Meillä oli viime vuonna Avoimet puutarhat –tapahtumassa kirpputori palstalla ja tein myyntiin pehmustettuja polvenalustyynyjä kitkentätyöhön. Kiva tuote, housunpolvet pysyy puhtaina ja kuivina ja onhan pehmustetulla alustalla mukavampi nyppiä rikkaruohoja. Itsellänikin on tietysti tällainen, kun vaan muistaisi käyttää. Innostuin tekemään vähän liian monta ja niitä jäi ylitse. Ajattelinkin nyt arpoa nämä ylimääräiset tyynyt blogini lukijoille.
Englanniksi näitten nimi on ilmeisesti kneeler, mutta mikä tämän nimi on suomeksi? Osallistu arvontaan suomentamalla sana tai keksi ihan oma uusi sana. Arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken viisi palkintoa, joissa jokaisessa on kaksi pehmustetta: pinkki ja mintunvihreä. Jos edes toinen olisi oikeassa paikassa silloin kun sitä tarvitaan 🙂
Näitä oli Vallilan Aurajoki-kuosin kernistäkin tehtynä. Joku keksi mielestäni hyvän idean ja osti sellaisen polvipehmusteeksi autonrenkaan vaihtamiseen. Ja käypä tällainen vaikka kylmällä säällä lapsille istuinaluseksi retkelle tai keinuun.
Tyynyt ovat siis itse tehtyjä. Jos arpaonni ei suosi, niin tällainen on melko helppo tehdä itsekkin. Tyynyissä on sisällä telttapatjasolumuovi jonka molemmin puolin on päiväpeitosta leikattua vanua. Päällinen on vahakangasta. Ja kernikin sopii tarkoitukseen hyvin.
Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
Kommentoi tähän blogipostaukseen miksi sinä nimittäisit tällaista pehmustetta.
Arvon viisi voittajaa, jokainen saa 2kpl pehmusteita: pinkin ja mintun.
Kilpailuaikaa on ensi sunnuntaihin 9.7.2017 asti.
Onnea arvontaan!
Osallistumisaika on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille vastanneille!
Avoimet puutarhat -tapahtuma on tältä vuodelta ohitse. Toivottavasti kaikilla osallistuneilla oli antoisa päivä! Lähdin kotoa pelkän aamupalan syöneenä ja rappukäytävässä vastaan tullut mausteisten siipien tuoksu sai vatsani kurnimaan. Onneksi ehdin napata lähikaupasta tonnikalasalaatin majalla syötäväksi. Minä olen niitä ihmisiä, joilta mikään ei suju nälkäisenä. Onneksi nykyään tiedostan asian ja yritän muistaa syödä säännöllisesti.
Saisikohan tästä kehiteltyä jonkin vesiaiheen?
Pikaisen mökkilounaan jälkeen lähdin kiertelemään Nekalan siirtolapuutarhan puutarhoja ja kirpputoreja. Heti ensimmäiseltä kirpputorilta löysin hienon reiällisen kiven kahdella eurolla. Kivi painoi monta kiloa, joten sitä oli pakko lähteä viemään majalle. Samalta kirppikseltä ostin myös peltirasian ja sinkkikastelukannun.
Café Violan iloinen myyjätär ja remontissa olevan siirtolapuutarhamökin omistaja.Pop up kahvila Café Violan idylliä siirtolapuutarhassa.
Vietyäni kiven majalle jatkoin kierrosta. Yhden mökin pihaan oli pystytetty hurmaava Café Viola hyväntuulisine myyjättärineen. Suvi, mökin omistaja kertoi viime vuonna alkaneesta mökin kunnostusprojektista. Suvin mies on rakennusrestauroinnin ammattilainen ja sen kyllä huomasi. Mökkiä on kunnostettu pieteetillä perinteitä vaalien, esimerkiksi mökin vanhat ikkunat on restauroitu. Kahvilan pöydässä sai selailla valokuva-albumia ja katsella kuvia remontin kulusta. Remontin edistymistä voi seurata myös kivasta Suvi mökillä –blogista.
Auringonvarjo oli mahtava kirppislöytö!
Seuraavalta kirppikseltä pongasin hienon 3 metriä halkaisijaltaan olevan riippuvan auringonvarjon. Aivan täydellinen oleskeluryhmän päälle! Majan pihassa ei ole juurikaan varjoisia paikkoja lukuunottamatta varjoista sisääntulopihaa. Eikun taas viemään ostoksia majalle. Ja tällä kertaa tarvittiinkin kaksi reissua. Maksoin varjosta 20 euroa, jonka jälkeen olinkin jo käyttänyt kaikki kierrokselle varaamani käteisen. Rahattomana sainkin onneksi loppukierroksen tehtyä ilman keskeytyksiä.
Ensi viikolla pääsette näkemään käymiäni puutarhakohteita!
Vierailin Tampereella Nekalan siirtolapuutarhassa Avoimet puutarhat -tapahtumassa kesällä 2015. En ollut koskaan ennen käynyt siirtolapuutarhassa ja olin aivan lumoutunut paikasta. Juttelin tapahtumassa mukana olevien ihanien siirtolapuutarhurien kanssa ja ihastelin erilaisia puutarhoja. Muutamaan mökkiinkin pääsi kurkistamaan sisälle. Niin paljon ihania puutarhoja, älyttömän söpöjä mökkejä ja ihmisiä joiden kanssa voi puhua loputtomasti puutarhanhoidosta! En voinut uskoa että tällaista paikkaa voi olla edes olemassa. Päivän seurauksena sain niin kovan mökkikuumeen, että oma mökki oli saatava jo samana syksynä.
En tiedä tietävätkö nuo silloin 2015 mukana olleet puutarhurit miten suuren vaikutuksen minuun tekivät. Pääni oli tuolloin niin pyörällä kaikesta ihanuudesta, että muistiini ei ole jäänyt kaikki palstat, joilla silloin pääsin vierailemaan. Kiitos teille! Ja kiitos myös teille muille upeille puutarhureille ympäri suomen, jotka jaksatte avata puutarhanne yleisölle Avoimet puutarhat –tapahtumassa! Käynti puutarhassanne voi tehdä vierailijaan suuremman vaikutuksen kuin uskottekaan.
Tänään pääsee taas luvan kanssa kurkistamaan satoihin kauniisiin puutarhoihin. Myös Nekalan siirtolapuutarha on mukana tapahtumassa . Parikymmentä Nekalan siirtolapuutarhan puutarhuria avaa portit palstoillensa. Lisäksi siirtolapuutarhalla on myös viljelijöiden kirpputori. Jos asut Tampereella tai lähistöllä, niin lähde ihmeessä käymään! Kirppislöytöjen lisäksi saat kotiin viemisiksi myös kopallisen uusia ideoita omaan puutarhaasi.
Toivottavasti näemme monia kauniita puutarhoja tänään!
Siirtolapuutarha sijaitsee meiltä kotoa sopivasti pyöräilymatkan päässä. Aika usein tulee kyllä mentyä linja-autolla tai autolla. Eilen pyöräillessäni siirtolapuutarhalle poikkesin matkalla Turtolan kauppakeskuksen pihassa sijaitsevassa kesäkukkamyymälässä. Tämä oli ensimmäinen käyntini tässä myymälässä ja nimi jäi minulta vieläkin hämärän peittoon. Poistuin kaupasta pyörän etukori ja sarvissa roikkuvat pussit täynnä ihania kesäkukkia.
Myymälässä oli aivan ihania kosmoskukkia isoissa purkeissa.Kymmeniä erivärisiä pelargonioita! Mä taidan ottaa nämä kaikki…Pyörän kyytiin pääsivät verenpisara, siniviuhka, valkoiset ja vaaleanpunaiset pelargonit ja hopeaputous.
Etupihan varjossa hujopeiksi kasvaneet orvokit pääsivät aurinkoisempaan paikkaan. Tilalle laatikkoon tuli verenpisaraa, jota mietin tähän jo keväällä. Ostin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta, mutta mallailtuani sitä laatikkoon totesin, etteivät ne toimi yhdessä. Kävin hakemassa laatikkoon karviaispensaan alta suikeroalpia ja kas sehän sopii mainiosti! Kun katson tätä kuvaa verenpisarasta ja hopeaköynnöksestä, niin ei se nyt enää niin hullulta näytä. Kumpi on parempi?
Kokeilin ensin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta.Hain kuitenkin karviaisen juurelta suikeroalpia laatikon reunalle.Verenpisara viihtyy varjossakin.
Tässä Meillä kotona -sivuston jutussa on kivoja ideoita miten verenpisaraa voi käyttää. Voi vitsi miten ihanasti se sopiikaan tuollaisiin vanhoihin rustiikkisiin istutusastioihin. Tuo jutun toiseksi viimeinen kuva on vaan niin ihana!
Loput kesäkukat istutin erilaisiin pikkuastioihin. Osan orvokeista laitoin vanhaan rouheaan laatikkoon. Laatikkoa suojaamaan löysin varaston uumenista juuri sopivan kokoisen taimikasvatuslaatikon.
Varjossa pitkät varret kasvattaneet orvokit istutin vanhaan laatikkoon. Puulaatikon suojana toimii taimienkasvatuslaatikko.Ihanan rento orvokkien sekasotku.Pelargonin kattilassa ei ole reikää pohjassa. Täytyy olla varovainen kastelun kanssa. Ruskeissa ruukuissa tulossa kesämalvikkia ja kosmoskukkaa.Vanha puusaavi sai asukkaikseen pelargonin ja hopeaputouksen.Tämä sympaattinen keramiikkakissa löytyi viime kesänä Ahlmanin kesätapahtumasta sokeainyhdistyksen myyntikojusta.
Vadelma-aidat rajaavat monia palstoja täällä Nekalan siirtolapuutarhassa. Heinäkuun lopulla saadaan taas maistella makeita vadelmia suoraan pensaasta. Oman palstani rajalla kasvavat rikkarouhottuneet vadelmat ovat odottaneet kitkentävuoroaan jo pitkään. Eilen oli vihdoin aika tarttua toimeen.
Vadelma-aita oli päässyt rikkaruohottumaan.Mitkäs näistä olikaan niitä rikkaruohoja?
Vadelmapensasta on aika hankala pitää rikkaruohoista täysin puhtaana. Kannattaa kuitenkin kitkeä alusta säännöllisesti, sillä pahasti heinittynyttä vadelmariviä vasta hankala onkin putsata. Lisähaastetta hommaan tekee vielä vadelman matala juuristo, liian ronski kitkeminen voi vaurioittaa vadelman juuria. Myös vadelman uusia hentoja versoja kannattaa varoa rikkaruohoja nyhtäessä. Hennon vihreinä ne maastoutuvat harmittavan hyvin rikkaruohoviidakkoon.
Rikkaruohot poistettu. Alkaa näyttää jo paremmalta. Vadelman oksisto tosin on turhan tiheä. 🙂
Vattujeni juurella kasvaa enimmäkseen vuohenputkea, lemmikkiä ja jotain jonka uskoisin olevan peurankelloa. Vuohenputkitaistelua käyn katkaisemalla vuohenputken maanpäällisen osan. Näin ne pysyvät edes jotenkin kurissa. Kasvia ei saa kitkemällä kokonaan pois. Vuohenputki nimittäin lisääntyy pienestäkin maahan jääneestä juurenpalasta.
Seuraavaksi levittelin juurelle kompostimultaa.Valmis!Vadelma ennen ja jälkeen kitkemisen.
Erilaiset katteet vähentävät rikkaruohojen kasvua. Katteeksi sopii esimerkiksi kuitukangas, musta muovi, olki tai ruohosilppu. Oma suosikkini on paksu kerros sanomalehteä ja päälle kuorihaketta. Nyt en käyttänyt mitään katteita, vaan poistettuni rikkaruohot ja rivistä uloskasvaneet vadelman versot levittelin juurille kompostimultaa. Ajattelin ottaa kivan fiiliskuvan kompostin lapioinnista. Tasapainoillessani kompostikasan päällä kamera toisessa kädessä ja mullalla lastattu lapio toisessa tajusin aika pian, ettei touhussa ole mitään järkeä. Tässä ihana fiiliskuva kompostin lapioinnista (P.S. Kuvausavustajan ja sisällönsuunnittelijan paikka vapaana):
Ravinteet kiertää palstalla. Kompostimultaa lannoitteeksi ja katteeksi.
Toista pitkää sivua rajaava vadelma jäi vielä perkaamatta. Poistin tästä aidasta viime syksynä pitkän pätkän. Aita oli suoraan kukkapenkissä kiinni ja vadelman juuriversot valloittivat uhkaavasti penkkiä. Vaikka vadelma on nyt poistettu versoja puskee vieläkin kukkapenkistä. Toinen aita onkin onneksi nurmikon reunassa. Siitä juuriversot on helppo ajella pois ruohonleikkurilla.
Vadelmapensaan alta löytyi suikeroalpin taimia.
Vadelmien juurelta, rikkaruohojen keskeltä löysin suikeroalpin taimia. Pelastin taimet ja istutin ne sisääntulopolun varrelle iiristen juurelle.
Onnellinen puutarhuri.Onneksi on riippukeinu sisälläkin. Ei haittaa vaikka sataa.
Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.
Mökin värikin ehti vaihtua polkuprojektin keskellä. Alkutilanteesta ei tietenkään muistettu ottaa kuvaa.Suodatinkankaan päälle on levitetty asennushiekka. Laattojen asennus voi alkaa.Herra Puutarhurin Maja laatoittaa ja Juhannuspolku etenee laatta kerrallaan.
Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.
Selkiintyihän se rytöläjäkin vähän.Herra Puutarhurin Maja mietti kaatopaikkakuormaa kasatessaan, että tuleeko sana “viidakko” sanasta viita? Mistähän tuli mieleen?!?
Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.
Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀
Kasvimaatakaan ei tarvitse kastella. Mitähän siemeniä laitoin tuohon vasempaan reunaan?
Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!
PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.
Ai että olin onnellinen, kun huomasin tuoreena siirtolapuutarhamökin omistajana palstallani kasvavan pioneja! Pionin taimen tai juurakon istuttaja kun saa odotella komeaa kukintaa jopa vuosia. Palstallani kasvavat pionit ovat hyvin todennäköisesti Karl Rosenfield pioneja. Ja niinkuin tulppaaneja myös pioneja on saatava lisää.
Oikeassa reunassa vanha pioni. Pikkupionit piilottelevat keskellä.
Ostin Lidlistä viime vuonna kolme Sarah Bernhard pionin juurakkoa. Esikasvatin juurakkoja lyhyen aikaa sisällä ennen pihalle istuttamista. Istutin taimet yhden vanhan pionin kanssa samaan kukkapenkkiin. Tämän pionipenkin kasvit ovat kasvaneet nyt alkukesällä hurjasti ja pionintaimet olivat kadonneet muiden perennojen lehtien suojaan. Kaksi pientä pionia löytyi melko helposti. Raivasin niille vähän tilaa, jotta pääsevät nauttimaan auringonvalosta.
Ensimmäinen pionintaimi löytyi helposti.Ja toinen. Tästäkin pikkuisesta kasvaa isona komeasti kukkiva Sarah Bernhard pioni.
Kolmatta pikkuista ei sen sijaan meinannut löytyä. Muistelin, että olin istuttanut taimet kutakuinkin kolmion muotoon. Tämän tiedon avulla vihdoin paikansin kolmannen pionin keskeltä tiheää jalopähkämökasvustoa. Oli tietenkin selvää, että molemmat eivät voisi jatkaa kasvuaan nykyisessä paikassa. Päätin siirtää pionipienokaisen uuteen paikkaan toisen vanhemman pionin seuraksi. Pionithan eivät tunnetusti tykkää siirtelystä, mutta uskon että näin pieni taimi vielä kestää siirron urheasti.
“Kukkuu! Täällä minä olen!”Tässä on uusi kotisi pikku-Sarah. Vanhempi Karl Rosenfield näyttää mallia miten kasvetaan isoksi ja komeaksi.
Pikkupionien kukintaa joudumme odottamaan vielä tovin, mutta ihan pian saadaan nauttia isompien pionien kukinnasta!
Monta nuppua odottaa aukeamista.Pionin nuputkin ovat kauniita.Ihan pian!
Kiva katsella näitä maanantaina otettuja aurinkoisia kuvia, kun sää on tänään ollut jotain aivan muuta. Huomisellekin on luvassa sadetta. Koskahan sitä pääsisi viimeistelemään viime kesänä kesken jääneen majan julkisivun maalauksen?
Leppoisen sunnuntai-iltapäivän keskeytti odottamaton ääni. Auki olevasta parvekkeenovesta kuului maiskutusta ja viljelypussin rapinaa. Kurkku oli vaarassa! Parvekkeelle suuntaavasta ikkunasta näin tuholaisen hyppäävän tuolille. Hurjat valkoiset hampaat vilkkuivat avoimesta suusta sen syljeskellessä kurkunlehden palasia tuolin pehmusteelle. Kasvihuonekurkkuplantaasille oli iskenyt vihulainen!
Hurja peto vaanii kurkkuplantaasilla.
En ollut kovin yllättynyt parvekkeella kohtaamastani näystä. Hurja peto Iippa-Liina oli vaaninut viljelmääni jo pitkään ja oli vain ajan kysymys milloin taimien kimppuun hyökättäisiin. Tuholainen ei ilmeisesti ollut pitänyt kurkun mausta, sillä taimesta oli näykkäisty vain pieni pala ja sekin oli syljetty pois.
Plantaasia kohdanneet vauriot olivat oletettua pienemmät.Helinä tietää jo vanhemman viisaudella, että ihan kaikkiin konhotuksiin ei kannata lähteä mukaan.
Onneksi olin selvittänyt etukäteen, että kurkku ei ole kissapedoille myrkyllinen kasvi. Tomaatti sitävastoin on myrkyllinen. Ja kukista liljat ovat todella vaarallisia kissoille. The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals (ASPCA):n sivuilla on hyvä englannin kielinen listaus kissoille, koirille ja hevosille myrkyllisistä ja turvallisista kasveista.
Kurkku selvisi säikähdyksellä ja plantaasilla (toistaiseksi) kaikki hyvin.
Kylvin lavakauluksista kasatun viljelylaatikon toiseen reunaan viime vuodelta jääneet kolme hernettä. Lavan toinen reuna jäi tyhjäksi. Ja koska Cottage Garden -tyylistä pitävälle puutarhurille ”tyhjä” ei ole vaihtoehto oli ajatuksena hankkia siihen jokin yksivuotinen köynnös.
Lidlin kärhö ja villiviini.
Tarkka puutarhurinsilmäni pongasi Etelä-Pohjanmaan reissullamme Lidlin mainoksesta superhalpoja köynnöksiä. Päätimme käydä Lidlissä vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Samalla olisi kiva nähdä pitkästä aikaa miltä Seinäjoen Lidl näyttää. (No, kaikkihan ne näyttävät ihan samalta). Mukaan tarttuivat imukärhivilliviini ’Engelmannii’ ja jalokärhö ’Piilu’, jotka vaihtoivat omistajaa Lidlin kassalla 3,99 eurolla kumpainenkin.
Kotimatkalla pysähdyimme Parkanossa. Herra Puutarhurin Majan tankatessa autoa kiiruhdin Lidliin ostamaan vesipulloa. Ja lisää köynnöksiä. Jos on jotain mitä puutarhuri ei voi vastustaa, niin halpoja taimia. Parkanossa auton takakonttiin lastattiin siis vielä kaksi uutta köynnöstä: Henrynköynnöskuusama ja Koreaköynnöskuusama ’Serotina’.
Lidlin köynnöskuusamat.
Autoon päästyäni herra Puutarhurinmaja ihmetteli, että miksi ostin vielä lisää köynnöksiä? En ymmärtänyt kysymystä. Eivätkö kaikki tiedä ettei taimien ostamiselle tarvitse olla syytä?
Lidliläiset ryhmäkuvassa. Vasemmalla Seinäjokiset ja oikealla Parkanolaaset.Oikealla herneet ja etualalla Henrynköynnöskuusama. Laatikossa myös salaattia, mangoldia ja samettikukkia.Henri valmiina köynnöstukea peittelemään.
Viljelylavaan herneiden seuraksi istutin Henrynköynnöskuusaman. Tämä oli minulle ennestään ihan outo. Netistä sain selville, että Henrynköynnöskuusama on ikivihreä ja valitettavasti hyvin talvenarka. Voitaneen siis luokitella yksivuotiseksi täällä III-vyöhykkeellä. Hauska nähdä miten paljon Henri ehtii kasvaa kesän aikana ja tuleeko siihen kukkiakin.
Olen suunnitellut köynnöskuusamaa palstallamme olevan köynnössäleikköseinän päähän. Säleikön jatkoksi olisi tarkoitus tehdä uusi vaja, jos rakennuslupa myönnetään tälle paikalle. Haaveissani köynnöskuusama kiipeilee rennon runollisesti vajan seinustalla kurkotellen tuoksuvine kukkineen seinustalle kierrätyspuusta rakentamaani istutuspöytää.
Suunnitelma tulevan vajan seinustalle kiipeilevästä köynnöskuusamasta. Piirtämässäni kuvassa köynnös näyttää kyllä enemmän pelottavalta, kuin runolliselta.
Vajasta saati istutuspöydästä ei siis ole olemassa vielä ensimmäistä lautaakaan, mutta haave on nyt istutettu. Koreaköynnöskuusama on maassa.
Juuri istutettu Koreaköynnöskuusama odottelee vajan valmistumista.
Köynnöskuusamien kerrotaan olevan kalkinsuosijoita. Majalta löytyi edellisten omistajien perua oleva nurmikkokalkki –pussi. Kalkki kuin kalkki tuumasin ja heitin pari kourallista istutusalueelle. Kalkkia Ruova Kuusamalle, kyllä nyt kelpaa kasvaa.
Välillä näkee todella kauniisti villiviineihin peittyneitä rakennuksia. Villiviineissä parasta on ehkä niiden kaunis syysasu. Tosin keväällä niiden lehtien puhkeaminen kestää harmittavan kauan. Köynnössäleikössä oli jo ennestään kolme viime syksynä istuttamaani säleikkövilliviiniä. Istutin nyt ostamani imukärhivilliviinin aivan säleikön toiseen päätyyn.
Lidlistä ostettu imukärhivilliviini köynnössäleikön päässä.
Imukärhivilliviini tarttuu alustaan imukärhillään, eikä tarvitse erillistä tukea. Säleikkövilliviini tarvitsee kiipeilytuen, mutta on meidän oloissamme huomattavasti talvenkestävämpi. Jännityksellä odotan miten tuo imukärhivilliviini selviää talvesta.
Myös loistokärhö ’Piilun’ istutin tuohon samaan säleikköön (joo, se on pitkä). Kärhö löysi paikkansa keskeltä säleikköä ihan pionien kupeesta. En ole onnistunut loisto- eli jalokärhöjen kanssa aiemmin. Loistokärhö ’The president’ kesti hoivissani IV-vyöhykkeellä vain istutuskesän. Nyt yritin paneutua tarkemmin jalokärhöjen vaatimuksiin. Tällä kertaa ohje ei löytynyt kuukkelista vaan majan puutarhakirjastosta Suomalainen piha ja puutarha –kirjasta.
Laihan mullan sekoitus loistokärhölle. Puolet karkeaa hiekkaa ja toinen puoli multaa.Loistokärhön istutuskuoppa on täytetty laihalla mullalla. istutuskuoppaan on jätetty vielä tilaa päällimmäiselle hiekkakerrokselle.
Kaivoin melko ison istutuskuopan ja täytin sen karkean hiekan ja hyvin palaneen kompostimullan sekoituksella (noin 1:1).
Istutuskuoppa on täytetty, viimeinen kerros on karkeaa hiekkaa. Taimipaakun alkuperäinen pinta jää noin 10 cm syvyyteen.
Laitoin taimen kuoppaan siten, että juuripaakun pinta tuli noin 10 cm maanpinnan alapuolelle ja täytin kuopan karkealla hiekalla. Tämän pitäisi torjua kärhöjä vaivaavaa lakastumistautia.
Kartion suojassa kärhö saa aloitella kasvuaan rauhassa.
Lopuksi asetin kärhön päälle pajukartion suojaksi. Kärhöt kuulemma tykkäävät, että niiden juurilla kasvaa muita kasveja varjostamassa herkkää tyveä. Voin luvata, että tässä paikassa loistokärhö kyllä saa varjoa varpailleen.
Köynnössäleikköseinä koko komeudessaan. Vasemmassa reunassa imukärhivilliviini, keskellä loistokärhö ja oikeassa reunassa köynnöskuusama. Säleikön toisella puolella oikeassa reunassa on kolme säleikkövilliviiniä.Tässä sama paikka keväällä 2016. Muutama metri vadelma-aitaa sai väistyä köynnössäleikön tieltä.Säleikkö palstan rajan puolelta katsottuna.Myös tämä kuva on otettu palstan rajan tuntumasta. Ihanat laukat alkavat olla komeimmillaan.
Takana on parin päivän reissu kotimaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoen aurikoisia katuja ei tarvinnut tallustella yksin, sillä Farmari -messut olivat houkutelleet paikalle melkoisesti porukkaa.
Otin kyläilypaikoistamme muutaman puutarhakuvankin. Nykyään kesäpaikkana toimivan rintamamiestalon pihapiirin sydän on pergolan yhteyteen rakennettu kesäkeittiö, jota ahkerasti kukkivat orvokit ja muut kesäkukat koristavat.
Orvokit, sinkkisoikko ja kuusipölli sopivat somasti yhteen.Karhu vartioi pergolaa.
Isännän grillaamaa kalaa maustamaan poimitaan talon emännän vanhassa kaivonrenkaassa kasvattamat tillit, joiden satoa riittää pakkasesta pitkälle talveen.
Tillit ja persiljat kasvavat kauniisti patinoituneessa kaivonrenkaassa.Porraspielessä komeasti kukkivat vuorenkilvet toivottavat tulijat tervetulleeksi. Pihasaunan seinustalla hempeilee särkynytsydän.Kullerot loistavat kilpaa auringon kanssa.
On kiva ajatella, että nämä vanhat perennat ovat saattaneet kasvaa tällä samalla tontilla jo yli puolivuosisataa.
Aika kului mukavasti pergolassa istuskellen ja kuulumisia vaihtaen. Illaksi suuntasimme Herra Puutarhurin Majan isän luo. Ja katsokaahan millaisen herra söpöliinin seurasta saimme nauttia majapaikassamme!
Tipsu-herra osaa ottaa rennosti puutarhassa.“Katsotaanpas vähän lähempää sitä kameraa.”
Puutarhan koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Näin upeasti kukkivat golffarin värikkäät kesäkukat. Kiva idea, vai mitä?
Golf-kukkasia. Hyvä mielikuvitus ja huumorintaju synnyttyvät uusia oivalluksia.
Mennessäni eilen siirtolapuutarhan yhteisötyöhön kävin pikaisesti myös sateisella majalla. Ja mitä ihmettä! Mysteeritulppaanit, joista kerroin edellisessä postauksessani, ovat taas eri näköisiä. Melko hämmentävää. Nyt tulppaanien väri vaihteli roosasta pinkkiin ja keltainen väri oli lähes kadonnut alaosasta. Alan epäillä, että nämä voisivat sittenkin olla oikeita Nightrider tulppaaneja. Mukana oli vain kännykkäkamera.
Auriko alkoi paistaa illalla ja kävin vielä ennen kotiinlähtöä majalla ja nappasin pari kuvaa tulppaanista. Keräsin tulppaanin eri vaiheet samaan kuvaan.
Mysteeritulppaanin muutos 7.6. 10.6. ja 13.6.
Vähän myöhässä meitä ilostuttamaan avautui myös yksi Green Spirit viherraitatulppaani. Sen kaverina tässä kuvakollaasissa sateen pörröttämä Angelique.
Pikkuiset mangoldintaimet nousevat kasvatuslavan mullasta.
Kävin vilkaisemassa myös kesäkurpitsaa ja hyvältä näyttää. Nurmikolla laahustanut lehtokotiloiden armeija oli ilmeisesti löytänyt muuta syötävää.
Heippa kevätkukkijat: pienet, mutta niin rohkeat helmililjat, hentoiset lumikellot, sinisenä mattona omenapuun juuren peittävät sinililjat ja mustan mullan keskeltä väripilkkuna nousevat krookukset. Nähdään taas ensi keväänä. Nyt on tulppaanien aika! Tämä on toinen kesäni siirtolapuutarhurina. Nämä punaiset tulppaanit olivat palstallani valmiina.
Kauniita. Mutta aika vaatimatonta, jos haavekuvissa lainehtii toukokuinen tulppaanimeri. Lisää tulppaaneja siis. Selaillessani viherpeukaloiden tulppaanivalikoimaa mieleni olisi tehnyt tilata yhtä sun toista. Onneksi en villiintynyt täysin, sillä tilaamieni 70 sipulinkin istuttaminen kovaan maahan oli melkoinen urakka. Nyt minulla on onneksi syksyä odottamassa aivan tuliterä Nekalan löytöliiterin loppuunmyynnistä ostettu sipulinistutin. Palstani maa on melko tiivistä ja savista, ei mikään paras maa tulppaaneja ajatellen. Vähän harmittaa kun tulppaanit tuli istutettua aivan liian harvaan. Tiheämmällä istutuksella olisi saanut paremman lopputuloksen, vaikkakin pienemmälle alueelle.
Tien viereen punaherukkapensaiden juurelle istutin Shirley’s Dream ja Curly Sue tulppaaneita, 20 molempia.
Curly Suet ovat aika viehättäviä ripsureunoineen.
Mielestäni nämä Shirley’s Dream tulppaanit ovat kauneimmillaan ihan täysin avautuneina.
Sisääntulopolun varteen istutin 10 pinkkiä Nightrider viherraitatulppaania, 10 kerrottua Angelique tulppaania ja 10 valkoista Green Spirit viherraitatulppaania. Tai niin luulin. Ensinnäkin maasta ei puskenut lähellekkään 30 tulppaania. Ensimmäisenä aukesi vaaleanpunainen kerrottu tulppaani, ihana tuttu Angelique. Angeliquen väri muuttuu melkein valkoiseksi auringossa.
Mutta seuraava tulppaani tervehti minua auetessaan keltaisena! Ei raikkaana valkoisena Green Spirit tulppaanina tai tummanpinkkinä Nightrider tulppaanina niinkuin kuvittelin, vaan pirteän punakeltaisena. Joskushan sipulipussiin saattaa eksyä jossain tuotannonvaiheessa yksittäinen väärä sipuli.
Mysteeritulppaani. Tunnistaako kukaan mikä?
Mutta kun seuraavakin auennut tulppaani oli keltainen oli jo pakko kaivaa sähköpostista tilausvahvistus ja tarkistaa mitä olin tilannut. Tilauksella kaikki oikein. En tiedä kumpien viherraitatulppaanien tilalta olen nämä saanut, koska kumpiakaan ei ole ainakaan vielä auennut.
Mysteritulppaanin punainen/oranssi väri näyttää muuttuvan vanhetessaan pehmeämmäksi, hieman roosan sävyiseksi. Ei ihan sitä mitä penkkiin suunnittelin, mutta hauska yllätys joka tapauksessa. Ehkä siirrän nuo johonkin toiseen paikkaan omaksi ryhmäkseen ja lisään jotain yksiväristä pinkkiä tulppaania tähän penkkiin.
Vaikka kesä on vasta alkanut niin laitetaanpa jo nyt muistiin syksylle tulppaanisuunnitelmaa:
Katsele puutarhasta jo nyt sopivia paikkoja tulppaaneille
Osta varmoja Darwin tulppaaneja (kukkivat vuosi vuoden jälkeen)
Istuta tiheäksi ryhmäksi
Valitse 1-3 väriä ryhmään
Laita useampi ryhmä eri puolille puutarhaa
Lisää hiekkaa savisen mullan joukkoon
Istuta lyhytikäisempiä tulppaaneja paikkaan, johon on helppo istuttaa joka vuosi lisää
Evästeet
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Evästeiden estäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
The technical storage or access is strictly necessary for the legitimate purpose of enabling the use of a specific service explicitly requested by the subscriber or user, or for the sole purpose of carrying out the transmission of a communication over an electronic communications network.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
