Kategoria: Kaupunkikoti & parvekepuutarha

11
Julkaistu

Kauan eläköön kuningatar! Eli miten pelargonin talvetus onnistui aloittelijalta

 

Meillä on majaillut koko talven kuninkaallinen! Vieraamme Dronning Ingrid eli kuningatar Ingrid on Tanskalainen Mårbacka-tyyppinen vanhanajan pelargoni. Hänet  tunnetaan myös nimellä “Tanskan Mårbacka”.  Koska en omista viileää ja valoisaa lasikuistia tai viherhuonetta, kellarista puhumattakaan, kuningatar Ingrid talvehtii kerrostaloasuntomme keittiön pöydällä.

Dronning Ingrid Syyskuussa juuri sisälle saapuneena. Kukkien vaaleanpunainen sävy on mielestäni tosi kaunis.
Ingrid oli mukana myös meidän syksyisessä kuvaustuokiossa, jossa valokuvaaja Lotta Polviander otti meistä kuvia tänne Puutarhurin Maja -sivustolle. Blogitekstin ensimmäinen kuva on myös Lotan ottama.

Pelargonit ovat olleet jo pitkään osa kesäidylliäni. Olen heikkona varsinkin vaaleanpunaisiin pelargoneihin. Ja joka syksy tuntuu yhtä ikävältä heittää pelargonit kompostiin, kun tietää että ne voisivat ilahduttaa minua myös seuraavana kesänä. Olenkin jo kauan aikaa haaveillut saavani joskus sopivan paikan, jossa voisin kokeilla pelargonien talvettamista. Täytyy tunnustaa, että pelargonien talvetus on ajatuksissani vaikuttanut vaikealta ja hieman pelottavaltakin tehtävältä. Ja samalla kuitenkin niin kutkuttavan mielenkiintoiselta asialta.

Lokakuun lopussa pelargonini näytti tältä.

Paras talvetuspaikka pelargonille on viileä (+5 – +10 C) ja valoisa. Esimerkiksi rintamamiestalon puolilämmin lasitettu kuisti sopii tarkoitukseen mainiosti. Pelargoneja voi talvettaa myös pimeässä kellarissa tai autotallissa. Tällöin lämpötila voi olla alhaisempi, kunhan ei mennä pakkasen puolelle. Pimeässä talvehtivia pelargoneja ei kastella kuin muutaman kerran talven aikana.

Perehtyessäni asiaan lähemmin sain oppia, että talvetus on aivan mahdollista myös tavallisessa huoneenlämmössä! Tällöinkin olisi suositeltavaa, että huoneenlämpö olisi alle 20 C. Nyrkkisääntönä talvettamisessa on, mitä lämpimämpi paikka, sen enemmän pelargonit tarvitsevat valoa ja vettä. Ylikastelua täytyy kuitenkin varoa. On hyvä tarkistaa, että pelargonit eivät ole liian märkiä, kun ne ottaa syksyllä sisätiloihin. Talvehtivan pelargonin saa varmimmin tapettua liikaan kasteluun.Parhaiten huoneenlämmössä talvehtimisen kestävät lukemani mukaan perinteiset maatiaislajikkeet, kuten juurikin Mårbacka.

Ja näin surkealta näyttää huoneenlämmössä talvehtinut pelargoni pitkän talven jälkeen helmikuun alussa.
Lähempää katsottuna näyttääkin jo paljon paremmalta. Uusia lehtiä alkaa pikkuhiljaa tulla kuolleiden tilalle!
Pieniä terveen vihreitä lehtiä.

Pelargonini ulkomuoto on melko ränsistynyt. Ei lainkaan kuninkaallinen. Pian aion vaihtaa sille mullan, sekä leikata kuolleet oksat pois. Pitkää kasvustoa voi myös typistää ja ottaa pistokkaita talteen. Tällöin kasvista pitäisi tulla myös tuuheampi. Usean lähteen mukaan leikkausta ja mullanvaihtoa ei pitäisi tehdä samaan aikaan, ettei kasvi rasitu liikaa. Toinen puoli taas kertoi, että ne voi hyvin tehdä myös samaan aikaan. Vaikka ensimmäinen talvettamani pelargonini näyttääkin surkealta on se sentään selvinnyt hengissä tähän asti. Toivon, että tuleva kevät, lisääntyvä valo ja mullan vaihto saavat sen kukoistamaan. Kauan eläköön kuningatar Ingrid!

9
Julkaistu

Mainio vihanneskrassi

Vihanneskrassi (Lepidium sativum) on mainio yrtti sisäkasvatukseen. Sen kirpeän makuisia ituja on helppo kasvattaa vaikka märän talouspaperin päällä. Vihanneskrassia voi kasvattaa myös mullassa tai erillisissä idätysastioissa. Kasvatus on helppoa, kunhan huolehtii että siemenet pysyvät tasaisen kosteina.

Siemenet itävät nopeasti. Jo vajaan viikon kuluttua pääsee maistelemaan tuoreita ituja. Vihanneskrassin tulinen maku sopii hyvin moniin ruokiin. Sen maku muistuttaa hieman piparjuuren makua. Nuoria versoja voi napsia vaikka sellaisenaan. Vihanneskrassin ituja voi laittaa esimerkiksi leivän päälle, keittoihin ja salaatteihin. Vihanneskrassia kannattaa kokeilla myös perinteisten sandwitchien täytteeseen, munakkaisiin ja perunamuusiin!

Vihanneskrassi kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon ja se on sukua mm. kaaleille, sinapille (jonka siemeniä voi myös idättää syötäväksi) ja vesikrassille. Vihanneskrassi sisältää runsaasti A-, C- ja K-vitamiineja.

Kokeilin vihanneskrassin kasvatusta Nelson Gardenin valmiilla idätyspaketilla. Paketissa on neljä pussia krassin siemeniä ja idätysastia, jota voi käyttää myös muiden pienten siementen idätykseen.

Astia täytetään vedellä ja sen päälle asetetaan reiällinen kansi. Yhden pussin siemenet ripotellaan kannen päälle.

Siemenet kastellaan suihkuttamalla. 2-3 päivän kuluttua vesi kaadetaan pois ja vaihdetaan tuoreeseen. Siemenet pidetään suihkuttelemalla kosteina, kunnes itujen juuret ovat kehittyneet ja ne ylettyvät ala-astiassa olevaan veteen. Omia itujani ei tarvinnut kastella aloitussuihkuttelun jälkeen lainkaan. Astiassa oli niin paljon vettä, että se otti ritilään kiinni ja siemenet pysyivät kosteina.

Sato on valmista korjattavaksi vajaan viikon kuluttua.

Iltapalaksi pastasalaattia, kananmunaa ja itse idätettyjä vihanneskrasseja. 🙂

 

9
Julkaistu

Taimet tahtovat valoa!

Tanssiiko teistä kukaan muu taimitangoa? Sen askelet ovat yksinkertaiset ja ne menevät jotakuinkin seuraavasti. Taimi kurkottelee sorjaa varttaan auringonvaloon päin ja puutarhuri kääntää sitä 180 astetta. Taimi kääntyy taas ikkunaan päin ja puutarhuri pyöräyttää pottia puoliympyrän verran. Taivutus ja pyörähdys vuorottelevat, kunnes pitkänhuiskeaksi kalvakkaaksi honkkeliksi kasvanut taimi on valmis siirrettäväksi pihalle auringon ja tuulen tanssitettavaksi.

Aikaisin kylvettävien kasvien haasteena on riittävä valonsaanti. Kasveille hyödyllisintä valoa ovat sinisen ja punaisen värin aallonpituudet. Nuoret taimet tarvitsevat enemmän sinistä valoa ja kukkivat kasvit punaista. Kasvit tarvitsevat valoa noin 12 tuntia päivässä. Kasvilamppu kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle kasvia. LED lamput ovat energiatehokkaita ja turvallisia, sillä ne eivät lämpiä kuten hehkulamput ja halogeenit.

Varsinaisten kasvilamppujen jälkeen kasveille parhaita valonlähteitä ovat energiansäästölamput ja loisteputkilamput. Tavalliset hehkulamput ja halogeenit eivät sen sijaan sovi kasvien lisävaloksi.

LED kasvilampun valo on miellyttävän värinen. Valaisinta kannattaa pitää päällä noin 12 tuntia päivässä.

Netistä löytyy paljon yksityiskohtaistakin tietoa kasvien valaistuksesta. Jos valon aallonpituuden spektrit eivät innosta, lukaise Meillä kotona -sivuston aloittelijallekin sopiva artikkeli kasvivalaistuksesta. Suosittelen tutustumaan myös Saaristopuutarha blogin parin vuoden takaiseen kasvilamppu vertailupostaukseen. Saaristopuutarha blogi on muutenkin varsin mainiota luettavaa.

Airamin LED kasvilampussa on E27 kanta, joten se sopii moniin ihan tavallisiin valaisimiin. Saatavana on myös pienemmällä E14 kannalla oleva LED kasvilamppu.

Hankintalistallani on jo pitkään ollut kasvilamppu. En kuitenkaan ole saanut päätettyä millaisen valaisimen tarvitsisin. Ensihätiin viritin chilintaimille lukuvalaisimen, jossa oli tavallinen päivänvalolamppu. Taimet tuntuivat kuitenkin kaipaavan kipeästi lisävaloa.

Niinpä taimitangoon kyllästyneenä ostin Prisman lamppuosastolta Airamin LED kasvilampun. Pidin 15 euron hintaakin melko kohtuullisena. Lampun käyttökustannuksetkaan eivät päätä huimaa. Lampun teho on 10W, joten sen kuluttaman sähkön hinnaksi tulee vain muutama sentti päivässä. Lampun käyttöiäksi luvataan 15000 tuntia. Jos lasketaan, että lamppu on minulla käytössä 12 tuntia päivässä kolmena kuukautena vuodessa, on lampun odotettavissa oleva elinikä lähes 14 vuotta!

Kun taimet eivät enää tarvitse lisävaloa voi valaisimeen vaihtaa takaisin tavallisen lampun. Näin päästään myös erillisen taimivalaisimen säilytysongelmilta. Isoa taimialaahan tämä lamppu ei riitä valaisemaan. Suuremmille taimimäärille täytyy olla useampi lamppu tai isompi kasvivalaisin.

Valaisin riittää valaisemaan yhden pienoiskasvihuoneen taimet.
Turvepelleteistä isompiin ruukkuihin koulitut chilintaimet. Oikealla muutama paprikan siemen odottelee itämistä.

Chilit tuntuivat piristyvän silminnähden uudesta lampusta. Ja kun lampun värilämpötila on puutarhurinkin silmälle miellyttävän puhtaan valkoinen (4000K), voin vain todeta, että ei lainkaan pöllömpi hankinta. Eli jos kotoa löytyy sopiva valaisin, voi Airamin kasvilampulla saada melko edullisesti varsin toimivan kasvivalaisimen.

Kevät <3
Keittiön pöydällä kasvaa basilika, helmililja ja Iris. 🙂

Käy kurkistamassa myös Puutarhurin Majan puodin valikoima!

Mukavaa ja valoisaa loppuviikkoa!

12
Julkaistu

Seitsemän pientä chilikääpiötä

kuusi peintä chilin taimea

Kevään esikasvatukset ovat lähteneet hyvin maltillisesti käyntiin. Pienoiskasvihuoneen suojissa majailee tällä hetkellä ainoastaan 7 pientä chilikääpiötä. Lumikin roolista näyttää kilpailevan kaksi harmaata vihreäsilmäistä neitoa. Keittiön pöydällä oleva pienoiskasvihuone on kissojen mielestä tosi mielenkiintoinen. Niin kuin tietysti kaikki muukin. Sellaista tavaraa ei ole vielä meidän kotiin kannettu, mikä ei olisi näitä pieniä uteliaita olentoja kiinnostanut.  Auki olevista ilmastointiluukuista täytyy käydä haistelemassa outoja hajuja ja kasvihuoneen päällä lampun paisteessa on myös mukava ottaa nokoset.

chilinsiemenet ja pienoiskasvihuone
Pienoiskasvihuoneessa on valmiina sopivat kolot turvebriketeille.
chilinsiemeniä ja turvebrikettejä
Piment d’Espelette on siemenpussin mukaan erinomainen chililajike myös ulkokasvatukseen. Tulisuus on maltilliset 2000 Scovillen asteikolla (esim. cayanne 30 000 – 50 000 ja jalapeno 2500 – 8000).

Kokeilin ensimmäistä kertaa kylvää siemenet turvebriketeihin. Lisäsin kokeen jännitystä laittamalla yhden siemenen verrokiksi tavalliseen taimimultaan. Kylvin siemenet ystävänpäivänä 14.2. ja kaikki siemenet olivat itäneet viime perjantaina 23.2. Tällä hetkellä taimimultaan istutettu chilintaimi saattaa olla aavistuksen suurempi kuin briketeissä kasvavat veljensä.

Turvebriketit esikasvatuksessa
Kuivat turvebriketit.
turvebriketin kasteleminen
Ja vettä niskaan.
Kastellut turvebriketit
Turvonneet turvebriketi.

Turvebriketit ovat kuivia ja ne on puristettu tiiviiksi ja pieniksi. Briketti kastellaan vedellä ja annetaan turvota täyteen mittaansa ennen siementen kylvöä. Briketit imivät aluksi huonosti vettä. Kaadoin vettä reilusti pienoiskasvihuoneen alustalle ja annoin brikettien imeä veden rauhassa. Turpoaminen kesti mielestäni yllättävän kauan, noin 20 minuuttia. Laitoin jokaiseen brikettiin vain yhden siemenen. useammankin voisi laittaa ja kuolia pienet taimet myöhemmin isompiin astioihin.

Ennen itämistä kastelin brikettejä hieman harvemmin, kuin taimimullassa kasvavaa siementä. Turve pidättää kosteutta paremmin kuin laiha taimimulta. Taimettumisen jälkeen chilit ovat olleet janoisempia briketeissäkin. Märkien turvebrikettien haju saattaa tuntua aika erikoiselta. Minulle tuo haju on varsin kotoinen ja tuo mieleen aumallisen mukavia muistoja ajalta jolloin työskentelin voimalaitoksen laboratoriossa.

chilin taimet pienoiskasvihuoneessa
Seitsemän pientä ihanaa pienoiskasvihuoneessa.
itäneet chilin taimet
Laitoin chileille tavallisen lukulampun lisävaloksi. Valaisimessa on päivänvalo energiansäästölamppu (värilämpötila yli 5000K). Lamppu ei ole paras mahdollinen, mutta paremman puutteessa saa nyt käydä.
pieni chilintaimi turvebriketissä
Tässä vaiheessa tuntuu aina yhtä uskomattomalta, että pikkutaimi voisi joskus tuottaa ihan oikeaa ruokaa!
chilin juuri turvebriketin pohjassa
Turvebriketin pohjassa näkyy jo juuria.

Pohjasta alkaa näkyä juuria. Pitäisiköhän kääpiöt laittaa jo omiin ruukkuihin? Turvebriketin voi istuttaa myös suoraan maahan. Chilin kohdalla se ei tietenkään onnistu, mutta ehkä jotkin esikasvatettavat kukat voisi istuttaa pieninä taimina suoraan kasvupaikalleen.

Kokeilu oli ihan hauska ja turvebrikettien käyttö helppoa. Brikettejä mahtuu pienoiskasvihuoneeseenkin monta vieri viereen. Suurin hyöty näissä on mielestäni helppo kuljettaminen ja varastointi. Briketit vievät todella vähän tilaa kuivina. Jatkossakin varmaan käytän näitä isojen siementen kylvöön. Kurkku ja kesäkurpitsa voisivat ainakin olla turvebrikettikylvöjen  kokeilulistalla. Pienemmät siemenet taidan yhä kylvää normaalisti taimimultaan.

7
Julkaistu

Kurkkujen kuulumisia

Kasvihuonekurkku Euphya (kuvassa vasemmalla) on tehnyt jo monta kurkkua. Eilen saimme vihdoinkin maistaa myös Tasty Greeniä (kuvassa oikealla). Molemmat kurkut kasvavat samassa kasvusäkissä lasitetulla parvekkeellamme. Tasty Green on kasvanut huomattavasti hitaammin, kuin Euphya. Tasty Greenissä on valtavasti kukkia, paljon enemmän kuin kaverillaan.

Euphyan maku on hyvä. Parempi ja makeampi kuin kaupan kurkut. Mutta Tasty Greenin maku ei ollut kovin “tasty”. Kurkku maistui samalta kuin kaupan ulkomaiset kurkut talvella -ei miltään. Ensi vuodelle jatkoon menee ehdottomasti Euphya.

Kasvihuonekurkun kasvatus lasitetulla parvekkeella.
Puutarhuri Sanna neuvoi facebook sivuillaan poistamaan tomaattien lisäksi myös kurkuista alimmaisia lehtiä. Kasvusto tuulettuu ja kurkut saavat valoa.
Kasvihuonekurkku.
Eipä taida olla EU-direktiivin mukainen kurkku 🙂
Tasty Green kurkku nystyrät.
Hrrrrr! Tasty Greenin pinta on kamalan näköinen nystyröineen.
Kurkun kärhi.
Kurkun kärhet hakevat tukea lyhdystä ja omista lehdistään.
Kurkku varjostusverho.
Kärhet pujottautuvat myös varjostusverhon läpi.

Majan kompostissa kasvavasta kesäkurpitsastakin odotan satoa ihan näinä päivinä. Kesäkurpitsat tuntuvat kasvavan hujauksessa pienistä aluista isoiksi zeppeliineiksi. Pitää muistaa kurkistaa lehtien alle, ettevät kurpitsat pääse kasvamaan piilossa ylisuuriksi.

Ainakin vadelmat tuntuvat olevan myöhässä tänä vuonna. Mitäs satoa te olette saaneet maistella? Hyvää viikonloppua!

5
Julkaistu

Parvekkeen kurkuille tukea ja varjostusta

Kurkut kietoutuvat juuttinarun ympärille.

Kasvihuonekurkut ovat viihtyneet hyvin lasitetulla parvekkeellamme. Kurkut pääsivät venähtämään aika pitkiksi ennen kuin ehdimme laittamaan niille tukilangat. Herra Puutarhurin Maja porasi parvekkeen kattoon reiät tukeville koukuille ja lankana käytettiin paksua juuttinarua. Viime kesän huteria tukiviritelmiä ei todellakaan tule ikävä.

Kurkuilla on mielestäni viehättävä tapa kiertää kasvattamansa kärhet tuen ympärille. Edellisvuoden keväällä seurasin pitkään kurkuntaimien kärhien kietoutumista tukikepin ympärille. Kärhen liikkeen ja kietoutumisen voi nähdä paljaalla silmällä, kunhan malttaa katsella tarpeeksi pitkään! Vähän hullun hommaa, myönnän…

Parvekkeen varjostusverho Ikeasta, verhovaijeri ja juuttinarua.
Varjostusverho löytyi Ikeasta ja verhovaijeri Tokmannilta.
Lasitetun parvekkkeen verho ja kurkun tukinarut.
Verhovaijeri kannattaa leikata reilusti liian lyhyeksi, ettei verho jää rumasti roikkumaan.
Kurkun tukinarut parvekkeella.
Parvekkeen kattoon porattiin reiät tukinaruja varten. Reikiin asennettiin tulpat ja tukevat koukut, joihin narun sai kunnolla kiinni.

Parvekkeemme on helteillä todella kuuma. Liian kuuma jopa kurkuille, luulisin. Uteliaat kissat ja alas lattiaan asti aukeava parvekelasitus on yhdistelmä, joka tekee parvekkeen tuuletuksestakin lähes mahdotonta. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että tytöt pääsisivät putoamaan parvekkeelta.

Asensimme parvekkeelle varjostusverhon, joka suojaa kurkkuja pahimmalta paahteelta ja toivottavasti laskee parvekkeen lämpötilaakin hieman. Sopiva ja vieläpä tosi halpa verho löytyi Ikeasta.

Venäjän siniset kissat parvekkeella.
Helinä ja Iris ihmettelevät parvekkeen tapahtumia.

Parveke on ollut kissojen lempipaikka heti ilmojen lämmettyä. Iris ja Helinä tulivat meille nyt talvella ja keväällä olikin ihmettelemistä, kun parvekkeelle pääsi käymään ensimmäisen kerran. Nyt sinne osataan jo vaatia pääsyä rämpyttelemällä oven sälekaihtimia.

Tytöt seuraavat aina tarkasti meidän touhuja. Parvekkeella tapahtuvat muutostyöt vaativat tietysti virallisten valvojien läsnäoloa.

Kasvihuonekurkkujen tukeminen parvekkeella.
Kurkut olivat päässeet hieman liian pitkiksi. Langan kieputtelu lyhempien varsien ympärille olisi ollut helpompaa.
Kasvihuonekurkut parvekkeella Biolanin kasvusäkissä.
Vasemman puoleinen Euphya on kasvanut rotevammin kuin oikealla oleva Tasty Green. Euphyassa on jo kurkun alkuja, kun Tasty Green vasta aloittelee kukintaansa.
Kasvihuonekurkkujen kukkia.
Vasemmalla Euphyan kukka ja oikealla Tasty Greenin kukanalkuja.
Kurkun alku.
Minusta tulee isona kurkku!
Kurkun tukeminen.
Niin minustakin! Otetaanko skaba kummasta kasvaa isompi?
kissa syö kurkuntaimea.
Jos vain ehditte ennen kuin minä syön teidät!

Kurkku toipui hyvin taannoisesta hyökkäyksestä, mutta vaara ei todellakaan ole ohi… Iippa on ollut erityisen kiinnostunut kurkun hauskasti harottavista kärhistä. Mitenköhän ensi kevään taimikylvöille käy tämän kaverin kanssa?

0
Julkaistu

Tuholainen iski kurkkuplantaasille

Venäjänsininen kissa kurkkujen takana.
Kurkkuplantaasia uhkaa odottamaton vaara.

Leppoisen sunnuntai-iltapäivän keskeytti odottamaton ääni. Auki olevasta parvekkeenovesta kuului maiskutusta ja viljelypussin rapinaa. Kurkku oli vaarassa! Parvekkeelle suuntaavasta ikkunasta näin tuholaisen hyppäävän tuolille. Hurjat valkoiset hampaat vilkkuivat  avoimesta suusta sen syljeskellessä kurkunlehden palasia tuolin pehmusteelle. Kasvihuonekurkkuplantaasille oli iskenyt vihulainen!

Venäjänsininen kissa parvekkeella.
Hurja peto vaanii kurkkuplantaasilla.

En ollut kovin yllättynyt parvekkeella kohtaamastani näystä. Hurja peto Iippa-Liina oli vaaninut viljelmääni jo pitkään ja oli vain ajan kysymys milloin taimien kimppuun hyökättäisiin. Tuholainen ei ilmeisesti ollut pitänyt kurkun mausta, sillä taimesta oli näykkäisty vain pieni pala ja sekin oli syljetty pois.

Kissa syönyt kurkkua.
Plantaasia kohdanneet vauriot olivat oletettua pienemmät.
Venäjänsininen kissa.
Helinä tietää jo vanhemman viisaudella, että ihan kaikkiin konhotuksiin ei kannata lähteä mukaan.

Onneksi olin selvittänyt etukäteen, että kurkku ei ole kissapedoille myrkyllinen kasvi. Tomaatti sitävastoin on myrkyllinen. Ja kukista liljat ovat todella vaarallisia kissoille. The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals (ASPCA):n sivuilla on hyvä englannin kielinen listaus kissoille, koirille ja hevosille myrkyllisistä ja turvallisista kasveista.

Kurkku selvisi säikähdyksellä ja plantaasilla (toistaiseksi) kaikki hyvin.

Venäjänsininen kissa tuijottaa kameraan.
Olkaa varuillanne…
6
Julkaistu

Kasvihuonekurkkuja parvekkeelle

kasvihuonekurkku taimet parvekkeella

Voisin kuvitella, että monen parvekepuutarhurin unelma on suuri etelään katsova kolmelta sivulta alas asti lasitettu parveke. Täydellinen kasvihuone siis! Minulla on onni omistaa tälläinen kaupunkikasvihuone. Parvekkeemme ei tosin ole kovin suuri. Varjoisan tai tuulisen parvekkeen omistajia voin lohduttaa tiedolla, että parvekkeeni on todella kuuma kesähelteillä. Kaikki kasvit eivät viihdy kovassa auringonpaahteessa ja niitäkin jotka viihtyvät on kasteltava aika usein.

alas asti lasitettu parveke

Viime vuonna meillä oli parvekkeella kasvusäkissä tavallinen tomaatti ja kaksi avomaankurkkua. Siemenostokset tuli silloin tehtyä vähän hätäisesti ja ostin kurkunsiemenet sen kummemmin asiaan perehtymättä. Kotona vasta googlettelin siemenpussien tietoja ja yllätyksekseni sain oppia, että kurkkuja on itsepölyttyviä ja sellaisia, jotka vaativat pölyttäjähyönteisten pölytyksen. No minä olin tietenkin ostanut parvekkeelle kurkkua, joka vaatii pölyttäjän. Pölyttelin kukkia siveltimellä ja naureskelin, että mihin kaikkeen sitä ryhtyykään muutaman kurkun takia. Pöljältä tuntuva touhu kannatti ja saimme sadoksi muutaman kurkun omalta parvekkeelta. Parvekeviljelijän kannattaa siis varmistua, että kurkku on partenokarppinen eli itsepölyttyvä. Hyvä ja selkeä tietopaketti kurkun kasvattajalle löytyy Meillä kotona –sivustolta.

avomaankurkun kasvatus parvekkeella
Avomaankurkut meinasivat vallata koko parvekkeen viime kesänä.

Taimikasvatuksesta oli tänä vuonna enemmän puhetta kuin tekoja. Kaikki kylvöt jäivät minun osaltani kokonaan tekemättä. Onhan itse siemenestä asti kasvatetussa ruoassa jotain ainutlaatuisen hienoa, mutta onneksi taimikaupoissa on meille meinaajille ihan kohtalainen valikoima hyötykasvienkin taimia. Muistin nähneeni Kalevan Prisman pihamyymälässä viime tai edellisvuonna kurkun ja kurpitsan taimia ja olihan niitä siellä tänäkin vuonna. Ostin kahta eri lajia kasvihuonekurkuntaimia, yhden molempia. Kasvihuonekurkut ovat niitä ”tavallisen kurkun” näköisiä pitkiä hoikkeliinejä. Kasvihuonekurkut ovat itsepölytteisiä, eli toivottavasti sivellintä ei nyt tarvita.

Kavihuonekurkun taimet kasvusäkissä parvekepuutarhassa

Vasemmalla “Tasty Green” ja oikealla “Euphya”. Taimet istutettiin altakastelulaatikon päällä olevaan Biolanin Luomu kasvatussäkkiin viime vuotiseen tapaan. Tämä kälyn kanssa ideoitu ja itse tehty altakastelulaatikko osoittautui viime kesäisen kokemuksen perusteella todella käteväksi. Taimet selvisivät hienosti yksikseen viiden päivän lomamatkamme ajankin. Biolanin kasvatussäkissäkin on lannoitteet valmiina koko kesäksi. Eli aika helpolla pääsee parvekeviljelijä tämän combon kanssa.

kurkuntaimet biolan kasvusäkki

Altakastelulaatikko valmistuu kätevästi parista muovipullosta, sängynaluslaatikosta ja tyhjästä saumurilankarullasta. Koko talven laatikon kanssa parvekkeella olleen viime kesäisen kasvatussäkin sisältö päätyi ruusupensaiden juurille. Uusi kasvatussäkki asennettiin laatikon päälle majalla. Mullan kanssa touhaaminen pienellä parvekkeella kun on aika sotkuista puuhaa.

itsetehty altakastelulaatikko kasvusäkille

kasvusäkin asennus altakastelulaatikkoon

Kissat olivat kiinnostuneita parvekkeelle tulleesta kasvatussäkistä ja taimista. Paras paikka tähystää viereisen rakennustyömaan tapahtumia on tietenkin pussin päällä.

kissa kasvusäkin päällä
“Tämä säkkihän haisee ihan kakalta!”
kissa istuu kurkuntaimien kanssa
Puutarhurin epätoivoinen yritys suojella taimia muovitikuilla.