Uuden haasteen aika

Blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä. Puutarhablogeissa kirjoituksia kommentoidaan mukavan aktiivisesti. On ollut kiva huomata, että myös minun blogini kommenteissa alkaa toistua samoja minulle jo tutuksi tulleita nimiä. Olen tutustunut virtuaalisesti moniin mukaviin puutarhaharrastajiin. Aloin käyttää myös Instagramia vasta kuukausi sitten ja olen aivan ihastunut! Miten kiva tapa jakaa pieniä palasia omasta elämästä muiden puutarhaharrastajien kanssa.

Osallistuin viime viikolla elämäni ensimmäiseen blogihaasteeseen Maatiaiskanasen haastamana. Blogihaasteet ovat hieno idea ja mielestäni myös ne luovat kivaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On mielenkiintoista lukea eri kirjoittajien juttuja samasta aiheesta. Jokainen kirjoittaja antaa aiheeseen oman persoonallisen näkökulmansa. Lisäksi haasteissa kirjoitukset jakautuvat tasaisesti pidemmälle ajalle, jolloin jokaisesta blogista ei tarvitse lukea samaan aikaan juttua samasta aiheesta.

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste kirjoituksessani lupasin laittaa liikkeelle uuden syksyyn ja talveen sopivan blogihaasteen. Vihjasin, että sain ajatuksen tähän haasteeseen eräästä seuraamastani blogista. Tai oikeastaan kahdesta blogista, joilla on sama kirjoittaja. Blogit ovat Mummukan jutustelua puutarhablogi ja Rouva Myttynen muistelee blogi. Rouva Myttynen osaa pukea lapsuuden muistot tunteita herättäviksi kirjoituksiksi. Useissa kirjoituksissa muistellaan myös lapsuuden puutarhoja.

Rouva Myttynen kirjoittaa kiitollisuushaaste kirjoituksessaan:

“Mökki myytiin 50-luvun puolivälissä kun mummi Myttynen siirtyi taivaallisiin siirtolapuutarhoihin. Pari kesää sitten pääsin käymään tässä entisessä lapsuuteni paratiisissa, se oli säilynyt samanlaisena kuin sen muistin kuudenkymmen vuoden takaa ja omenapuutkin olivat tallella, sekä portinpielen parsat. Syvällä sielussa on vieläkin se tunne ja tuoksut jotka tässä pikkupuutarhassa lapsena sisimpääni sain. Eli olen saanut elää tunteidenkin siirtolapuutarhassa.”

Meillä kaikilla on varmasti muistoja lapsuuden ja nuoruuden puutarhoista. Minulla on huono muisti ja unohdan usein ihmiset ja keskustelut helposti. Surkea kasvo- ja nimimuistini on joskus aiheuttanut melko koomisiakin tilanteita. Muistan kuitenkin paljon esimerkiksi luontoon ja puutarhaan liittyviä asioita. Lapsuuden puutarhan ja luonnon tuoksut, värit, äänet ja tunnelmat ovat jättäneet ainakin minuun vahvan muistijäljen.

Syksyllä ja talvella on mukava muistella mennyttä kesää ja kesäistä puutarhaa. Mennään nyt vielä vähän viime kesää kauemmas muistoissa. Haluaisinkin haastaa teidät muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Aivan ihanaa olisi, jos saisimme nähdä myös vanhoja valokuvia puutarhoista ja pihoista!

Valitsin haasteen aloittajien haastavaan tehtävään neljä bloggaajaa joiden lapsuuden puutarhamuistoja minä haluaisin kuulla. Haastaan muistelemaan puutarhaihmisen kiitollisuushaasteen aloittajan Viherrillin Viherrillin puutarhassa blogista, Mökki-Pirkon Mökki-Pirkko blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää blogista ja Nettimartan Nettimartan Pihapiiri blogista. Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

Ja mennään tässäkin haasteessa Viherrillin hyväksi havaituilla ohjeilla:

Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Toivon, että haasteeni saa tuulta alleen ja innostutte muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja. Muistoja saa kovin mielellään kirjoitella myös tämän blogipostauksen kommentteihin.

EDIT Unohdin kirjoittaa, että osallistun tietenkin myös itse puutarhamuisteluun. 🙂

On niin helppo olla onnellinen – Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja haaste

Nallet siirtolapuutarhamökin hyllyllä.

Sain Maatiaiskanasen elämää blogista blogihistoriani ensimmäisen haasteen. Kiitos! Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja -haaste on lähtenyt matkaan Viherrillin puutarhassa blogista.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
“Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi,  ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.”

Haastetehtäväni osui voisinko sanoa melko haastavaan aikaan. Viikolla satoi melkein joka päivä ja puutarhakausi alkoi olla jo lopuillaan. Viikon varrelta löytyi kuitenkin monia puutarhaan liittyviä kiitollisuuden aiheita.

punaherukkahilloa paahtoleivalla

Perjantai 8.8.2017
Punaherukka-inkiväärihilloa ja Karviais-kookoshilloa. Tällaisia herkkuja oli työkaverini tehnyt oman puutarhansa sadosta ja minä sain purkin molempia. Kiitos!
Miltä kuulostaa työkaverit, joiden kanssa voi jutella maa-artisokan ja chilien kasvattamisesta, nurmikon uudistamisesta, jättiläiskeijuangervoista, köynnöshortensioista ja ruusupenkin perustamisesta. Mahtavalta? No niin minustakin!

Vaaleanpunaisia kukkia.

Lauantai 9.8.2017
Aamu alkoi vaaleanpunaisissa tunnelmissa “Vaaleanpunaiset lasit voi jättää kotiin” postausta kirjoittaessa. Mietin miten paljon blogin kirjoittaminen on antanut minulle jo tähän mennessä. Olen oppinut uusia asioita, löytänyt kivoja blogeja ja mikä parasta tutustunut mukaviin puutarhaharrastajiin.
Illalla olivat ystäväni järjestämät rapujuhlat. Tällä kertaa mukana oli myös kaksi vanhaa opiskelukaveriani, joita en ollut nähnyt vuosiin. Ja miten mahtavaa olikaan tavata pitkästä aikaa! Erityisen kiitollinen olin siitä, että ystäväni jaksaa järjestää juhlia ja tapaamisia. Kiitos!

Polun laatoitusta.

Sunnuntai 10.8.2017
Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja myöhäisen aamiaisen jälkeen teimme yhdessä Puutarhurin Maja sivustoa. Sunnuntain kiitollisuuden aihe on ehkä koko kiitollisuuspäiväkirjan tärkein. Olen onnellinen, että Herra Puutarhurin Maja on täysillä mukana moninaisissa puutarhajutuissani.
Puutarhanhoito ja siirtolapuutarhamökki ovat minun juttujani. Ja vaikka Herra Puutarhurin Majan isoisä olikin puutarhuri ei herra ole erityisen kiinnostunut puutarhanhoidosta. Mutta ilmeisesti Herra Puutarhurin Maja on kiinnostunut minusta, sillä hän jaksaa kuskata loputtoman määrän risuja kaatopaikalle, kulkea mukana taimikaupoilla, kiivetä majan katolle, kaivaa kuoppia helteessä, kantaa multasäkkejä, miettiä tulevan verkkokaupan valikoimaa, koodata puutarhasivustoa ja toteuttaa kaikki rouvan ihmeellisimmätkin toiveet, jotka pitää tietenkin olla valmiina välittömästi. Kiitos! <3

Puutarhan vuodenajat.

Maanantai 11.8.2017
Uskaltaako tätä edes sanoa ääneen? Olen onnellinen, että tämän vuoden kiihkein puutarhakausi alkaa olla valmiiksi taputeltu. Puutarhassani ei edes ollut isoja projekteja tänä vuonna. Puutarhablogin aloittaminen ja sivutoimisen yrityksen perustaminen kaikkine uusine asioineen ovat vaatineet sen verran panostusta puutarhan hoidon ohella, että toivotan syksyn lämpimästi tervetulleeksi!
Olen kiitollinen Suomen vuodenajoista. Tunnustan, että minua vaivaa syksyisin pienoinen puutarhaväsymys ja mielelläni lepään puutarhan kanssa talvikauden ja innostun taas keväällä suunnattomasti puutarhan heräillessä talviuniltaan. Eikä se puutarha syksyn tullenkaan täysin unohdu. Tänä syksynä osallistun pihasuunnittelukurssille, aion lukea monta puutarhakirjaa sekä kasvattaa miniversoja ja ituja.

Yhteisötyö siirtolapuutarhassa.

Tiistai 12.8.2017
Tänään oli Nekalan siirtolapuutarhan viimeinen yhteisötyöpäivä. Kaikille siirtolapuutarhapalstan vuokranneille kuuluu 9 tunnin yhteisötyövelvoite. Yhteisötyön voi suorittaa monella eri tavalla, vaikkapa saunaa lämmittämällä tai lettuja paistamalla. Yleinen yhteisötyöpäivä järjestetään kesäaikaan joka tiistaina. Tänä kesänä olen saanut olla muutaman kerran ohjaamassa yhteisötyötä kokeneen ohjaajan parina. Tänään olin kiitollinen  siitä, että sain taas tutustua muutamaan mukavaan siirtolapuutarhuriin yhteisötyön merkeissä. Yhteisötöissä pidetään alueen yhteisiä tiloja kunnossa ja niissä on ennen kaikkea myös mahtava tilaisuus tutustua muihin siirtolapuutarhureihin! Pensasaidan kitkennän lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia muiden puutarhureiden kanssa.

Päivaunilla.

Keskiviikko 13.8.2017
Keskiviikkona ei tapahtunuit juuri mitään puutarha tai muullakaan elämänalueella. Olin niin väsynyt työpäivän jälkeen, että otin pitkät päiväunet. Kiitollisuuden aihe voisi siis olla se, että en koe puutarhatöitä mitenkään pakollisiksi. Menen majalle työpäivän jälkeen, jos huvittaa ja teen mitä milloinkin haluan. Välillä tietysti rikkaruohot ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä, mutta kokonaisuudessaan puutarha ja puutarhanhoito ovat minulle pelkästään positiivinen ja voimavaroja antava asia.

Siirtolapuutarhamökillä.

Torstai 14.8.2017
Torstaina menin työpäivän jälkeen majalle. Eikä edes satanut! Kuvailin kukkia ja järjestelin paikkoja sisällä. Totesin, että puutarhassa alkaa näyttää aika syksyiseltä. Mietin ja suunnittelin, että pensaita ja puita täytyisi saada lisää jo ihan syksyä vartenkin. Joku oli syönyt maahan pudonneita omenoita. Syyllinen paljastuikin aika nopeasti, kun eräs pitkäkorva tuli haahuilemaan omenapuun viereen. No, ei haittaa vaikka syötkin omenoita. Tervetuloa taas uudelleen!
Joka kerta kun astun siirtolapuutarhan portista sisään koen suunnatonta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että minulla on näin ihana paikka, jossa voin viettää aikaa.

Tämä oli mukava haaste ja sai miettimään elämän pieniä onnellisuuden aiheita. Kiitos vielä Viherrillille haasteen alkuun laitosta! Tämä haaste on kiertänyt jo tosi monessa puutarhablogissa ja koska kesäkin alkaa olla enää muisto en nyt enää laita tätä haastetta eteenpäin.

Ajattelin laittaa matkaan uuden syksyyn ja talveen sopivan haasteen. En vielä kerro mikä on haasteen aihe, mutta paljastan että haasteen innoittajana on toiminut eräs seuraamani puutarha-aiheinen blogi.

Onnellista sunnuntaita kaikille!