Kylvin lavakauluksista kasatun viljelylaatikon toiseen reunaan viime vuodelta jääneet kolme hernettä. Lavan toinen reuna jäi tyhjäksi. Ja koska Cottage Garden -tyylistä pitävälle puutarhurille ”tyhjä” ei ole vaihtoehto oli ajatuksena hankkia siihen jokin yksivuotinen köynnös.
Tarkka puutarhurinsilmäni pongasi Etelä-Pohjanmaan reissullamme Lidlin mainoksesta superhalpoja köynnöksiä. Päätimme käydä Lidlissä vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Samalla olisi kiva nähdä pitkästä aikaa miltä Seinäjoen Lidl näyttää. (No, kaikkihan ne näyttävät ihan samalta). Mukaan tarttuivat imukärhivilliviini ’Engelmannii’ ja jalokärhö ’Piilu’, jotka vaihtoivat omistajaa Lidlin kassalla 3,99 eurolla kumpainenkin.
Kotimatkalla pysähdyimme Parkanossa. Herra Puutarhurin Majan tankatessa autoa kiiruhdin Lidliin ostamaan vesipulloa. Ja lisää köynnöksiä. Jos on jotain mitä puutarhuri ei voi vastustaa, niin halpoja taimia. Parkanossa auton takakonttiin lastattiin siis vielä kaksi uutta köynnöstä: Henrynköynnöskuusama ja Koreaköynnöskuusama ’Serotina’.
Autoon päästyäni herra Puutarhurinmaja ihmetteli, että miksi ostin vielä lisää köynnöksiä? En ymmärtänyt kysymystä. Eivätkö kaikki tiedä ettei taimien ostamiselle tarvitse olla syytä?
Viljelylavaan herneiden seuraksi istutin Henrynköynnöskuusaman. Tämä oli minulle ennestään ihan outo. Netistä sain selville, että Henrynköynnöskuusama on ikivihreä ja valitettavasti hyvin talvenarka. Voitaneen siis luokitella yksivuotiseksi täällä III-vyöhykkeellä. Hauska nähdä miten paljon Henri ehtii kasvaa kesän aikana ja tuleeko siihen kukkiakin.
Olen suunnitellut köynnöskuusamaa palstallamme olevan köynnössäleikköseinän päähän. Säleikön jatkoksi olisi tarkoitus tehdä uusi vaja, jos rakennuslupa myönnetään tälle paikalle. Haaveissani köynnöskuusama kiipeilee rennon runollisesti vajan seinustalla kurkotellen tuoksuvine kukkineen seinustalle kierrätyspuusta rakentamaani istutuspöytää.
Vajasta saati istutuspöydästä ei siis ole olemassa vielä ensimmäistä lautaakaan, mutta haave on nyt istutettu. Koreaköynnöskuusama on maassa.
Köynnöskuusamien kerrotaan olevan kalkinsuosijoita. Majalta löytyi edellisten omistajien perua oleva nurmikkokalkki –pussi. Kalkki kuin kalkki tuumasin ja heitin pari kourallista istutusalueelle. Kalkkia Ruova Kuusamalle, kyllä nyt kelpaa kasvaa.
Välillä näkee todella kauniisti villiviineihin peittyneitä rakennuksia. Villiviineissä parasta on ehkä niiden kaunis syysasu. Tosin keväällä niiden lehtien puhkeaminen kestää harmittavan kauan. Köynnössäleikössä oli jo ennestään kolme viime syksynä istuttamaani säleikkövilliviiniä. Istutin nyt ostamani imukärhivilliviinin aivan säleikön toiseen päätyyn.
Imukärhivilliviini tarttuu alustaan imukärhillään, eikä tarvitse erillistä tukea. Säleikkövilliviini tarvitsee kiipeilytuen, mutta on meidän oloissamme huomattavasti talvenkestävämpi. Jännityksellä odotan miten tuo imukärhivilliviini selviää talvesta.
Myös loistokärhö ’Piilun’ istutin tuohon samaan säleikköön (joo, se on pitkä). Kärhö löysi paikkansa keskeltä säleikköä ihan pionien kupeesta. En ole onnistunut loisto- eli jalokärhöjen kanssa aiemmin. Loistokärhö ’The president’ kesti hoivissani IV-vyöhykkeellä vain istutuskesän. Nyt yritin paneutua tarkemmin jalokärhöjen vaatimuksiin. Tällä kertaa ohje ei löytynyt kuukkelista vaan majan puutarhakirjastosta Suomalainen piha ja puutarha –kirjasta.
Kaivoin melko ison istutuskuopan ja täytin sen karkean hiekan ja hyvin palaneen kompostimullan sekoituksella (noin 1:1).
Laitoin taimen kuoppaan siten, että juuripaakun pinta tuli noin 10 cm maanpinnan alapuolelle ja täytin kuopan karkealla hiekalla. Tämän pitäisi torjua kärhöjä vaivaavaa lakastumistautia.
Lopuksi asetin kärhön päälle pajukartion suojaksi. Kärhöt kuulemma tykkäävät, että niiden juurilla kasvaa muita kasveja varjostamassa herkkää tyveä. Voin luvata, että tässä paikassa loistokärhö kyllä saa varjoa varpailleen.