Vuosi: 2017

4
Julkaistu

Majan avaimia koristaa nyt Huttaroo

Katsokaas mitä posti toi! Majan avaimia koristaa nyt ihan uusi itse suunniteltu ja Huttaroon toteuttama avaimenperä. Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa tunteisiin vetoavista hetkistä mukana kannettavia esineitä, kuten koruja ja avaimenperiä. Mietitäänpä hetki. Kuvastaako oma Huttaroo koruni tunteisiin vetoavaa hetkeä? Voi, kyllä! Se hetki, kun vierailin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhassa ja astuin ensimmäisen kerran puutarhurin majan sisäpihalle. Tai se jännitystä ja suurta odotusta täynnä oleva hetki, kun klikkasimme “lähetä” painiketta netissä perustaessamme Puutarhurin Maja yrityksen.

Huttaroo avaimenperä
Posti toi puutarhurin majan avaimille uuden Huttaroo avaimenperän. Postimerkeissä komeilee Sauli Niinistö.

Sauli Niinistöllä on myös oma Huttaroo korunsa. Ja ihanaisella Mira Luodilla oli Huttaroo koru Provinssirockin esiintymisessään! Tottakai Puutarhurin Majan täytyi hankkia omansa. Tilaaminen Huttaroon nettisvuilta on helppoa. Tilausta tehdessä Huttaroolle ladataan tiedosto vaikkapa piirustuksesta otetusta valokuvasta tai kuvankäsittelyohjelmalla tehdystä kuvasta. Huttaroon naiset muokkaavat kuvan ja tekevät siitä korun. Korun voi teettää esimerkiksi lapsen piirustukseta. Tai ihan mistä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana.

Huttaroon Puutarhurin Maja avaimenperä.
Majan ovipielessä on kiva koivunoksa, johon avaimet voi ripustaa.

Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä. Puutarhanhoitohan kuulostaa ihan huttaroinnilta! Hauska nimi yrityksellä. Ja mitä muuta voisi odottaakkaan, kun itse yrittäjätkin ovat hauskoja. Minulla on ilo tuntea molemmat Huttaroon äidit, Kati ja Anna. Huttaroo-Kati on kälyni ja olen ihan mahdottoman ylpeä hänestä! Katilla on muuten kaksi ihanaa kierrätyshenkistä puutarhaa. Ehkä tekin pääsette blogini kautta joskus tutustumaan niihin.

Huttaroo kirjanmerkki. Rakas puolivilli puutarha kirja,
Tilasin kaksi samanlaista korua. Toisesta aion tehdä puutarhakirjanmerkin. Ehkä laitan naruun muutaman helmen… Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha on yksi lempipuutarhakirjoistani.
Huttaroo Puutarhurin Maja kirjanmerkki,
Mihinkäs kohtaan puutarhaunelmia jäinkään viimeksi?

Majan avaimiin ja Huttaroohon liittyy myös  tarina viime kesältä. Maja maalattiin alkukesällä kahden naisen voimin. Sain maalausprojektiin kaverikseni Huttaroo-Katin. Ja voin kertoa, että siltä naiselta hommat sujuu! Valmista siis syntyi ja yöhämärässä otimme vielä viimeiset kuvat lopputuloksesta ennen kotiinlähtöä. Mökin ovi laitettiin kiinni, jotta kuvat näyttäisivät paremmilta. Juuri maalattu mökki näyttää hyvältä ja maalarit ovat varsin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Kaikki on hienosti. Kunnes. Ovi lukossa. Avaimet sisällä ja kaksi väsynyttä ja maalintahraista työmiestä oven ulkopuolella.

Puutarhurin Majan avaimet.
Nyt majan avaimet ovat hyvässä tallessa. Minuun vetoaa avaimenperän  kulunut ja rustiikkinen pinta. Huttaroo käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja.

Ei hätää. Vara-avain löytyy kotoa. Paitsi että kotiavainkin on mökissä. Ja mökin ovi edelleen lukossa. Ei. Voi. Olla. Totta. Olin juuri muutamaa minuuttia aiemmin mainostanut pitäväni mökin avaimia aina klipsulla kiinni farkkujen vyölenkissä. Työfarkut olivat kuitenkin vaihtuneet  toisiin housuihin ja avaimet olivat jo laukussa. Ja laukku lukkojen takana. Voi rähmä! Onneksi puhelin ei ollut sisällä ja saimme soitettua huoltoyhtiölle linja-autopysäkiltä. Kerrostalon alaovella parhaisiinsa pukeutuneet ja kauniisti meikatut viikonlopun juhlijat päästivät nuhjuiset maalarit sisälle. Tovi odottelua tuulikaapissa ja huoltoyhtiön työntekijä tuli avaamaan meille asunnon oven. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päivästä jäi muistoksi hauska tarina ja komea maalipinta mökkiin.

Herra Puutarhurin Maja otti hienon kuvan Huttarroo korun varjosta jalopähkämön lehdelle.

Huttaroo seuraavaan kertaan!

4
Julkaistu

Tutut ja tuntemattomat kukassa

Olipas ihanaa, että sade lakkasi tänään illaksi! Majalla ei ole tapahtunut paljoakaan viime aikoina. Sadesää ei ole houkutellut puutarhatöihin ja normaaliin päivärytmiin totuttelu kesäloman jälkeen on vienyt oman aikansa (ja toinen työviikko jo siis käynnissä 🙂 ). Kävin illalla pikavisiitillä mökillä. Monta uutta kukkaa oli auennut edellisen käynnin jälkeen.

Puput (papanoista päätellen) olivat syöneet puolet mangoldeista ja osan toisesta salaatista. Lehtokotilot ovat ihme kyllä jättäneet kasvimaan ja kukat tänä vuonna rauhaan. Ainoastaan harmaamalvikin lehdet ovat reikäiset.

Valkoinen pienikukkainen kukka.
Monta kukkaa on vielä tunnistamatta palstalla. Tämän olin jo viime kesänä tunnistavinani helminukkajäkkäräksi. Mutta onko sittenkään?
Kurjenpolvi vaaleanpunainen.
Tämä on kurjenpolvi, mutta onko se tuoksukurjenpolvi vai peittokurjenpolvi? Kasvusto on matala ja mattomainen.
Kirkkaan pinkki ruusu.
Tuntematon pensasruusu. Kukat ovat todella kirkkaanpinkit. Mötiääset (eli kimalaiset) rakastavat tätä! EDIT: Ruusu tunnistettiin valamonruusuksi.
Peurankello nupulla.
Peurankello. Rakastaa, ei rakasta… Niin kaunis, mutta leviää riesaksi asti.
Vaaleanpunainen pionin nuppu.
En yhtään muistanut, että palstalla kasvaa myös vaaleanpunaisia pioneja. Muutama vaaleanpunainen nuppu on aukeamassa kukintaansa lopettelevan Karl Rosenfield pionin kylkeen.
Huonokuntoinen palavarakkaus.
Oi voi, ryppyjä rakkaudessa? Palavarakkaus ei voi hyvin. Lehdet olivat viime vuonnakin keltalaikukkaat. Jouduin siirtämään kukat polun levennyksen takia ja luulin niiden ottaneen siitä nokkiinsa. Mutta jotain muuta on nyt vialla.
Ruskolilja.
Ruskolilja.
Tarha-alpit nupulla.
Tarha-alpit ovat pian kukassa. Tehtävä: “Missä vuohenputki luuraa?”
Violetti kukka avautumassa.
Tämän täytyy olla joku kylvämistäni kesäkukista. Ei kai nyt näin nätti rikkaruohoakaan voi olla? Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun hoivaan rikkaruohoksi osoittautunutta kukkaa.
Oranssi kehäkukka.
Kehäkukkia on jo muutama auki. Niin ihania ja helppoja. Siemenet on helppo kerätä syksyllä talteen ja heittää maahan keväällä.

0
Julkaistu

No nyt on nimiä polvipehmusteelle!

Polvipehmuste rikkaruohojen kitkentään.

Keksi nimi “kneelerille” -arvonnan voittajat ovat selvillä. Aivan mahtavia, hauskoja ja oivaltavia nimiä olitte keksineet! Vai mitä mieltä olette nimistä: konttari, pehmis, polvien ilo eli polvilo, polvipehmiö, polvityyny, polvis, polveke, polvari, polska, polvis, polvistin, polvilappo, pemmu ja lumpiolätkä?

Onneksi en luvannut valita parasta nimeä, sillä sehän olisi ollut tosi vaikeaa!

Arvoin viisi voittajaa random.org generaattorilla:

  • SannaMi voitti polvityynyt
  • Manta0 voitti polvikset
  • Mertsi voitti pehmikset
  • Sanna P voitti polvipehmiöt
  • JennaO voitti polskat

Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

5
Julkaistu

Parvekkeen kurkuille tukea ja varjostusta

Kurkut kietoutuvat juuttinarun ympärille.

Kasvihuonekurkut ovat viihtyneet hyvin lasitetulla parvekkeellamme. Kurkut pääsivät venähtämään aika pitkiksi ennen kuin ehdimme laittamaan niille tukilangat. Herra Puutarhurin Maja porasi parvekkeen kattoon reiät tukeville koukuille ja lankana käytettiin paksua juuttinarua. Viime kesän huteria tukiviritelmiä ei todellakaan tule ikävä.

Kurkuilla on mielestäni viehättävä tapa kiertää kasvattamansa kärhet tuen ympärille. Edellisvuoden keväällä seurasin pitkään kurkuntaimien kärhien kietoutumista tukikepin ympärille. Kärhen liikkeen ja kietoutumisen voi nähdä paljaalla silmällä, kunhan malttaa katsella tarpeeksi pitkään! Vähän hullun hommaa, myönnän…

Parvekkeen varjostusverho Ikeasta, verhovaijeri ja juuttinarua.
Varjostusverho löytyi Ikeasta ja verhovaijeri Tokmannilta.
Lasitetun parvekkkeen verho ja kurkun tukinarut.
Verhovaijeri kannattaa leikata reilusti liian lyhyeksi, ettei verho jää rumasti roikkumaan.
Kurkun tukinarut parvekkeella.
Parvekkeen kattoon porattiin reiät tukinaruja varten. Reikiin asennettiin tulpat ja tukevat koukut, joihin narun sai kunnolla kiinni.

Parvekkeemme on helteillä todella kuuma. Liian kuuma jopa kurkuille, luulisin. Uteliaat kissat ja alas lattiaan asti aukeava parvekelasitus on yhdistelmä, joka tekee parvekkeen tuuletuksestakin lähes mahdotonta. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että tytöt pääsisivät putoamaan parvekkeelta.

Asensimme parvekkeelle varjostusverhon, joka suojaa kurkkuja pahimmalta paahteelta ja toivottavasti laskee parvekkeen lämpötilaakin hieman. Sopiva ja vieläpä tosi halpa verho löytyi Ikeasta.

Venäjän siniset kissat parvekkeella.
Helinä ja Iris ihmettelevät parvekkeen tapahtumia.

Parveke on ollut kissojen lempipaikka heti ilmojen lämmettyä. Iris ja Helinä tulivat meille nyt talvella ja keväällä olikin ihmettelemistä, kun parvekkeelle pääsi käymään ensimmäisen kerran. Nyt sinne osataan jo vaatia pääsyä rämpyttelemällä oven sälekaihtimia.

Tytöt seuraavat aina tarkasti meidän touhuja. Parvekkeella tapahtuvat muutostyöt vaativat tietysti virallisten valvojien läsnäoloa.

Kasvihuonekurkkujen tukeminen parvekkeella.
Kurkut olivat päässeet hieman liian pitkiksi. Langan kieputtelu lyhempien varsien ympärille olisi ollut helpompaa.
Kasvihuonekurkut parvekkeella Biolanin kasvusäkissä.
Vasemman puoleinen Euphya on kasvanut rotevammin kuin oikealla oleva Tasty Green. Euphyassa on jo kurkun alkuja, kun Tasty Green vasta aloittelee kukintaansa.
Kasvihuonekurkkujen kukkia.
Vasemmalla Euphyan kukka ja oikealla Tasty Greenin kukanalkuja.
Kurkun alku.
Minusta tulee isona kurkku!
Kurkun tukeminen.
Niin minustakin! Otetaanko skaba kummasta kasvaa isompi?
kissa syö kurkuntaimea.
Jos vain ehditte ennen kuin minä syön teidät!

Kurkku toipui hyvin taannoisesta hyökkäyksestä, mutta vaara ei todellakaan ole ohi… Iippa on ollut erityisen kiinnostunut kurkun hauskasti harottavista kärhistä. Mitenköhän ensi kevään taimikylvöille käy tämän kaverin kanssa?

2
Julkaistu

Pioneja, pioneja!

Käsi ylös kenen lempikukkalistalta löytyy pioni. Niin minultakin. Viime sunnuntain Avoimet puutarhat kierroksellani Nekalan siirtolapuutarhassa tuli vastaan oikea pionitaivas. Vaaleansinisen mökin vierellä kulkeva kesäkukkasin koristeltu kapea polku johti avoimelle sisäpihalle, joka oli täynnä pioneja. Siis ihan täynnä!

Siirtolapuutarhamökin vierellä kulkeva polku.
Mitäs kuhinaa ja kuvaamista tuolla on meneillään?
Pioneja pihalla.
No mutta, Vau! Avara aurinkoinen piha oli täynnä kauniita pioneja. Taustalla sinivaleunikko.
Tummanpunaisia pioneja.
Osa pioneista oli täysin auki ja osa vielä nupulla.
Pioneja kukassa.
Pioneja, pioneja!
Pionit.
Pioneja siellä…
Pioneja lähikuvassa.
…pioneja täällä.
Kauniita pioneja.
Pinkkejä pioneja.
Vanhan roosan värinen pioni nupulla.
Roosan värisiä pioneja. Mikähän tämän nimi on?
Pionipiha.
Täydessä kukassa.
Green halo pioni.
Ja nupulla. Tämä erikoisempi pioni oli muistaakseni Green Halo. Mikä kaunokainen!
Kesäkukat ja pioni.
siniviuhka ja vaalenapunainen pioni.

Tämän puutarhan kohdalla harmitti se, että en ole kovin kaksinen valokuvaaja. Tämä puutarha oli nimittäin mykistävän kaunis.

Hämmentävintä kaikesta oli kuitenkin omistajan vastaus kysymykseeni: “Miten olet saanut pionit viihtymään näin hyvin ja miten hoidat ja lannoitat niitä?”. Vastaus oli “En mitenkään.” Siis mitä! Pionipuutarhurin salaisuus oli nimittäin se minkä me kaikki tiedämme ja mitä on kuitenkin niin vaikea noudattaa: huolellinen perustus.

Istutuskuopan pohjalle laitetaan hyvin palanutta karjanlantaa, ja päälle hieman hiekansekaista multaa, jotta juuret eivät ota suoraan lantaan. Lopuksi kuoppa täytetään hiekansekaisella mullalla. Tämän jälkeen kukoistavia pioneja ei ollut tarvinnut lannoittaa kymmeneen vuoteen mitenkään! Ainut hoitotoimenpide oli juurelle vuosittain lisätty hiekka.

I’m in love! Haluan lisää pioneja!!

0
Julkaistu

Puutarhakierroksella siirtolapuutarhassa

Toisten puutarhoissa kiertely on aivan mahtavaa! Jos maassa ei ole metrin lumikerrosta on kyläillessä pakko päästä edes pienelle kierrokselle kyläpaikan puutarhaan. Parhaimmillaan tällainen kierros on tietenkin toisen puutarhaharrastajan kanssa puutarhassa kuljeskellen. Yhdessä ihmetellen, ihastellen, kysellen, suunnitellen ja haaveillen. Ja jokaisessa puutarhassa on ihan varmasti jotain mielenkiintoista. Myös niissä, joiden omistajat eivät ole varsinaisesti puutarhaharrastajia. Kauneutta voi löytää vaikkapa hieman villiintyneiden kukkapenkkien yllättävävistä kasviyhdistelmistä, sammalen peittämämistä kivistä tai puutarhaan unohtuneista kasvien valtaamista esineistä.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on hieno mahdollisuus päästä kurkistamaan lähemmin ihan vieraidenkin ihmisten puutarhoihin. Tässä muutamia poimintoja Nekalan siirtolapuutarhan Avoimet puutarhat tapahtumassa kiertämistäni pikkuisista puutarhoista.

Siirtolapuutarhassa on eri värisiä mökkejä.
Nekalan siirtolapuutarhassa mökkinsä saa maalata haluamansa väriseksi. Alueella onkin ihan kaiken värisiä majoja.
Siirtolapuutarhamökki rehevän kasvillisuuden takana.
Pienet suloiset mökit pilkistelevät rehevän kasvillisuuden seasta.
Juhannusruusu valkoisen aidan takana.
Monissa puutarhoissa juhannusruusut kukkivat vasta nyt komeimmillaan.
Pieni ruukku vesiaihe.
Tästä pienestä vesiaiheesta kuului ihana rauhoittava veden solina!
Kaatunut puunrunko kukkapenkin koristeena.
Kaatunut puunrunko näytti todella kauniilta tässä kukkaryhmässä. Aivan kuin kaikki olisi ollut tässä aina.
Yhdessä puutarhassa vieraita otti vastaan näin kiva kaveri.
Valkoinen ruokaryhmä ja valkoinen auringonvarjo.
Tämän puutarhan tunnelma oli tyylikäs ja rauhallinen.
Muotoonleikattu pensasaita ja enkelipatsas.
Puutarhan muotoonleikattu pensasaita oli tosi hieno. Se antoi selkeän taustan kauniille asetelmille.
Siniset valurautatuolit.
Ja näiden tuolien väri oli osunut ihan nappiin!
Olisin voinut jäädä vaikka koko päiväksi kuljeskelemaan tämän puutarhan pieniä kasvien keskellä kiemurtelevia polkuja. Aivan ihana!
Vihreä ja rehevä puutarha.
Vihreää ja rehevää. Ja ei lainkaan nurmikkoa. Tykkään.
Köynnökset talon seinustalla.
Mökin seinustaa peitti upea monilajinen köynnösryhmä. Köynnöshortensia aloitteli kukintaansa. Saniaisia pitää muuten saada lisää omaankin puutarhaan.

Nekalan siirtolapuutarhassa kaikki tontit ovat suunnilleen saman kokoisia ja mökitkin on sijoiteltu tonteille samalla tavalla. On jännittävää miten eri näköisiä ja tunnelmaltaan täysin erilaisia puutarhat silti ovat! Omalle palstalle täytyy saada lisää runsautta ja enemmän huonemaisia tiloja. Tuossa viimeisten kuvien puutarhassa oli hyödynnetty hienosti köynnöksiä. Aion istuttaa palstalleni lisää puita, mutta taidanpa hankkia lisää myös köynnöksiä. Niillä saa nopeasti rehevyyttä ja korkeuseroja puiden kasvua odotellessa.

Tällä viikolla on tulossa vielä postaus upeasta pionipuutarhasta!

15
Julkaistu

ARVONTA: Keksi nimi “Kneelerille”

Itsetehty polvityyny rikkaruohojen kitkentään.

Meillä oli viime vuonna Avoimet puutarhat –tapahtumassa kirpputori palstalla ja tein myyntiin pehmustettuja polvenalustyynyjä kitkentätyöhön. Kiva tuote, housunpolvet pysyy puhtaina ja kuivina ja onhan pehmustetulla alustalla mukavampi nyppiä rikkaruohoja. Itsellänikin on tietysti tällainen, kun vaan muistaisi käyttää. Innostuin tekemään vähän liian monta ja niitä jäi ylitse. Ajattelinkin nyt arpoa nämä ylimääräiset tyynyt blogini lukijoille.

Englanniksi näitten nimi on ilmeisesti kneeler, mutta mikä tämän nimi on suomeksi? Osallistu arvontaan suomentamalla sana tai keksi ihan oma uusi sana. Arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken viisi palkintoa, joissa jokaisessa on kaksi pehmustetta: pinkki ja mintunvihreä. Jos edes toinen olisi oikeassa paikassa silloin kun sitä tarvitaan 🙂

Rikkaruohojen kitkentää helpottamaan tehty pehmuste.

Näitä oli Vallilan Aurajoki-kuosin kernistäkin tehtynä. Joku keksi mielestäni hyvän idean ja osti sellaisen polvipehmusteeksi autonrenkaan vaihtamiseen. Ja käypä tällainen vaikka kylmällä säällä lapsille istuinaluseksi retkelle tai keinuun.

Tyynyt ovat siis itse tehtyjä. Jos arpaonni ei suosi, niin tällainen on melko helppo tehdä itsekkin. Tyynyissä on sisällä telttapatjasolumuovi jonka molemmin puolin on päiväpeitosta leikattua vanua. Päällinen on vahakangasta. Ja kernikin sopii tarkoitukseen hyvin.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

  • Kommentoi tähän blogipostaukseen miksi sinä nimittäisit tällaista pehmustetta.
  • Arvon viisi voittajaa, jokainen saa 2kpl pehmusteita: pinkin ja mintun.
  • Kilpailuaikaa on ensi sunnuntaihin 9.7.2017 asti.

Onnea arvontaan!

Osallistumisaika on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille vastanneille!

2
Julkaistu

Kirppislöytöjä ja hurmaava Café Viola

Sinkkikastelukannu, peltirasia ja pyöreä kivipallo.

Avoimet puutarhat -tapahtuma on tältä vuodelta ohitse. Toivottavasti kaikilla osallistuneilla oli antoisa päivä! Lähdin kotoa pelkän aamupalan syöneenä ja rappukäytävässä vastaan tullut mausteisten siipien tuoksu sai vatsani kurnimaan. Onneksi ehdin napata lähikaupasta tonnikalasalaatin majalla syötäväksi. Minä olen niitä ihmisiä, joilta mikään ei suju nälkäisenä. Onneksi nykyään tiedostan asian ja yritän muistaa syödä säännöllisesti.

Kivipallo reikä keskellä.
Saisikohan tästä kehiteltyä jonkin vesiaiheen?

Pikaisen mökkilounaan jälkeen lähdin kiertelemään Nekalan siirtolapuutarhan puutarhoja ja kirpputoreja. Heti ensimmäiseltä kirpputorilta löysin hienon reiällisen kiven kahdella eurolla. Kivi painoi monta kiloa, joten sitä oli pakko lähteä viemään majalle. Samalta kirppikseltä ostin myös peltirasian ja sinkkikastelukannun.

Pop-up kahvila siirtolapuutarhalla.
Café Violan iloinen myyjätär ja remontissa olevan siirtolapuutarhamökin omistaja.
Tyttö omenapuun alla valkoisessa mekossa.
Pop up kahvila Café Violan idylliä siirtolapuutarhassa.

Vietyäni kiven majalle jatkoin kierrosta. Yhden mökin pihaan oli pystytetty hurmaava Café Viola hyväntuulisine myyjättärineen. Suvi, mökin omistaja kertoi viime vuonna alkaneesta mökin kunnostusprojektista. Suvin mies on rakennusrestauroinnin ammattilainen ja sen kyllä huomasi. Mökkiä on kunnostettu pieteetillä perinteitä vaalien, esimerkiksi mökin vanhat ikkunat on restauroitu. Kahvilan pöydässä sai selailla valokuva-albumia ja katsella kuvia remontin kulusta. Remontin edistymistä voi seurata myös kivasta Suvi mökillä –blogista.

Valkoinen auringonvarjo pöytäryhmän päälllä.
Auringonvarjo oli mahtava kirppislöytö!

Seuraavalta kirppikseltä pongasin hienon 3 metriä halkaisijaltaan olevan riippuvan auringonvarjon. Aivan täydellinen oleskeluryhmän päälle! Majan pihassa ei ole juurikaan varjoisia paikkoja lukuunottamatta varjoista sisääntulopihaa. Eikun taas viemään ostoksia majalle. Ja tällä kertaa tarvittiinkin kaksi reissua. Maksoin varjosta 20 euroa, jonka jälkeen olinkin jo käyttänyt kaikki kierrokselle varaamani käteisen. Rahattomana sainkin onneksi loppukierroksen tehtyä ilman keskeytyksiä.

Ensi viikolla pääsette näkemään käymiäni puutarhakohteita!

2
Julkaistu

Palanen paratiisia – Avoimet puutarhat Nekalan siirtolapuutarhassa

Ruskea siirtolapuutarhamökki.

Vierailin Tampereella Nekalan siirtolapuutarhassa Avoimet puutarhat -tapahtumassa kesällä 2015. En ollut koskaan ennen käynyt siirtolapuutarhassa ja olin aivan lumoutunut paikasta. Juttelin tapahtumassa mukana olevien ihanien siirtolapuutarhurien kanssa ja ihastelin erilaisia puutarhoja. Muutamaan mökkiinkin pääsi kurkistamaan sisälle. Niin paljon ihania puutarhoja, älyttömän söpöjä mökkejä ja ihmisiä joiden kanssa voi puhua loputtomasti puutarhanhoidosta! En voinut uskoa että tällaista paikkaa voi olla edes olemassa. Päivän seurauksena sain niin kovan mökkikuumeen, että oma mökki oli saatava jo samana syksynä.

Nekalan siirtolapuutarha siirtolapuutarhamökki.

Polkupyörä ja päivänkakkaroita mökin pihassa.

Siirtolapuutarhamökki sisältä. Mäntypaneelia, patchwork-matto, riipputuoli sisällä.

En tiedä tietävätkö nuo silloin 2015 mukana olleet puutarhurit miten suuren vaikutuksen minuun tekivät. Pääni oli tuolloin niin pyörällä kaikesta ihanuudesta, että muistiini ei ole jäänyt kaikki palstat, joilla silloin pääsin vierailemaan. Kiitos teille! Ja kiitos myös teille muille upeille puutarhureille ympäri suomen, jotka jaksatte avata puutarhanne yleisölle Avoimet puutarhat –tapahtumassa! Käynti puutarhassanne voi tehdä vierailijaan suuremman vaikutuksen kuin uskottekaan.

Juhannusruusu köynnössäleikössä.

Karviaisen marjat oksassa.

Tänään pääsee taas luvan kanssa kurkistamaan satoihin kauniisiin puutarhoihin. Myös Nekalan siirtolapuutarha on mukana tapahtumassa . Parikymmentä Nekalan siirtolapuutarhan puutarhuria avaa portit palstoillensa. Lisäksi siirtolapuutarhalla on myös viljelijöiden kirpputori.  Jos asut Tampereella tai lähistöllä, niin lähde ihmeessä käymään! Kirppislöytöjen lisäksi saat kotiin viemisiksi myös kopallisen uusia ideoita omaan puutarhaasi.

Kukintaansa lopetteleva laukka.

Toivottavasti näemme monia kauniita puutarhoja tänään!

0
Julkaistu

Kesäkukkapäivitystä

Ruukkuryhmä: siniviuhka metalliämpärissä, pelargoni kattilassa.

Siirtolapuutarha sijaitsee meiltä kotoa sopivasti pyöräilymatkan päässä. Aika usein tulee kyllä mentyä linja-autolla tai autolla. Eilen pyöräillessäni siirtolapuutarhalle  poikkesin matkalla Turtolan kauppakeskuksen pihassa sijaitsevassa kesäkukkamyymälässä. Tämä oli ensimmäinen käyntini tässä myymälässä ja nimi jäi minulta vieläkin hämärän peittoon. Poistuin kaupasta pyörän etukori ja sarvissa roikkuvat pussit täynnä ihania kesäkukkia.

Vaaleanpunaisia kosmoskukkia taimimyymälässä.
Myymälässä oli aivan ihania kosmoskukkia isoissa purkeissa.
Erivärisiä pelargonioita kesäkukkamyymälässä.
Kymmeniä erivärisiä pelargonioita! Mä taidan ottaa nämä kaikki…
Kesäkukkia pyörän korissa.
Pyörän kyytiin pääsivät verenpisara, siniviuhka, valkoiset ja vaaleanpunaiset pelargonit ja hopeaputous.

Etupihan varjossa hujopeiksi kasvaneet orvokit pääsivät aurinkoisempaan paikkaan. Tilalle laatikkoon tuli verenpisaraa, jota mietin tähän jo keväällä. Ostin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta, mutta mallailtuani sitä laatikkoon totesin, etteivät ne toimi yhdessä. Kävin hakemassa laatikkoon karviaispensaan alta suikeroalpia ja kas sehän sopii mainiosti! Kun katson tätä kuvaa verenpisarasta ja hopeaköynnöksestä, niin ei se nyt enää niin hullulta näytä. Kumpi on parempi?

Verenpisara ja hopeaputous laatikossa.
Kokeilin ensin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta.
Verenpisara ja suikeroalpi kesäkukkaistutus.
Hain kuitenkin karviaisen juurelta suikeroalpia laatikon reunalle.
Varjoisen paikan kesäkukkaistutus. Verenpisaraa kukkalaatikossa.
Verenpisara viihtyy varjossakin.

Tässä Meillä kotona -sivuston jutussa on kivoja ideoita miten verenpisaraa voi käyttää. Voi vitsi miten ihanasti se sopiikaan tuollaisiin vanhoihin rustiikkisiin istutusastioihin. Tuo jutun toiseksi viimeinen kuva on vaan niin ihana!

Verenpisara.

Verenpisaran kukka lähikuva.

Verenpisaran kukka pinkki.

Loput kesäkukat istutin erilaisiin pikkuastioihin. Osan orvokeista laitoin vanhaan rouheaan laatikkoon. Laatikkoa suojaamaan löysin varaston uumenista juuri sopivan kokoisen taimikasvatuslaatikon.

Orvokkien istutus vanhaan puulaatikkoon.
Varjossa pitkät varret kasvattaneet orvokit istutin vanhaan laatikkoon. Puulaatikon suojana toimii taimienkasvatuslaatikko.
Orvokit puulaatikossa.
Ihanan rento orvokkien sekasotku.
Pelargoni vanhassa kattilassa.
Pelargonin kattilassa ei ole reikää pohjassa. Täytyy olla varovainen kastelun kanssa. Ruskeissa ruukuissa tulossa kesämalvikkia ja kosmoskukkaa.
Rustiikkinen vanha puinen istutusastia.
Vanha puusaavi sai asukkaikseen pelargonin ja hopeaputouksen.
Keramiikkakissa.
Tämä sympaattinen keramiikkakissa löytyi viime kesänä Ahlmanin kesätapahtumasta sokeainyhdistyksen myyntikojusta.

  Helteistä Heinäkuuta multasormet!

2
Julkaistu

Rikkaruohottunut vadelma

Rikkaruohoja täynnä oleva kottikärry

Vadelma-aidat rajaavat monia palstoja täällä Nekalan siirtolapuutarhassa. Heinäkuun lopulla saadaan taas maistella makeita vadelmia suoraan pensaasta. Oman palstani rajalla kasvavat rikkarouhottuneet vadelmat ovat odottaneet kitkentävuoroaan jo pitkään. Eilen oli vihdoin aika tarttua toimeen.

Rikkaruohot vadelmapensaan juurella.
Vadelma-aita oli päässyt rikkaruohottumaan.
Rikkaruohoja täynnä oleva pensaan alusta.
Mitkäs näistä olikaan niitä rikkaruohoja?

Vadelmapensasta on aika hankala pitää rikkaruohoista täysin puhtaana. Kannattaa kuitenkin kitkeä alusta säännöllisesti, sillä pahasti heinittynyttä vadelmariviä vasta hankala onkin putsata. Lisähaastetta hommaan tekee vielä vadelman matala juuristo, liian ronski kitkeminen voi vaurioittaa vadelman juuria. Myös vadelman uusia hentoja versoja kannattaa varoa rikkaruohoja nyhtäessä. Hennon vihreinä ne maastoutuvat harmittavan hyvin rikkaruohoviidakkoon.

Perattu vadelmapensas.
Rikkaruohot poistettu. Alkaa näyttää jo paremmalta. Vadelman oksisto tosin on turhan tiheä. 🙂

Vattujeni juurella kasvaa enimmäkseen vuohenputkea, lemmikkiä ja jotain jonka uskoisin olevan peurankelloa. Vuohenputkitaistelua käyn katkaisemalla vuohenputken maanpäällisen osan. Näin ne pysyvät edes jotenkin kurissa. Kasvia ei saa kitkemällä kokonaan pois. Vuohenputki nimittäin lisääntyy pienestäkin maahan jääneestä juurenpalasta.

Kompostimultaa vadelmien juurelle.
Seuraavaksi levittelin juurelle kompostimultaa.
Vadelma-aita.
Valmis!
Vadelmapensas ennen ja jälkeen kitkemisen kuvat.
Vadelma ennen ja jälkeen kitkemisen.

Erilaiset katteet vähentävät rikkaruohojen kasvua. Katteeksi sopii esimerkiksi kuitukangas, musta muovi, olki tai ruohosilppu. Oma suosikkini on paksu kerros sanomalehteä ja päälle kuorihaketta. Nyt en käyttänyt mitään katteita, vaan poistettuni rikkaruohot ja rivistä uloskasvaneet vadelman versot levittelin juurille kompostimultaa. Ajattelin ottaa kivan fiiliskuvan kompostin lapioinnista. Tasapainoillessani  kompostikasan päällä kamera toisessa kädessä ja mullalla lastattu lapio toisessa tajusin aika pian, ettei touhussa ole mitään järkeä. Tässä ihana fiiliskuva kompostin lapioinnista (P.S. Kuvausavustajan ja sisällönsuunnittelijan paikka vapaana):

Kompostimullan lapiointia.
Ravinteet kiertää palstalla. Kompostimultaa lannoitteeksi ja katteeksi.

Toista pitkää sivua rajaava vadelma jäi vielä perkaamatta. Poistin tästä aidasta viime syksynä pitkän pätkän. Aita oli suoraan kukkapenkissä kiinni ja vadelman juuriversot valloittivat uhkaavasti penkkiä. Vaikka vadelma on nyt poistettu versoja puskee vieläkin kukkapenkistä. Toinen aita onkin onneksi nurmikon reunassa. Siitä juuriversot on helppo ajella pois ruohonleikkurilla.

Suikeroalpin lisäys.
Vadelmapensaan alta löytyi suikeroalpin taimia.

Vadelmien juurelta, rikkaruohojen keskeltä löysin suikeroalpin taimia. Pelastin taimet ja istutin ne sisääntulopolun varrelle iiristen juurelle.

0
Julkaistu

Ei haittaa vaikka sataa

Onnellinen puutarhuri.
Onneksi on riippukeinu sisälläkin. Ei haittaa vaikka sataa.

Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.

Mökin värikin ehti vaihtua polkuprojektin keskellä. Alkutilanteesta ei tietenkään muistettu ottaa kuvaa.
Suodatinkankaan päälle on levitetty asennushiekka. Laattojen asennus voi alkaa.
Herra Puutarhurin Maja laatoittaa ja Juhannuspolku etenee laatta kerrallaan.

Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

Selkiintyihän se rytöläjäkin vähän.
Herra Puutarhurin Maja mietti kaatopaikkakuormaa kasatessaan, että tuleeko sana “viidakko” sanasta viita? Mistähän tuli mieleen?!?

Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että  osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.

Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀

Kasvimaatakaan ei tarvitse kastella. Mitähän siemeniä laitoin tuohon vasempaan reunaan?

Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!

PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.