Kuukausi: huhtikuu 2019

2
Julkaistu

Matot kuin huvikummussa

Voitte varmaan kuvitella miten hauskaa on sisustaa siirtolapuutarhamökkiä! Mökin sisustus on vähän kuin somistaisi leikkimökkiä tai huvikumpua. Itse en asu siirtolapuutarhamökilläni, joten käytännöllisyyden ja arjen toimivuuden ei tarvitse olla ihan ykkösinä listalla.

Kotona tykkään isoista matoista. Huonekalujen täytyy mielestäni mahtua kunnolla maton päälle. Liian pieni matto näyttää hassulta, vähän kuin nenäliinalta. Mutta mökillä meininki on toinen. Monista pikkumatoista muodostuu hauska ja värikäs kokonaisuus.

Etualalla olevassa matossa on kivat kudelankojen juoksuista muodustavat kuviot. Iso “patchwork” matto on Sotkasta. Meillä on samalainen harmaana myös kaupunkikodissa. Ihan loistava matto!

Saimme viime syksynä Herra Puutarhurin Majan kummitädiltä ja -sedältä vanhoja käsintehtyjä räsymattoja. Osan matoista on kutonut Herra puutarhurin Majan täti ja mummu. Pitkien raidallisten mattojen päässä on perinteisten hapsujen sijaan kauniit farkkukantit. Yhdessä matossa on hienot kuteista muodostuvat kuvioinnit.

Mökin kevätsiivouksen yhteydessä matot pääsivät vihdoin lattialle. En meinannut uskoa, miten kauniisti värit sopivat olemassa olevaan sisustukseen! Vielä kun löydän muutaman vanhan vaalean maton tilalle värikkäämmät, niin kokonaisuus on tosi kaunis. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin kokeilla mattojen värjäämistä tai muuta kuviointia. Ehkä lisään sen suunnitteilla olevien projektieni pitkään listaan.

Kierrätyskeskuksesta ostettu kukkatuoli jaksaa yhä ilahduttaa. Tuolin takaa kurkistaa raitamaton kauniisti farkulla kantattu kulma.
Heh! Kuvausjärjestelijältä on näköjään jäänyt huomaamatta kaapin ovessa roikkuva roskapussi. No, väri sopii sisustukseen.

2
Julkaistu

Pikkuiset pistokkaat

Aika moni ostaa kesäkukat valmiina taimina. Näin olen minäkin tottunut tekemään. Joka kesä tulee hankittua lukuisia pelargoneja ja muita kesäkukkia. Ahkerimmat kasvattavat omat kesäkukkansa siemenistä. Myös pelargoneja voi kasvattaa siemenestä. Kasvatukseen täytyy kuitenkin ryhtyä ajoissa. Pelargonien siemenet kylvetään nimittäin jo tammi-helmikuussa.

Pelargoneja voi lisätä myös napsaisemalla talvetetuista pelargoneista pistokkaita. Jos siemenestä asti kasvattaminen tuntuu turhan työläältä ja itsellä ei ole isäntäkasvia, voi pelargoneja kasvattaa myös valmiista pistokkaista! Pistokkaita on keväisin hyvin saatavilla taimistoilta ja puutarhakaupoista. PS. Jos pistakas ei ole sanana tuttu, se tarkoittaa kasvista irrotettua osaa (oksaa tai vartta), joka on tarkoitus juurruttaa uuden kasvin saamiseksi. Juurrutuksen voi tehdä kasvattamalla juuria vedessä tai laittamalla pistokkaan suoraan multaan.

Ei ole pitkä, kun hehkutin onnistuneeni Ingrid pelargonin talvetuksessa. Ja Nyt on hieman häpeillen tunnustettava, että ilo oli ennenaikaista. Kirjoitukseni jälkeen vaihdoin pelargonille mullan ja leikkasin kasvustoa lyhyemmäksi. Tämän jälkeen pelargonini lehdet alkoivat kellastua ja pudota yksitellen. Lähempi tarkastelu paljasti karun totuuden. Dronning Ingridin varsi oli täysin mädäntynyt! Poistin kasvin ruukusta ja totesin, että se ei ollut juurtunut lainkaan uuteen multaan. Oliko yhtäaikainen leikkaus ja mullanvaihto pelargonille liikaa? Tai kastelinko kukkaa liian reilulla kädellä? Ensi vuonna kokeillaan taas uudella onnella.

Lohdutukseksi hankin muutamia pelargonin ja daalian pistokkaita Honkasalon puutarhalta. Pistokkaat ovat usein hyvinkin edullisia. Näitä sai 8 kappaletta kymmenellä eurolla. Pistokkaat olivat hyvän näköisiä ja virkeän vihreitä. Minulla on tapana säilyttää taimi- ja kesäkukkapurkit myöhempää käyttöä varten. Nämä pistokkaat istutin viimevuotisten pelargonien ruukkuihin. Poistin varovasti pistokkaan ympärillä olevan kuitukankaan. Kankaaseen voi myös leikata pienet viillot tai kankaan voi jättää ihan hyvin paikoilleenkin.

Pistokkaat istutin taimimultaan. Pistokkaiden annetaan juurtua pari viikkoa, jonka jälkeen aloitetaan lannoittaminen. Itse käytän lannoittamiseen joka lannoitepuikkoja tai nestemäistä lannoitetta. Kekkilän luonnonmukainen lannoite on osoittautunut hyväksi ja monikäyttöiseksi. Kekkilän lannoite on täysin kasvipohjainen ja sen valmistamiseen on käytetty mm. fermentoituja kasviuutteita. Nestemäinen lannoite lisätään kasteluveteen ja sillä voi kesäkukkien ja huonekasvien lisäksi lannoittaa myös yrtit, pikkutaimet ja vihannekset. Ruskea paksu lannoiteneste näyttää aika epämiellyttävältä, mutta lannoite ei kuitenkaan tuoksu  mitenkään voimakkaasti.

Istutettuja pistokkaita käsitellään kuten muitakin taimia. Pistokkaat tahtovat valoisalle paikalle, mutta ei suoraan auringonpaahteeseen. Taimia totutetaan vähän kerrallaan ulkoilmaan, noin toukokuun lopulta lähtien. Mietoa lannoitetta voi antaa jokaisella kastelukerralla. Ja pelargonithan saavat kastelukertojen välillä hieman kuivahtaa.

Pistokkaissa olevat kukannuput kannattaa poistaa. Kukkien muodostuminen vie turhaa energiaa kasvavalta taimelta. Minun oli ihan pakko jättää yksi nuppu, koska halusin nähdä millaisia kukat ovat. Ostamilleni pelargonin pistokkaille oli kerrottu myös nimi, mutta en ottanut sitä ylös. Hatara mielikuva on, että nimi olisi voinut olla Ballerina. Saattoi kyllä olla jotain ihan muutakin. Mutta nyt tiedän, että pelargoneihini tulee kauniita lohenpunaisia  kukkasia!

8
Julkaistu

Purjoa, Rakkaani!

Puutarhaharrastajan perheenjäsenten hermoja koetellaan keväisin. Ei riitä, että joutuu katselemaan kevään höpsähdyttämää ja innoissaan täpisevää asuinkumppania sekä kuuntelemaan vuorokaudet ympäriinsä puhetta, jonka sanavarasto tuntuu supistuneen pelkästään puutarhaa koskeviin aiheisiin. Sillä lisäksi puutarha valloittaa koko kodin! Puolison hermojen kestävyys punnitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun keittiönpöydällä olevaan viimeiseen, taimien saartamaan tyhjään kohtaan asetellaan maljakollinen tulppaaneja. Minkäs sille voi, jos keittiön ikkuna on juuri sopivasti etelään päin. Muutaman kuukauden voi aivan hyvin syödä olohuoneessa.

Meillä taimien ja kevätkukkien lisäksi pöydällä pyörii myös kaksi kissaa. Kieltämättä jossain vaiheessa alkaa omaankin silmään näyttää hieman, hmm… no epäkäytönnölliseltä. Onneksi herra Puutarhurin Maja ymmärtää, että harrastus on rakas ja rönsyilee siirtolapuutarhan ja parvekkeen ulkopuolellekkin.

Ehkä hieman omaatuntoanikin rauhoitellakseni tiedustelin herralta viime vuonna olisiko hänellä mielessä jotain, mitä hän haluaisi minun kasvattavan. Herneet ovat kestosuosikki, mutta viime vuonna toiveena oli myös purjo. Purjo on tosi hidaskasvuinen ja se vaatii pitkän, 2-3 kuukauden esikasvatusajan. Viime vuonna purjon kasvatuksen aikaikkuna oli jo mennyt, mutta tänä vuonna muistin toiveen ja päätin kokeilla purjosipulin kasvatusta. Lähdin etsimään tietoa netistä ja kokosin myös teille pienen tietopaketin purjon kasvatuksesta.

Kuva: Pixabay

Purjosipuli (Allium porrum) on sipulinsukuinen kasvis. Purjo on Yrjön kanssa saanut hieman epäkiitollisen aseman puhekielisenä synonyyminä. Nimen loasta huolimatta Purjo on varsin mainio kasvis. Sen maku on muita sipuleita miedompi ja se onkin hyvin monikäyttöinen. Sen voi käyttää ruoanlaittoon kokonaan. Mullan alla kasvanut valkoinen osa sopii keittoihin, patoihin ja raakana vaikka salaatteihin. Vihreä osa on lähinnä keittojen ja liemien maustamiseen. Meillä purjoa käytetään useimmin tonnikalapiirakkaan ja munakkaisiin. Jotkin lähteet kertoivat, että purjo on myös urheilijoiden suosiossa, koska siitä saa nopeasti energiaa. Väite kuulostaa hieman hassulta, mutta kertokaahan ihmeessä urheilijat, popsitteko purjoa?

Purjontaimet kasvavat aluksi hassusti kaksinkerroin.

Kuten jo tulikin ilmi, purjo vaatii pitkän esikasvatuksen. Siemenet kannattaa kylvää viimeistään maaliskuun alussa. Purjon siemenet ovat pikkuruisia ja ostamassani pussissa niitä oli ihan hurjan paljon! Siemenet kylvetään joko hajakylvönä tai yksittäin. Minä laitoin siemenet turvebriketeihin, koska niitä sattui olemaan kotona valmiiksi. Siemenet itävät noin 2 viikon kuluttua kylvöstä.

Koulitut taimet. Taustalla lisää taimia kirsikkatomaattirasiassa.

Noin kymmensenttiset taimet koulitaan omiin astioihin tai 2-3 ryhmiin. Koulinnan yhteydessä taimet latvotaan. Löysin myös Eilistä & paistoa -blogista hauskan rullapotin, jolla purjon taimia voi kasvattaa paljon pienessä tilassa. Facebookissa joku kertoi tekevänsä rullapotin multapussin pohjasta. Kun pussin vielä rei’ittää pohjasta voi kastelun hoitaa kätevästi kaatamalla vettä astiaan, jossa rulla on. Taimien lannoittaminen aloitetaan, kun taimissa on 2-3 lehteä. Ulos purjot voi istuttaa touko- kesäkuun vaihteessa. Taimet lannoitetaan pari päivää ennen istuttamista, jotta ravinteet riittävät juurtumisen ajan. Taimet istutetaan noin 10 cm välein ja riviväli on noin 40 cm. Taimet latvotaan myös ulosistutuksen yhteydessä. Kasvualustan täytyy olla runsasmultainen ja syvä. Purjo vaatii myös runsaasti ravinteita ja viihtyy hyvin kalkitussa maassa. Purjosatoa pääsee toivottavasti nauttimaan lokakuun alussa.

Pienet purjontaimeni näyttävät vielä kovin honteloilta, mutta eivätköhän ne vielä vankistu kevään mittaan! Miten teidän läheiset suhtautuvat kevään kasvavaan taimimäärään? Tai onko perheenjäsenesi jopa sinua innokkampi esikasvattaja!