Kategoria: Puutarhaelämää

14
Julkaistu

Puutarhurin Majan vuosi 2017

Puutarhurin Majan vuosi

Vuoden vaihtuessa on hyvä aika pitää pieni tilinpäätös ja katsoa menneeseen vuoteen ennen seuraavan vuoden uusiin seikkailuihin hyppäämistä. Kerrataanpa hieman mitä kuului Puutarhurin Majan huikeaan puutarhavuoteen 2017!

Alkuvuosi oli suunnittelun aikaa. Rakensimme Puutarhurin Maja-sivustoa, suunnittelimme ulkoasua ja mietimme väritystä ja logoa. Siinä ohessa opiskelimme ja opimme hurjasti uusia asioita.

Alkuvuoden tärkein asia oli tietenkin uudet perheenjäsenemme, venäjänsiniset kissat Iris ja Helinä. Nämä vihreäsilmäiset kissaneidit ovat ilmeisesti jollain kummalla tavalla lumonneet minut ja olen tullut koiraihmisen lisäksi myös ihan höperöksi kissaihmiseksi! Kissojen tulo on vaikuttanut myös puutarhaharrastukseeni. Valitsin parvekekasvatukseen kissaturvallisia kasveja, eikä turhaan, sillä kurkkuplantaasilleni hyökkäsikin hurja kissapeto! Kevään kylvötkin jäivät viime vuonna tekemättä, mutta tänä keväänä aion varustautua taimikasvatukseen kissankestävillä pienoiskasvihuoneilla.

Touko-kesäkuussa järjestimme nettikyselyn tulevan puutarhasivuston sisällöstä. Kysely oli verrattain pitkä ja olin valtavan ilahtunut siitä, miten moni käytti kallisarvoista aikaansa kyselyyn vastaamiseen. Kesäkuussa vietin kesälomaa ja kirjoitin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni! Tämän jälkeen bogissa on mm. koettu tulppaanihämmennystä, kasvatettu omaa ruokaa ja kokeiltu uusia reseptejä, pelastettu rikkaruohottunut vadelma, hamstrattu köynnöksiä ja haaveiltu puutarhayhteisöstä. Kesällä pääsin myös kokeilemaan siirtolapuutarhamme yhteisötöiden ohjausta.

Puutarhurin Majan Facebook sivu sai ensimmäiset 10 tykkääjää 14.6.2017. Nyt seuraajia on jo yli 300. Aivan uusille some-maille astuin hieman haparoivin askelin elokuussa Puutarhurin Majan Instagram tilin myötä. Ja kuinka ollakkaan innostuin siitäkin aivan täysillä!

Vuoteen mahtui myös useampi kiva blogihaaste. Parasta-aikaa -blogin Tarja haastoi minut kertomaan merkityksellisimmästä puusta ja Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi pitämään Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjaa. Laitoin myös itse liikkeelle Lapsuuden Puutarhamuistot haasteen. Instan puolella osallistuin Puutarhahetki -blogin Tiiun #sinivalkoista_haasteeseen.

Kahteen saamaani blogihaasteeseen en ole vielä ehtinyt vastata. Toisessa haasteessa ollaan aivan omalla alueellani, eli keväässä: Arjen Karusellissa -blogin Hanna haastoi minut kertomaan kevään merkeistä. Toisessa vielä vastaamattomassa haasteessa mennäänkin sitten hieman syvällisempiin aiheisiin. Maatiaiskananen nimittäin haastoi minut jo lokakuussa kirjoittamaan otsikolla “Kuka minä olen”.  Aika mielenkiintoinen kysymys, vai mitä!

Syksylle onnistuinkin sitten hieman huomaamatta haalimaan liikaa tekemistä. Blogikin joutui jonkinverran kärsimään kiireisestä syksystä. Myös kuntosaliharrastus jäi tauolle. Viime perjantaina kun taas pitkästä aikaa menimme salille, kertoi salikortti karusti edellisen kerran olleen syyskuun lopulla!

Talven taikaa puutarha verkkokauppa

Onneksi kaikki jutut olivat varsin mukavia. Omin kätösin rakkaudella tehty Puutarhurin Majan verkkopuoti avautui sopivasti joulusesonkiin marraskuun lopulla. Syksyn puutarhailuun kuului verkkopuodin parissa ahertamisen lisäksi mm. sipulien istuttamista, puutarhasuunnittelukurssi Ahlmanin opistolla, kirjoittamani ja kuvaamani juttu Parhaat kotiblogit lehden joulunumerossa, Tampereen puutarhaseuran tapaamisia ja rakennusluvan hakeminen uudelle vajalle siirtolapuutarhapalstalleni. Puutarhan syystyöt jäivät hieman vaiheeseen. Keväällä puutarhuria odottelevat mm. hangen alta paljastuvat lehtiläjät sekä naapuritontille kaatuilevat piiskun- ja tatarinvarret. Onneksi keväälle on luvassa sipulikukkien ilotulitus, joka jättää varjoonsa vähän isommatkin lehtikasat.

Syksyn mahtaviin kokemuksiin kuului myös saamamme Tredean innovaatioseteli, jolla pääsimme kehittämään Puutarhurin Majaa yhdessä Empiros Oy:n kanssa. Oli mahtavaa huomata miten syvällisesti Empiroksen Heidi ja Eeva paneutuivat meidän pikkuriikkisen mikroyrityksen kehittämiseen. Työn tuloksena saimme hienoja eväitä tulevaan esimerkiksi puutarhaharrastajista kootun focusryhmähaastattelun ja yrityshaastatteluiden kautta. Voit käydä lukemassa Empiroksen sivuilta Tiina Makkosen kirjoittaman jutun kehitystyöstä.

Yksi vuoden mieleenpainuvimpia puutarhahetkiä oli vierailu Litukan siirtolapuutarhassa Eijan satumaisessa”Bajka” puutarhassa. Myös Nekalan siirtolapuutarhan avoimet puutarhat -tapahtuman puutarhakohteet jättivät mieleeni kauniin muiston ja monia kivoja ideoita toteutettavaksi.

Vuosi 2017 oli monellakin tapaa ainutlaatuinen ja mieleenpainuva, varsin onnistunut ja onnellinen vuosi. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä tästä vuodesta juuri sellaisen kuin se oli!

5
Julkaistu

Arvonta Puutarhurin Majan Facebook-sivuilla!

No voi ny yheren kerran! Tämä blogielämä näyttää olevan yhtä arvontaa. Juuri äskenhän vasta saatiin arvottua Iris-kissan syntymäpäivä paketti, mutta en nyt sitten millään malta olla kertomatta teille Puutarhurin Majan Facebook-sivun arvonnasta.  Eilen sivulla tuli täyteen 100 tykkääjää ja olimme niin onnellisia asiasta, että päätimme laittaa pystyyn makean arvonnan!

Voit osallistua arvontaan tykkäämällä Puutarhurin Majan Facebook-sivusta ja kertomalla kommenteissa kumpaa toffeeta haluaisit voittaa. Voittaja saa kaksi pussia valitsemaansa Kanelimamman suussa sulavaa voitoffeeta. Arvonta suoritetaan 19.11.2017.

Makoisaa lauantaita!

7
Julkaistu

Iippa arpoi kissamaisen paketin

Iris-kissan syntymäpäiväarvontaan osallistui kaikenkarvainen joukko hurrrmaavia  kissoja. Kiitos kaikille osallistuneille ja Iippaa onnitelleille! Prinsessa Iippa-Liina lähettää vielä erityiskiitoksensa kaikille kuvansa lähettäneille suloisille kissoille. Iippa sai kissakavereilta ystäväkirjaansa monta mukavaa kertomusta.

Olisi ollut hurjan ihanaa lähettää paketti kaikille kissoille, mutta koska paketteja oli vain yksi Iippa arpoi voittajan random.org generaattorilla. Kissamaisen paketin voitti Vesan Olli Suominen! Paljon onnea Olli Suominen! Olli iloitsee ruoasta ja olisi Vesan mukaan hyvin onnellinen paketista. Olli Suomiselle lähtee postissa jalkapallopelirata, kaksi kissanminttulelua ja purkillinen Thrive kanaherkkua. Toivottavasti Suominen tykkää paketista!

Mukavaa loppuviikkoa!

42
Julkaistu

Iris-kissan syntymäpäivä ja arvonta (päättynyt)

Tänään kuului aamulla jo kello 7 tuttu ääni “ä-ä”. Tai oikeastaan kello oli 6, koska yöllä palattiin kesäajasta normaaliaikaan, mutta tätähän äänen lähde ei tiennyt. Äänen lähde oli nimittäin nuorempi kissamme Iippa-Liina joka tapansa mukaisesti tuli herättelemään meitä. Tänään onkin suuri juhlapäivä, sillä Iippa täyttää kaksi vuotta!

Iris on rodultaan venäjänsininen. Iris syntyi Habeebas kissalaan 29.10.2015 ja sai viralliseksi nimekseen Habeebas Joyous Josephine. Ihana Iippa muutti meille tämän vuoden tammikuussa yhdessä hurmaavan Helinä-äitinsä kanssa.

Kuva: Habeebas cattery
Helinä-äiti pentueensa kanssa. Kuva: Habeebas cattery

Kissan syntymäpäivä on tärkeysjärjestyksessä heti toisena kissanristiäisten jälkeen. Ristiäisissä kuuluu käyvän paljon porukkaa, mutta ainakin tänä vuonna Iriksen syntymäpäiviä vietetään ihan perhepiirissä.

Iippa juhlii synttäreitään kuten kaikkia muitakin päiviä – kissanleluilla leikkimällä, pientä punaista pistettä jahtaamalla, nokosia ottamalla, Helski-äitiään härnäämällä sekä tietysti herkuttelemalla. Iipan suurinta herkkua on Thriven kuivattu kana. Meille omistajille on käsittämätöntä että kuiva, käsissä mureneva kana voi olla niin suurta herkkua.

Juhannusjuhlat pahvilaatikossa.
Kesän herkutteluhetki parvekkeella.

Märkäruuat eivät Iipalle maistu, tuoreesta lihasta Iippa tykkää eniten possun sydämestä. Palvelusväen puheille Iipalla tuntuu olevan varsin valikoiva kuulo, mutta jos Thrive-purkki vähänkin rapisee, Iippa on paikalla salamana. Ja voi sitä kehräyksen määrää kun on Thriveä tarjolla.

Kauranversot maistuvat välipalana.
Parvekkeen kurkkujen hallaharso sopii peitoksi syksyllä.
Kävitkö hiekkalaatikolla? Ai mistäkö arvasin?
Prinsessa Iippa-Liinan ystäväkirja.

Iippa tekaisi synttäreiden kunniaksi myös ystäväkirjan ja täytti itse ensimmäisen sivun. Iippa haluaisi uusia ystäviä ja toivoisi, että myös muut kissat ympäri Suomen esittelisivät itsensä kommenteissa.

Iippa arpoo kommentoijien kesken kissamaisen paketin. Paketissa on Iipan lemppariherkkua, Thrive-kanaa, kissanminttulelu, sekä jalkapallopeli jota on kiva pelata varsinkin öisin kun ihmiset yrittävät nukkua :).

Iippa itse ei säännöistä piittaa, mutta talon ihmiset laativat arvonnalle seuraavat säännöt:

  1. Esittele kommenteissa kissa, joka saisi iloita palkinnosta jos voitat.
  2. Arvonta aika päättyy sunnuntaina 5.11.2017 klo 23.59.
  3. Palkinto toimitetaan voittajalle postitse EU:n alueelle.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille osallistuneille kissakavereille.

Välillä pääsee äipän viekkuunkin nokosille.
7
Julkaistu

Mumman puutarhassa – Lapsuuteni puutarhamuistot

Pieni tyttö istuu traktorin renkaalla.

Lapsuuden kesät viipotettiin ulkona. Vietimme paljon aikaa mökillämme Ala-Härmässä. Mökki oli isäni lapsuudenkoti. Metsän keskellä sijaitsevalla mökillä ei ollut sähköä ja vesikin kannettiin kaivosta. Mökin pihapiirissä oli säilynyt pieni osa puutarhaa ajalta jolloin talossa vielä asuttiin. Puutarhassa kasvoi ainakin syreeni, ruusuja ja kulleroita. Vanhan pellon umpeenkasvaneiden ojien reunoilta poimimme mesimarjoja ja aivan mökin seinustalta löytyi metsämansikoita.

Poika kerää metsästä sammalta.
Kuljimme pikkuveljeni kanssa paljon metsissä pieninä. Pitempiä reissuja tehtiin yhdessä vanhempien kanssa ja mökin lähimetsiä tutkittiin kahdestaan ja yksinkin.

Kuljimme vanhempiemme mukana marjametsällä lakkoja, puolukoita, mustikoita ja karpaloita keräten. Parasta oli kuitenkin kierrellä pikkuveljen kanssa lähimetsässä, rakennella majoja ja keräillä erilaisia kiviä. Kivet ovat olleet minulle tärkeitä ihan lapsuudesta lähtien. Hiekkakangasta kaivaessa saattoi käteen osua myös aito kivikautinen ruukun pala! Ne piti kuitenkin laittaa takaisin maahan, sillä alue on suojeltua kivikautista asuinaluetta. Mökki ja mökkipuutarha jatkavat tarinaansa nyt tätieni hellässä huomassa.

Pohjanmaan tulvat.
Tässä ollaan ihmettelemässä tulvivia peltoja yhdessä äidin kanssa.

Oma lapsuudenkotini puutarha oli tavallinen 1980-luvun lähiön omakotitalon puutarha. Oli huvittavaa paukutella korkean vaaleanpunakukkaisen kukan kauas lentäviä siemenkotia. Jälkeenpäin olen tajunnut kasvin olleen pahamaineinen vieraslaji jättipalsami! Eipä sitä ennen ymmärretty tuollaisia asioita ajatella. Kasvin taimia haettiin naapurista tai tutuilta ja useasti ne olivat juuri niitä kaikkein leviävimpiä. Monesti olin äidin mukana kaivamassa puutarhaamme jonkun metsään viemistä puutarhajätteistä kasvaneita kukkiakin. Toivottavasti kukaan ei enää vie puutarhajätteitä metsään. Onneksi nykyään tiedostetaan monia asioita paremmin ja haitallisiin vieraslajeihin osataan suhtautua oikein.

Mukulakivillä reunustettu kukkapenkki.
Teininä innostuin välillä tekemään pieniä puutarhaprojektejakin. Tykkäsin suunnitella ja toteuttaa, varsinainen puutarhanhoito ei silloin kiinnostanut. pikkukuvassa näkyy osa äidin kanssa tekemästäni kivikkopenkistä.

Lapsuuden kotini puutarhaan tein äitini kanssa teini-ikäisenä kivikkopenkin mäntyjen katveeseen. Penkkiin tuli pikkusydäntä, kurjenmiekkaa ja kuunliljoja. Kaikkia noita löytyy nytkin puutarhastani. Tontin nurkkaan suunnittelin ison istutuksen vuorenkilvistä ja vuorimännyistä. Etupihan jyrkälle ojanpientareelle rakensin alueet liuskekivistä ja sammalleimuista.

Tyttö ja lupiinit puutarhassa.
Pikku-Minnan mielestä puutarhassa on kivaa!

Elävimmät ja rakkaimmat puutarhamuistot liittyvät molempiin mummoloihini. Taisimme viettää kesäisin aika paljon aikaa isovanhempien luona kesäisin. Usein koolla oli kokonainen serkuslauma. Tuntui, että mummalla ja paapalla oli aina kiireetöntä aikaa meille lapsille. En osaa sanoa miten paljon nyt jo edesmenneet mummani pitivät puutarhanhoidosta. Luulisin, että se oli molemmille tärkeä harrastus.

Peikkolapset.
Peikonpoikaset mummolassa. Taka-alalta pilkistää mumman kukkapöytä, jolla oli ainakin saintpaulioita. Kommentoin tästä kuvasta Herra Puutarhurin Majalle, että miksi mulle on laitettu liian pieni paita päälle? Herra totesi, että “onhan sulla nykyäänkin paidoissa liian lyhyet hihat.” Totta. Tykkään vajaamittaisista hihoista. 🙂

Härmän-mumman puutarha oli pieni rintamamiestalon puutarha. Puutarha oli jaettu kahteen osaan: varsinaiseen puutarhaan ja korkean pensasaidan rajaamaan hyötytarhaan. Kasvimaa oli ainakin lapsen silmissä valtavan kokoinen. Mieleen ovat jääneet säntillisissä riveissä kasvavat sipulit ja perunat. Muitakin vihanneksia kasvimaalla varmasti kasvoi. Talon porraspäässä kasvoi joka kesä köynnöskrasseja ja kuistilla kukkivat pelargoniat. Takapihalla oli vanha puoliksi kaatunut omenapuu. Kukkapenkki sijaitsi aurinkoisella paikalla talon kivijalan vieressä. Sitä vastapäätä kasvoi punalehtinen ruusu. Paraatipaikalla kasvoi valtavan kokoinen lehtikuusi. Puutarhassa oli myös tilaa harjoitella kärrynpyöriä ja keinua pihakeinussa. Pihapiirissä oleva vanha kanala oli valtavan jännittävä aarreaitta lapsuuden leikeille. Sinne järjesteltiin monenlaisia kauppa- ja kotileikkejä.

Paistoiko lapsuudessa aina aurinko? Ainakin tuntui siltä.
Mumman puutarha oli ihan pellon laidalla. Tässä on maltettu rauhoittua vähäksi aikaa pihakeinuun.

Lehmäjoen-mumman puutarha oli iso peltojen keskellä oleva maatilan puutarha. Sen puutarhasta mieleen ovat jääneet sikalan seinustalla kasvavat ihmeellisen kauniit tiikerinliljat varsien mustine palleroineen. Portaiden vieressä kasvoi kirsikkapensas, joka tuntui silloin kovin eksoottiselta kasvilta. Etupihalla kasvoi myös iso hopeapaju. Kuivaajalle johtavan hiekkatien varressa kasvoi lillukoita. Juhlahetki oli lähteä paapan kanssa Fiatilla kylälle kauppaan. En muista oliko mummalla kasvimaata, luultavasti kyllä, mutta iso mansikkamaa ja perunamaa ainakin. Ne olivat pihapiiristä hieman kauempana pellon laidassa. Mumma antoi minun aina halutessani kuoria perunat, vaikka puuhassa kestikin kauan ja lopputulos oli vähän hassu.

Opin tykkäämään luonnosta ja kunnioittamaan ja arvostamaan sitä ja eläimiä pienenä. Isäni ja mummani opettivat minulle paljon myös  kasvien ja eläinten nimiä. Marjojenpoimintakiintiö tosin on ollut täynnä näihin päiviin asti, mutta ehkä sitäkin voisi taas kokeilla.

Tämä kirjoitus on oma osallistumiseni aloittamaani “Lapsuuden puutarhamuistot” haasteeseen. Blogeissa onkin ollut mukavia muistoja lapsuuden puutarhoista. Ajattelin, että voisin jossain vaiheessa kerätä kaikki kirjoitukset tänne Puutarhurin Majalle, niin niitä pääsisi myöhemminkin lueskelemaan. Mielessäni on sille jo hauska toteustustapakin: haastepuu. Kysytäänpä, jos Herra Puutarhurin Maja koodaisi minulle sellaisen.

14
Julkaistu

Tärkeät puut

Sain Parasta Aikaa blogin Tarjalta mukavan blogihaasteen puunpäivänä. Haasteessa valitaan kaunein tai merkityksellisin puu ja kirjoitetaan siitä blogipostaus. Puun päivää vietetään vuosittain 27.9. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.

Puut ja metsät ovat meille elintärkeitä. Ne tarjoavat elinpaikan monille eläimille ja kasveille sekä sitovat hiilidioksidia. Yksittäinen puukin voi olla hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Perinteisesti lapsille on istutettu nimikkopuut ja myös syntymäpäiväsankari on saattanut saada oman puunsa. Ja onhan puu varmasti merkityksellinen, jos sen on itse istuttanut ja seurannut sen kasvua vuosia.

Männyn runko.
Monien puiden rungot ovat todella kauniita. Männyn ilmeikkään rungon värit vaihtelevat oranssinruskeasta harmaaseen.

Itselle merkityksellisimmäksi puuksi valitsin tavallisen männyn. Jos mietin millaisen puun lähellä tai millaisessa metsässä viihdyn, niin eniten olen kotona kangasmetsässä. Metsässä jossa on suuria punaruskearunkoisia mäntyjä, poronjäkälää, puolukoita, kalliota ja isoja sammaloituneita kiviä. Kotoisuus on varmaan perua lapsuudestani, jolloin vietimme aikaa perheen kanssa mökillä Etelä-Pohjanmaalla hiekkapohjaisissa kangasmetsissä kierrellen ja marjastaen.

Pihavaja.
Edellisen puutarhamme pihavaja, ensimmäinen puutarhurin maja, rakennettiin mäntyjen kainaloon. Siirtolapuutarhamökki maalattiin samalla hyväksi havaitulla ruskealla maalilla.

Kauneimmillaan männyt ovat metsässä, mutta ne sopivat mielestäni myös puutarhaan. Edellinen puutarhani rajautui mäntymetsään ja osa tontistakin oli jätetty metsäpuutarhaksi. Nykyisessä puutarhassani ei ole mäntyjä. Nekalan siirtolapuutarhapalstoille ei saa istuttaa kotimaisia luonnonvaraisia puita, eivätkä ne pienille palstoille mahtuisikaan. Männyt sopivat isomman puutarhan laidalle ja metsäpuutarhaan alppiruusujen kanssa.

Sumuinen lauantai Hervannan Suolijärvellä.

Mielestäni mänty on kauniin ja vahvan näköinen koko elinikänsä ja kaikkina vuodenaikoina. Männyt ovat meille suomalaisille merkityksellisiä paitsi maisemalliselta arvoltaan myös kansantaloudellisesti tärkeänä metsäteollisuuden raaka-aineena.

Kutsun mukaan haasteeseen kolme seuraamaani blogia:

Lappalainen etelässä
Puutarhurin tytär
Navettapiian puuhamaa

Myös muut saavat napata haasteen halutessaan.

8
Julkaistu

Kiitos, Kukka & Kaali!

Sain jo jokin aika sitten postitse mukavan paketin. Voitin Kukka & Kaali blogin 1-vuotissyntymäpäiväarvonnassa Laura Ashleyn puutarhatyökalusetin. Settiin kuuluu istutuslapio, haarukka, puutarhahanskat ja leikkurit. Työkalut ovat kyllä ihan minun näköiset! Hanskoissa on somat vaaleanpunaiset (!) kukat ja kämmenpuoli on aitoa nahkaa. Työkalujen kädensijat ovat puuta ja niissä on yksityiskohtana kivat metalliset laatat. Näitä pitää ihan mielellään esilläkin.

Tuo haarukkatyökalu on ilmeisesti aika perinteinen Englannissa? Millaisessa käyttötarkoituksessa se mahtaa olla parhaimmillaan? Minulla ei ole tuollaista koskaan ollut ja mielenkiinnolla lähdenkin sitä kokeilemaan. Leikkurit pääsin jo testaamaan havutöissä. Hanskoja en vielä malttanut ottaa käyttöön, säästän ne ensi kevään ensimmäisiin töihin.

Viikonloppuna Puutarhurin Majan kesäkukat vaihtuivat syksyisiin. Pelargoniat jaksoivatkin kukkia kauniisti koko kesän. Ikkunanaluslaatikoiden muratit olivat vielä niin hyväkuntoiset, että saivat jäädä osaksi syysistutuksia. Laitan syysistutuksista myöhemmin lisää kuvia.

Hyvää lokakuuta!

16
Julkaistu

Uuden haasteen aika

Blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä. Puutarhablogeissa kirjoituksia kommentoidaan mukavan aktiivisesti. On ollut kiva huomata, että myös minun blogini kommenteissa alkaa toistua samoja minulle jo tutuksi tulleita nimiä. Olen tutustunut virtuaalisesti moniin mukaviin puutarhaharrastajiin. Aloin käyttää myös Instagramia vasta kuukausi sitten ja olen aivan ihastunut! Miten kiva tapa jakaa pieniä palasia omasta elämästä muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Osallistuin viime viikolla elämäni ensimmäiseen blogihaasteeseen Maatiaiskanasen haastamana. Blogihaasteet ovat hieno idea ja mielestäni myös ne luovat kivaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On mielenkiintoista lukea eri kirjoittajien juttuja samasta aiheesta. Jokainen kirjoittaja antaa aiheeseen oman persoonallisen näkökulmansa. Lisäksi haasteissa kirjoitukset jakautuvat tasaisesti pidemmälle ajalle, jolloin jokaisesta blogista ei tarvitse lukea samaan aikaan juttua samasta aiheesta.

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste kirjoituksessani lupasin laittaa liikkeelle uuden syksyyn ja talveen sopivan blogihaasteen. Vihjasin, että sain ajatuksen tähän haasteeseen eräästä seuraamastani blogista. Tai oikeastaan kahdesta blogista, joilla on sama kirjoittaja. Blogit ovat Mummukan jutustelua puutarhablogi ja Rouva Myttynen muistelee blogi. Rouva Myttynen osaa pukea lapsuuden muistot tunteita herättäviksi kirjoituksiksi. Useissa kirjoituksissa muistellaan myös lapsuuden puutarhoja.

Rouva Myttynen kirjoittaa kiitollisuushaaste kirjoituksessaan:

“Mökki myytiin 50-luvun puolivälissä kun mummi Myttynen siirtyi taivaallisiin siirtolapuutarhoihin. Pari kesää sitten pääsin käymään tässä entisessä lapsuuteni paratiisissa, se oli säilynyt samanlaisena kuin sen muistin kuudenkymmen vuoden takaa ja omenapuutkin olivat tallella, sekä portinpielen parsat. Syvällä sielussa on vieläkin se tunne ja tuoksut jotka tässä pikkupuutarhassa lapsena sisimpääni sain. Eli olen saanut elää tunteidenkin siirtolapuutarhassa.”

Meillä kaikilla on varmasti muistoja lapsuuden ja nuoruuden puutarhoista. Minulla on huono muisti ja unohdan usein ihmiset ja keskustelut helposti. Surkea kasvo- ja nimimuistini on joskus aiheuttanut melko koomisiakin tilanteita. Muistan kuitenkin paljon esimerkiksi luontoon ja puutarhaan liittyviä asioita. Lapsuuden puutarhan ja luonnon tuoksut, värit, äänet ja tunnelmat ovat jättäneet ainakin minuun vahvan muistijäljen.

Syksyllä ja talvella on mukava muistella mennyttä kesää ja kesäistä puutarhaa. Mennään nyt vielä vähän viime kesää kauemmas muistoissa. Haluaisinkin haastaa teidät muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Aivan ihanaa olisi, jos saisimme nähdä myös vanhoja valokuvia puutarhoista ja pihoista!

Valitsin haasteen aloittajien haastavaan tehtävään neljä bloggaajaa joiden lapsuuden puutarhamuistoja minä haluaisin kuulla. Haastaan muistelemaan puutarhaihmisen kiitollisuushaasteen aloittajan Viherrillin Viherrillin puutarhassa blogista, Mökki-Pirkon Mökki-Pirkko blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää blogista ja Nettimartan Nettimartan Pihapiiri blogista. Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

Ja mennään tässäkin haasteessa Viherrillin hyväksi havaituilla ohjeilla:

Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Toivon, että haasteeni saa tuulta alleen ja innostutte muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Muistoja saa kovin mielellään kirjoitella myös tämän blogipostauksen kommentteihin.

EDIT Unohdin kirjoittaa, että osallistun tietenkin myös itse puutarhamuisteluun. 🙂

6
Julkaistu

On niin helppo olla onnellinen – Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja haaste

Nallet siirtolapuutarhamökin hyllyllä.

Sain Maatiaiskanasen elämää blogista blogihistoriani ensimmäisen haasteen. Kiitos! Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja -haaste on lähtenyt matkaan Viherrillin puutarhassa blogista.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
“Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi,  ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.”

Haastetehtäväni osui voisinko sanoa melko haastavaan aikaan. Viikolla satoi melkein joka päivä ja puutarhakausi alkoi olla jo lopuillaan. Viikon varrelta löytyi kuitenkin monia puutarhaan liittyviä kiitollisuuden aiheita.

punaherukkahilloa paahtoleivalla

Perjantai 8.8.2017
Punaherukka-inkiväärihilloa ja Karviais-kookoshilloa. Tällaisia herkkuja oli työkaverini tehnyt oman puutarhansa sadosta ja minä sain purkin molempia. Kiitos!
Miltä kuulostaa työkaverit, joiden kanssa voi jutella maa-artisokan ja chilien kasvattamisesta, nurmikon uudistamisesta, jättiläiskeijuangervoista, köynnöshortensioista ja ruusupenkin perustamisesta. Mahtavalta? No niin minustakin!

Vaaleanpunaisia kukkia.

Lauantai 9.8.2017
Aamu alkoi vaaleanpunaisissa tunnelmissa “Vaaleanpunaiset lasit voi jättää kotiin” postausta kirjoittaessa. Mietin miten paljon blogin kirjoittaminen on antanut minulle jo tähän mennessä. Olen oppinut uusia asioita, löytänyt kivoja blogeja ja mikä parasta tutustunut mukaviin puutarhaharrastajiin.
Illalla olivat ystäväni järjestämät rapujuhlat. Tällä kertaa mukana oli myös kaksi vanhaa opiskelukaveriani, joita en ollut nähnyt vuosiin. Ja miten mahtavaa olikaan tavata pitkästä aikaa! Erityisen kiitollinen olin siitä, että ystäväni jaksaa järjestää juhlia ja tapaamisia. Kiitos!

Polun laatoitusta.

Sunnuntai 10.8.2017
Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja myöhäisen aamiaisen jälkeen teimme yhdessä Puutarhurin Maja sivustoa. Sunnuntain kiitollisuuden aihe on ehkä koko kiitollisuuspäiväkirjan tärkein. Olen onnellinen, että Herra Puutarhurin Maja on täysillä mukana moninaisissa puutarhajutuissani.
Puutarhanhoito ja siirtolapuutarhamökki ovat minun juttujani. Ja vaikka Herra Puutarhurin Majan isoisä olikin puutarhuri ei herra ole erityisen kiinnostunut puutarhanhoidosta. Mutta ilmeisesti Herra Puutarhurin Maja on kiinnostunut minusta, sillä hän jaksaa kuskata loputtoman määrän risuja kaatopaikalle, kulkea mukana taimikaupoilla, kiivetä majan katolle, kaivaa kuoppia helteessä, kantaa multasäkkejä, miettiä tulevan verkkokaupan valikoimaa, koodata puutarhasivustoa ja toteuttaa kaikki rouvan ihmeellisimmätkin toiveet, jotka pitää tietenkin olla valmiina välittömästi. Kiitos! <3

Puutarhan vuodenajat.

Maanantai 11.8.2017
Uskaltaako tätä edes sanoa ääneen? Olen onnellinen, että tämän vuoden kiihkein puutarhakausi alkaa olla valmiiksi taputeltu. Puutarhassani ei edes ollut isoja projekteja tänä vuonna. Puutarhablogin aloittaminen ja sivutoimisen yrityksen perustaminen kaikkine uusine asioineen ovat vaatineet sen verran panostusta puutarhan hoidon ohella, että toivotan syksyn lämpimästi tervetulleeksi!
Olen kiitollinen Suomen vuodenajoista. Tunnustan, että minua vaivaa syksyisin pienoinen puutarhaväsymys ja mielelläni lepään puutarhan kanssa talvikauden ja innostun taas keväällä suunnattomasti puutarhan heräillessä talviuniltaan. Eikä se puutarha syksyn tullenkaan täysin unohdu. Tänä syksynä osallistun pihasuunnittelukurssille, aion lukea monta puutarhakirjaa sekä kasvattaa miniversoja ja ituja.

Yhteisötyö siirtolapuutarhassa.

Tiistai 12.8.2017
Tänään oli Nekalan siirtolapuutarhan viimeinen yhteisötyöpäivä. Kaikille siirtolapuutarhapalstan vuokranneille kuuluu 9 tunnin yhteisötyövelvoite. Yhteisötyön voi suorittaa monella eri tavalla, vaikkapa saunaa lämmittämällä tai lettuja paistamalla. Yleinen yhteisötyöpäivä järjestetään kesäaikaan joka tiistaina. Tänä kesänä olen saanut olla muutaman kerran ohjaamassa yhteisötyötä kokeneen ohjaajan parina. Tänään olin kiitollinen  siitä, että sain taas tutustua muutamaan mukavaan siirtolapuutarhuriin yhteisötyön merkeissä. Yhteisötöissä pidetään alueen yhteisiä tiloja kunnossa ja niissä on ennen kaikkea myös mahtava tilaisuus tutustua muihin siirtolapuutarhureihin! Pensasaidan kitkennän lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia muiden puutarhureiden kanssa.

Päivaunilla.

Keskiviikko 13.8.2017
Keskiviikkona ei tapahtunuit juuri mitään puutarha tai muullakaan elämänalueella. Olin niin väsynyt työpäivän jälkeen, että otin pitkät päiväunet. Kiitollisuuden aihe voisi siis olla se, että en koe puutarhatöitä mitenkään pakollisiksi. Menen majalle työpäivän jälkeen, jos huvittaa ja teen mitä milloinkin haluan. Välillä tietysti rikkaruohot ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä, mutta kokonaisuudessaan puutarha ja puutarhanhoito ovat minulle pelkästään positiivinen ja voimavaroja antava asia.

Siirtolapuutarhamökillä.

Torstai 14.8.2017
Torstaina menin työpäivän jälkeen majalle. Eikä edes satanut! Kuvailin kukkia ja järjestelin paikkoja sisällä. Totesin, että puutarhassa alkaa näyttää aika syksyiseltä. Mietin ja suunnittelin, että pensaita ja puita täytyisi saada lisää jo ihan syksyä vartenkin. Joku oli syönyt maahan pudonneita omenoita. Syyllinen paljastuikin aika nopeasti, kun eräs pitkäkorva tuli haahuilemaan omenapuun viereen. No, ei haittaa vaikka syötkin omenoita. Tervetuloa taas uudelleen!
Joka kerta kun astun siirtolapuutarhan portista sisään koen suunnatonta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että minulla on näin ihana paikka, jossa voin viettää aikaa.

Tämä oli mukava haaste ja sai miettimään elämän pieniä onnellisuuden aiheita. Kiitos vielä Viherrillille haasteen alkuun laitosta! Tämä haaste on kiertänyt jo tosi monessa puutarhablogissa ja koska kesäkin alkaa olla enää muisto en nyt enää laita tätä haastetta eteenpäin.

Ajattelin laittaa matkaan uuden syksyyn ja talveen sopivan haasteen. En vielä kerro mikä on haasteen aihe, mutta paljastan että haasteen innoittajana on toiminut eräs seuraamani puutarha-aiheinen blogi.

Onnellista sunnuntaita kaikille!

2
Julkaistu

Kun arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika!

Puutarhurin Majalta on lähdössä pieni paketti ilostuttamaan erästä onnekasta voittajaa. Suomalaisia unelmapuutarhoja kirjan arvonnassa tätä ihanaa puutarhakirjaa tavoitteli 44 osallistujaa. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Laitetaanpas vähän musiikkia soimaan, niin päästään oikeaan tunnelmaan.

Meillä ei valitettavasti ollut käytettävissä yhtä söpöä onnetarta, kuin Maatiaiskanasen elämää blogin arvonnassa. Ja koska kissatkaan eivät suostuneet nostamaan lappua hatusta, Herra Puutarhurin Maja arpoi voittajan random.org generaattorilla. Generaattorin valitsema voittaja on Tarja /Parasta Aikaa-blogi. Paljon onnea!

Iris ei suostunut onnettareksi, mutta auttoi palkinnon paketoinnissa.
Iippa-Liina ei voi vastustaa naruja. Pörröiset langat ja kuminauhat ovat parhaita.

Minä lähden Prismaan ostamaan mopoa eräälle pikkumiehelle 3-vuotislahjaksi ja saatan samalla piipahtaa pihamyymälässäkin. Ihan vain vähän katselemassa sipulivalikoimaa. 😉 Mukavaa keskiviikkoa!

12
Julkaistu

Nytkö se iski? Tulppaanimania!

Sähköpostilaatikkooni kolahti viherpeukaloiden uutiskirje ja nyt on melko selvää, että minuun on iskenyt tulppaanimania! Syksyn sipulikukat ja tulppaanit ovat toki olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta nyt rysähti kunnolla. Kevät ja kevätkukat on mun juttu!

Viherpeukaloiden väki on osannut valita hulluuteen asti houkuttelevat sipulimixit tähän tarjoukseen! Vai mitä sanotte Pinkit mixistä: kerrottuja Angelique ja Diandra -tulppaaneja, Don Quichotte -tulppaaneja ja pinkkiä septemberglut -syysleimua? Tai lilat mixistä, jossa on Saigon -tulppaanien lisäksi Purple Lady -puuliljoja, Powder Puff -laukkoja ja jalokurjenpolvia. Ja näitä raikastamaan sopisi tietenkin valkoinen mix.

Ja yksi paketti laatua kohden on ihan varmasti liian vähän, ainakin kaksi pitäisi olla. Ehkä kolme. Apua! Kuinka monta sipulia jaksan istuttaa palstan kovahkoon savensekaiseen maahan? Onko 200 liikaa vai onko se sittenkään edes tarpeeksi?

Onko teidän sähköpostilaatikko kolissut tänään ja iskikö joku mixeistä erityisesti? Ja vielä yksi kysymys: montako sipulia sinun puutarhassasi piilotetaan tänä syksynä? Minä yritän vähän rauhoittua ja laitan vasta sitten tilauksen menemään. 🙂 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

91
Julkaistu

Kolme kuukautta puutarhablogin kirjoitusta takana – Kirja arvonta! (Arvonta on päättynyt)

Hortensian kukinto

Aloittaessani Puutarhurin Maja puutarhablogin kolme kuukautta sitten jännitin sitä, että tuleeko kukaan lukemaan blogiani. Samaan aikaan jännitin ehkä vielä enemmän sitä, että joku tuleekin lukemaan blogiani! No, joku tuli lukemaan blogiani ja sitten toinen ja kohta teitä lukijoita olikin jo kokonainen joukko. Välillä omat kuvat ovat tuntuneet suttuisilta ja teksti vähintäänkin kököltä muihin blogeihin verrattuna. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut, että itseään ja omaa blogia ei kannata verrata liikaa muihin. Jokainen blogi ja jokainen puutarha on omanlaisensa. Ja mielestäni juuri siksi puutarhat ja puutarhablogit ovatkin niin viehättäviä!

Puutarhurin Maja -blogissa pääset tutustumaan siirtolapuutarhan salaisuuksiin. Blogissa on vielä ollut kovin vähän kuvia mökin sisältä. Näitä odottaville voin luvata: sisäkuvia, tuunauksia ja remppaa on kyllä tulossa! Keväällä käynnistyy kiva vajaprojekti. Kirjoituksia siirtolapuutarhamökin hankkimisesta, säännöistä ja kustannuksista on myös luvassa.

Paras puutarhablogi TOP20 lista.

Eilen huomasin, että blogini oli komiasti noussut blogit.fi blogilistan puutarhablogien TOP-20 listan peränpitäjäksi. Aivan huikeaa! Mahtava aloitus alkaneelle viikolle. Tämän täytyy olla minun 15 minuuttia julkisuudessa hetkeni. Kiitos kuuluu teille kaikille ihanat lukijat!

Olen saanut blogit.fi -sivuston kautta mukavasti lukijoita blogiini. Tykkään käydä sivuilla katsomassa muiden uusimmat blogikirjoitukset ja listalle lisätyt uudet puutarhablogit.

Muistathan lisätä oman puutarhablogisi myös Puutarhurin Majan puutarhablogihakemistoon. Hakemistoon ovat tervetulleita myös blogit, joissa on puutarhajuttujen lisäksi muutakin sisältöä. Eli blogin ei tarvitse olla pelkkä puutarhablogi. Sivustomme ulkoasu on uudistumassa seuraavien viikkojen aikana ja sivustolle on suunnitteilla kaikenlaista kivaa. Ota yhteyttä, jos haluat tehdä jotain sisältöä sivustolle.

Suomalaisia unelmapuutarhoja kirja

Juhlistaakseni tätä ikimuistoista hetkeä arvon teille yhden lempipuutarhakirjoistani, Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin kirjoittaman Suomalaisia Unelmapuutarhoja. En tietenkään luovu omasta kappaleestani, vaan tilasin tämän kirjan jo aiemmin kesällä antikvaari.fi nettiantikvariaatista, samalla kun tilasin itselleni Stiina Kiiverin Mökki ja Pelakuu kirjan. Kirja on siis käyetty, mutta täysin uudenveroinen. Tarkoituksenani oli arpoa kirja myöhemmin syksyllä, mutta koska nyt on niin hieno syy arpoa laitetaan kirja samantien arvontaan.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  1. Kirjoita tämän postauksen alle vapaamuotoinen kommentti.
  2. Osallistumisaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 10.9.2017 klo 23:59 asti.
  3. Jos voittajaa ei saada kiinni viikon sisällä arvonnasta, kirja arvotaan uudelleen.
  4. Puutarhurin Majan Facebook -sivusta saa tykätä, Instagramia seurata, liittyä lukijaksi blogit.fi:ssä tai Bloggerissa! Nämä ovat vapaaehtoisia ja eivät ole edellytys arvontaan osallistumiselle.
  5. Palkinto postitetaan vain EU-alueelle.

Onnea arvontaan!