Varjopuutarha ja sivupiha – Puutarhasuunnitelma
Edellisessä postauksessani lupasin esitellä puutarhasuunnitelmaani vähän tarkemmin. Suunnitelma on vielä keskeneräinen, mutta isommat palikat alkavat olla kohdillaan. Majan ja tien väliin jää pieni varjoinen, pohjoiseen suuntautuva kaistale, joka on saanut nimekseen varjopuutarha. Sisääntulopolun vastakkaisella puolella on pitkänomainen tila, jota kutsun tylsästi sivupihaksi. Sivupihalle olisi kiva miettiä jokin hauskempi nimitys. Nimi löytyy varmasti myöhemmin kun tila muuttuu mielenkiintoisemmaksi.
Kaikista puutarhan osista varjopuutarhaan tulee vähiten muutoksia. Kaikki olemassa olevat kasvit vuohenkelloa lukuunottamatta tulevat jäämään. Varjopuutarhan omenapuu on aivan väärässä paikassa. Sen läpi kulkee ilmasähköjohto ja puuta onkin leikattava joka vuosi ronskisti, etteivät oksat ota sähköjohtoon. En kuitenkaan raaski kaataa puuta, sillä se on varsin persoonallinen ja palstani ainut puu sisäpihalla olevan omenapuun lisäksi.
Varjopuutarhan nurmikko korvautuu erilaisilla varjokasveilla. Mielessäni on ainakin varjoyrtti, kotkansiipi, rönsytiarella, keijunkukka, alppiruusu, taponlehti ja särkynyt sydän. Kuunliljoja ja köynnöshortensioita varjopuutarhasta jo löytyykin. Varjopuutarhan kevät on aurinkoisempi ja sipulikukkien täyttämä.
Sivupihalla on valmiina pitkä polun vieressä kulkeva perennapenkki. Aion laajentaa penkkiä ja jättää keskelle vain kapean polun. Tienreunassa kasvaa iso valamonruusu, jossa on myös jotain muuta pensasruusua mukana. Ruusun viereen istutan pikkujasmiketta. Sivupihalle tulee myös kaksi rungollista ‘Palabin’ syreeniä ja sateenvarjojalava. Vinkin jalavasta sain puutarhansuunnittelukurssilla.
Toinen loistava vinkki oli yhden kurssilaisen näyttämä kuva, jossa piiskun kaverina oli tosi kivalta näyttävä sinipallo-ohdake. Olin jo lähes antanut lähtöpassit tarhapiiskupensaalle, mutta kuva sai minut pyörtämään päätökseni. Keltaiset kukat eivät todellakaan ole lempikukkiani, mutta olen oppinut pitämään niistä oikeiden kumppanien kanssa.
Mukavaa alkanutta joulukuuta!
Hyvälle kuulostaa ja näyttää jo nyt sielun silmin. Puutarhaa on kiva suunnitella, sitä minäkin teen jatkuvasti ja sitten koirulini kaivaa kaiken ylös mitä olen istuttanut ja laittaa omia juttujaan tilalle. Nyt puutarha on lumen alla, onneksi sillä se oli aivan liejua. Pitää siis keväällä urakoida että saa nurmikon hyvään kasvuun ja vahvemmaksi. Upeita kuvia!
Mukavaa joulukuuta sinulle myös!
Puutarhanlaitto voi olla aika haasteellista ehtiväisen koiran kanssa. 🙂 Juuri istutetut taimet ovat varmaan kaikista mielenkiintoisimpia.
Täydellistä!
Eikö vain, ainakin paperilla. 🙂
Mukava seurata puutarhasuunnitelmasi edistymistä! Pieni varoituksen sana Vuohenkellosta. Minulla on vanhassa puutarhassani ollut ajoittain epätoivon hetkiä kyseisen kasvin kanssa. Vuohenkello leviää pienestäkin juuripalasta ja tekee syvälle maahan porkkanan kaltaiset valkoiset juurakot. Kukkahan on ihan ok, mutta levitessään täyttää kasvusto koko alan, minkä on suunnitellut muille kasveille.
Puutarhan suunnittelu on sitten mukavaa puuhaa. Kummasti piristää myös harmaana vuodenaikana!
Terveisin Päivi, kottikarrynkaantopiiri.blogi.net
Nuo pahuksen vuohenkellot ehtivät tänä syksynä jo siementääkkin ennenkuin muistin katkaista varret. Näitä kasvaa vadelmienikin juurella vuohenputken kanssa. Pitääpäs käydä kurkistamassa sinunkin blogisi. 🙂
Ihana suunnitelma, kuulostaa tosi hyvältä! Sateenvarjojalavasta haaveilen itsekin, mutta en tiedä, menestyisikö se täällä. Hyvää viikonloppua ja tunnelmallista joulunodotusta!❤P.s. blogissani on käynnissä mukava arvonta:)
Kiitos! Tuo sateenkaarijalava on kyllä kivan näköinen. Kävin osallistumassa arvontaan. 🙂
Ihania kuvia ja suunnitelmia! Minulla on blogissani sinulle haaste, mikäli kiinnostaa. 🙂
Olipas ihana haaste, mielelläni otan sen vastaan. Mukava kääntää ajatuksia jo vähän tulevaan kevääseenkin.
Juuri samainen varjopiha tulee minullekin työn alle jossain vaiheessa. En tykkää siitä tällä hetkellä ollenkaan. Länttiä ympäröivät isot juhannus- ja hansaruusut ja jokin tatar. Oikeastaan ihanaa, kun riittää suunniteltavia alueita. Mielenkiinnolla jään seuraamaan suunnitelmasi kehkeytymistä!
Mahtavaa, että pienellä palstallakin riittää monenlaisia alueita. Päässäni on jo mielikuva millaisen tunnelman varjopuutarhaan haluaisin, sää nähdä miten onnistun sen toteuttamaan. Tataria minullakin on isot puskat palstan laidalla. Ne leviävät hurjasti ja saavatkin luultavasti lähtöpassit ensi kesänä. Ruusuja ja piiskujakin pukkaa monesta paikkaa. Yhden ison valamonruusun aion säilyttää ja juhannusruusulle pitäisi keksiä parempi paikka.