Varjopuutarhan ensimmäiset asukkaat – pienet köynnöshortensiat

Voi miten pieniä ja suloisia nämä pari viikkoa sitten istuttamani köynnöshortensian taimet ovat. Eivät rassukat vielä ylety edes kurkottelemaan mökin seinälle kiinnitettyihin köynnössäleikköihin. On siinä pikkuisille tekemistä jos aikovat täyttää koko seinustan. Köynnöshortensioille tehtiin oma pieni turveharkoilla reunustettu kohopenkki. Perusmaa oli penkin toisessa päässä karkeaa hiekkaa ja toisessa savista. Koska köynnöshortensia viihtyy hapahkossa maassa, maata parannettiin lisäämällä siihen reilusti havu-ja rodomultaa. Pelkäämiäni omenapuun juuria ei onneksi kaivuutöissä tullut vastaan.

Turveharkkoja oli tosi mukava ja helppo käsitellä. Ainut huono puoli harkoissa on korkeahko hinta. Onneksi turveharkot ovat kuitenkin pitkäikäisiä. Sahasin harkot kahtia ihan tavallisella sahalla.

Haluaisin harkot täyteen pehmeää sammalta. Puutarhurin Majan Facebook sivuilla sainkin hyvän vinkin sammaloittamiseen, turveharkot valellaan piimällä. Hapanta ja varjoa, eikös sammal niistä tykkää?

Köynnöshortensian taimi istutettuna havu- ja rodomultaan.
Taimia ei istutettu ihan seinän viereen. Kukkapenkkiä ei koskaan kannata laittaa sokkeliin kiinni, koska talon rakenteet saattavat vaurioitua kosteudesta. Kasvit saavat myös paremmin vettä vähän kauempana kuin ihan räystään alla.
Köynnösten istutus talon seinustalle.
Mökin sokkelin reunus on vielä vähän kesken. Pitäisiköhän pyytää pyöreitä kiviä tuliaisiksi vierailta :). Etupiha tulee varmaan olemaan ensimmäinen nurmikoton alue siirtolapuutarhapalstallani.

Siirtolapuutarhamökkini etupiha on varjoinen ja olenkin suunnitellut tekeväni siitä varjopuutarhan. Varjoisessa viihtyviä kauniita kasveja on paljon. Varjon kasvit eivät ehkä hurmaa kukkaloistollaan, mutta lehtien värit ja muodot voivat olla todella kauniita.  Varjoisassa viihtyvät ainakin erilaiset saniaiset, kuunliljat, valeangervot ja alppiruusut. Mielestäni varjopuutarhaan sopivat hyvin myös varvut, maanpeitekasvit, kivet, ja sammal.

Turveharkoista tehty kukkapenkki köynnöshortensioille.
köynnöshortensioiden juurelle pitäisi vielä istuttaa jotain maanpeitekasvia. Ehkäpä varjoyrttiä tai taponlehteä? Köynnöshortensia on toki itsekkin kiva maanpeitekasvi.
Köynnöstuet seinälle.
Varjoisen etupihan seinustasta tulee tosi kiva kun köynnöshortensiat täyttävät ritilät.

Lopuksi vielä pieni maistiainen tulevasta. Kuka arvaa mitä olen askarrellut puutarhaani?

Hyvää viikonloppua!

Mitä kuuluu kesäkukille?

Edellisessä postauksessa kerroin parvekkeemme kasvihuonekurkkujen kuulumisia. Tehdäänpäs pikainen katsaus myös siirtolapuutarhamökin kesäkukkien kuulumisista. Suunnittelin tekeväni kukkaistutuksista runsaita ja monilajisia keväisen Prahan matkamme kukkaistutusten innoittamana. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta täytyy myöntää että näin loppukesästä pelargonilaatikot näyttävät upeilta.

Siirtolapuutarhamökin kesäkukat
Pelargonikesäkukkalaatikoita on yhteensä kolme. Kaksi sisääntulopolun varressa ikkunalla ja yksi etupihan ikkunalla.
Riippapelargonit
Tämä istutus on kaikkein onnistunein. Riippapelargonit pääsevät ostoslistalle myös ensi kesänä. Tavallinen pelargoni on alkanut kukkia kunnolla vasta ihan hiljattain. Molemmissa on valtavasti nuppuja.
Kukkalaatikko
Tämä on edellistä pienempi laatikko. Siihen ei riittänyt kahta riippapelargonia ja kokonaisuus on toispuoleinen. Muistiin ensi vuodelle: riippapelargonit kaikkien laatikoiden päihin.
riippapelargoni pinkki.
Uusia kukkia on tulossa vielä runsaasti.
Kuivahtanut siniviuhka.
Liian pieni ruukku yhdistettynä unohtuneeseen kasteluun. Tuloksena kuivahtanut siniviuhka.

Sitten niihin epäonnistumisiin. Amppelissa roikkuneen siniviuhkan kastelu unohtui  muutaman kerran. Paahteisella seinustalla liian pienessä ruukussa kasvanut kukkahan ei siitä tykännyt. Koska siniviuhka on kuitenkin kiva ja moka oli puutarhurin saatan kokeilla sitä ensi kesänä paremmilla konsteilla. Alumiinikattiloihin istutetut pelargonit olivat tuhoontuomittu yritys, jota ei kannata kokeilla uudestaan. Kivan näköisiä hetken aikaa, mutta koska kattiloiden pohjissa ei ollut reikiä kukat käytännössä hukkuivat veteen. Niistä en viitsinyt ottaa edes kuvia.

Verenpisara laatikossa.
Ex tempore yhdistelmä suikeroalpi ja verenpisara näyttivät kivoilta, kunnes suikeroalpi alkoi kukkia. Verenpisara menee kuitenkin jatkoon ensi kesälle. Pitää miettiä sille sopivampi kaveri.
Puutarhurin Maja puulaatikko tekstillä.
Ikean puulaatikosta tuunattu “omenalaatikko”.

Miten teidän kesäkukat jaksaa näin loppukesästä? Löytyikö uusia suosikkeja tai pahoja pettymyksiä?

Hyvää elokuun alkua!

Köynnöshortensia mökin varjoisalle seinustalle

Siirtolapuutarhamökilläni on täydellinen paikka köynnöshortensialle. Mökin ja tien väliin jää pieni varjoinen etupiha. Mökin etupihan puoleinen seinä on pohjoiseen päin ja siinä on ainoastaan yksi pieni ikkuna toisessa päässä. Seinä on tylsän näköinen ja sisääntulo ei ole niin rehevän ja viihtyisän näköinen kuin toivoisin. Viime kesänä hoksasin, että seinustalla olisi loistava paikka köynnöshortensialle.

Saimme kesälomalla viimeisteltyä mökin maalauksen ja Herra Puutarhurin Maja asensi seinustalle köynnösritilät. Ennen taimikaupoille lähtöä köynnöshortensioille täytyy kuitenkin vielä tehdä kunnon kasvualusta. Haasteita on luvassa, sillä maa on tiiviihköä ja melko savista. Luulen, että etupihalla kasvavan omenapuun juurista ei iloita tässäkään projektissa.

Olisikohan matala turveharkoilla reunustettu ja rodomullalla täytetty kohopenkki paras ratkaisu? Perusmaata ei tarvitsisi vaihtaa aivan niin syvältä.

Siirtolapuutarhamökin sisääntulo.
Mökin sisääntulo ennen köynnösritilöitä. Vasemmalla vanha omenapuu. Tähän etupihalle minulla on tarkoitus tehdä varjopuutarha. Alppiruusu, saniaisia, varjoyrttiä, taponlehteä, valeangervoja…
Köynnösäleiköt seinällä.
Köynnösritilät paikoillaan. Köynnöshortensiahan ei välttämättä tarvitsisi tukisäleikköä. Halusin kuitenkin säleiköt, jotta köynnös ei kasva ihan kiinni seinässä.
Köynnöshortensia tiilimuurin päällä.
Köynnöshortensia kurkottelee tiilimuurin yli Kalevankankaan hautausmaalla. Ei lainkaan synkkää.
Rehevä köynnöshortensia.
Valkoisenaan kukkia.
Köynnöshortensia muurilla.
Tiilimuuri ja köynnöshortensia ovat valloittava pari.

Jos näitte alkuviikolla Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla jonkun pyörivän kameran kanssa, se olin minä! Kävin kuvaamassa teille komeita köynnöshortensioita. Olen kulkenut kymmeniä kertoja linja-autolla tästä ohitse ja ihaillut kauniita tiilimuurin yli kurkottelevia köynnöshortensioita. Nyt tuli hyvä syy käydä katsomassa ja kuvaamassa niitä lähempää. Olen ihastellut myös valokuvia työkaverini pergolan seinustan köynnöshortensioista. Kestää vielä muutama vuosi, ennenkuin mökin seinustan köynnöshortensiat näyttävät yhtä mahtavilta.

Köynnöshortensiat.
Tämä kuva on otettu samasta kohtaa muurin toiselta puolelta.
Köynnöshortensian verhoama aita.
Hortensiat kasvoivat muurin sisäpuolella, josta ne kiipivät muurin yli tien puolelle.
Köynnöshortensia varaston seinällä.
Varastovajan seinustaakin koristi köynnöshortensia.
Kalevankankaan hautausmaan portaat.
Kalevankankaan hautausmaalla on ihana rauhallinen tunnelma ja todella kauniita istutusalueita.

Jos hautausmaan hortensioiden kuvaaminen kuulosti mielestäsi oudolta, niin mitähän tuumit tästä? Törmäsin nimittäin hautausmaalla maailman kauneimpaan roskalavaan.

Kukan terälehtiä roskiksessa.
Kauneus on katsojan silmässä. Minun silmäni näkevät tässä jotain todella kaunista.
Turkoosia ja ruostetta.
Pidän kuluneesta turkoosista. Tällä kertaa se on ruostetta ja turkoosia.

Mukavaa viikonloppua!

Roosan sävyjä mökissä ja puutarhassa

Pikkusydän

Majalle on vaivihkaa alkanut tulla yhä enemmän roosan, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit kukat ovat suosikkejani. Kukkien värimaailma on hiipinyt myös mökin sisälle. En ole vielä miettinyt mökin sisustusta kovinkaan paljoa ja suunnitelman (jota ei siis ole) punainen lanka on yhä hukassa. Roosa väri näyttäisi kuitenkin asettuneen sisustuksen päätähdeksi. Ehkä minun pitääkin etsiä punaisen langan sijasta roosaa lankaa!

Kotonamme ei taida olla mitään vaaleanpunaista, mutta siirtolapuutarhan henkeen vaaleanpunainen sopii oikein mainiosti. Majan sisustuksesta ei luultavasti ole tulossa vaaleanpunaista prinsessavaltakuntaa (tai kuka tietää vaikka tulisikin), vaan soma pienesti söpöileva boheemi ja sekalainen kokoelma uutta, kierrätettyä ja itsetehtyä. Se sekalainen kokoelma on jo valmiina, muut täytyy vielä hankkia.

Onkohan olemassa jotain omaa alalajia värisokeudelle, jossa ihminen ei osaa nimetä värejä oikein? Nimittäin minulla tai herra Puutarhurin Majalla on se. Emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä kumpi tätä harvinaista sokeutta sairastaa. Minulla on pieni epäilys, että se saatan olla minä. Mutta älkää nyt vaan kertoko herralle! Väittelemme toistuvasti värien nimistä ja herkullisimmat väriväittelyt käydään yleensä juurikin violetti-pinkki väriskaalassa.

Vaaleanpunainen Sarah Bernhard pioni.
Puutarhassa on muutama vaaleanpunainen pioni, ehkä Sarah Bernhard.
Verenpisara.
Varjoisen etupihan verenpisarassa on monia sävyjä vaaleanpunaisesta pinkin kautta syvän violettiin (vai sittenkin purppuran kautta lilaan 🙂 ).
Verenpisaran nuppu.
Verenpisaran suloinen nuppu.
Punainen viinimarja.
Tämä hennosti punastunut pieni viinimarja oli niin suloinen!
Vaaleanpinkki pelargonia.
Pelargoneissa tykkään eniten ihan vaaleanpunaisista. Mårbacka esimerkiksi on ihana. Tänä vuonna mentiin kuitenkin Plantagenin halvemmilla vaaleanpinkeillä.
Vaaleanpunainen pelargoni.
Vähän eri sävyinen vaaleanpinkki pelargoni.
Näihin riippapelargoneihin olen ollut tosi tyytyväinen. Ovat kukkineet paljon paremmin kuin tavalliset. Yksittäinen kukka on tosi iso.
Varjolilja.
Kaksi varjoliljaa löytyi omenapuun juurelta poistamani tatarpuskan uumenista. Näitä saisi tulla lisääkin.
Valamonruusun kukka.
Kukkaiselämää Satu ja Puutarhahetki Tiiu tunnistivat tämän ruusun Valamonruusuksi. Sen kukka on todella kauniin kirkkaanpinkki. Terälehdissä on myös mielestäni kauniit kuviot.

Puutarhani olemassaolevista kukista suloisimpia ovat ehkä vaaleanpunaiset harmaamalvikit. Ne eivät ole vielä kukassa. Hentojen kukkien avautuessa pitkän varren päähän niitä ei voi olla ihastelematta. Ajatelkaas, että tähänkin ihanaan kukkaan tutustuin vasta täällä siirtolapuutarhapalstallani.

Yksivuotisia vaaleanpunaisia kukkia on tänä vuonna tulossa ainakin kosmoskukkia, kesämalvikkia ja valmista vaaleanpunaista kesäkukkasekoitusta. Kosmoskukat ovat tällä hetkellä suosikkejani siemenistä kylvettävistä kukista.

Puuvillatehtaan kivipestyt käsipyyhkeet.
Tamperelaisen Puuvillatehtaan kivipestyt tummanroosat käsipyyhkeet ovat juuri sopivasti vanhan näköiset.
Puuvillatehdas roosa käsipyyhe.
Huomasin nämä Puuvillatehtaan Facebook päivityksessä ja tilasin samantien. Näyttivät niin majan näköisiltä. Eikä onneksi tarvinnut pettyä, sopivat just eikä melkein.
Pyyheliinat naulakossa.
Samalta istumalta uudistui pyyhenaulakkokin. Made by Herra Puutarhurin Maja.
Pyyhenaulakko Indiskan nupit.
Nupit ovat Indiskan kaapin / laatikonvetimet.
Mäntyinen naulakko.
Tässä vielä “ennen” kuva pyyhenaulakosta.
Tyynyt riipputuolissa.
Riipputuolissakin on pinkit tyynyt. Ompelin nämä Lennolista ostamistani palakankaista. Tein ison läjän eri värisiä viime kesän kirpputorillekkin myyntiin. Viime tingassa nappasin nämä kaksi sivuun itselle. Onneksi, sillä nehän on oikein kivat!
Lintu keittiöpyyhe ja turkoosi ovennuppi.
Tämä keittiöpyyhe taisi olla ihan ensimmäinen hankinta majalle. Siitäköhän se roosa lähti leviämään? Keittiönkaapinovien nupit olen myös vaihtanut mäntyisistä näihin nätimpiin.
Vaaleanpunainen kukkakahvikuppi.
Täydelliset kahvikupit puutarhakierrokselle. Yksi tällainen kukkamuki minulla on töissäkin kahvikuppina. Puutarhaunelmia kahvitauolla. <3

Hyvää alkanutta viikkoa!

Tutut ja tuntemattomat kukassa

Olipas ihanaa, että sade lakkasi tänään illaksi! Majalla ei ole tapahtunut paljoakaan viime aikoina. Sadesää ei ole houkutellut puutarhatöihin ja normaaliin päivärytmiin totuttelu kesäloman jälkeen on vienyt oman aikansa (ja toinen työviikko jo siis käynnissä 🙂 ). Kävin illalla pikavisiitillä mökillä. Monta uutta kukkaa oli auennut edellisen käynnin jälkeen.

Puput (papanoista päätellen) olivat syöneet puolet mangoldeista ja osan toisesta salaatista. Lehtokotilot ovat ihme kyllä jättäneet kasvimaan ja kukat tänä vuonna rauhaan. Ainoastaan harmaamalvikin lehdet ovat reikäiset.

Valkoinen pienikukkainen kukka.
Monta kukkaa on vielä tunnistamatta palstalla. Tämän olin jo viime kesänä tunnistavinani helminukkajäkkäräksi. Mutta onko sittenkään?
Kurjenpolvi vaaleanpunainen.
Tämä on kurjenpolvi, mutta onko se tuoksukurjenpolvi vai peittokurjenpolvi? Kasvusto on matala ja mattomainen.
Kirkkaan pinkki ruusu.
Tuntematon pensasruusu. Kukat ovat todella kirkkaanpinkit. Mötiääset (eli kimalaiset) rakastavat tätä! EDIT: Ruusu tunnistettiin valamonruusuksi.
Peurankello nupulla.
Peurankello. Rakastaa, ei rakasta… Niin kaunis, mutta leviää riesaksi asti.
Vaaleanpunainen pionin nuppu.
En yhtään muistanut, että palstalla kasvaa myös vaaleanpunaisia pioneja. Muutama vaaleanpunainen nuppu on aukeamassa kukintaansa lopettelevan Karl Rosenfield pionin kylkeen.
Huonokuntoinen palavarakkaus.
Oi voi, ryppyjä rakkaudessa? Palavarakkaus ei voi hyvin. Lehdet olivat viime vuonnakin keltalaikukkaat. Jouduin siirtämään kukat polun levennyksen takia ja luulin niiden ottaneen siitä nokkiinsa. Mutta jotain muuta on nyt vialla.
Ruskolilja.
Ruskolilja.
Tarha-alpit nupulla.
Tarha-alpit ovat pian kukassa. Tehtävä: “Missä vuohenputki luuraa?”
Violetti kukka avautumassa.
Tämän täytyy olla joku kylvämistäni kesäkukista. Ei kai nyt näin nätti rikkaruohoakaan voi olla? Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun hoivaan rikkaruohoksi osoittautunutta kukkaa.
Oranssi kehäkukka.
Kehäkukkia on jo muutama auki. Niin ihania ja helppoja. Siemenet on helppo kerätä syksyllä talteen ja heittää maahan keväällä.

Kesäkukkapäivitystä

Ruukkuryhmä: siniviuhka metalliämpärissä, pelargoni kattilassa.

Siirtolapuutarha sijaitsee meiltä kotoa sopivasti pyöräilymatkan päässä. Aika usein tulee kyllä mentyä linja-autolla tai autolla. Eilen pyöräillessäni siirtolapuutarhalle  poikkesin matkalla Turtolan kauppakeskuksen pihassa sijaitsevassa kesäkukkamyymälässä. Tämä oli ensimmäinen käyntini tässä myymälässä ja nimi jäi minulta vieläkin hämärän peittoon. Poistuin kaupasta pyörän etukori ja sarvissa roikkuvat pussit täynnä ihania kesäkukkia.

Vaaleanpunaisia kosmoskukkia taimimyymälässä.
Myymälässä oli aivan ihania kosmoskukkia isoissa purkeissa.
Erivärisiä pelargonioita kesäkukkamyymälässä.
Kymmeniä erivärisiä pelargonioita! Mä taidan ottaa nämä kaikki…
Kesäkukkia pyörän korissa.
Pyörän kyytiin pääsivät verenpisara, siniviuhka, valkoiset ja vaaleanpunaiset pelargonit ja hopeaputous.

Etupihan varjossa hujopeiksi kasvaneet orvokit pääsivät aurinkoisempaan paikkaan. Tilalle laatikkoon tuli verenpisaraa, jota mietin tähän jo keväällä. Ostin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta, mutta mallailtuani sitä laatikkoon totesin, etteivät ne toimi yhdessä. Kävin hakemassa laatikkoon karviaispensaan alta suikeroalpia ja kas sehän sopii mainiosti! Kun katson tätä kuvaa verenpisarasta ja hopeaköynnöksestä, niin ei se nyt enää niin hullulta näytä. Kumpi on parempi?

Verenpisara ja hopeaputous laatikossa.
Kokeilin ensin verenpisaran kaveriksi hopeaputousta.
Verenpisara ja suikeroalpi kesäkukkaistutus.
Hain kuitenkin karviaisen juurelta suikeroalpia laatikon reunalle.
Varjoisen paikan kesäkukkaistutus. Verenpisaraa kukkalaatikossa.
Verenpisara viihtyy varjossakin.

Tässä Meillä kotona -sivuston jutussa on kivoja ideoita miten verenpisaraa voi käyttää. Voi vitsi miten ihanasti se sopiikaan tuollaisiin vanhoihin rustiikkisiin istutusastioihin. Tuo jutun toiseksi viimeinen kuva on vaan niin ihana!

Verenpisara.

Verenpisaran kukka lähikuva.

Verenpisaran kukka pinkki.

Loput kesäkukat istutin erilaisiin pikkuastioihin. Osan orvokeista laitoin vanhaan rouheaan laatikkoon. Laatikkoa suojaamaan löysin varaston uumenista juuri sopivan kokoisen taimikasvatuslaatikon.

Orvokkien istutus vanhaan puulaatikkoon.
Varjossa pitkät varret kasvattaneet orvokit istutin vanhaan laatikkoon. Puulaatikon suojana toimii taimienkasvatuslaatikko.
Orvokit puulaatikossa.
Ihanan rento orvokkien sekasotku.
Pelargoni vanhassa kattilassa.
Pelargonin kattilassa ei ole reikää pohjassa. Täytyy olla varovainen kastelun kanssa. Ruskeissa ruukuissa tulossa kesämalvikkia ja kosmoskukkaa.
Rustiikkinen vanha puinen istutusastia.
Vanha puusaavi sai asukkaikseen pelargonin ja hopeaputouksen.
Keramiikkakissa.
Tämä sympaattinen keramiikkakissa löytyi viime kesänä Ahlmanin kesätapahtumasta sokeainyhdistyksen myyntikojusta.

  Helteistä Heinäkuuta multasormet!

Ei haittaa vaikka sataa

Onnellinen puutarhuri.
Onneksi on riippukeinu sisälläkin. Ei haittaa vaikka sataa.

Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.

Mökin värikin ehti vaihtua polkuprojektin keskellä. Alkutilanteesta ei tietenkään muistettu ottaa kuvaa.
Suodatinkankaan päälle on levitetty asennushiekka. Laattojen asennus voi alkaa.
Herra Puutarhurin Maja laatoittaa ja Juhannuspolku etenee laatta kerrallaan.

Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

Selkiintyihän se rytöläjäkin vähän.
Herra Puutarhurin Maja mietti kaatopaikkakuormaa kasatessaan, että tuleeko sana “viidakko” sanasta viita? Mistähän tuli mieleen?!?

Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että  osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.

Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀

Kasvimaatakaan ei tarvitse kastella. Mitähän siemeniä laitoin tuohon vasempaan reunaan?

Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!

PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.

Pikkupionit piilosilla

Ai että olin onnellinen, kun huomasin tuoreena siirtolapuutarhamökin omistajana palstallani kasvavan pioneja! Pionin taimen tai juurakon istuttaja kun saa odotella komeaa kukintaa jopa vuosia. Palstallani kasvavat pionit ovat hyvin todennäköisesti Karl Rosenfield pioneja. Ja niinkuin tulppaaneja myös pioneja on saatava lisää.

Oikeassa reunassa vanha pioni. Pikkupionit piilottelevat keskellä.

Ostin Lidlistä viime vuonna kolme Sarah Bernhard pionin juurakkoa. Esikasvatin juurakkoja lyhyen aikaa sisällä ennen pihalle istuttamista. Istutin taimet yhden vanhan pionin kanssa samaan kukkapenkkiin. Tämän pionipenkin kasvit ovat kasvaneet nyt alkukesällä hurjasti ja pionintaimet olivat kadonneet muiden perennojen lehtien suojaan. Kaksi pientä pionia löytyi melko helposti. Raivasin niille vähän tilaa, jotta pääsevät nauttimaan auringonvalosta.

Ensimmäinen pionintaimi löytyi helposti.
Ja toinen. Tästäkin pikkuisesta kasvaa isona komeasti kukkiva Sarah Bernhard pioni.

Kolmatta pikkuista ei sen sijaan meinannut löytyä. Muistelin, että olin istuttanut taimet kutakuinkin kolmion muotoon. Tämän tiedon avulla vihdoin paikansin kolmannen pionin keskeltä tiheää jalopähkämökasvustoa. Oli tietenkin selvää, että molemmat eivät voisi jatkaa kasvuaan nykyisessä paikassa. Päätin siirtää pionipienokaisen uuteen paikkaan toisen vanhemman pionin seuraksi. Pionithan eivät tunnetusti tykkää siirtelystä, mutta uskon että näin pieni taimi vielä kestää siirron urheasti.

“Kukkuu! Täällä minä olen!”
Tässä on uusi kotisi pikku-Sarah. Vanhempi Karl Rosenfield näyttää mallia miten kasvetaan isoksi ja komeaksi.

Pikkupionien kukintaa joudumme odottamaan vielä tovin, mutta ihan pian saadaan nauttia isompien pionien kukinnasta!

Monta nuppua odottaa aukeamista.
Pionin nuputkin ovat kauniita.
Ihan pian!

Kiva katsella näitä maanantaina otettuja aurinkoisia kuvia, kun sää on tänään ollut jotain aivan muuta. Huomisellekin on luvassa sadetta. Koskahan sitä pääsisi viimeistelemään viime kesänä kesken jääneen majan julkisivun maalauksen?

Aurinkoisia ja puutarhatöiden täyteisiä päiviä!

Köynnöksiä sieltä saksalaisesta kaupasta

Viljelylavan köynnökset
Istutussuunnitelmaa viljelylaatikon köynnösritilälle.

Kylvin lavakauluksista kasatun viljelylaatikon toiseen reunaan viime vuodelta jääneet kolme hernettä. Lavan toinen reuna jäi tyhjäksi. Ja koska Cottage Garden -tyylistä pitävälle puutarhurille ”tyhjä” ei ole vaihtoehto oli ajatuksena hankkia siihen jokin yksivuotinen köynnös.

Nimikortti clematis Piilu ja parthenocissus Engelmannii
Lidlin kärhö ja villiviini.

Tarkka puutarhurinsilmäni pongasi Etelä-Pohjanmaan reissullamme Lidlin mainoksesta superhalpoja köynnöksiä. Päätimme käydä Lidlissä vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Samalla olisi kiva nähdä pitkästä aikaa miltä Seinäjoen Lidl näyttää. (No, kaikkihan ne näyttävät ihan samalta). Mukaan tarttuivat imukärhivilliviini ’Engelmannii’ ja jalokärhö ’Piilu’, jotka vaihtoivat omistajaa Lidlin kassalla 3,99 eurolla  kumpainenkin.

Kotimatkalla pysähdyimme Parkanossa. Herra Puutarhurin Majan tankatessa autoa kiiruhdin Lidliin ostamaan vesipulloa. Ja lisää köynnöksiä. Jos on jotain mitä puutarhuri ei voi vastustaa, niin halpoja taimia. Parkanossa auton takakonttiin lastattiin siis vielä kaksi uutta köynnöstä: Henrynköynnöskuusama ja Koreaköynnöskuusama ’Serotina’.

Nimikortti koreaköynnöskuusama ja henrynköynnöskuusama
Lidlin köynnöskuusamat.

Autoon päästyäni herra Puutarhurinmaja ihmetteli, että miksi ostin vielä lisää köynnöksiä? En ymmärtänyt kysymystä. Eivätkö kaikki tiedä ettei taimien ostamiselle tarvitse olla syytä?

Lidlistä ostetut köynnökset purkeissaan
Lidliläiset ryhmäkuvassa. Vasemmalla Seinäjokiset ja oikealla Parkanolaaset.
henrynköynnöskuusama lavakauluslaatikossa ja ruohosipuli
Oikealla herneet ja etualalla Henrynköynnöskuusama. Laatikossa myös salaattia, mangoldia ja samettikukkia.
Henrynköynnöskuusama viljelylaatikossa
Henri valmiina köynnöstukea peittelemään.

Viljelylavaan herneiden seuraksi istutin Henrynköynnöskuusaman. Tämä oli minulle ennestään ihan outo. Netistä sain selville, että Henrynköynnöskuusama on ikivihreä ja valitettavasti hyvin talvenarka. Voitaneen siis luokitella yksivuotiseksi täällä III-vyöhykkeellä. Hauska nähdä miten paljon Henri ehtii kasvaa kesän aikana ja tuleeko siihen kukkiakin.

Olen suunnitellut köynnöskuusamaa palstallamme olevan köynnössäleikköseinän päähän. Säleikön jatkoksi olisi tarkoitus tehdä uusi vaja, jos rakennuslupa myönnetään tälle paikalle. Haaveissani köynnöskuusama kiipeilee rennon runollisesti  vajan seinustalla kurkotellen  tuoksuvine kukkineen seinustalle kierrätyspuusta  rakentamaani istutuspöytää.

köynnösritilä, puutarhavaja ja köynnöskuusama
Suunnitelma tulevan vajan seinustalle kiipeilevästä köynnöskuusamasta. Piirtämässäni kuvassa köynnös näyttää kyllä enemmän pelottavalta, kuin runolliselta.

Vajasta saati istutuspöydästä ei siis ole olemassa vielä ensimmäistä lautaakaan, mutta haave on nyt istutettu. Koreaköynnöskuusama on maassa.

koreaköynnöskuusaman istutus
Juuri istutettu Koreaköynnöskuusama odottelee vajan valmistumista.

Köynnöskuusamien kerrotaan olevan kalkinsuosijoita. Majalta löytyi edellisten omistajien perua oleva nurmikkokalkki –pussi. Kalkki kuin kalkki tuumasin ja heitin pari kourallista istutusalueelle. Kalkkia Ruova Kuusamalle, kyllä nyt kelpaa kasvaa.

Välillä näkee todella kauniisti villiviineihin peittyneitä rakennuksia. Villiviineissä parasta on ehkä niiden kaunis syysasu. Tosin keväällä niiden lehtien puhkeaminen kestää harmittavan kauan. Köynnössäleikössä oli jo ennestään kolme viime syksynä istuttamaani säleikkövilliviiniä. Istutin nyt ostamani imukärhivilliviinin aivan säleikön toiseen päätyyn.

köynnöstuki imukärhivilliviini istutus
Lidlistä ostettu imukärhivilliviini köynnössäleikön päässä.

Imukärhivilliviini tarttuu alustaan imukärhillään, eikä tarvitse erillistä tukea. Säleikkövilliviini tarvitsee kiipeilytuen, mutta on meidän oloissamme huomattavasti talvenkestävämpi. Jännityksellä odotan miten tuo imukärhivilliviini selviää talvesta.

Myös loistokärhö ’Piilun’ istutin tuohon samaan säleikköön (joo, se on pitkä). Kärhö löysi paikkansa keskeltä säleikköä ihan pionien kupeesta. En ole onnistunut loisto- eli jalokärhöjen kanssa aiemmin. Loistokärhö ’The president’ kesti hoivissani IV-vyöhykkeellä vain istutuskesän. Nyt yritin paneutua tarkemmin jalokärhöjen vaatimuksiin. Tällä kertaa ohje ei löytynyt kuukkelista vaan majan puutarhakirjastosta Suomalainen piha ja puutarha –kirjasta.

Multa kärhön istutukseen
Laihan mullan sekoitus loistokärhölle. Puolet karkeaa hiekkaa ja toinen puoli multaa.
kärhön istutus
Loistokärhön istutuskuoppa on täytetty laihalla mullalla. istutuskuoppaan on jätetty vielä tilaa päällimmäiselle hiekkakerrokselle.

Kaivoin melko ison istutuskuopan ja täytin sen karkean hiekan ja hyvin palaneen kompostimullan sekoituksella (noin 1:1).

jalokärhön istutus
Istutuskuoppa on täytetty, viimeinen kerros on karkeaa hiekkaa. Taimipaakun alkuperäinen pinta jää noin 10 cm syvyyteen.

Laitoin taimen kuoppaan siten, että juuripaakun pinta tuli noin 10 cm maanpinnan alapuolelle ja täytin kuopan karkealla hiekalla. Tämän pitäisi torjua kärhöjä vaivaavaa lakastumistautia.

loistokärhö istutettu
Kartion suojassa kärhö saa aloitella kasvuaan rauhassa.

Lopuksi asetin kärhön päälle pajukartion suojaksi. Kärhöt kuulemma tykkäävät, että niiden juurilla kasvaa muita kasveja varjostamassa herkkää tyveä. Voin luvata, että tässä paikassa loistokärhö kyllä saa varjoa varpailleen.

Ruskea köynnössäleikkö näkösuojaksi
Köynnössäleikköseinä koko komeudessaan. Vasemmassa reunassa imukärhivilliviini, keskellä loistokärhö ja oikeassa reunassa köynnöskuusama. Säleikön toisella puolella oikeassa reunassa on kolme säleikkövilliviiniä.
ränsistynyt vadelmapensas
Tässä sama paikka keväällä 2016. Muutama metri vadelma-aitaa sai väistyä köynnössäleikön tieltä.
näkösuoja säleikkö kukkapenkki
Säleikkö palstan rajan puolelta katsottuna.
Laukat köynnösritilän edessä
Myös tämä kuva on otettu palstan rajan tuntumasta. Ihanat laukat alkavat olla komeimmillaan.

Sateinen puutarha ja jatkoa tulppaanihämmennykselle

Kaksivärinen tulppaani.

Mennessäni eilen siirtolapuutarhan yhteisötyöhön kävin pikaisesti myös sateisella majalla. Ja mitä ihmettä! Mysteeritulppaanit, joista kerroin edellisessä postauksessani, ovat taas eri näköisiä. Melko hämmentävää. Nyt tulppaanien väri vaihteli roosasta pinkkiin  ja keltainen väri oli lähes kadonnut alaosasta. Alan epäillä, että nämä voisivat sittenkin olla oikeita Nightrider tulppaaneja. Mukana oli vain kännykkäkamera.

Tulppaanit sateessa.

Auriko alkoi paistaa illalla ja kävin vielä ennen kotiinlähtöä majalla ja nappasin pari kuvaa tulppaanista. Keräsin tulppaanin eri vaiheet samaan kuvaan.

Muuttuva tulppaani.
Mysteeritulppaanin muutos 7.6. 10.6. ja 13.6.

Vähän myöhässä meitä ilostuttamaan avautui myös yksi Green Spirit viherraitatulppaani. Sen kaverina tässä kuvakollaasissa sateen pörröttämä Angelique.

Valkoinen tulppaani ja vaaleanpunainen tulppaani.

Pikkuiset mangoldintaimet nousevat kasvatuslavan mullasta.

Pieniä mangoldin taimia.

Kävin vilkaisemassa myös kesäkurpitsaa ja hyvältä näyttää. Nurmikolla laahustanut lehtokotiloiden armeija oli ilmeisesti löytänyt muuta syötävää.

Kesäkurpitsa lehtokotilo.

Ihana alkukesä ja ihanat tulppaanit!

Viherpeukaloilta tulppaani shirleys dream

Heippa kevätkukkijat: pienet, mutta niin rohkeat helmililjat, hentoiset lumikellot, sinisenä mattona omenapuun juuren peittävät sinililjat ja mustan mullan keskeltä väripilkkuna nousevat krookukset. Nähdään taas ensi keväänä. Nyt on tulppaanien aika! Tämä on toinen kesäni siirtolapuutarhurina. Nämä punaiset tulppaanit olivat palstallani valmiina.

Punaiset Darwin tulppaanit.

Kauniita. Mutta aika vaatimatonta, jos haavekuvissa lainehtii toukokuinen tulppaanimeri. Lisää tulppaaneja siis. Selaillessani viherpeukaloiden tulppaanivalikoimaa mieleni olisi tehnyt tilata yhtä sun toista. Onneksi en villiintynyt täysin, sillä tilaamieni 70 sipulinkin istuttaminen kovaan maahan oli melkoinen urakka. Nyt minulla on onneksi syksyä odottamassa aivan tuliterä Nekalan löytöliiterin loppuunmyynnistä ostettu sipulinistutin. Palstani maa on melko tiivistä ja savista, ei mikään paras maa tulppaaneja ajatellen. Vähän harmittaa kun tulppaanit tuli istutettua aivan liian harvaan. Tiheämmällä istutuksella olisi saanut paremman lopputuloksen, vaikkakin pienemmälle alueelle.

Valko-vaaleanpunainen tulppaani ja ripsureunainen tulppaani

Tien viereen punaherukkapensaiden juurelle istutin Shirley’s Dream ja Curly Sue tulppaaneita, 20 molempia.

Tulppaanit siirtolapuutarhamökin etupihalla.

Curly Suet ovat aika viehättäviä ripsureunoineen.

Viherpeukaloilta ostettu Curly Sue tulppaani.

Mielestäni nämä Shirley’s Dream tulppaanit ovat kauneimmillaan ihan täysin avautuneina.

Kaksiväriset tulppaanit.

Sisääntulopolun varteen istutin 10 pinkkiä Nightrider viherraitatulppaania, 10 kerrottua Angelique tulppaania ja 10 valkoista Green Spirit viherraitatulppaania. Tai niin luulin. Ensinnäkin maasta ei puskenut lähellekkään 30 tulppaania. Ensimmäisenä aukesi vaaleanpunainen kerrottu tulppaani, ihana tuttu Angelique. Angeliquen väri muuttuu melkein valkoiseksi auringossa.

Kerrotut Angelique tulppaanit.

Mutta seuraava tulppaani tervehti minua auetessaan keltaisena! Ei raikkaana valkoisena Green Spirit tulppaanina tai tummanpinkkinä Nightrider tulppaanina niinkuin kuvittelin, vaan pirteän punakeltaisena. Joskushan sipulipussiin saattaa eksyä jossain tuotannonvaiheessa yksittäinen väärä sipuli.

Kelta-oranssi kaksivärinen tulppaani.
Mysteeritulppaani. Tunnistaako kukaan mikä?

Mutta kun seuraavakin auennut  tulppaani oli keltainen oli jo pakko kaivaa sähköpostista tilausvahvistus ja tarkistaa mitä olin tilannut. Tilauksella kaikki oikein. En tiedä kumpien viherraitatulppaanien tilalta olen nämä saanut, koska kumpiakaan ei ole ainakaan vielä auennut.

Mysteritulppaanin punainen/oranssi väri näyttää muuttuvan vanhetessaan pehmeämmäksi, hieman roosan sävyiseksi. Ei ihan sitä mitä penkkiin suunnittelin, mutta hauska yllätys joka tapauksessa. Ehkä siirrän nuo johonkin toiseen paikkaan omaksi ryhmäkseen ja lisään jotain yksiväristä pinkkiä tulppaania tähän penkkiin.

Kerrottu vaaleanpunainen tulppaani ja tulppaaniryhmä.

Vaikka kesä on vasta alkanut niin laitetaanpa jo nyt muistiin syksylle tulppaanisuunnitelmaa:

  • Katsele puutarhasta jo nyt sopivia paikkoja tulppaaneille
  • Osta varmoja Darwin tulppaaneja (kukkivat vuosi vuoden jälkeen)
  • Istuta tiheäksi ryhmäksi
  • Valitse 1-3 väriä ryhmään
  • Laita useampi ryhmä eri puolille puutarhaa
  • Lisää hiekkaa savisen mullan joukkoon
  • Istuta lyhytikäisempiä tulppaaneja paikkaan, johon on helppo istuttaa joka vuosi lisää

Prahan kevättä ja majan kesäkukkia

vaalean pinkki pelargoni istutus

Kesäkukkavalikoimani on jo pitkään koostunut pelargonioista ja orvokeista. Näillä mennään varmaan jatkossakin, mutta jotain uutta pitäisi listalle lisätä.

pelargoni ja orvokki lähikuvassa

Kevään lomamatkamme Prahaan sai minut innostumaan runsaammista laatikko- ja ruukkuistutuksista. Ikkunalaudoilla näki toinen toistaan upeampia ja monilajisia kevätkukkaistutuksia. Narsisseja, kevätesikkoja, orvokkeja, hopeavitjaa, helmililjoja, hyasinttejä ja kaikki sulassa sovussa. Koko kaupunki oli muutenkin tosi vehreä ja keväinen. Varsinkin, kun vertailukohtana oli suomen hyinen vappusää.

Monilajinen keltainen kesäkukkaistutus
Prahan keväiset kukkaistutukset olivat mahtavan runsaita

Kävimme ihastelemassa myös Charles Universityn kasvitieteellisen tiedekunnan puutarhaa. Kuvasin muistiin myös muutamia nimikylttejä kasvien myöhempää googlailua varten.

punainen valtoimenaan kukkiva pensas
En löytänyt tämän ihanuuden nimikylttiä. Olisiko atsalea?

saniainen valkokukkainen puu

pallokerria, rosaceae kerria japonica
Tämä keltaisena kukkiva pensas oli todella vaikuttavan näköinen. Kyseessä on ilmeisesti pallokerria, joka selviää vain suomen eteläisimmissä osissa.

Prahan kevätkukkaistutukset mielessäni menin kuluttamaan jo jokin aika sitten saamaani lahjakorttia Plantageniin. Ja mitäpä ostin, no pelargonioita. Ostin sentään myös riippapelargoneja, joita minulla ei ole ennen ollut.

pöydällinen vaalenpunaisia pelargonioita

Kuljin kärsivällinen Herra Puutarhurin Maja kannoillani erilaisten kukkien kanssa plantagenia ympäri yrittäen löytää niitä upeita ja runsaita yhdistelmiä. Yllättävän vaikeaa. Lopulta tuhansien askeleiden  ja edestakaisin seilanneiden kukkapurkkien jälkeen  päädyin tylsästi ostamaan ne tutut pelargonit. Tämän kesän istutuksiin en siis saanut sitä haluamaani runsasta tunnelmaa. Täytyy varmaan ensi keväänä suunnitella istutukset kaikessa rauhassa valmiiksi jo kotona ja sitten vaan käydä hakemassa kukkaset ja multasäkki kaupasta.

pelargonioita ja murattia

tummanpinkki riippapelargonia ja vaaleanpinkki pelargonia

riippapelargonia lähikuva

Tuo pitkä muratti näyttää vähän oudolta. Pitäisiköhän se pätkäistä tai edes nostaa laatikon reunaa kiertämään?

pitkä muratti istutuslaatikossa

siirtolapuutarhamökin ikkunalla kukkalaatikko

Majan etupihalle laitoin jo aiemmin ikkunan alle laatikkoon sinisiä orvokkeja ja helmililjoja. Tähän istutukseen sain vähän enemmän sitä tunnelmaa mitä lähdin hakemaan.

istutuslaatikossa helmililja ja orvokki

siirtolapuutarhamökin ikkunalla orvokki ja helmililja

Helmililjojen lakastuttua katkaisin niiden varret ja nyt orvokit saavat hempeillä yksikseen. Katsotaan miten jaksavat kukkia varjoisella etupihalla.

orvokki kukkalaatikko