuoksi. Onneksi ensi viikollakin vielä ehtii istutuspuuhiin.

Majan oven viereen köynnössäleikön päähän istutettiin iso ryhmä oransseja ja punaisia tulppaaneja. Sisääntulopolun varteen istutettiin lisää pinkkejä ja valkoisia tulppaaneja ja tienviereen violetteja ja pinkkejä tulppaaneja sekä monenlaisia pikkusipuleita. Narsissit, kurjenmiekat ja syysleimut ovat vielä istuttamatta. Värilajitelmien kruunuvuokot istutan vasta ensi keväänä.

Prismasta löytyi kukkasipuleista edulliset ja mielenkiintoiset värilajitelmat. Jännä nähdä mitä näistä nousee.

Laitoin viime keväänä Ihana alkukesä ja ihanat tulppaanit -postaukseen itselleni syksyä varten muistiin muutaman asian:

  • Katsele puutarhasta jo nyt sopivia paikkoja tulppaaneille
  • Osta varmoja Darwin tulppaaneja (kukkivat vuosi vuoden jälkeen)
  • Istuta tiheäksi ryhmäksi
  • Valitse 1-3 väriä ryhmään
  • Laita useampi ryhmä eri puolille puutarhaa
  • Lisää hiekkaa savisen mullan joukkoon
  • Istuta lyhytikäisempiä tulppaaneja paikkaan, johon on helppo istuttaa joka vuosi lisää

 

No miten meni, tuliko opittua aiemmasta? Kyllä ja ei. Sipuleiden paikat menivät taas tyylillä: sipulipussin kanssa puutarhaan ja arvotaan sopivat paikat. Hiekkaakaan en muistanut hankkia. Darwin tulppaaneita tuli ostettua useampaakin väriä ja kaikki sipulit istutettiin tiheisiin ryhmiin väriteemoittain. Sipuleita istutin nyt vain muutamaan paikkaan, koska en halunnut niitä ensi kesänä puutarhassa alkavan isomman myllerryksen jalkoihin.

Värikästä viikkoa!

Saunajakkaran syksy

Mökkikaupan mukana sain monenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa. Käydessäni läpi uutta omaisuuttani hutera saunajakkara meinasi jo lentää kaatopaikkakuormaan. Siirtolapuutarhamökilläni ei ole saunaa ja keikkuvalle jakkaralle tuskin uskaltaisi edes astua. Jostain syystä jakkara sai kuitenkin jäädä. Onneksi, sillä siitä tuli hauska alusta vuodenaikojen mukaan vaihtuville asetelmille. Jakkara on mukavan kulahtanut ja sopivan kokoinenkin.

Syksyiseen asetelmaan toin kaksi lyhtyä parvekkeeltamme. Alumiinikattilan pelargoni teki tilaa marjakanervalle ja kynttilälyhtyyn laitoin kivan vihreän callunan. Vähän sammalta, havuja ja muutama käpy. Aika yksinkertaisistakin materiaaleista saa aikaan syksyistä tunnelmaa.

Havujen astioina on muovilaatikot, joiden päälle kietaisin juuttikangasta. Kangasta myydään varjostuskankaan nimellä puutarhamyymälöissä.
Syysistutus.
Harmaantunut jakkara antaa kivan taustan monenlaisille asetelmille.
Marjakanerva kattilassa.
Mielestäni marjakanervan marjat ovat nätin väriset.
Pentikin kynttilälyhdyt.
Pentikin monikäyttöiset lyhdyt ovat kulkeneet mukanani jo vuosia. Sain isomman lyhdyn läksiäislahjaksi työkavereiltani ja hankin sille pikkuisen kaverin.
Ruosteinen pläkkilyhty.
Pläkkilyhty on suomalaista perinteistä käsityötä. Se on saanut aikojen saatossa pintaansa kauniin ruosteen.
Syksyistä tunnelmaa lyhdyillä ja havuilla.
Saunajakkara on joutunut totuttelemaan viileämpiin oloihin saunauransa jälkeen. Onneksi sentään tunnelma on lämmin.

Tunnelmallista Lokakuuta!

Kiitos, Kukka & Kaali!

Sain jo jokin aika sitten postitse mukavan paketin. Voitin Kukka & Kaali blogin 1-vuotissyntymäpäiväarvonnassa Laura Ashleyn puutarhatyökalusetin. Settiin kuuluu istutuslapio, haarukka, puutarhahanskat ja leikkurit. Työkalut ovat kyllä ihan minun näköiset! Hanskoissa on somat vaaleanpunaiset (!) kukat ja kämmenpuoli on aitoa nahkaa. Työkalujen kädensijat ovat puuta ja niissä on yksityiskohtana kivat metalliset laatat. Näitä pitää ihan mielellään esilläkin.

Tuo haarukkatyökalu on ilmeisesti aika perinteinen Englannissa? Millaisessa käyttötarkoituksessa se mahtaa olla parhaimmillaan? Minulla ei ole tuollaista koskaan ollut ja mielenkiinnolla lähdenkin sitä kokeilemaan. Leikkurit pääsin jo testaamaan havutöissä. Hanskoja en vielä malttanut ottaa käyttöön, säästän ne ensi kevään ensimmäisiin töihin.

Viikonloppuna Puutarhurin Majan kesäkukat vaihtuivat syksyisiin. Pelargoniat jaksoivatkin kukkia kauniisti koko kesän. Ikkunanaluslaatikoiden muratit olivat vielä niin hyväkuntoiset, että saivat jäädä osaksi syysistutuksia. Laitan syysistutuksista myöhemmin lisää kuvia.

Hyvää lokakuuta!