Tuholainen iski kurkkuplantaasille

Kurkkuplantaasia uhkaa odottamaton vaara.

Leppoisen sunnuntai-iltapäivän keskeytti odottamaton ääni. Auki olevasta parvekkeenovesta kuului maiskutusta ja viljelypussin rapinaa. Kurkku oli vaarassa! Parvekkeelle suuntaavasta ikkunasta näin tuholaisen hyppäävän tuolille. Hurjat valkoiset hampaat vilkkuivat  avoimesta suusta sen syljeskellessä kurkunlehden palasia tuolin pehmusteelle. Kasvihuonekurkkuplantaasille oli iskenyt vihulainen!

Hurja peto vaanii kurkkuplantaasilla.

En ollut kovin yllättynyt parvekkeella kohtaamastani näystä. Hurja peto Iippa-Liina oli vaaninut viljelmääni jo pitkään ja oli vain ajan kysymys milloin taimien kimppuun hyökättäisiin. Tuholainen ei ilmeisesti ollut pitänyt kurkun mausta, sillä taimesta oli näykkäisty vain pieni pala ja sekin oli syljetty pois.

Plantaasia kohdanneet vauriot olivat oletettua pienemmät.
Helinä tietää jo vanhemman viisaudella, että ihan kaikkiin konhotuksiin ei kannata lähteä mukaan.

Onneksi olin selvittänyt etukäteen, että kurkku ei ole kissapedoille myrkyllinen kasvi. Tomaatti sitävastoin on myrkyllinen. Ja kukista liljat ovat todella vaarallisia kissoille. The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals (ASPCA):n sivuilla on hyvä englannin kielinen listaus kissoille, koirille ja hevosille myrkyllisistä ja turvallisista kasveista.

Kurkku selvisi säikähdyksellä ja plantaasilla (toistaiseksi) kaikki hyvin.

Olkaa varuillanne…

Sateinen puutarha ja jatkoa tulppaanihämmennykselle

Mennessäni eilen siirtolapuutarhan yhteisötyöhön kävin pikaisesti myös sateisella majalla. Ja mitä ihmettä! Mysteeritulppaanit, joista kerroin edellisessä postauksessani, ovat taas eri näköisiä. Melko hämmentävää. Nyt tulppaanien väri vaihteli roosasta pinkkiin  ja keltainen väri oli lähes kadonnut alaosasta. Alan epäillä, että nämä voisivat sittenkin olla oikeita Nightrider tulppaaneja. Mukana oli vain kännykkäkamera.

Auriko alkoi paistaa illalla ja kävin vielä ennen kotiinlähtöä majalla ja nappasin pari kuvaa tulppaanista. Keräsin tulppaanin eri vaiheet samaan kuvaan.

Mysteeritulppaanin muutos 7.6. 10.6. ja 13.6.

Vähän myöhässä meitä ilostuttamaan avautui myös yksi Green Spirit viherraitatulppaani. Sen kaverina tässä kuvakollaasissa sateen pörröttämä Angelique.

Pikkuiset mangoldintaimet nousevat kasvatuslavan mullasta.

Kävin vilkaisemassa myös kesäkurpitsaa ja hyvältä näyttää. Nurmikolla laahustanut lehtokotiloiden armeija oli ilmeisesti löytänyt muuta syötävää.

Kesäkurpitsa kompostiin

Viime vuoden kesäkurpitsan kasvatukseni meni pahemman kerran pieleen. Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: siemenet multaan, terhakkaat taimet isompiin ruukkuihin, taimet karaistuksen kautta majan kompostiin, sadonkorjuu ja herkullisia täytettyjä zucchineja nauttimaan. Edelliskesän viljelypalstan hienon sadon ollessa vielä tuoreessa muistissa epäonnistuminen ei käynyt edes mielessä.

Toissakesän satoa viljelypalstalta.

Mutta täytyisihän sitä jo puutarhaharrastuksen tässä vaiheessa tietää, että vuodet eivät ole veljeksiä ja niin edelleen. Ensinnäkin laitoin siemenet itämään liian aikaisin ja taimista tuli pitkiä ikkunan valoa kohti kurkottavia hontteroita. Karaisuvaihe sitävastoin onnistui hyvin. Taimia kuljetettiin parvekkeelle ja takaisin, suojattiin kovalta auringonvalolta ja varjeltiin kylmyydeltä. Ja minkä takia? Että saataisiin maistuvaa ruokaa kotiloille! Niin siinä nimittäin kävi, että lehtokotilot popsivat kompostiin istuttamani taimet.

Niinkuin jo kurkkupostauksessa kerroin, niin tänä vuonna turvauduin valmiisiin taimiin. Etsiskelin Prisman taimihyllystä kesäkurpitsoja ja kasvihuonekurkkuja. Silmiini osui vain avomaankurkkuja. Olin jo luovuttamassa, kun samalla hyllyllä ollut rouva kertoi minulle mistä lavasta löytyy kasvihuonekurkkuja. Myös hän etsi kesäkurpitsoja ja yhdessä yritimme niitä löytää. Löysimme monenlaisia kurpitsan taimia. Yksi taimista vaikutti kesäkurpitsalta. Latinankielisiä nimiä sen paremmin tuntematta emme kuitenkaan voineet varmistua oliko kyseessä kesäkurpitsa vai tavallinen kurpitsa. Taimi päätyi kuitenkin ostoskoriini ja Herra Puutarhurin Maja totesi, että tavallisesta kurpitsastahan voisi kaivertaa Halloween lyhdyn. Kotona taas googlettelin ostostani ja kyllähän tuo Partenon lajike kesäkurpitsa taitaa olla.

Kurpitsat ja kesäkurpitsat pitävät ravinteikkaasta maasta. Vuoden tai vaikka kaksikin tekeentynyt kompostimulta sopii tarkoitukseen mainiosti, kunhan lisää siihen vähän esimerkiksi kanankakkaa lisätyppeä tuomaan. Istutin taimen suoraan pari vuotta vanhaan kompostiin. Syksyllä kesäkurpitsan tehtyä satonsa levittelen kompostimullan perennojen ja pensaiden juurille. Komposti, johon taimen istutin sijaitsee ihan palstan perimmäisessä nurkassa. Kompostikehikko alkaa olla lahoamispisteessä ja varmaan tämän kesän jälkeen hommansa hoidettuaan saa väistyä uuden tieltä. Poistin tästä nurkasta viime vuonna villiintyneen vadelmapusikon ja tällä hetkellä nurkka näyttää aika kamalalta. Vuohenputkea, voikukkaa, ylöskaivettuja juuria ja pari sekaista kompostikasaa kevytpressun päällä. Seuraavassa kuvassa koko kaamea totuus tuosta rytöläjästä. Merkitsin kompostin kuvaan nuolella.

Kaivoin kompostiin pienen kuopan  ja laitoin siihen tavallista multaa, jotta pienen taimen herkät juuret eivät vahingoittuisi vahvasta kompostimullasta. Istutin taimen keskelle kompostia, kesäkurpitsathan kasvavat yllättävän leveiksi.

Vähän vettä, suojaharso päälle ja sitten vain toivotetaan pikkuiselle onnea matkaan.

Kasvihuonekurkkuja parvekkeelle

Voisin kuvitella, että monen parvekepuutarhurin unelma on suuri etelään katsova kolmelta sivulta alas asti lasitettu parveke. Täydellinen kasvihuone siis! Minulla on onni omistaa tälläinen kaupunkikasvihuone. Parvekkeemme ei tosin ole kovin suuri. Varjoisan tai tuulisen parvekkeen omistajia voin lohduttaa tiedolla, että parvekkeeni on todella kuuma kesähelteillä. Kaikki kasvit eivät viihdy kovassa auringonpaahteessa ja niitäkin jotka viihtyvät on kasteltava aika usein.

Viime vuonna meillä oli parvekkeella kasvusäkissä tavallinen tomaatti ja kaksi avomaankurkkua. Siemenostokset tuli silloin tehtyä vähän hätäisesti ja ostin kurkunsiemenet sen kummemmin asiaan perehtymättä. Kotona vasta googlettelin siemenpussien tietoja ja yllätyksekseni sain oppia, että kurkkuja on itsepölyttyviä ja sellaisia, jotka vaativat pölyttäjähyönteisten pölytyksen. No minä olin tietenkin ostanut parvekkeelle kurkkua, joka vaatii pölyttäjän. Pölyttelin kukkia siveltimellä ja naureskelin, että mihin kaikkeen sitä ryhtyykään muutaman kurkun takia. Pöljältä tuntuva touhu kannatti ja saimme sadoksi muutaman kurkun omalta parvekkeelta. Parvekeviljelijän kannattaa siis varmistua, että kurkku on partenokarppinen eli itsepölyttyvä. Hyvä ja selkeä tietopaketti kurkun kasvattajalle löytyy Meillä kotona –sivustolta.

Avomaankurkut meinasivat vallata koko parvekkeen viime kesänä.

Taimikasvatuksesta oli tänä vuonna enemmän puhetta kuin tekoja. Kaikki kylvöt jäivät minun osaltani kokonaan tekemättä. Onhan itse siemenestä asti kasvatetussa ruoassa jotain ainutlaatuisen hienoa, mutta onneksi taimikaupoissa on meille meinaajille ihan kohtalainen valikoima hyötykasvienkin taimia. Muistin nähneeni Kalevan Prisman pihamyymälässä viime tai edellisvuonna kurkun ja kurpitsan taimia ja olihan niitä siellä tänäkin vuonna. Ostin kahta eri lajia kasvihuonekurkuntaimia, yhden molempia. Kasvihuonekurkut ovat niitä ”tavallisen kurkun” näköisiä pitkiä hoikkeliinejä. Kasvihuonekurkut ovat itsepölytteisiä, eli toivottavasti sivellintä ei nyt tarvita.

Vasemmalla ”Tasty Green” ja oikealla ”Euphya”. Taimet istutettiin altakastelulaatikon päällä olevaan Biolanin Luomu kasvatussäkkiin viime vuotiseen tapaan. Tämä kälyn kanssa ideoitu ja itse tehty altakastelulaatikko osoittautui viime kesäisen kokemuksen perusteella todella käteväksi. Taimet selvisivät hienosti yksikseen viiden päivän lomamatkamme ajankin. Biolanin kasvatussäkissäkin on lannoitteet valmiina koko kesäksi. Eli aika helpolla pääsee parvekeviljelijä tämän combon kanssa.

Altakastelulaatikko valmistuu kätevästi parista muovipullosta, sängynaluslaatikosta ja tyhjästä saumurilankarullasta. Koko talven laatikon kanssa parvekkeella olleen viime kesäisen kasvatussäkin sisältö päätyi ruusupensaiden juurille. Uusi kasvatussäkki asennettiin laatikon päälle majalla. Mullan kanssa touhaaminen pienellä parvekkeella kun on aika sotkuista puuhaa.

Kissat olivat kiinnostuneita parvekkeelle tulleesta kasvatussäkistä ja taimista. Paras paikka tähystää viereisen rakennustyömaan tapahtumia on tietenkin pussin päällä.

”Tämä säkkihän haisee ihan kakalta!”
Puutarhurin epätoivoinen yritys suojella taimia muovitikuilla.