Ai että olin onnellinen, kun huomasin tuoreena siirtolapuutarhamökin omistajana palstallani kasvavan pioneja! Pionin taimen tai juurakon istuttaja kun saa odotella komeaa kukintaa jopa vuosia. Palstallani kasvavat pionit ovat hyvin todennäköisesti Karl Rosenfield pioneja. Ja niinkuin tulppaaneja myös pioneja on saatava lisää.
Oikeassa reunassa vanha pioni. Pikkupionit piilottelevat keskellä.
Ostin Lidlistä viime vuonna kolme Sarah Bernhard pionin juurakkoa. Esikasvatin juurakkoja lyhyen aikaa sisällä ennen pihalle istuttamista. Istutin taimet yhden vanhan pionin kanssa samaan kukkapenkkiin. Tämän pionipenkin kasvit ovat kasvaneet nyt alkukesällä hurjasti ja pionintaimet olivat kadonneet muiden perennojen lehtien suojaan. Kaksi pientä pionia löytyi melko helposti. Raivasin niille vähän tilaa, jotta pääsevät nauttimaan auringonvalosta.
Ensimmäinen pionintaimi löytyi helposti.Ja toinen. Tästäkin pikkuisesta kasvaa isona komeasti kukkiva Sarah Bernhard pioni.
Kolmatta pikkuista ei sen sijaan meinannut löytyä. Muistelin, että olin istuttanut taimet kutakuinkin kolmion muotoon. Tämän tiedon avulla vihdoin paikansin kolmannen pionin keskeltä tiheää jalopähkämökasvustoa. Oli tietenkin selvää, että molemmat eivät voisi jatkaa kasvuaan nykyisessä paikassa. Päätin siirtää pionipienokaisen uuteen paikkaan toisen vanhemman pionin seuraksi. Pionithan eivät tunnetusti tykkää siirtelystä, mutta uskon että näin pieni taimi vielä kestää siirron urheasti.
“Kukkuu! Täällä minä olen!”Tässä on uusi kotisi pikku-Sarah. Vanhempi Karl Rosenfield näyttää mallia miten kasvetaan isoksi ja komeaksi.
Pikkupionien kukintaa joudumme odottamaan vielä tovin, mutta ihan pian saadaan nauttia isompien pionien kukinnasta!
Monta nuppua odottaa aukeamista.Pionin nuputkin ovat kauniita.Ihan pian!
Kiva katsella näitä maanantaina otettuja aurinkoisia kuvia, kun sää on tänään ollut jotain aivan muuta. Huomisellekin on luvassa sadetta. Koskahan sitä pääsisi viimeistelemään viime kesänä kesken jääneen majan julkisivun maalauksen?
Leppoisen sunnuntai-iltapäivän keskeytti odottamaton ääni. Auki olevasta parvekkeenovesta kuului maiskutusta ja viljelypussin rapinaa. Kurkku oli vaarassa! Parvekkeelle suuntaavasta ikkunasta näin tuholaisen hyppäävän tuolille. Hurjat valkoiset hampaat vilkkuivat avoimesta suusta sen syljeskellessä kurkunlehden palasia tuolin pehmusteelle. Kasvihuonekurkkuplantaasille oli iskenyt vihulainen!
Hurja peto vaanii kurkkuplantaasilla.
En ollut kovin yllättynyt parvekkeella kohtaamastani näystä. Hurja peto Iippa-Liina oli vaaninut viljelmääni jo pitkään ja oli vain ajan kysymys milloin taimien kimppuun hyökättäisiin. Tuholainen ei ilmeisesti ollut pitänyt kurkun mausta, sillä taimesta oli näykkäisty vain pieni pala ja sekin oli syljetty pois.
Plantaasia kohdanneet vauriot olivat oletettua pienemmät.Helinä tietää jo vanhemman viisaudella, että ihan kaikkiin konhotuksiin ei kannata lähteä mukaan.
Onneksi olin selvittänyt etukäteen, että kurkku ei ole kissapedoille myrkyllinen kasvi. Tomaatti sitävastoin on myrkyllinen. Ja kukista liljat ovat todella vaarallisia kissoille. The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals (ASPCA):n sivuilla on hyvä englannin kielinen listaus kissoille, koirille ja hevosille myrkyllisistä ja turvallisista kasveista.
Kurkku selvisi säikähdyksellä ja plantaasilla (toistaiseksi) kaikki hyvin.
Kylvin lavakauluksista kasatun viljelylaatikon toiseen reunaan viime vuodelta jääneet kolme hernettä. Lavan toinen reuna jäi tyhjäksi. Ja koska Cottage Garden -tyylistä pitävälle puutarhurille ”tyhjä” ei ole vaihtoehto oli ajatuksena hankkia siihen jokin yksivuotinen köynnös.
Lidlin kärhö ja villiviini.
Tarkka puutarhurinsilmäni pongasi Etelä-Pohjanmaan reissullamme Lidlin mainoksesta superhalpoja köynnöksiä. Päätimme käydä Lidlissä vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Samalla olisi kiva nähdä pitkästä aikaa miltä Seinäjoen Lidl näyttää. (No, kaikkihan ne näyttävät ihan samalta). Mukaan tarttuivat imukärhivilliviini ’Engelmannii’ ja jalokärhö ’Piilu’, jotka vaihtoivat omistajaa Lidlin kassalla 3,99 eurolla kumpainenkin.
Kotimatkalla pysähdyimme Parkanossa. Herra Puutarhurin Majan tankatessa autoa kiiruhdin Lidliin ostamaan vesipulloa. Ja lisää köynnöksiä. Jos on jotain mitä puutarhuri ei voi vastustaa, niin halpoja taimia. Parkanossa auton takakonttiin lastattiin siis vielä kaksi uutta köynnöstä: Henrynköynnöskuusama ja Koreaköynnöskuusama ’Serotina’.
Lidlin köynnöskuusamat.
Autoon päästyäni herra Puutarhurinmaja ihmetteli, että miksi ostin vielä lisää köynnöksiä? En ymmärtänyt kysymystä. Eivätkö kaikki tiedä ettei taimien ostamiselle tarvitse olla syytä?
Lidliläiset ryhmäkuvassa. Vasemmalla Seinäjokiset ja oikealla Parkanolaaset.Oikealla herneet ja etualalla Henrynköynnöskuusama. Laatikossa myös salaattia, mangoldia ja samettikukkia.Henri valmiina köynnöstukea peittelemään.
Viljelylavaan herneiden seuraksi istutin Henrynköynnöskuusaman. Tämä oli minulle ennestään ihan outo. Netistä sain selville, että Henrynköynnöskuusama on ikivihreä ja valitettavasti hyvin talvenarka. Voitaneen siis luokitella yksivuotiseksi täällä III-vyöhykkeellä. Hauska nähdä miten paljon Henri ehtii kasvaa kesän aikana ja tuleeko siihen kukkiakin.
Olen suunnitellut köynnöskuusamaa palstallamme olevan köynnössäleikköseinän päähän. Säleikön jatkoksi olisi tarkoitus tehdä uusi vaja, jos rakennuslupa myönnetään tälle paikalle. Haaveissani köynnöskuusama kiipeilee rennon runollisesti vajan seinustalla kurkotellen tuoksuvine kukkineen seinustalle kierrätyspuusta rakentamaani istutuspöytää.
Suunnitelma tulevan vajan seinustalle kiipeilevästä köynnöskuusamasta. Piirtämässäni kuvassa köynnös näyttää kyllä enemmän pelottavalta, kuin runolliselta.
Vajasta saati istutuspöydästä ei siis ole olemassa vielä ensimmäistä lautaakaan, mutta haave on nyt istutettu. Koreaköynnöskuusama on maassa.
Juuri istutettu Koreaköynnöskuusama odottelee vajan valmistumista.
Köynnöskuusamien kerrotaan olevan kalkinsuosijoita. Majalta löytyi edellisten omistajien perua oleva nurmikkokalkki –pussi. Kalkki kuin kalkki tuumasin ja heitin pari kourallista istutusalueelle. Kalkkia Ruova Kuusamalle, kyllä nyt kelpaa kasvaa.
Välillä näkee todella kauniisti villiviineihin peittyneitä rakennuksia. Villiviineissä parasta on ehkä niiden kaunis syysasu. Tosin keväällä niiden lehtien puhkeaminen kestää harmittavan kauan. Köynnössäleikössä oli jo ennestään kolme viime syksynä istuttamaani säleikkövilliviiniä. Istutin nyt ostamani imukärhivilliviinin aivan säleikön toiseen päätyyn.
Lidlistä ostettu imukärhivilliviini köynnössäleikön päässä.
Imukärhivilliviini tarttuu alustaan imukärhillään, eikä tarvitse erillistä tukea. Säleikkövilliviini tarvitsee kiipeilytuen, mutta on meidän oloissamme huomattavasti talvenkestävämpi. Jännityksellä odotan miten tuo imukärhivilliviini selviää talvesta.
Myös loistokärhö ’Piilun’ istutin tuohon samaan säleikköön (joo, se on pitkä). Kärhö löysi paikkansa keskeltä säleikköä ihan pionien kupeesta. En ole onnistunut loisto- eli jalokärhöjen kanssa aiemmin. Loistokärhö ’The president’ kesti hoivissani IV-vyöhykkeellä vain istutuskesän. Nyt yritin paneutua tarkemmin jalokärhöjen vaatimuksiin. Tällä kertaa ohje ei löytynyt kuukkelista vaan majan puutarhakirjastosta Suomalainen piha ja puutarha –kirjasta.
Laihan mullan sekoitus loistokärhölle. Puolet karkeaa hiekkaa ja toinen puoli multaa.Loistokärhön istutuskuoppa on täytetty laihalla mullalla. istutuskuoppaan on jätetty vielä tilaa päällimmäiselle hiekkakerrokselle.
Kaivoin melko ison istutuskuopan ja täytin sen karkean hiekan ja hyvin palaneen kompostimullan sekoituksella (noin 1:1).
Istutuskuoppa on täytetty, viimeinen kerros on karkeaa hiekkaa. Taimipaakun alkuperäinen pinta jää noin 10 cm syvyyteen.
Laitoin taimen kuoppaan siten, että juuripaakun pinta tuli noin 10 cm maanpinnan alapuolelle ja täytin kuopan karkealla hiekalla. Tämän pitäisi torjua kärhöjä vaivaavaa lakastumistautia.
Kartion suojassa kärhö saa aloitella kasvuaan rauhassa.
Lopuksi asetin kärhön päälle pajukartion suojaksi. Kärhöt kuulemma tykkäävät, että niiden juurilla kasvaa muita kasveja varjostamassa herkkää tyveä. Voin luvata, että tässä paikassa loistokärhö kyllä saa varjoa varpailleen.
Köynnössäleikköseinä koko komeudessaan. Vasemmassa reunassa imukärhivilliviini, keskellä loistokärhö ja oikeassa reunassa köynnöskuusama. Säleikön toisella puolella oikeassa reunassa on kolme säleikkövilliviiniä.Tässä sama paikka keväällä 2016. Muutama metri vadelma-aitaa sai väistyä köynnössäleikön tieltä.Säleikkö palstan rajan puolelta katsottuna.Myös tämä kuva on otettu palstan rajan tuntumasta. Ihanat laukat alkavat olla komeimmillaan.
Takana on parin päivän reissu kotimaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoen aurikoisia katuja ei tarvinnut tallustella yksin, sillä Farmari -messut olivat houkutelleet paikalle melkoisesti porukkaa.
Otin kyläilypaikoistamme muutaman puutarhakuvankin. Nykyään kesäpaikkana toimivan rintamamiestalon pihapiirin sydän on pergolan yhteyteen rakennettu kesäkeittiö, jota ahkerasti kukkivat orvokit ja muut kesäkukat koristavat.
Orvokit, sinkkisoikko ja kuusipölli sopivat somasti yhteen.Karhu vartioi pergolaa.
Isännän grillaamaa kalaa maustamaan poimitaan talon emännän vanhassa kaivonrenkaassa kasvattamat tillit, joiden satoa riittää pakkasesta pitkälle talveen.
Tillit ja persiljat kasvavat kauniisti patinoituneessa kaivonrenkaassa.Porraspielessä komeasti kukkivat vuorenkilvet toivottavat tulijat tervetulleeksi. Pihasaunan seinustalla hempeilee särkynytsydän.Kullerot loistavat kilpaa auringon kanssa.
On kiva ajatella, että nämä vanhat perennat ovat saattaneet kasvaa tällä samalla tontilla jo yli puolivuosisataa.
Aika kului mukavasti pergolassa istuskellen ja kuulumisia vaihtaen. Illaksi suuntasimme Herra Puutarhurin Majan isän luo. Ja katsokaahan millaisen herra söpöliinin seurasta saimme nauttia majapaikassamme!
Tipsu-herra osaa ottaa rennosti puutarhassa.“Katsotaanpas vähän lähempää sitä kameraa.”
Puutarhan koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Näin upeasti kukkivat golffarin värikkäät kesäkukat. Kiva idea, vai mitä?
Golf-kukkasia. Hyvä mielikuvitus ja huumorintaju synnyttyvät uusia oivalluksia.
Mennessäni eilen siirtolapuutarhan yhteisötyöhön kävin pikaisesti myös sateisella majalla. Ja mitä ihmettä! Mysteeritulppaanit, joista kerroin edellisessä postauksessani, ovat taas eri näköisiä. Melko hämmentävää. Nyt tulppaanien väri vaihteli roosasta pinkkiin ja keltainen väri oli lähes kadonnut alaosasta. Alan epäillä, että nämä voisivat sittenkin olla oikeita Nightrider tulppaaneja. Mukana oli vain kännykkäkamera.
Auriko alkoi paistaa illalla ja kävin vielä ennen kotiinlähtöä majalla ja nappasin pari kuvaa tulppaanista. Keräsin tulppaanin eri vaiheet samaan kuvaan.
Mysteeritulppaanin muutos 7.6. 10.6. ja 13.6.
Vähän myöhässä meitä ilostuttamaan avautui myös yksi Green Spirit viherraitatulppaani. Sen kaverina tässä kuvakollaasissa sateen pörröttämä Angelique.
Pikkuiset mangoldintaimet nousevat kasvatuslavan mullasta.
Kävin vilkaisemassa myös kesäkurpitsaa ja hyvältä näyttää. Nurmikolla laahustanut lehtokotiloiden armeija oli ilmeisesti löytänyt muuta syötävää.
Heippa kevätkukkijat: pienet, mutta niin rohkeat helmililjat, hentoiset lumikellot, sinisenä mattona omenapuun juuren peittävät sinililjat ja mustan mullan keskeltä väripilkkuna nousevat krookukset. Nähdään taas ensi keväänä. Nyt on tulppaanien aika! Tämä on toinen kesäni siirtolapuutarhurina. Nämä punaiset tulppaanit olivat palstallani valmiina.
Kauniita. Mutta aika vaatimatonta, jos haavekuvissa lainehtii toukokuinen tulppaanimeri. Lisää tulppaaneja siis. Selaillessani viherpeukaloiden tulppaanivalikoimaa mieleni olisi tehnyt tilata yhtä sun toista. Onneksi en villiintynyt täysin, sillä tilaamieni 70 sipulinkin istuttaminen kovaan maahan oli melkoinen urakka. Nyt minulla on onneksi syksyä odottamassa aivan tuliterä Nekalan löytöliiterin loppuunmyynnistä ostettu sipulinistutin. Palstani maa on melko tiivistä ja savista, ei mikään paras maa tulppaaneja ajatellen. Vähän harmittaa kun tulppaanit tuli istutettua aivan liian harvaan. Tiheämmällä istutuksella olisi saanut paremman lopputuloksen, vaikkakin pienemmälle alueelle.
Tien viereen punaherukkapensaiden juurelle istutin Shirley’s Dream ja Curly Sue tulppaaneita, 20 molempia.
Curly Suet ovat aika viehättäviä ripsureunoineen.
Mielestäni nämä Shirley’s Dream tulppaanit ovat kauneimmillaan ihan täysin avautuneina.
Sisääntulopolun varteen istutin 10 pinkkiä Nightrider viherraitatulppaania, 10 kerrottua Angelique tulppaania ja 10 valkoista Green Spirit viherraitatulppaania. Tai niin luulin. Ensinnäkin maasta ei puskenut lähellekkään 30 tulppaania. Ensimmäisenä aukesi vaaleanpunainen kerrottu tulppaani, ihana tuttu Angelique. Angeliquen väri muuttuu melkein valkoiseksi auringossa.
Mutta seuraava tulppaani tervehti minua auetessaan keltaisena! Ei raikkaana valkoisena Green Spirit tulppaanina tai tummanpinkkinä Nightrider tulppaanina niinkuin kuvittelin, vaan pirteän punakeltaisena. Joskushan sipulipussiin saattaa eksyä jossain tuotannonvaiheessa yksittäinen väärä sipuli.
Mysteeritulppaani. Tunnistaako kukaan mikä?
Mutta kun seuraavakin auennut tulppaani oli keltainen oli jo pakko kaivaa sähköpostista tilausvahvistus ja tarkistaa mitä olin tilannut. Tilauksella kaikki oikein. En tiedä kumpien viherraitatulppaanien tilalta olen nämä saanut, koska kumpiakaan ei ole ainakaan vielä auennut.
Mysteritulppaanin punainen/oranssi väri näyttää muuttuvan vanhetessaan pehmeämmäksi, hieman roosan sävyiseksi. Ei ihan sitä mitä penkkiin suunnittelin, mutta hauska yllätys joka tapauksessa. Ehkä siirrän nuo johonkin toiseen paikkaan omaksi ryhmäkseen ja lisään jotain yksiväristä pinkkiä tulppaania tähän penkkiin.
Vaikka kesä on vasta alkanut niin laitetaanpa jo nyt muistiin syksylle tulppaanisuunnitelmaa:
Katsele puutarhasta jo nyt sopivia paikkoja tulppaaneille
Osta varmoja Darwin tulppaaneja (kukkivat vuosi vuoden jälkeen)
Istuta tiheäksi ryhmäksi
Valitse 1-3 väriä ryhmään
Laita useampi ryhmä eri puolille puutarhaa
Lisää hiekkaa savisen mullan joukkoon
Istuta lyhytikäisempiä tulppaaneja paikkaan, johon on helppo istuttaa joka vuosi lisää
Viime vuoden kesäkurpitsan kasvatukseni meni pahemman kerran pieleen. Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: siemenet multaan, terhakkaat taimet isompiin ruukkuihin, taimet karaistuksen kautta majan kompostiin, sadonkorjuu ja herkullisia täytettyjä zucchineja nauttimaan. Edelliskesän viljelypalstan hienon sadon ollessa vielä tuoreessa muistissa epäonnistuminen ei käynyt edes mielessä.
Toissakesän satoa viljelypalstalta.
Mutta täytyisihän sitä jo puutarhaharrastuksen tässä vaiheessa tietää, että vuodet eivät ole veljeksiä ja niin edelleen. Ensinnäkin laitoin siemenet itämään liian aikaisin ja taimista tuli pitkiä ikkunan valoa kohti kurkottavia hontteroita. Karaisuvaihe sitävastoin onnistui hyvin. Taimia kuljetettiin parvekkeelle ja takaisin, suojattiin kovalta auringonvalolta ja varjeltiin kylmyydeltä. Ja minkä takia? Että saataisiin maistuvaa ruokaa kotiloille! Niin siinä nimittäin kävi, että lehtokotilot popsivat kompostiin istuttamani taimet.
Niinkuin jo kurkkupostauksessa kerroin, niin tänä vuonna turvauduin valmiisiin taimiin. Etsiskelin Prisman taimihyllystä kesäkurpitsoja ja kasvihuonekurkkuja. Silmiini osui vain avomaankurkkuja. Olin jo luovuttamassa, kun samalla hyllyllä ollut rouva kertoi minulle mistä lavasta löytyy kasvihuonekurkkuja. Myös hän etsi kesäkurpitsoja ja yhdessä yritimme niitä löytää. Löysimme monenlaisia kurpitsan taimia. Yksi taimista vaikutti kesäkurpitsalta. Latinankielisiä nimiä sen paremmin tuntematta emme kuitenkaan voineet varmistua oliko kyseessä kesäkurpitsa vai tavallinen kurpitsa. Taimi päätyi kuitenkin ostoskoriini ja Herra Puutarhurin Maja totesi, että tavallisesta kurpitsastahan voisi kaivertaa Halloween lyhdyn. Kotona taas googlettelin ostostani ja kyllähän tuo Partenon lajike kesäkurpitsa taitaa olla.
Kurpitsat ja kesäkurpitsat pitävät ravinteikkaasta maasta. Vuoden tai vaikka kaksikin tekeentynyt kompostimulta sopii tarkoitukseen mainiosti, kunhan lisää siihen vähän esimerkiksi kanankakkaa lisätyppeä tuomaan. Istutin taimen suoraan pari vuotta vanhaan kompostiin. Syksyllä kesäkurpitsan tehtyä satonsa levittelen kompostimullan perennojen ja pensaiden juurille. Komposti, johon taimen istutin sijaitsee ihan palstan perimmäisessä nurkassa. Kompostikehikko alkaa olla lahoamispisteessä ja varmaan tämän kesän jälkeen hommansa hoidettuaan saa väistyä uuden tieltä. Poistin tästä nurkasta viime vuonna villiintyneen vadelmapusikon ja tällä hetkellä nurkka näyttää aika kamalalta. Vuohenputkea, voikukkaa, ylöskaivettuja juuria ja pari sekaista kompostikasaa kevytpressun päällä. Seuraavassa kuvassa koko kaamea totuus tuosta rytöläjästä. Merkitsin kompostin kuvaan nuolella.
Kaivoin kompostiin pienen kuopan ja laitoin siihen tavallista multaa, jotta pienen taimen herkät juuret eivät vahingoittuisi vahvasta kompostimullasta. Istutin taimen keskelle kompostia, kesäkurpitsathan kasvavat yllättävän leveiksi.
Vähän vettä, suojaharso päälle ja sitten vain toivotetaan pikkuiselle onnea matkaan.
Voisin kuvitella, että monen parvekepuutarhurin unelma on suuri etelään katsova kolmelta sivulta alas asti lasitettu parveke. Täydellinen kasvihuone siis! Minulla on onni omistaa tälläinen kaupunkikasvihuone. Parvekkeemme ei tosin ole kovin suuri. Varjoisan tai tuulisen parvekkeen omistajia voin lohduttaa tiedolla, että parvekkeeni on todella kuuma kesähelteillä. Kaikki kasvit eivät viihdy kovassa auringonpaahteessa ja niitäkin jotka viihtyvät on kasteltava aika usein.
Viime vuonna meillä oli parvekkeella kasvusäkissä tavallinen tomaatti ja kaksi avomaankurkkua. Siemenostokset tuli silloin tehtyä vähän hätäisesti ja ostin kurkunsiemenet sen kummemmin asiaan perehtymättä. Kotona vasta googlettelin siemenpussien tietoja ja yllätyksekseni sain oppia, että kurkkuja on itsepölyttyviä ja sellaisia, jotka vaativat pölyttäjähyönteisten pölytyksen. No minä olin tietenkin ostanut parvekkeelle kurkkua, joka vaatii pölyttäjän. Pölyttelin kukkia siveltimellä ja naureskelin, että mihin kaikkeen sitä ryhtyykään muutaman kurkun takia. Pöljältä tuntuva touhu kannatti ja saimme sadoksi muutaman kurkun omalta parvekkeelta. Parvekeviljelijän kannattaa siis varmistua, että kurkku on partenokarppinen eli itsepölyttyvä. Hyvä ja selkeä tietopaketti kurkun kasvattajalle löytyy Meillä kotona –sivustolta.
Avomaankurkut meinasivat vallata koko parvekkeen viime kesänä.
Taimikasvatuksesta oli tänä vuonna enemmän puhetta kuin tekoja. Kaikki kylvöt jäivät minun osaltani kokonaan tekemättä. Onhan itse siemenestä asti kasvatetussa ruoassa jotain ainutlaatuisen hienoa, mutta onneksi taimikaupoissa on meille meinaajille ihan kohtalainen valikoima hyötykasvienkin taimia. Muistin nähneeni Kalevan Prisman pihamyymälässä viime tai edellisvuonna kurkun ja kurpitsan taimia ja olihan niitä siellä tänäkin vuonna. Ostin kahta eri lajia kasvihuonekurkuntaimia, yhden molempia. Kasvihuonekurkut ovat niitä ”tavallisen kurkun” näköisiä pitkiä hoikkeliinejä. Kasvihuonekurkut ovat itsepölytteisiä, eli toivottavasti sivellintä ei nyt tarvita.
Vasemmalla “Tasty Green” ja oikealla “Euphya”. Taimet istutettiin altakastelulaatikon päällä olevaan Biolanin Luomu kasvatussäkkiin viime vuotiseen tapaan. Tämä kälyn kanssa ideoitu ja itse tehty altakastelulaatikko osoittautui viime kesäisen kokemuksen perusteella todella käteväksi. Taimet selvisivät hienosti yksikseen viiden päivän lomamatkamme ajankin. Biolanin kasvatussäkissäkin on lannoitteet valmiina koko kesäksi. Eli aika helpolla pääsee parvekeviljelijä tämän combon kanssa.
Altakastelulaatikko valmistuu kätevästi parista muovipullosta, sängynaluslaatikosta ja tyhjästä saumurilankarullasta. Koko talven laatikon kanssa parvekkeella olleen viime kesäisen kasvatussäkin sisältö päätyi ruusupensaiden juurille. Uusi kasvatussäkki asennettiin laatikon päälle majalla. Mullan kanssa touhaaminen pienellä parvekkeella kun on aika sotkuista puuhaa.
Kissat olivat kiinnostuneita parvekkeelle tulleesta kasvatussäkistä ja taimista. Paras paikka tähystää viereisen rakennustyömaan tapahtumia on tietenkin pussin päällä.
“Tämä säkkihän haisee ihan kakalta!”Puutarhurin epätoivoinen yritys suojella taimia muovitikuilla.
Kesäkukkavalikoimani on jo pitkään koostunut pelargonioista ja orvokeista. Näillä mennään varmaan jatkossakin, mutta jotain uutta pitäisi listalle lisätä.
Kevään lomamatkamme Prahaan sai minut innostumaan runsaammista laatikko- ja ruukkuistutuksista. Ikkunalaudoilla näki toinen toistaan upeampia ja monilajisia kevätkukkaistutuksia. Narsisseja, kevätesikkoja, orvokkeja, hopeavitjaa, helmililjoja, hyasinttejä ja kaikki sulassa sovussa. Koko kaupunki oli muutenkin tosi vehreä ja keväinen. Varsinkin, kun vertailukohtana oli suomen hyinen vappusää.
Prahan keväiset kukkaistutukset olivat mahtavan runsaita
Kävimme ihastelemassa myös Charles Universityn kasvitieteellisen tiedekunnan puutarhaa. Kuvasin muistiin myös muutamia nimikylttejä kasvien myöhempää googlailua varten.
En löytänyt tämän ihanuuden nimikylttiä. Olisiko atsalea?
Tämä keltaisena kukkiva pensas oli todella vaikuttavan näköinen. Kyseessä on ilmeisesti pallokerria, joka selviää vain suomen eteläisimmissä osissa.
Prahan kevätkukkaistutukset mielessäni menin kuluttamaan jo jokin aika sitten saamaani lahjakorttia Plantageniin. Ja mitäpä ostin, no pelargonioita. Ostin sentään myös riippapelargoneja, joita minulla ei ole ennen ollut.
Kuljin kärsivällinen Herra Puutarhurin Maja kannoillani erilaisten kukkien kanssa plantagenia ympäri yrittäen löytää niitä upeita ja runsaita yhdistelmiä. Yllättävän vaikeaa. Lopulta tuhansien askeleiden ja edestakaisin seilanneiden kukkapurkkien jälkeen päädyin tylsästi ostamaan ne tutut pelargonit. Tämän kesän istutuksiin en siis saanut sitä haluamaani runsasta tunnelmaa. Täytyy varmaan ensi keväänä suunnitella istutukset kaikessa rauhassa valmiiksi jo kotona ja sitten vaan käydä hakemassa kukkaset ja multasäkki kaupasta.
Tuo pitkä muratti näyttää vähän oudolta. Pitäisiköhän se pätkäistä tai edes nostaa laatikon reunaa kiertämään?
Majan etupihalle laitoin jo aiemmin ikkunan alle laatikkoon sinisiä orvokkeja ja helmililjoja. Tähän istutukseen sain vähän enemmän sitä tunnelmaa mitä lähdin hakemaan.
Helmililjojen lakastuttua katkaisin niiden varret ja nyt orvokit saavat hempeillä yksikseen. Katsotaan miten jaksavat kukkia varjoisella etupihalla.
Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minä olen onnellisimmillani puutarhassa: työn touhussa hiki otsalla ja kynnenaluset mullasta mustina, kiertämassä puutarhaa toisen innostuneen puutarhurin ja höyryävän kahvikupin kanssa uusia projekteja suunnitellen tai puun varjossa lepäämässä ja katselemassa puutarhan eläinten ja hyönteisten touhuja.
Tämän blogin kirjoittaja olen minä Minna, noin nelikymppinen Tampereella asuva puutarhaharrastaja. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi touhukasta kissaa. Meillä on pieni siirtolapuutarhamökki, puutarhurin maja, Nekalan siirtolapuutarhassa. Tykkään yksinkertaisista asioista: muhevasta mullasta löytyneestä kastemadosta, lukuhetkestä juuri tutuksi tulleen kaupungin puistossa, kissojen hölmöjen leikkien seuraamisesta, hyvästä ruoasta ja punaviinistä ja siitä tunteesta kun on hyvällä tavalla aivan poikki liikuntasuorituksen jälkeen.
Rakastan puutarhanhoitoa ja kaikkea siihen liittyvää. Puutarhan hoidosta innostuin vuonna 2005 saatuani ensimmäisen oman pihani. Ja se olikin sitten menoa! Lähes kaikki vapaa-aika kului puutarhassa. Google street view kameraankin meinasin tallentua pyllistelemässä kukkapenkissä. Onneksi karttakuvien ilmestyttyä selvisi, että auto oli kuvannut vasta tulomatkallaan käännyttyään kotikatumme päässä, ja olin jo ehtinyt poistua kuvattavalta alueelta ja kuvaan tallentuivat vain rikkaruohoja täynnä olevat kottikärryt.
Olen aina muistanut kuvata huonosti puutarhaani. Harmittaa, että edellisen puutarhani eri vaiheista on todella vähän valokuvia. Onneksi on sentään se Google street view kuva :). Uppoudun yleensä puutarhaprojekteihini niin täydellisesti, että joudun harmittelemaan jälkikäteen, kun en taaskaan muistanut ottaa ennen -kuvia saati kuvia projektin eri vaiheista. Toivon, että tätä blogia kirjoittamalla saan tallennettua puutarhani muuttumista ja puutarhaprojektejani teidän ja omaksi ilokseni. Toivon löytäväni blogini ja Puutarhurin Maja -sivuston kautta samanhenkisiä puutarhaharrastajia, joiden kanssa voin vaihtaa kuulumisia, tietoa ja ideoita sekä viettää mukavaa aikaa.
Puutarhurin Maja –blogissa pääset seuraamaan yksinkertaista ja leppoisaa puutarhaelämää puutarhurin majalla siirtolapuutarhassa, kaupunkikodin parvekkeella ja muissa mielenkiintoisissa puutarhakohteissa.
Tervetuloa mukaan!
Evästeet
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Evästeiden estäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
The technical storage or access is strictly necessary for the legitimate purpose of enabling the use of a specific service explicitly requested by the subscriber or user, or for the sole purpose of carrying out the transmission of a communication over an electronic communications network.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
